Lue keskustelun säännöt.
Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?
17.04.2018 |
Olen nainen, jota aihe kiinnostaa. Hallitsevat miehet siis. Minulla on halu totella miestäni kaikessa sängyn ulkopuolellakin. Valitettavasti olen huomannut tässä deittaillessani, ettei ainakaan minun kohtaamistani miehistä ole moiseen vaan he vaativat naisen olevan sellainen määräävä. Tämä näkyy jo ihan ennen ensitreffejä ja siellä treffeilläkin miehet tahtovat naisen päättävän kaiken. Mutta jos sanon suoraan etsiväni sellaista kotikurisuhdetta, niin sehän houkuttelisi varmaan pelkkiä pervoja. :/ Minä kuitenkin etsin ihan rakkautta ja ihan oikeaa parisuhdetta, johon sitoudutaan.
Aihe kiinnostaa minua kovasti. Toivoisin kuulevani kokemuksia. :)
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi asiaa jos mies antaisi mulle remmistä kun jäkätän ja laiminlyön kotitöitä. Hyvän selkäsaunan jälkeen on niin ihana olo että tekee mieli olla taas tuhma💖
Ihastuttavan epävakaata! Nyt sitten vaan odottelet, että se unelmien prinssisi saapuu ja tekee elämäsi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Kyllä aika monet joutuvat vain hyväksymään huonon itsekurin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos se huono itsekuri tuottaa ihan valtavia ongelmia, esimerkiksi omaisuuden jatkuvaa katoamista, niin silloin ei ole ongelma pelkästään itsekurissa, vaan myös elämänhallinnassa. Suurin osa ihmisistä elää ihan jatkuvasti sen itsekurin puutteen kanssa tasapainoillen.
ohis
Itsekurin puute voi tuottaa vaikkapa ylipainon, mikä on ongelma joka riivaa erittäin suurta osaa suomalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Suosittelisin tällöin menemään terapiaan. Pohtimaan asioita, omia tavoitteita, omia arvoja, omaa menneisyyttä. Tekemään vaikkapa ihan mitä tahansa aarrekarttaa. Ehkäpä myös hyväksymään sen, että hei, mä oon vähän hutilus. Minun on erittäin vaikeata uskoa, että minkäänlainen fyysinen kurittaminen, sovittu sellainen tai ei, opettaa ihmiselle olemaan vähemmän hutilus. Tai olemaan myöhästymättä. Korkeintaan oppii pelkäämään. Tällöin on kyse vain palkinto-rangaistussysteemistä eikä mistään omasta motivaatiosta toimia toisin.
Sanoinkin tarvittaessa. Siksi, että joissain tilanteissa, jos on valmiiksi jo mt-ongelmia, voi lopulta olla niin sekaisin, ettei edes uskalla lopettaa koko hommaa. Tai ehkä kuvittelee, että kaikki on ihan ok ja sallittua, koska onhan siihen antanut luvan, vaikka ei ole.
Menen nyt BDSM-puolelle, mutta varmaan voi soveltaa näihinkin: ei ole mikään salaisuus, että osalla harrastajista (monella?) on todettu jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Sitä voi sitten kukin mietiskellä, mikä liittyy mihinkin.
Voisi kääntää asian näin päin: miksi tässä kurinpidossa ei noudateta moderneja menetelmiä eli kehuta joka kerta, kun toinen onnistuu? Ja jätetä moisia fyysisiä rankkuja väliin. Onhan jo aikapäiviä sitten todettu kehuminen paljon toimivammaksi systeemiksi esim. opetuksessa. Miksi jumittua jonnekin 60-luvulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Kyllä aika monet joutuvat vain hyväksymään huonon itsekurin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos se huono itsekuri tuottaa ihan valtavia ongelmia, esimerkiksi omaisuuden jatkuvaa katoamista, niin silloin ei ole ongelma pelkästään itsekurissa, vaan myös elämänhallinnassa. Suurin osa ihmisistä elää ihan jatkuvasti sen itsekurin puutteen kanssa tasapainoillen.
ohis
Itsekurin puute voi tuottaa vaikkapa ylipainon, mikä on ongelma joka riivaa erittäin suurta osaa suomalaisista.
