Lue keskustelun säännöt.
sadistikätilön "raiskattavana"
itku pitkästä kivusta
17.04.2018 |
Synnytin 3 yötä sitten ihanan terveen vauvan. Mutta 4 tuntia sitä ennen kestänyt syöksysynnytys (mikä on erittäin kivulias muutenkin) oli hirveä. kätilö epäsi epiduraalin vaikka etukäteen sanoin etten halua poissulkea sitä.ainoa kivunlievitys alussa oli amme ja ilokaasu jonka letku irtoili jatkuvasti, ja hän nihkeili ilokaasunkin kanssa"kokeile jos kestäisit ilman" hän sanoi, mutta sanoin että haluan ilokaasua"no mä laitan 50 prosenttia sitä". Siinä vaiheessa kun en enää kyennyt puhumaan, vain huutamaan, hän sitten kyseli "no nostanko ilokaasua? nostanko? nostanko"en tiedä nostiko kun kerran en kyennyt sanomaan "joo".tosin irtoileva letku vei senkin avun. kesken hirveän kivun kätilö pakotti minut ammeesta selälleni vuoteelle jotta antaisi pudentaalipuudutuksen. selällään oo oli jo hirveä tuska, mutta hirvein hetki seurasi:ketarat levälleen ja piikillä pisto emättimeen, joka sattui järjettömästi eikä puuduttanut yhtään. Huusin kivusta. "Mun pitää antaa vielä toinen toisellekin puolelle, kätilö ilmoitti. "Mä annan sen supistuksen aikana." ja toinen kidutuspiikki. "No, nyt ponnistat. jos et ponnista, kipu ei lopu. ala ponnistamaan. Tajuatko että tämä on ohi heti kun vain nyt ponnistat.älä nyt huuda, se vie energiaa ponnistamiselta."Hän hoki kuin idiootille näitä lauseita loppuun asti. Sen ohessa hän yritti että ponnistaisin selälleen vuoteessa. yritin kammeta puoli-istuvaan asentoon mutten kyennyt, ja sanoin etten halua synnyttää selälläni,ja kätilö totesi vain että "no, sä itse valut siihen." Sitten hän yritti saada minut synnytysjakkaralle mistä kieltäydyin koska olen kokeillut eikä se sovi minulle, sain todella taistella vastaan hirveän kivun keskellä. En kyennyt ponnistamaan kun kipu oli niin järjetön. Taistelin että pääsin takaisin ammeeseen kun tajusin etten mitään muuta lievitystä tule saamaan. Suuta kuivasi järjettömästi ja pyysin vettä."Ei käy. Nyt me ponnistetaan."kätilö sanoi. Tämä oli kaikista hetkistä se järjettömin. "Miksen saa edes vettä? Miksi?" En saanut vastausta. Kuitenkin hän alussa ilmoitti että ammeessa ollessa on tärkeää juoda. Mutta kertaakaan hän ei tarjonnut vettä."tajuatko että kipu lakkaa heti kun sinä nyt vain uskaltaisit ponnistamaan."Hän hoki ja hoki. En voinut kuin itkeä ja huutaaTuolla hetkellä taannuin yksivuotiaaksi joka koki olevansa kidutettavana ja raiskattavana, tuomittuna rikoksesta jota ei ymmärrä tehneensä. Hänelle ollaan rajattoman vihaisia ja häntä syytetään ja satutetaan. Lapsi kyllä yrittää mutta se ei kelpaa. En tiedä miten sain tuon syvimmän henkisen ja fyysisen rääkkäyksen keskeltä työnnettyä lapseni jotenkin tähän maailmaan. Hän voi hyvin ja siitä olen onnellinen. Mutta minä en pysty muuhun kuin itkemään.
Kommentit (229)
No ei kyllä kuulosta normaalille synnytykselle, vaan kauhukertomukselle.
Toivottavasti saat apua ja ymmärrystä edes näin jälkikäteen. Vaadi sitä! Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen!
Tuleville synnyttäjille sanoisin tämän välttääkseen:
1 ole kiinnostunut omasta synnytyksestäsi jo etukäteen
2 tukihenkilö, puoliso tai doula
3 synnytystoivelista
4 kätilöä voi vaihtaa, jos kemianne eivät kohtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta synnytykseltä.
Opettele kuitenkin oikeinkirjoitus, pisteiden jälkeiset isot kirjaimet ja yritä saada tekstiä edes vähän lohkotuksi, vaikka kännykällä se onkin vaikeaa. Tekee lukemisesta huomattavasti mukavampaa.
Sä oot ääliö.
Miksi haluat, ettei AP opettele tuottamaan helppolukuisempaa tekstiä ja näin anna itsestään parempaa kuvaa?
Olisi kyllä saanut tuo kätilö kuunnella synnyttäjän toiveita ja pyyntöjä, sekä reagoida niihin.
