Erityislapsen vanhemmat vähättelevät, painostavat ja syyllistävät

Ihan outoa settiä ap kirjoittaa.. voiko olla tottakaan? No joka tapauksessa, jos ap:n kirjoittama on totta eikä ap:n omaa tulkintaa ja rivien välistä lukemista, niin kehottaisin ottamaan etäisyyttä tämän erityislapsen vanhempiin. 

Mikä sovittelija teillä on ollut keskusteluissa mukana? Ja miksi? Onko teidän välit niin tulehtuneita, että tarvitaan sovittelijaa? Vaikea ymmärtää, että ap ja perhe olisivat toimineet koko ajan asiallisesti ja ymmärtäväisesti ja siltikin erityislapsen vanhemmat ovat olleet vaativia, aggressiivisia ja uhkailevia. Joku tässä tarinassa on täysin epäloogista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan outoa settiä ap kirjoittaa.. voiko olla tottakaan? No joka tapauksessa, jos ap:n kirjoittama on totta eikä ap:n omaa tulkintaa ja rivien välistä lukemista, niin kehottaisin ottamaan etäisyyttä tämän erityislapsen vanhempiin. 

Mikä sovittelija teillä on ollut keskusteluissa mukana? Ja miksi? Onko teidän välit niin tulehtuneita, että tarvitaan sovittelijaa? Vaikea ymmärtää, että ap ja perhe olisivat toimineet koko ajan asiallisesti ja ymmärtäväisesti ja siltikin erityislapsen vanhemmat ovat olleet vaativia, aggressiivisia ja uhkailevia. Joku tässä tarinassa on täysin epäloogista.

Erityislapsen vanhemmat eivät hyväksy sitä, että toisella lapsella on muita kavereita ja he yrittävät painostaa ja syyllistää ap:ta tämän takia. Koulun alkaessa lasta ei voikaan pitää päiväkodissa muiden hoidettavana viiteen asti. Mutta eihän toisia saa pakottaa ja vähätellä kuvatunlaisia tilanteita!

On ymmärrettävää, että joskus erityislasten vanhemmille ja heidän lapselleen (riippuen lapsen haasteista) olisi hyvä saada tukiperhe. Tässä tapauksessa vaikuttaisi siltä, että erityislapsen vanhemmat takertuvat liian vaativasti ja omivasti tukilapseen ja hänen perheeseensä unohtaen, että se ei ole toisen perheen eikä heidän lapsensa edun mukaista. Kuten täällä joku kirjoittikin, he eivät ymmärrä tai halua ymmärtää rajoja. Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta saa myös edullista lastenhoitoapua.

Erityislapsen vanhempien tökerö ja itsekäs käytös pakottaa toisen perheen välttämään noita vanhempia. Ymmärrän hyvin, miksi se on paras vaihtoehto tuossa ikävässä tilanteessa.

Kyllä hyväntahtoinenkin ihminen saa pitää kiinni omista rajoistaan, jotta ei auttaessaan tule hyväksikäytetyksi. Voimia, ei ole väärin sanoa ei. Joskus se on vaikeaa etenkin empaattisille naisille. Perinteiseen naisen rooliinhan kuuluu hoivaaminen ja joskus naiset itsekin syyllistävät itseään, jos eivät niin tee. Mutta hyvänen aika sentään, kyllähän ap:n pitäisi laittaa oma lapsensa etusijalle ja uskoa, että kiltteydellä ja sinisilmäisyydellä ei (valitettavasti) voi kaikkia ihmisiä muuttaa ja maailmaa pelastaa. Niin ikävää kuin se onkin. Olet ainakin yrittänyt, mutta näin kävi tällä kertaa. Anna itsellesi anteeksi, katkaise välit ja ajattele oman perheesi etua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan outoa settiä ap kirjoittaa.. voiko olla tottakaan? No joka tapauksessa, jos ap:n kirjoittama on totta eikä ap:n omaa tulkintaa ja rivien välistä lukemista, niin kehottaisin ottamaan etäisyyttä tämän erityislapsen vanhempiin. 

Mikä sovittelija teillä on ollut keskusteluissa mukana? Ja miksi? Onko teidän välit niin tulehtuneita, että tarvitaan sovittelijaa? Vaikea ymmärtää, että ap ja perhe olisivat toimineet koko ajan asiallisesti ja ymmärtäväisesti ja siltikin erityislapsen vanhemmat ovat olleet vaativia, aggressiivisia ja uhkailevia. Joku tässä tarinassa on täysin epäloogista.

Erityislapsen vanhemmat eivät hyväksy sitä, että toisella lapsella on muita kavereita ja he yrittävät painostaa ja syyllistää ap:ta tämän takia. Koulun alkaessa lasta ei voikaan pitää päiväkodissa muiden hoidettavana viiteen asti. Mutta eihän toisia saa pakottaa ja vähätellä kuvatunlaisia tilanteita!

On ymmärrettävää, että joskus erityislasten vanhemmille ja heidän lapselleen (riippuen lapsen haasteista) olisi hyvä saada tukiperhe. Tässä tapauksessa vaikuttaisi siltä, että erityislapsen vanhemmat takertuvat liian vaativasti ja omivasti tukilapseen ja hänen perheeseensä unohtaen, että se ei ole toisen perheen eikä heidän lapsensa edun mukaista. Kuten täällä joku kirjoittikin, he eivät ymmärrä tai halua ymmärtää rajoja. Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta saa myös edullista lastenhoitoapua.