Niinpä. Ja kuten sanoin, jos ongelma paisuu valtavaksi, on kyse myös elämänhallinnasta ja ajatustavan pitää muuttua kokonaisvaltaisesti. Ei siinäkään auta, että joku tulee piiskan kanssa heilumaan, vaan silloin pitää hoitaa sitä itse ongelmaa ja ensinnäkin myöntää sen olemassaolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Suosittelisin tällöin menemään terapiaan. Pohtimaan asioita, omia tavoitteita, omia arvoja, omaa menneisyyttä. Tekemään vaikkapa ihan mitä tahansa aarrekarttaa. Ehkäpä myös hyväksymään sen, että hei, mä oon vähän hutilus. Minun on erittäin vaikeata uskoa, että minkäänlainen fyysinen kurittaminen, sovittu sellainen tai ei, opettaa ihmiselle olemaan vähemmän hutilus. Tai olemaan myöhästymättä. Korkeintaan oppii pelkäämään. Tällöin on kyse vain palkinto-rangaistussysteemistä eikä mistään omasta motivaatiosta toimia toisin.
Sanoinkin tarvittaessa. Siksi, että joissain tilanteissa, jos on valmiiksi jo mt-ongelmia, voi lopulta olla niin sekaisin, ettei edes uskalla lopettaa koko hommaa. Tai ehkä kuvittelee, että kaikki on ihan ok ja sallittua, koska onhan siihen antanut luvan, vaikka ei ole.
Menen nyt BDSM-puolelle, mutta varmaan voi soveltaa näihinkin: ei ole mikään salaisuus, että osalla harrastajista (monella?) on todettu jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Sitä voi sitten kukin mietiskellä, mikä liittyy mihinkin.
Jos ajatellaan, että joku antaisi henkilölle X remmiä joka kerta kun henkilö X jättää vessanpytyn vetämättä, niin aika erikoinen epeli tämä X olisi, jos sen seurauksena vessanpytyn vetämättä jättäminen ei harvinaistuisi tai jopa loppuisi kokonaan.
(Remmin antamisen sijaan voi tässä yhteydessä käyttää myös jotain muuta tuntuvaa rangaistusta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Suosittelisin tällöin menemään terapiaan. Pohtimaan asioita, omia tavoitteita, omia arvoja, omaa menneisyyttä. Tekemään vaikkapa ihan mitä tahansa aarrekarttaa. Ehkäpä myös hyväksymään sen, että hei, mä oon vähän hutilus. Minun on erittäin vaikeata uskoa, että minkäänlainen fyysinen kurittaminen, sovittu sellainen tai ei, opettaa ihmiselle olemaan vähemmän hutilus. Tai olemaan myöhästymättä. Korkeintaan oppii pelkäämään. Tällöin on kyse vain palkinto-rangaistussysteemistä eikä mistään omasta motivaatiosta toimia toisin.
Sanoinkin tarvittaessa. Siksi, että joissain tilanteissa, jos on valmiiksi jo mt-ongelmia, voi lopulta olla niin sekaisin, ettei edes uskalla lopettaa koko hommaa. Tai ehkä kuvittelee, että kaikki on ihan ok ja sallittua, koska onhan siihen antanut luvan, vaikka ei ole.
Menen nyt BDSM-puolelle, mutta varmaan voi soveltaa näihinkin: ei ole mikään salaisuus, että osalla harrastajista (monella?) on todettu jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Sitä voi sitten kukin mietiskellä, mikä liittyy mihinkin.
Tutkimusten mukaan bdsm ja fetissiseksiä harrastavat ovat keskivertoa vakaampia ja terveempiä mielenterveydeltään.
Sinun hyökkäävä ja vihamielinen asenteesi tässä ketjussa herättää jo sen sijaan kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos siis löytyy linkkiä tutkimuksiin, joissa todetaan, että tällainen kotikuri parantaa elämänhallintaa, itsetuntoa ym. eikä haittavaikutuksia ilmene, niin heitelkääs toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Kyllä aika monet joutuvat vain hyväksymään huonon itsekurin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos se huono itsekuri tuottaa ihan valtavia ongelmia, esimerkiksi omaisuuden jatkuvaa katoamista, niin silloin ei ole ongelma pelkästään itsekurissa, vaan myös elämänhallinnassa. Suurin osa ihmisistä elää ihan jatkuvasti sen itsekurin puutteen kanssa tasapainoillen.
ohis
Itsekurin puute voi tuottaa vaikkapa ylipainon, mikä on ongelma joka riivaa erittäin suurta osaa suomalaisista.