Mulla oli yhdessä synnytyksessä sadistinen kätilö jonka olisin toivottanut sinne, minne aurinko ei paista, jos tuon vuoro ei olisi juuri sopivasti päättynyt. Tilalle tullut kätilö oli aivan ihana. Mutta joo, todellakin olisi kätilö mennyt vaihtoon, jos suinkin mahdollista. Onneksi tuo tuli kertomaan vuoronsa päättymisestä samaan aikaan, kun olisin itse pyytänyt toisen kätilön tilalle.
Ei kuulosta jotenkin uskottavalta tarinalta.
Miksi se toinen kätilö ei kertonut miksi mitäkin tapahtuu jos toinen ei halunnut kertoa tai perustella toimintaansa?
Miksi ap ei kysynyt synnytyksen jälkeisessä keskustelussa miksi synnytyksen aikana toimittiin kuten toimittiin?
Kun ap pisteytti synnytyksen huonoksi, asiasta varmasti keskusteltiin lapsivuodeosastolla, viimeistään siinä olisi saanut perusteluja toiminnalle.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta synnytykseltä.
Opettele kuitenkin oikeinkirjoitus, pisteiden jälkeiset isot kirjaimet ja yritä saada tekstiä edes vähän lohkotuksi, vaikka kännykällä se onkin vaikeaa. Tekee lukemisesta huomattavasti mukavampaa.
Yritä sinä siellä saada vaihteeksi pääsi ulos perseestäsi.
Tekee elämästä huomattavasti mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ap saa ainakin osaan asioista vastauksia kun käy läpi synnytystä hoitohenkilökunnan kanssa. Esim juomisen estämiseen voi olla ihan lääketieteellinen syy. En väitä että eikö huonoa palveluakin voi saada (ja on nyt saanut kun ei ole ainakaan selitetty miksi jotain tehdään/ei tehdä).
Synnytys on niin henkilökohtainen ja iso juttu että silloin ihminen on tosi herkillä. Moni pieni ja iso tapahtuma / hoitohenkilöstön väärin asetellut sanat jne voi jäädä painamaan mieltä ja saada tapahtuman vaikuttamaan hirveältä vaikka mitään "virhettä" ei olisikaan tapahtunut, näin ainakin itsellä oli.
Tsemppiä ap
Et saa juomista, jos riski on hätäsektioon sun jaksamisen takia. Et varmaan halua nukutuksessa aspiroida mahansisältöä ja joutua hyvässä lykyssä keuhkokuumeen takia teholle.
Siihen on ihan hyvä syy. Ja semminkin jos käsketään ponnistamaan ja tuskat on valtavat, niin ei siinä valiteta nälkää ja janoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis häh, ei mulla ollut kuin yksi kätilö ponnistusvaiheessakaan. Koko ajan oli vaan yksi. Tosin synnytin yöllä.
Kun lapsi syntyi, kutsui kätilö lastenhoitajan paikalle punnitsemaan ja mittaamaan lapsen.
Tulee mieleen jotkut leikkauspotilaat, kipu on sietämätön ja kamala, mutta voileipää en anna kädestä ja sitä mutustan vaikka lääkäri on tullut paikalle laittamaan uutta epiduraalia. Ja sitä mehua on saatava kans nyt just kun pitäs kyljellään olla hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen jotkut leikkauspotilaat, kipu on sietämätön ja kamala, mutta voileipää en anna kädestä ja sitä mutustan vaikka lääkäri on tullut paikalle laittamaan uutta epiduraalia. Ja sitä mehua on saatava kans nyt just kun pitäs kyljellään olla hetki.
Mitä sä sekoilet?
Juotavaa ei saa jos joutuu leikkaukseen. Ammeeseen ei enää pääse jos on puudutettu ja aika ponnistaa. Ikävältähän tuo kuulostaa mutta taisit olla itsekin aika hysteerinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ihmetellään, miksi porukka ei ole kovin lämpimänä synnyttämään :P
Synnytyspelot ovat oikeasti aiheellisia, ap:n kuvailemien kätilöiden ja neuvolan henkilökunnan takia! Toivon mukaan saat asian eteenpäin ja valituksen läpi potilas-asiamiehelle!
Itse olen kerran kokenut raskauden ja synnytyksen, jonka hoiti kylmäverinen kätilö. Tästä johtuen en enää aio itse lisääntyä, vaan ulkoistan sen luovuttamalla munasolujani, tai jos kohdalleni osuu lottopotti, niin käytän vuokrakohtua.
Et taida asua Suonessa?
Se nyt vaan menee niin, että syntyvän lapse terveys on etusijalla äidin oloon verrattuna. Jos et ponnista, niin koko ajan kasvaa riski siihen että lapsi voi kärsiä hapenpuutteesta. Lapsi on saatava ulos sieltä synnytyskanavasta.