Erityislapsen vanhempien tökerö ja itsekäs käytös pakottaa toisen perheen välttämään noita vanhempia. Ymmärrän hyvin, miksi se on paras vaihtoehto tuossa ikävässä tilanteessa.

Kyllä hyväntahtoinenkin ihminen saa pitää kiinni omista rajoistaan, jotta ei auttaessaan tule hyväksikäytetyksi. Voimia, ei ole väärin sanoa ei. Joskus se on vaikeaa etenkin empaattisille naisille. Perinteiseen naisen rooliinhan kuuluu hoivaaminen ja joskus naiset itsekin syyllistävät itseään, jos eivät niin tee. Mutta hyvänen aika sentään, kyllähän ap:n pitäisi laittaa oma lapsensa etusijalle ja uskoa, että kiltteydellä ja sinisilmäisyydellä ei (valitettavasti) voi kaikkia ihmisiä muuttaa ja maailmaa pelastaa. Niin ikävää kuin se onkin. Olet ainakin yrittänyt, mutta näin kävi tällä kertaa. Anna itsellesi anteeksi, katkaise välit ja ajattele oman perheesi etua.

Tässä nyt kuitenkin ap kertoo että nämä erityislapsen vanhemmat lähettelevät heille mt-diagnoosejaan (wtf??!!) ja räyhäävät heille harrastuksissa ynm. täysin epänormaalia käytöstä. Tuollaisella käytöksellä ei ole erityislapsen vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä, mutta nyt ap esittää asian niin kuin tuo olisi jollain tasolla normaalia käytöstä erityislapsen vanhemmille. No ei ole. Kellekään, olkoon lapsi millainen tahansa. Itse asiassa herää kysymys onko kyseisen lapsen ongelmat ollenkaan neurologisia, vaan psyykkisiä, koska noin kahjot vanhemmat. t. eri

Kyllähän ne neurologiset ongelmat ovat perinnöllisiä. Oman kokemukseni mukaan vaikempia vanhempia ovat ne, jotka eivät hyväksy lapsen erityisyyttä, vaan lapsesta yritetään väkisin tehdä normaali. Mähän suututin yhden autismiasioissa aktiivisen ihmisen olemalla hänen kanssaan eri mieltä. Hän sanoi, että maailman pitää sopeutua autismin elämään. Mä sanoin, että ei, vaan kyllä autismin on sopeutumatta muuhun maailmaan ja sen eteen pitää tehdä enemmän töitä. Eikä siihen ollut vastausta, kun kysyin, että kun maailmassa on kaksi erilaista autismia, joiden näkemys oikeasta tavasta tehdä jokin asia on täysin päin vastainen, kumpi sopeutuu.

Itselläni on lievästi autistinen lapsi. Itse luultavasti saisin jonkin ADD-diagnoosin jos nyt olisin sama lapsi kuin 60-50-luvulla ja mieheni on aika selkeästi aspergerpiirteinen. Meillä on myös yksi tavislapsi.

PS. poikani on jo aikuinen, valmistunut insinööriksi ja tekee alansa töitä hyvällä menestyksellä. Hän ei ole sosiaalinen ja on huono pyytämään apua, mutta muutoin kuulemma pärjää töissä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jahas, Henna on tullut keskustelemaan...älä ap välitä omituisista kommenteista.

Ap, todellakin ottakaa reilusti etäisyyttä tähän perheeseen. Ikävää erityislapsen kannalta, mutta tuo on vahingollista omallenne.

Etkö sinä tajua että ERITYISLASTA ei voi syyttää jos se on vaikka alle kouluikäisenä tai 7v ikäisenä niin raju että vahingossa rikkoo tavaran taikka sitten tönäiaee vahingossa toisen lapsen?

Ei sellainenlapsi VOI MITÄÄN sille jos niin tekee? Erityisnuori ja erityisaikuinen ehkäosaa hilltä itsensä niin ettei satuta toista tai rikotavaroita mutta HALOO, pieni lapsi: normaalia hitaammin kehittyvä ja joka on 7v tai alle seniän motorisesti sitä tasonmitä tavis on parivuotiaana!!! 

Ettehän te valittaisi jos tavis parivuotias rikoo vahingossa tavaran tai tönäsee taika jos nelivuotias kaataa maitolasin?

AP, SINÄ OLET LIAN VAATIVA!!!! MIKSI VAADIT TÄYDELISYYTTÄ SAIRAALTA JOKA EI VOI ITSELLEEN MITÄÄN? Kuten siltä viatomalta erityislapselta? Olen raivoissani sinulle!!!!

Ei mikään ihme että nuo vanhemmat suhtautuvat sinuun ap vihamielisesti. Minullaon nimittäin itselläni kokemusta kun minua on joskus moitittu asioista joita en ymmärrä, joile en voi mitään ja joissaq en näe mitään sen kummemmin oikeaa kuin väärääkään ja joita oon vaan tehny sen kummemmin tajuamatta.

Vahinkoja sattuu lapsille: maitolaseja kaatuu ja muuta sellaista.

Kauheita itsekäitä hirviöitä ap ja sinun ukosi kun syylistätte viatonta Down-tai muuta kehitysvammaista lasta tai autisti, adhd tai mikä lapsi onkaan!!!

SE EI OLE OMITUINEN KOMMENTTI JOS SANOO ETTEI autistilta tai kehitysvammaselta voi vaatia samaa kuin muilta.