Niinpä. Ja kuten sanoin, jos ongelma paisuu valtavaksi, on kyse myös elämänhallinnasta ja ajatustavan pitää muuttua kokonaisvaltaisesti. Ei siinäkään auta, että joku tulee piiskan kanssa heilumaan, vaan silloin pitää hoitaa sitä itse ongelmaa ja ensinnäkin myöntää sen olemassaolo.
On totta, että ajatustavan pitää muuttua jos haluaa huonosta itsekurista eroon. Mutta ei se ajatustapa muutu yhtään sen paremmaksi, vaikka lausuisi tuhat kertaa sanan "elämänhallinta". Sen sijaan rangaistuksen uhka voi hyvinkin motivoida muuttamaan ajatusmallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Suosittelisin tällöin menemään terapiaan. Pohtimaan asioita, omia tavoitteita, omia arvoja, omaa menneisyyttä. Tekemään vaikkapa ihan mitä tahansa aarrekarttaa. Ehkäpä myös hyväksymään sen, että hei, mä oon vähän hutilus. Minun on erittäin vaikeata uskoa, että minkäänlainen fyysinen kurittaminen, sovittu sellainen tai ei, opettaa ihmiselle olemaan vähemmän hutilus. Tai olemaan myöhästymättä. Korkeintaan oppii pelkäämään. Tällöin on kyse vain palkinto-rangaistussysteemistä eikä mistään omasta motivaatiosta toimia toisin.
Sanoinkin tarvittaessa. Siksi, että joissain tilanteissa, jos on valmiiksi jo mt-ongelmia, voi lopulta olla niin sekaisin, ettei edes uskalla lopettaa koko hommaa. Tai ehkä kuvittelee, että kaikki on ihan ok ja sallittua, koska onhan siihen antanut luvan, vaikka ei ole.
Menen nyt BDSM-puolelle, mutta varmaan voi soveltaa näihinkin: ei ole mikään salaisuus, että osalla harrastajista (monella?) on todettu jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Sitä voi sitten kukin mietiskellä, mikä liittyy mihinkin.
Jos ajatellaan, että joku antaisi henkilölle X remmiä joka kerta kun henkilö X jättää vessanpytyn vetämättä, niin aika erikoinen epeli tämä X olisi, jos sen seurauksena vessanpytyn vetämättä jättäminen ei harvinaistuisi tai jopa loppuisi kokonaan.
(Remmin antamisen sijaan voi tässä yhteydessä käyttää myös jotain muuta tuntuvaa rangaistusta.)
Mitä kamalaa tapahtuisi, jos ei antaisi remmiä, vaan ihan vaan vaikka huomauttaisi asiasta? Ja jättäisi vaikka seinään muistilapun: "muista vetää vessanpytty". Onko ihan mahdotonta aikuisten ihmisten kesken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Kyllä aika monet joutuvat vain hyväksymään huonon itsekurin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos se huono itsekuri tuottaa ihan valtavia ongelmia, esimerkiksi omaisuuden jatkuvaa katoamista, niin silloin ei ole ongelma pelkästään itsekurissa, vaan myös elämänhallinnassa. Suurin osa ihmisistä elää ihan jatkuvasti sen itsekurin puutteen kanssa tasapainoillen.
ohis
Itsekurin puute voi tuottaa vaikkapa ylipainon, mikä on ongelma joka riivaa erittäin suurta osaa suomalaisista.
Niinpä. Ja kuten sanoin, jos ongelma paisuu valtavaksi, on kyse myös elämänhallinnasta ja ajatustavan pitää muuttua kokonaisvaltaisesti. Ei siinäkään auta, että joku tulee piiskan kanssa heilumaan, vaan silloin pitää hoitaa sitä itse ongelmaa ja ensinnäkin myöntää sen olemassaolo.
On totta, että ajatustavan pitää muuttua jos haluaa huonosta itsekurista eroon. Mutta ei se ajatustapa muutu yhtään sen paremmaksi, vaikka lausuisi tuhat kertaa sanan "elämänhallinta". Sen sijaan rangaistuksen uhka voi hyvinkin motivoida muuttamaan ajatusmallia.