Totta kai kätilön on patisteltava naista ponnistamaan. Ap:n tapauksessa se on tapahtunut kenties hiukan ikävästi, mutta mitä muuta kätilö voi tehdä jos synnyttäjä ei ponnista ja vaan huutaa eikä noudata ohjeita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis häh, ei mulla ollut kuin yksi kätilö ponnistusvaiheessakaan. Koko ajan oli vaan yksi. Tosin synnytin yöllä.
Kun lapsi syntyi, kutsui kätilö lastenhoitajan paikalle punnitsemaan ja mittaamaan lapsen.
Mulla on ainakin kaikissa kolmessa synnytyksessä soitettu toinen kätilö paikalle siinä vaiheessa kun vauva on lähellä syntymistä ponnistusvaiheen loppupuolella. Jossain synnytyksessä soitettiin paikalle jo heti ponnistusvaiheen alussa. Normisynnytyksiä, yksi syntyi yöllä ja kaksi päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen jotkut leikkauspotilaat, kipu on sietämätön ja kamala, mutta voileipää en anna kädestä ja sitä mutustan vaikka lääkäri on tullut paikalle laittamaan uutta epiduraalia. Ja sitä mehua on saatava kans nyt just kun pitäs kyljellään olla hetki.
Mitä sä sekoilet?
Sitä sekoilen, että joku keskittyy ihan toissijaiseen asiaan. Synnyttäjän pitää ajatella lasta, ei omaa janoa.
Valitusten laadusta voi olla montaa mieltä. Jos joku kokee, että oma juominen on tärkeämpää kuin lapsen etu. Saatikka tässäkin tapauksessa, tuskat oli valtavat, mutta kun ei annettu vettä niin se sitten jäi mieleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen jotkut leikkauspotilaat, kipu on sietämätön ja kamala, mutta voileipää en anna kädestä ja sitä mutustan vaikka lääkäri on tullut paikalle laittamaan uutta epiduraalia. Ja sitä mehua on saatava kans nyt just kun pitäs kyljellään olla hetki.
Mitä sä sekoilet?
Hyvin selkeä postaushan tuo oli. Mitä et siinä ymmärtänyt?
No miten sen nyt ottaa. Melko normaalilta tuo synnytys minustakin kuulostaa, mutta minäkin neuvoisin käymään asian läpi ja pyytämään, että asia tutkitaan tuoreeltaan.
Itse menin sairaalaan ekassa kun vedet meni. Ei alkanut tapahtua muuta koko päivänä, joten tipalla käynnistys. Sattuihan se, mutta ei mahdottomasti. Sitten sain epiduraalin (oli elämäni epämukavimmat 45min sitä odotella) jonka jälkeen kaikki kipu lähti, mutta olin edelleen tietoinen, missä mikäkin lihas on. Sitten avauduttiin vielä muutama tunti, ponnistettiin 3 kertaa (kesti 8min) ja lapsi ulkona. Ei huutoa, traumoja tai muuta. Oikein hyvä. Epparin leikkasivat, joka oli toki arka. Ainoastaan oman kropan adrenaliini ja epiduraali sai aikaan että värisin ja tärisin ennen tositoimia kuin horkassa. Mutta sekään ei sattunut. Sairaalassa oltiin 18 tuntia, ennen kuin poika syntyi. Siitä 14 tuntia vain odoteltiin, että alkaako tapahtua mitään kun vedet oli menneet ja sitten loput neljä tuntia käynnistystipan saatua synnyteltiin.
Toisessa lapsessa supistukset alkoi ja olivat jo tosi säännölliset. Odottelin kotona, että vedet menisivät. No ei ne menneet ja lopulta oli niin jo tukalaa, että pakko oli lähteä sairaalaan. Siellä vasta kuulin, että ei ne vedet aina tosiaan mene. No olin jo 6cm auki ja synnytys kunnolla käynnissä, nestetippaa ja sitten spinaalipuudutus. Siinä vaiheessa vähän vielä oksitosiinia, että saatiin vauhtia. Kymmenen minuutin ponnistus ja tyttö ulkona, ei tullut repeämiä tai tarvinut leikata epparia. Sairaalassa ehdittiin olla kaksi tuntia, että tuli valmista. Ei huutoa tai ylivoimaista kipua. Oikein hyvä tämäkin.
Ihan vain siksi oman tarinani kerron, että ei se aina ihan kamalaa ole se synnyttely.
Missä sun mies oli vai onko sillä miehellä siellä synnytyksessä mitään virkaa?
Jaajaa, kun keskustelitte synnytyksestä kätilön kanssa niin miten hän perusteli sen ettei epiduraalia voitu antaa?
Kai hän kertoi ettei ponnistusvaiheessa enää ehdi antaa epiduraalia? Kun kysyit miksi käski olla hiljaa niin kertoiko, että hallitsematom huutaminen vie voimaa ponnistukselta? Kai kysyit myös mikseisaanut juoda vettä?