Miksi te sitten otitte sen erityislapsen teile hoitoon?

Olisitte sanoneet lapsellenne että sen lapsen kanssa ei hänen pidä leikkiä eikä jutella ja että riittää kun näkee tarhassa sitä tai koulussa? siinä olisitte säästyneetmonelta vaivalta jos etteolis laskenu erkkalasta teille sisään vaan olisitte jättäneet erkkalapsen kanssa leikkimisen sellaisten perheiden lapsille joissa kärsivälisemmät vanhemmat tai sitten niin ettäerkkalapsele olis hankittu jokin tukiperhe yms jossa on koulutuksen saaneet vanhemmat mitkä osaavat asiantuntevasti vastata kehitysvammaisen tai autistin tarpeisiin ja huomioida ne asianmukaisesti.

Tuollainen viliapsen auttaminen on suorastaan typeryyttä jo. jos ette ole ammattilaisia tai muuten erityisen kärsivällisiä niin jättäkää erkkalapset muiden riesaksi. teiläkin on oikeus sanoa ei ja olla terveelä tavalla itsekkäitä ja valita lapsellenne normaalit lapset kavereiksi.

Erityislasten vanhempia on laidasta laitaan. Osa on erittäin hyviä, osa tavallisia ja sitten toisessa ääripäässä umpityhmät ja pahimmillaan kaupan päälle aktiiviset. Meinaa taju lähteä sen porukan kanssa. Näiden kamalien vanhempien lapset ei yleensä edes välttämättä ole oikeasti erityislapsia vaan kasvattamattomia terroristeja, jotka pyörittää vanhempiaan ja koko yhteiskuntaa. Mitä vanhemmaksi tulevat, sen kamalampaa se on. Teini-ikäinen, älykäs lapsi osaa jo pelata, vaikka oikeasti tarvisi vain nyrkkiä pöytään ja vaihtoehtona joku hirveä rankku.

Vierailija kirjoitti:

Omien, monivuotisten kokemusten perusteella, koskapa työskentelen erityislasten kanssa, olen huomannut, että suurin osa heidän vanhemmistaan ovat ihan kajahtaneita. Vingutaan ja vaaditaan, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat kaiken vanhempien puolesta. Ja herranen aika, että niitä palveluita ja tukia onkin. Silti valitus ja kitinä, haukkuminen ja urputus on ihan käsittämätöntä. Itse ei kanneta vastuuta yhtään niistä lapsista, mutta ei kelpaa muidenkaan tekemiset.

Koskaan ei mikään ole hyvä ja oikein. Kiitosta ei tule, että heidän lapsiaan kaitsetaan, koulutetaan, tukiperheillään ja terapioidaan jopa 12-15h vuorokaudessa yhteiskunnan toimesta. Ei ei, ollaan niin perkeleen kovia äitejä ja isiä, vaikka se yhteinen aika lapsen kanssa rajoittuu lapsen nukkumiseen kotona. 

Ihan seinähulluja valittajia lähes kaikki.

Onpa ikävää luettavaa. Oma lapseni on erityislapsi ja me emme ole mieheni kanssa kajahtaneita. Eikä kukaan, erityislapsen vanhempi, jonka tunnemme.

Mun veikkaus on, että tämä on provo, jonka tarkoituksena on mollata erityislapsia ja heidän vanhempiaan. Koska kuka olisi niin kajahtanut, että olisi tekemisissä perheen kanssa, joka lähettelee mt-diagnoosejaan lapsensa kaveriperheen vanhemmille luettavaksi ja joka räyhää ja haukkuu sosiaalisissa tilanteissa? Todennäköisesti myös ainakin osa noista erityislapsen vanhempia haukkuvista kommenteista on ap:n itsensä kirjoittamia. Ei ole näköjään ihmisten ilkeydellä rajaa.

Vierailija kirjoitti:

Erityislasten vanhempia on laidasta laitaan. Osa on erittäin hyviä, osa tavallisia ja sitten toisessa ääripäässä umpityhmät ja pahimmillaan kaupan päälle aktiiviset. Meinaa taju lähteä sen porukan kanssa. Näiden kamalien vanhempien lapset ei yleensä edes välttämättä ole oikeasti erityislapsia vaan kasvattamattomia terroristeja, jotka pyörittää vanhempiaan ja koko yhteiskuntaa. Mitä vanhemmaksi tulevat, sen kamalampaa se on. Teini-ikäinen, älykäs lapsi osaa jo pelata, vaikka oikeasti tarvisi vain nyrkkiä pöytään ja vaihtoehtona joku hirveä rankku.

Ja normilasten vanhemmat on kaikki tosi fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Ei ole yhtään kajahtanutta joukossa, ei. Vai mitenkähän lienee..?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tekemisissä tuollaisten kanssa? Tässä ei ole ongelmana lapsi, vaan vanhemmat. Ja vanhempien perusteella lapset valitaan. Katkaiskaa suhteet heihin.

Juuri näin. Tässä taitaa olla juuri sellainen "eritys" lapsi joka olisikin ollut ihan tavallinen jos olisi saanut syntyä tavalliseen perheeseen. Ei kukaan voi oppia normaaleja käytöstapoja ja vuorovaikutus malleja jos nämä asiat ovat kotona ihan pielessä. Sääli ettei näille oikein mitään voi. Lapsen elämä menee pilalle kun vanhemmat on tollasia.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni oli integroidussa päiväkotiryhmässä ns. tukilapsena. Koska monien erityislasten on vaikeaa saada ystäviä, pyysimme erästä tarhakaveria kotiimme leikkimään ja autoimme hänen vanhempiaan vastikkeetta lastenhoidossa. Lapsella oli haasteita tunteiden hallinnassa eikä hän oikein kestänyt pettymyksiä, joten meillä oli aina aikuinen kuulolla lasten leikkiessä. Koulun alettua lapset menivät eri luokille. Lapsemme elämänpiiri luonnollisesti laajeni, mutta emme siitä huolimatta katkaisseet välejä entiseen päiväkotikaveriin.