Et siis ymmärrä, mitä eroa on sillä, että lakkaat syömästä herkkuja, koska haluat elää terveellisesti ja sillä, että lakkaat syömästä herkkuja, ettet saa piiskaa? Ensimmäisessä kohdassa muutettiin ajatustapaa ja ihminen pystyy itse säätelemään omia tekemisiään. Jälkimmäisessä ihminen ei oppinut mitään, hän vain pelkää rangaistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Suosittelisin tällöin menemään terapiaan. Pohtimaan asioita, omia tavoitteita, omia arvoja, omaa menneisyyttä. Tekemään vaikkapa ihan mitä tahansa aarrekarttaa. Ehkäpä myös hyväksymään sen, että hei, mä oon vähän hutilus. Minun on erittäin vaikeata uskoa, että minkäänlainen fyysinen kurittaminen, sovittu sellainen tai ei, opettaa ihmiselle olemaan vähemmän hutilus. Tai olemaan myöhästymättä. Korkeintaan oppii pelkäämään. Tällöin on kyse vain palkinto-rangaistussysteemistä eikä mistään omasta motivaatiosta toimia toisin.
Sanoinkin tarvittaessa. Siksi, että joissain tilanteissa, jos on valmiiksi jo mt-ongelmia, voi lopulta olla niin sekaisin, ettei edes uskalla lopettaa koko hommaa. Tai ehkä kuvittelee, että kaikki on ihan ok ja sallittua, koska onhan siihen antanut luvan, vaikka ei ole.
Menen nyt BDSM-puolelle, mutta varmaan voi soveltaa näihinkin: ei ole mikään salaisuus, että osalla harrastajista (monella?) on todettu jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Sitä voi sitten kukin mietiskellä, mikä liittyy mihinkin.
Tutkimusten mukaan bdsm ja fetissiseksiä harrastavat ovat keskivertoa vakaampia ja terveempiä mielenterveydeltään.
Sinun hyökkäävä ja vihamielinen asenteesi tässä ketjussa herättää jo sen sijaan kysymyksiä.
En tiedä, mikä tässä on vihamielisyyttä, jos asioita kyseenalaistaa.
Viitataanko tässä hollantilaisitutkimukseen vai mihin? Hmmh, sitä en tiedä, miten asia on keskiverrosti. Mutta ainakin itse tiedän henkilöitä, joilla tosiaan mt-ongelmia on jo entuudestaan. Toki otokseni ei ole kovin laaja. Tietysti voi aina sanoa, että he ovat terveempiä siksi, koska he "toteuttavat itseään" ja puhuvat tarpeistaan, mutta se ei millään tavalla poissulje monia muita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos siis löytyy linkkiä tutkimuksiin, joissa todetaan, että tällainen kotikuri parantaa elämänhallintaa, itsetuntoa ym. eikä haittavaikutuksia ilmene, niin heitelkääs toki.
Epäilen vahvasti, että mistään ei löydy myöskään tutkimusta, jossa olisi päädytty siihen johtopäätökseen, että kotikuri heikentää elämänhallintaa, itsetuntoa ym. ja aiheuttaa haittavaikutuksia.
Asiassa onkin parasta luottaa arkikokemukseen niin kuin erittäin monesti muutoinkin elämässä.
Kyllä sen ihan itse huomaa, onko kotikuri itselle hyvä juttu vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Suosittelisin tällöin menemään terapiaan. Pohtimaan asioita, omia tavoitteita, omia arvoja, omaa menneisyyttä. Tekemään vaikkapa ihan mitä tahansa aarrekarttaa. Ehkäpä myös hyväksymään sen, että hei, mä oon vähän hutilus. Minun on erittäin vaikeata uskoa, että minkäänlainen fyysinen kurittaminen, sovittu sellainen tai ei, opettaa ihmiselle olemaan vähemmän hutilus. Tai olemaan myöhästymättä. Korkeintaan oppii pelkäämään. Tällöin on kyse vain palkinto-rangaistussysteemistä eikä mistään omasta motivaatiosta toimia toisin.
Sanoinkin tarvittaessa. Siksi, että joissain tilanteissa, jos on valmiiksi jo mt-ongelmia, voi lopulta olla niin sekaisin, ettei edes uskalla lopettaa koko hommaa. Tai ehkä kuvittelee, että kaikki on ihan ok ja sallittua, koska onhan siihen antanut luvan, vaikka ei ole.
Menen nyt BDSM-puolelle, mutta varmaan voi soveltaa näihinkin: ei ole mikään salaisuus, että osalla harrastajista (monella?) on todettu jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Sitä voi sitten kukin mietiskellä, mikä liittyy mihinkin.
Jos ajatellaan, että joku antaisi henkilölle X remmiä joka kerta kun henkilö X jättää vessanpytyn vetämättä, niin aika erikoinen epeli tämä X olisi, jos sen seurauksena vessanpytyn vetämättä jättäminen ei harvinaistuisi tai jopa loppuisi kokonaan.