Ongelmallista on ollut, että erityislapsen vanhemmat vähättelevät "vahinkoja", esim, kun heidän lapsensa malttinsa menetettyään kaataa lapsemme niin, että hän lyö päänsä tai kun hän rikkoo meillä joko suuttuessaan tai leikissä yli-innostuessaan jotakin. He kommentoivat, että meillä on erityislapsia syrjivä asenne ja että harrastamme lasten henkistä pahoinpitelyä, koska emme anna lasten leikkiä keskenään ilman, että aikuinen on kuulolla. He eivät voi hyväksyä sitä, että heidän lapsensa ei ole paras kaveri, vaan että hän on yksi lapsemme kavereista. Jos lapsemme leikkii muiden ystäviensä kanssa, esim. koulukavereittensa kanssa, se on vanhempien mielestä heidän lapsensa syrjintää. He haluaisivat eristää lapsemme muista ystävistään. Vanhemmat ovat tulleet haistattelemaan ja huutamaan meille jopa julkisissa paikoissa, kuten koulussa ja lasten harrastuksissa lapsemme läsnäollessa. Lapsemme on kokenut tilanteet pelottavina.

Tuntuu kuin erityislapsen vanhemmat yrittäisivät pakottaa perheemme jonkinlaiseen kohtuuttomaan symbioosiin heidän perheensä ehdoilla uhkailemalla, mustamaalaamalla, esittämällä perättömiä syytöksiä ja karjumalla aiheuttaen häiriötä julkisilla paikoilla.

Koulun alettua yhteistoiminnan sopiminen on ollut erityisvanhempien käytöksen ja asenteen takia erittäin hankalaa. Olen yrittänyt keskustellen sovitella asiaa - tuloksetta. Olisiko hyviä neuvoja?

Olen itse se terve lapsi, tällaisen erityislapsen sisarus. Oletko kysynyt omalta lapseltasi haluaako hän todella olla erityislapsen kaveri ollenkaan vai onko vain teitä miellyttääkseen? Lapset monesti haluavat miellyttää omia vanhempiaan näissä tilanteissa. Minä olen ainakin kärsinyt sisaruksestani psykologisesti monella tavalla niin ikävää kuin se onkin. Olen vanhempana käynyt pitkän terapian. Mitään velvoitteita teillä ei ole, varsinkaan jos erityislapsen vanhemmat on noin kovin asiattomia ja pitävät teitä itsestään selvyytenä. Se että erityislapsella ylipäätänsä on tuollaisia kavereita on jo aika erityistä. Tekisin pesäeroa koko perheeseen. He ovat menettäneet suhteellisuuden tajunsa lapsensa kanssa toimiessa ja sinun on aika asettaa heille rajat.

En voi tätä kauniisti sanoa. Suojele nyt helvetti sitä omaa lastasi. Hän ON etusijalla. Hänen psyykkinen hyvinvointi ON tätä erityislasta tärkeämpää. Ei ole lapsesi tehtävä uhrata itseään toisen tarpeiden edessä. Siitä kasvaa vinksahtanut aikuinen, joka joutuu sitten aikuisena käsittelemään rajanveto ongelmiaan terapiassa kuten minä jouduin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omien, monivuotisten kokemusten perusteella, koskapa työskentelen erityislasten kanssa, olen huomannut, että suurin osa heidän vanhemmistaan ovat ihan kajahtaneita. Vingutaan ja vaaditaan, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat kaiken vanhempien puolesta. Ja herranen aika, että niitä palveluita ja tukia onkin. Silti valitus ja kitinä, haukkuminen ja urputus on ihan käsittämätöntä. Itse ei kanneta vastuuta yhtään niistä lapsista, mutta ei kelpaa muidenkaan tekemiset.

Koskaan ei mikään ole hyvä ja oikein. Kiitosta ei tule, että heidän lapsiaan kaitsetaan, koulutetaan, tukiperheillään ja terapioidaan jopa 12-15h vuorokaudessa yhteiskunnan toimesta. Ei ei, ollaan niin perkeleen kovia äitejä ja isiä, vaikka se yhteinen aika lapsen kanssa rajoittuu lapsen nukkumiseen kotona. 

Ihan seinähulluja valittajia lähes kaikki.

Onpa ikävää luettavaa. Oma lapseni on erityislapsi ja me emme ole mieheni kanssa kajahtaneita. Eikä kukaan, erityislapsen vanhempi, jonka tunnemme.

Me puolestamme jo olemme kajahtaneita, erityislasten vanhemmat uuvutetaan yhteiskunnan toimesta erittäin tehokkaasti kaikenlaisen byrokratian rattaissa. On mitä erilaisimpia lomakkeita kouluun, kelaan, sairaalaan, kunnalle jne. ja niistä päätöksistä sitten vielä oikaisupyynnöt ja valitukset kaupan päälle, jotta lapsi saisi ne terapiat ja palvelut, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat. Ihan diagnosoidusti ollaan siis jo kajahtaneita ja juuri ja juuri vielä työkykyisiä. Ehkä seuraava kelan lappu onkin jo sitten se viimeinen pisara.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan outoa settiä ap kirjoittaa.. voiko olla tottakaan? No joka tapauksessa, jos ap:n kirjoittama on totta eikä ap:n omaa tulkintaa ja rivien välistä lukemista, niin kehottaisin ottamaan etäisyyttä tämän erityislapsen vanhempiin. 

Mikä sovittelija teillä on ollut keskusteluissa mukana? Ja miksi? Onko teidän välit niin tulehtuneita, että tarvitaan sovittelijaa? Vaikea ymmärtää, että ap ja perhe olisivat toimineet koko ajan asiallisesti ja ymmärtäväisesti ja siltikin erityislapsen vanhemmat ovat olleet vaativia, aggressiivisia ja uhkailevia. Joku tässä tarinassa on täysin epäloogista.

Erityislapsen vanhemmat eivät hyväksy sitä, että toisella lapsella on muita kavereita ja he yrittävät painostaa ja syyllistää ap:ta tämän takia. Koulun alkaessa lasta ei voikaan pitää päiväkodissa muiden hoidettavana viiteen asti. Mutta eihän toisia saa pakottaa ja vähätellä kuvatunlaisia tilanteita!

On ymmärrettävää, että joskus erityislasten vanhemmille ja heidän lapselleen (riippuen lapsen haasteista) olisi hyvä saada tukiperhe. Tässä tapauksessa vaikuttaisi siltä, että erityislapsen vanhemmat takertuvat liian vaativasti ja omivasti tukilapseen ja hänen perheeseensä unohtaen, että se ei ole toisen perheen eikä heidän lapsensa edun mukaista. Kuten täällä joku kirjoittikin, he eivät ymmärrä tai halua ymmärtää rajoja. Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta saa myös edullista lastenhoitoapua.

Erityislapsen vanhempien tökerö ja itsekäs käytös pakottaa toisen perheen välttämään noita vanhempia. Ymmärrän hyvin, miksi se on paras vaihtoehto tuossa ikävässä tilanteessa.

Kyllä hyväntahtoinenkin ihminen saa pitää kiinni omista rajoistaan, jotta ei auttaessaan tule hyväksikäytetyksi. Voimia, ei ole väärin sanoa ei. Joskus se on vaikeaa etenkin empaattisille naisille. Perinteiseen naisen rooliinhan kuuluu hoivaaminen ja joskus naiset itsekin syyllistävät itseään, jos eivät niin tee. Mutta hyvänen aika sentään, kyllähän ap:n pitäisi laittaa oma lapsensa etusijalle ja uskoa, että kiltteydellä ja sinisilmäisyydellä ei (valitettavasti) voi kaikkia ihmisiä muuttaa ja maailmaa pelastaa. Niin ikävää kuin se onkin. Olet ainakin yrittänyt, mutta näin kävi tällä kertaa. Anna itsellesi anteeksi, katkaise välit ja ajattele oman perheesi etua.

Tässä nyt kuitenkin ap kertoo että nämä erityislapsen vanhemmat lähettelevät heille mt-diagnoosejaan (wtf??!!) ja räyhäävät heille harrastuksissa ynm. täysin epänormaalia käytöstä. Tuollaisella käytöksellä ei ole erityislapsen vanhemmuuden kanssa mitään tekemistä, mutta nyt ap esittää asian niin kuin tuo olisi jollain tasolla normaalia käytöstä erityislapsen vanhemmille. No ei ole. Kellekään, olkoon lapsi millainen tahansa. Itse asiassa herää kysymys onko kyseisen lapsen ongelmat ollenkaan neurologisia, vaan psyykkisiä, koska noin kahjot vanhemmat. t. eri

Uskon että olet oikeassa. Ongelmat ovat psyykkisiä eivätkä neurologisia. Oireet ovat ihan samanlaiset kun lapsi jää "omilleen" kasvatukseen ja huolenpitoon liittyen ja siksi lapset saavat joskus väärin perustein diagnooseja vaikka oikeasti olisivat ihan normaaleja. Lastensuojelulle nämä tapaukset kuuluisivat ja kun elinolosuhteet on hoidettu kuntoon mahdollisesti lastenpsykiatrialle jos asiat eivät korjaannu omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun veikkaus on, että tämä on provo, jonka tarkoituksena on mollata erityislapsia ja heidän vanhempiaan. Koska kuka olisi niin kajahtanut, että olisi tekemisissä perheen kanssa, joka lähettelee mt-diagnoosejaan lapsensa kaveriperheen vanhemmille luettavaksi ja joka räyhää ja haukkuu sosiaalisissa tilanteissa? Todennäköisesti myös ainakin osa noista erityislapsen vanhempia haukkuvista kommenteista on ap:n itsensä kirjoittamia. Ei ole näköjään ihmisten ilkeydellä rajaa.

Kunpa olisikin ollut provo, mutta ei se ole. Ja ei, en ole kirjoittanut erityislapsen vanhempia haukkuvia kommentteja tänne väittämäsi mukaisesti. Enkä väitä, että kaikki erityislasten vanhemmat käyttäytyisivät huonosti. En myöskään väitä, että kaikilla erityislapsilla olisi haasteita tunteiden hallinnan kanssa. He ovat yksilöitä ja heidän itsehallintansa karttuu iän myötä.