(Remmin antamisen sijaan voi tässä yhteydessä käyttää myös jotain muuta tuntuvaa rangaistusta.)
Erikoinen epeli on se joka sitä remmiä antaa. Ja se joka remmin pelossa tekee ihan mitä tahansa. Erikoinen ellei pyri tästä sairaastavympäristöstä pois.
Hyvä välillä miettiä kehräisinkö kertoa vaikka töissä että sain remmiä kun unohdin vetää vessan? Ellet niin silloin voi miettiä miksei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos siis löytyy linkkiä tutkimuksiin, joissa todetaan, että tällainen kotikuri parantaa elämänhallintaa, itsetuntoa ym. eikä haittavaikutuksia ilmene, niin heitelkääs toki.
Epäilen vahvasti, että mistään ei löydy myöskään tutkimusta, jossa olisi päädytty siihen johtopäätökseen, että kotikuri heikentää elämänhallintaa, itsetuntoa ym. ja aiheuttaa haittavaikutuksia.
Asiassa onkin parasta luottaa arkikokemukseen niin kuin erittäin monesti muutoinkin elämässä.
Kyllä sen ihan itse huomaa, onko kotikuri itselle hyvä juttu vai ei.
mihin tarvitaan tutkimuksia, kun tämäkin ketju on pullollaan vastauksia, joissa sanotaan, että kotikuri on siksi välttämätön, kun muuten elämä olisi täysin holtitonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Kyllä aika monet joutuvat vain hyväksymään huonon itsekurin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos se huono itsekuri tuottaa ihan valtavia ongelmia, esimerkiksi omaisuuden jatkuvaa katoamista, niin silloin ei ole ongelma pelkästään itsekurissa, vaan myös elämänhallinnassa. Suurin osa ihmisistä elää ihan jatkuvasti sen itsekurin puutteen kanssa tasapainoillen.
ohis
Itsekurin puute voi tuottaa vaikkapa ylipainon, mikä on ongelma joka riivaa erittäin suurta osaa suomalaisista.
Niinpä. Ja kuten sanoin, jos ongelma paisuu valtavaksi, on kyse myös elämänhallinnasta ja ajatustavan pitää muuttua kokonaisvaltaisesti. Ei siinäkään auta, että joku tulee piiskan kanssa heilumaan, vaan silloin pitää hoitaa sitä itse ongelmaa ja ensinnäkin myöntää sen olemassaolo.
On totta, että ajatustavan pitää muuttua jos haluaa huonosta itsekurista eroon. Mutta ei se ajatustapa muutu yhtään sen paremmaksi, vaikka lausuisi tuhat kertaa sanan "elämänhallinta". Sen sijaan rangaistuksen uhka voi hyvinkin motivoida muuttamaan ajatusmallia.
Pelko opettaa vain välttämään pelon kohdetta. Se ei paranna mitään ajatuskulkua. Eikä auta mihinkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Kyllä aika monet joutuvat vain hyväksymään huonon itsekurin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos se huono itsekuri tuottaa ihan valtavia ongelmia, esimerkiksi omaisuuden jatkuvaa katoamista, niin silloin ei ole ongelma pelkästään itsekurissa, vaan myös elämänhallinnassa. Suurin osa ihmisistä elää ihan jatkuvasti sen itsekurin puutteen kanssa tasapainoillen.
ohis
Itsekurin puute voi tuottaa vaikkapa ylipainon, mikä on ongelma joka riivaa erittäin suurta osaa suomalaisista.
Niinpä. Ja kuten sanoin, jos ongelma paisuu valtavaksi, on kyse myös elämänhallinnasta ja ajatustavan pitää muuttua kokonaisvaltaisesti. Ei siinäkään auta, että joku tulee piiskan kanssa heilumaan, vaan silloin pitää hoitaa sitä itse ongelmaa ja ensinnäkin myöntää sen olemassaolo.
On totta, että ajatustavan pitää muuttua jos haluaa huonosta itsekurista eroon. Mutta ei se ajatustapa muutu yhtään sen paremmaksi, vaikka lausuisi tuhat kertaa sanan "elämänhallinta". Sen sijaan rangaistuksen uhka voi hyvinkin motivoida muuttamaan ajatusmallia.