Olen kertonut vain perheemme kokemuksesta. Olemme kokeneet näiden kyseisten vanhempien asenteet, käytöksen ja vaatimukset haasteellisiksi. Se on käytännössä tehnyt kanssakäymisen mahdottomaksi.

Toivon, että nämä vanhemmat näkisivät lapsemme itsessään arvokkaana yksilönä, eivätkä vain oman perheensä intressien toteuttamisen välineenä.

Koen kohtuuttomaksi syyllistämisen siitä hyvästä, että lapsellammme on useampia kavereita. Kun lapsi vaihtaa ryhmää, on luonnollista, että lapsi etsii uudesta ryhmästä kavereita. Minusta on hyvä, jos lapsilla on useampia kavereita. Silloin harvempi lapsi joutuu olemaan koko ajan yksin.

Mutta kyllä, olen itsekin huomannut olleeni sinisilmäinen idealisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislasten vanhempia on laidasta laitaan. Osa on erittäin hyviä, osa tavallisia ja sitten toisessa ääripäässä umpityhmät ja pahimmillaan kaupan päälle aktiiviset. Meinaa taju lähteä sen porukan kanssa. Näiden kamalien vanhempien lapset ei yleensä edes välttämättä ole oikeasti erityislapsia vaan kasvattamattomia terroristeja, jotka pyörittää vanhempiaan ja koko yhteiskuntaa. Mitä vanhemmaksi tulevat, sen kamalampaa se on. Teini-ikäinen, älykäs lapsi osaa jo pelata, vaikka oikeasti tarvisi vain nyrkkiä pöytään ja vaihtoehtona joku hirveä rankku.

Ja normilasten vanhemmat on kaikki tosi fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Ei ole yhtään kajahtanutta joukossa, ei. Vai mitenkähän lienee..?

Kyllä "normilasten" vanhemmat ovat myös kohtalaisen normaaleja. Katsos kun tollasen umpihullujen vanhempien lapset ei kasva normaaleiksi. Siihen tarvittais malli kotoa, rutiinit, rajat, vakaat olosuhteet, erilaisten taitojen (eikä vähiten käytöksen- ja tunteidensäätely taitojen) opettamista, johdonmukaisuutta, kärsivällisyyttä ja paljon muuta mitä nämä umpihullut vanhemmat eivät pysty tarjoamaan. Heidän lapsillaan ei siis alunperinkään ole mahdollisuutta kasvaa normaaleiksi.

Vierailija kirjoitti:

Omien, monivuotisten kokemusten perusteella, koskapa työskentelen erityislasten kanssa, olen huomannut, että suurin osa heidän vanhemmistaan ovat ihan kajahtaneita. Vingutaan ja vaaditaan, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat kaiken vanhempien puolesta. Ja herranen aika, että niitä palveluita ja tukia onkin. Silti valitus ja kitinä, haukkuminen ja urputus on ihan käsittämätöntä. Itse ei kanneta vastuuta yhtään niistä lapsista, mutta ei kelpaa muidenkaan tekemiset.

Koskaan ei mikään ole hyvä ja oikein. Kiitosta ei tule, että heidän lapsiaan kaitsetaan, koulutetaan, tukiperheillään ja terapioidaan jopa 12-15h vuorokaudessa yhteiskunnan toimesta. Ei ei, ollaan niin perkeleen kovia äitejä ja isiä, vaikka se yhteinen aika lapsen kanssa rajoittuu lapsen nukkumiseen kotona. 

Ihan seinähulluja valittajia lähes kaikki.

Oletko sinä selvin päin?

Mistä tuollainen oksennus oikein kumpusi?

Ensinnäkin: erityislapsia on todella monenlaisia. Diabeetikot ja dysfaatikot ja kuulovammaisetkin ovat erityislapsia. Tulit tuossa niputtaneeksi kaikki samaan läjään.

Yhtä hyvin voisi sanoa, että blondien lasten vanhemmat ovat liki kaikki enemmän tai vähemmän kajahtaneita, minä tiedän, kun olen "työskennellyt blondien lasten kanssa".

Toiseksikin: erityislasten tuki EI ole runsasta, eikä muualla kuin laitoksessa lapsia hoideta 12-15 tuntia vuorokaudessa. Esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa ei saa kuin vaikeavammaiselle lapselle, ja hänenkin työaikansa ei kata (koulu poislukien) 15 h päivässä.

Valtaosa erityislapsista saa ainoastaan erityistä tukea päivähoidossa ja koulussa, mikä yleensä ei tarkoita yhtään mitään. Integroitu erityislapsi saa viikossa luokkaan LUOKKAVUSTAJAN neljäksi tunniksi. Siis todellakin, neljäksi tunniksi koko viikossa, ja senkin ajan luokka-avustaja auttaa kaikkia lapsia tarvittaessa.

Ei muuta. Kelan terapioiden ja vammaistukien saamista on koko ajan kiristetty, niitäkään eivät monet erityislapset saa lainkaan. Omalle autistiselle lapselleni esimerkiksi en saanut missään vaiheessa edes Kelan maksamia terapioita, vaikka HUS:n autismiklinikka suositteli sekä toiminta-, että puheterapiaa. 

Ja tuosta on linja koko ajan kiristynyt.

Kolmanneksikin: miksi ihmeessä ei saa valittaa, jos laissa luvattuja tukimuotoja ei kunta järjestä, koska haluaa säästää? Kyse ei ole mistään yhdentekevästä asiasta, jos lapsi jää esimerkiksi ilman erityisluokkapaikkaa, koska kunta haluaa säästää sullomalla kaikki erityislapset normaaliluokalle. Siinä pilataan sen erityislapsen koulunkäynti, mutta myös sillä normiluokalla opiskelevien normioppilaiden koulunkäynti.

Jos vaikka työttömälle ei maksettaisi tukea, johon laki hänet oikeuttaa, mutta kunta haluaa laittomin keinoin säästää, olisiko sinusta sekin ihan "vinkumista ja vaatimista, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat elatuksen työttömän puolesta"?

Minua ei koskaan lakkaa hämmentämästä täällä palstailevien ihmisten erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan tuntema viha ja kateus.

Kokeilkaa jumalauta edes hetken verran asettua heidän asemaansa. Tukia leikataan, työelämä ei jousta pätkääkään, huoli lapsen pärjäämisestä on valtava.

Ja sitten tosiaan vielä täällä ilmaistaan koko ajan, että "se on sun vika, sä olet vääränlainen, lapsesi on kusipää".

En kenenkään lapselle toivo onnettomuutta, jonka seurauksena hänestä tulisi erityislapsi. Mutta toivon, ettäm kaltaistenne kaunaisten vihaajien silmät edes joskus aukeaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni oli integroidussa päiväkotiryhmässä ns. tukilapsena. Koska monien erityislasten on vaikeaa saada ystäviä, pyysimme erästä tarhakaveria kotiimme leikkimään ja autoimme hänen vanhempiaan vastikkeetta lastenhoidossa. Lapsella oli haasteita tunteiden hallinnassa eikä hän oikein kestänyt pettymyksiä, joten meillä oli aina aikuinen kuulolla lasten leikkiessä. Koulun alettua lapset menivät eri luokille. Lapsemme elämänpiiri luonnollisesti laajeni, mutta emme siitä huolimatta katkaisseet välejä entiseen päiväkotikaveriin.

Ongelmallista on ollut, että erityislapsen vanhemmat vähättelevät "vahinkoja", esim, kun heidän lapsensa malttinsa menetettyään kaataa lapsemme niin, että hän lyö päänsä tai kun hän rikkoo meillä joko suuttuessaan tai leikissä yli-innostuessaan jotakin. He kommentoivat, että meillä on erityislapsia syrjivä asenne ja että harrastamme lasten henkistä pahoinpitelyä, koska emme anna lasten leikkiä keskenään ilman, että aikuinen on kuulolla. He eivät voi hyväksyä sitä, että heidän lapsensa ei ole paras kaveri, vaan että hän on yksi lapsemme kavereista. Jos lapsemme leikkii muiden ystäviensä kanssa, esim. koulukavereittensa kanssa, se on vanhempien mielestä heidän lapsensa syrjintää. He haluaisivat eristää lapsemme muista ystävistään. Vanhemmat ovat tulleet haistattelemaan ja huutamaan meille jopa julkisissa paikoissa, kuten koulussa ja lasten harrastuksissa lapsemme läsnäollessa. Lapsemme on kokenut tilanteet pelottavina.

Tuntuu kuin erityislapsen vanhemmat yrittäisivät pakottaa perheemme jonkinlaiseen kohtuuttomaan symbioosiin heidän perheensä ehdoilla uhkailemalla, mustamaalaamalla, esittämällä perättömiä syytöksiä ja karjumalla aiheuttaen häiriötä julkisilla paikoilla.

Koulun alettua yhteistoiminnan sopiminen on ollut erityisvanhempien käytöksen ja asenteen takia erittäin hankalaa. Olen yrittänyt keskustellen sovitella asiaa - tuloksetta. Olisiko hyviä neuvoja?

Olen itse se terve lapsi, tällaisen erityislapsen sisarus. Oletko kysynyt omalta lapseltasi haluaako hän todella olla erityislapsen kaveri ollenkaan vai onko vain teitä miellyttääkseen? Lapset monesti haluavat miellyttää omia vanhempiaan näissä tilanteissa. Minä olen ainakin kärsinyt sisaruksestani psykologisesti monella tavalla niin ikävää kuin se onkin. Olen vanhempana käynyt pitkän terapian. Mitään velvoitteita teillä ei ole, varsinkaan jos erityislapsen vanhemmat on noin kovin asiattomia ja pitävät teitä itsestään selvyytenä. Se että erityislapsella ylipäätänsä on tuollaisia kavereita on jo aika erityistä. Tekisin pesäeroa koko perheeseen. He ovat menettäneet suhteellisuuden tajunsa lapsensa kanssa toimiessa ja sinun on aika asettaa heille rajat.

En voi tätä kauniisti sanoa. Suojele nyt helvetti sitä omaa lastasi. Hän ON etusijalla. Hänen psyykkinen hyvinvointi ON tätä erityislasta tärkeämpää. Ei ole lapsesi tehtävä uhrata itseään toisen tarpeiden edessä. Siitä kasvaa vinksahtanut aikuinen, joka joutuu sitten aikuisena käsittelemään rajanveto ongelmiaan terapiassa kuten minä jouduin.

Anteeksi, tämä on nyt OT, mutta haluaisin kysyä käytännön vinklejä, kuinka toimia kun erityuslapsi piinaa sisarustaan?

Meillä on juurikin tämä tilanne, jossa erityislapsi, esikoinen, piinaa ja kiusaa pari vuotta pienempää. Ei ole helppo tilanne, sillä käytännössä ainoa keino estää se kokonaan, olisi antaa esikoinen sijoitukseen.