Et siis ymmärrä, mitä eroa on sillä, että lakkaat syömästä herkkuja, koska haluat elää terveellisesti ja sillä, että lakkaat syömästä herkkuja, ettet saa piiskaa? Ensimmäisessä kohdassa muutettiin ajatustapaa ja ihminen pystyy itse säätelemään omia tekemisiään. Jälkimmäisessä ihminen ei oppinut mitään, hän vain pelkää rangaistusta.
Tietenkin on parempi vaihtoehto, jos ihminen lopettaa turhan herkkujen ahmimisen ihan vaan siksi, koska tiedostaa sen epäterveelliseksi. Mutta pointti on, että erittäin moni ihminen ei kykene tällaiseen itsekurin ja itsehallinnan osoitukseen. Siinä tilanteessa voi olla tarvetta rangaistusten käytölle jos lihomiselta halutaan välttyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia joku ei lue itsensä kehittämisen teoksia tai kirjoita vaikkapa vastuullisen elämän muistilappuja sen sijaan, että ihan ressukkana heittäytyy toisen armoille. Aikuisena ihmisenä luulisi osaavan sanoa, että tunge nyt ne rangaistuksesi sinne, minne aurinko ei paista. Tarvittaessa voi myös mennä poliisille.
Mitä sanoisit jos piiskaaminen auttaa jonkun ihmisen itsekurin puutteeseen, mutta itsensä kehittämisen teokset tai vastuullisen elämän muistilaput eivät auta? Pitäisikö se huono itsekuri silloin vaan hyväksyä, koska piiskaaminen on no-no?
Niin ja miksi mennä poliisille jos oma puoliso tekee jotain sellaista mitä on itse pyytänyt, eli pitää kotikuria?
Kyllä aika monet joutuvat vain hyväksymään huonon itsekurin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos se huono itsekuri tuottaa ihan valtavia ongelmia, esimerkiksi omaisuuden jatkuvaa katoamista, niin silloin ei ole ongelma pelkästään itsekurissa, vaan myös elämänhallinnassa. Suurin osa ihmisistä elää ihan jatkuvasti sen itsekurin puutteen kanssa tasapainoillen.
ohis
Itsekurin puute voi tuottaa vaikkapa ylipainon, mikä on ongelma joka riivaa erittäin suurta osaa suomalaisista.
Niinpä. Ja kuten sanoin, jos ongelma paisuu valtavaksi, on kyse myös elämänhallinnasta ja ajatustavan pitää muuttua kokonaisvaltaisesti. Ei siinäkään auta, että joku tulee piiskan kanssa heilumaan, vaan silloin pitää hoitaa sitä itse ongelmaa ja ensinnäkin myöntää sen olemassaolo.
On totta, että ajatustavan pitää muuttua jos haluaa huonosta itsekurista eroon. Mutta ei se ajatustapa muutu yhtään sen paremmaksi, vaikka lausuisi tuhat kertaa sanan "elämänhallinta". Sen sijaan rangaistuksen uhka voi hyvinkin motivoida muuttamaan ajatusmallia.
Muita keinoja et siis usko löytyvän tästä maailmasta? Ja uskot myös, että sisäinen motivaatio kasvaa, kun annat ensiksi piiskaa eli vaikutat ulkoiseen motivaatioon? No, mites jos sä lähdet joku päivä piiskasi kanssa kuvioista pois - uskotko, että henkilö on sisäisesti muuttunut ja motivoitunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos siis löytyy linkkiä tutkimuksiin, joissa todetaan, että tällainen kotikuri parantaa elämänhallintaa, itsetuntoa ym. eikä haittavaikutuksia ilmene, niin heitelkääs toki.
Epäilen vahvasti, että mistään ei löydy myöskään tutkimusta, jossa olisi päädytty siihen johtopäätökseen, että kotikuri heikentää elämänhallintaa, itsetuntoa ym. ja aiheuttaa haittavaikutuksia.
Asiassa onkin parasta luottaa arkikokemukseen niin kuin erittäin monesti muutoinkin elämässä.
Kyllä sen ihan itse huomaa, onko kotikuri itselle hyvä juttu vai ei.
Joo, tätä ei kysytty. Vaan tiedettä.
Kyllä aika monet joutuvat vain hyväksymään huonon itsekurin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jos se huono itsekuri tuottaa ihan valtavia ongelmia, esimerkiksi omaisuuden jatkuvaa katoamista, niin silloin ei ole ongelma pelkästään itsekurissa, vaan myös elämänhallinnassa. Suurin osa ihmisistä elää ihan jatkuvasti sen itsekurin puutteen kanssa tasapainoillen.
ohis