Kotona on ahdistava ilmapiiri, sillä tämä esikoinen on jatkuvalla huomiontarpeellaan kaiken keskiössä. Aivan koko ajan on kiellettävä häntä kiusaamasta pienempää.

Sitten on vielä pakko sanoa, että tuli kyllä paha mieli näistä kommenteista. Meillä lapsen erityisyys on geneettistä ja neurologista. Toinen lapsi on normaali.

Olen kyllä itsekin masentunut vakavasti näiden 10v aikana, jonka olen erityislapseni kanssa taistellut. Että kai minä olen sitten kajahtanut ja pöpi.

12-15 tuntia vuorokaudessa, kerro heti missä on näin hyvä palvelu!-muutan heti sinne.

Meillä kun tuo vanhempi erityislapsi oli eskarissa, piti päivät lyhentää 3 tuntiin kun mukamas ammattilaiset ei pärjänny lapsen kanssa, tavislapset oli kyllä 8-16! Sama homma iltapäiväkerhon kanssa, potkittiin ulos sieltä!-koulusta parhaimmillaan piti hakea klo 9.05 kotiin, kun koulu alko klo 9! Wow!!

Ite oli kakaran kanssa 24/7

Omaishoidon tukea olisin voinut saada, mutta arvaa kertoko kukaan asiaa, no ei.

Vierailija kirjoitti:

Omien, monivuotisten kokemusten perusteella, koskapa työskentelen erityislasten kanssa, olen huomannut, että suurin osa heidän vanhemmistaan ovat ihan kajahtaneita. Vingutaan ja vaaditaan, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat kaiken vanhempien puolesta. Ja herranen aika, että niitä palveluita ja tukia onkin. Silti valitus ja kitinä, haukkuminen ja urputus on ihan käsittämätöntä. Itse ei kanneta vastuuta yhtään niistä lapsista, mutta ei kelpaa muidenkaan tekemiset.

Koskaan ei mikään ole hyvä ja oikein. Kiitosta ei tule, että heidän lapsiaan kaitsetaan, koulutetaan, tukiperheillään ja terapioidaan jopa 12-15h vuorokaudessa yhteiskunnan toimesta. Ei ei, ollaan niin perkeleen kovia äitejä ja isiä, vaikka se yhteinen aika lapsen kanssa rajoittuu lapsen nukkumiseen kotona. 

Ihan seinähulluja valittajia lähes kaikki.

Tulipa mieleeni, että näitä erityislapsia on kyllä jokaisesta sosioekonomisesta luokasta. Tunnen läheisesti kaksi perhettä, joissa molemmissa kaksi lasta. Kaikki nämä lapset ovat "häiriintyneitä" sivan selvästi vanhempien pimeyden vuoksi.

Toisen perheen vanhemmat, psykologi ja dippainssi, ovat uskovaisia hihhuleita, ja molemmat lapsensa täysin kajahtaneita. Toisessa perheessä vanhemmat, terveydenhoitaja ja dippainssi, riitelevät pahasti. Tästä lapset häiriintyneet siihen pisteeseen, että molemmat erityisryhmässä päiväkodissa ja koulussa. Lapsilla siis ei ole mitään neurologista tai fyysistä diagnoosia. Tunnen heidät hyvin.

Sitten vastapainoksi tässä meidän lähialueella on virolaisia "erityislapsia"...jotka riekkuvat työmailla, pimpottelevat ovikelloja, kivittävät sorsia jne. Heidän vanhempansa eivät todellakaan ainakaan mieti, missä ja milloin lapsensa liikkuvat, ja mitä tekemässä. Ovat työttömiä, siivoojia ja raksatyössä.

Ja loppuun -oma lapseni on myös erityislapsi. Toinen on normaali.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kun tuo vanhempi erityislapsi oli eskarissa, piti päivät lyhentää 3 tuntiin kun mukamas ammattilaiset ei pärjänny lapsen kanssa, tavislapset oli kyllä 8-16! Sama homma iltapäiväkerhon kanssa, potkittiin ulos sieltä!-koulusta parhaimmillaan piti hakea klo 9.05 kotiin, kun koulu alko klo 9! Wow!!

Vierailija kirjoitti:

Omien, monivuotisten kokemusten perusteella, koskapa työskentelen erityislasten kanssa, olen huomannut, että suurin osa heidän vanhemmistaan ovat ihan kajahtaneita. Vingutaan ja vaaditaan, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat kaiken vanhempien puolesta. Ja herranen aika, että niitä palveluita ja tukia onkin. Silti valitus ja kitinä, haukkuminen ja urputus on ihan käsittämätöntä. Itse ei kanneta vastuuta yhtään niistä lapsista, mutta ei kelpaa muidenkaan tekemiset.

Koskaan ei mikään ole hyvä ja oikein. Kiitosta ei tule, että heidän lapsiaan kaitsetaan, koulutetaan, tukiperheillään ja terapioidaan jopa 12-15h vuorokaudessa yhteiskunnan toimesta. Ei ei, ollaan niin perkeleen kovia äitejä ja isiä, vaikka se yhteinen aika lapsen kanssa rajoittuu lapsen nukkumiseen kotona. 

Ihan seinähulluja valittajia lähes kaikki.

Jollei sun mukulan kanssa pärjätä missään hoitopaikassa niin se vika ei todellakaan ole niissä paikoissa...