Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mulle, miltä tuntuu elää, kun voi ottaa lainaa ja suunnitella elämäänsä?
16.04.2018 |
Miltä se tuntuu, kun voi suunnitella omaa elämäänsä, voi ottaa lainaa ja ostaa vaikka talon, kesämökin, moottoriveneen, hankkia asuntoonsa vaikka ilmalämpöpumpun, suunnitella ison terassin tekemistä, asunnon remppaa, ulkomaanmatkoja jne? Ostaa päältä ajettavan ruohonleikkurin, aurinkopaneelit, moottoripyörän? Haaveilla matkailuauton ostosta ja säästää rahaa siihen tai ottaa lainaa ja ostaa se?
Kuulostaa varmasti kauhean materialistiselta, mutta tarkoitan sitä, että minkälaista elämä on, kun on mahdollisuudet kaikkeen noihin tai edes osaan noista? Pystyy suunnittelemaan asioita ja mennä niitä kohti?
Mietin paljon näitä, kun itse olen 28vuotias ja kuntoutustuella kuudetta vuotta. Luottotiedot meni nuorena vakavan masennuksen vuoksi. Asun vuokralla ja rahat on tiukalla.
Minulla ei ole enään mahdollista päästä "elämään kiinni". Ihan turha suunnitella elämässä mitään, kaikki on niin turhaa ja elän vain päivän kerrallaan.
Oon monesti miettiny, minkälaista ois ottaa lainaa ja saada vaikka se talo ostettua. Joo tiedän, ei velkakaan kiva juttu ole, mutta parempaa se varmasti on kuin elää näin miten minä.
Kommentit (29)
Ei se oikeastaan niin kummoista ole. Se, kun saa hankittua jotakin haluamaansa tavaraa, tuntuu hetken ihan kivalta, mutta yllättävän nopeasti se tunne haihtuu. Sen jälkeen elämä tuntuu taas ihan samalta kuin aina ennenkin. Tämän havaittuani olen luopunut melkein kaikesta ylimääräisestä kuluttamisesta ja olen onnellisempi kuin silloin, kun kuvittelin kuluttamisen tuovan jotain pysyvämpää sisältöä elämään.
Sen uskon kyllä, että jos joutuu hirmu paljon penniä venyttämään elääkseen, niin siihen väsyy ja se syö onnellisuutta. Halusin kuitenkin vastata kysymykseesi tällä tavalla, koska tunnut haaveilevan kuluttamisesta ja sen autuudesta samaan tyyliin kuin itsekin joskus köyhänä opiskelijana haaveilin. Nykyään olen taas köyhä, mutta tällä kertaa ihan omasta valinnastani ja olen tyytyväinen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu samalta kuin ryyppääminen. Hauskaa on mutta hauskuudella on hintansa.
minä se en pääse edes kuntoutustuelle vaikka mielenterveysongelmia ollu jo yli 10 vuotta. Eli olet onnekas.
Ei ole minullakaan mitään maallista mammonaa ,ei taloja, mökkejä jne .Olen ollut vaki työssä jo 30 v. aikoinaan meni kahden asunnon loukossa kaksi omistusasuntoa, tuli avioero jne velkaa jäi, edelleen ulosotossa yli 30.000 e, palkasta menee 600 e joka kuukausi vielä monta vuotta :( luottotiedot menneet ajat sitten, pienessä vuokra kämpässä asun ja elän kädestä suuhun. Eli ei se ole hääviä tämä elämä monella muullakaan, kärsin myös masennuksesta, unettomuudesta yms. Ei se monella mene elämä käsikirjoituksen mukaan, kaikenlaista voi tapahtua matkan varrella. Ja sitä paitsi, todella paljon asuu onnettomia ihmisiä hienoissa taloissaan, näitä kulissi liittoja on tosi paljon, ei se raha välttämättä mitään onnea tuo.
Kaikkeen tottuu tosiaan. Onhan se tietyllä tavalla mukavaa ja eräänlainen turvallisuudenkin tuoja tuo raha, mutta edelleen kivointa on käydä vanhojen kavereiden kanssa kerta vuoteen vaikka festareilla. Teltta on ehkä vaihtunut mökkiin ja eväät parantuneet, mutta jutut eivät ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuo kertomasi on jotenkin tavallista meille, jotka elämme halveksittavasti käyden koulumme, sen jälkeen opiskellen ja mennen töihin. Ei tehdä mitään hienoa uraa, ei reppureissata Goalla, ei käytetä huumeita eikä tehdä mitään sellaista, mistä ne oikeasti elävät tietävät elävänsä oikeaa elämää. Ollaan tällaisia tavallisia, pihassa perheauto, lapsilla Jopot, töissä aina vähän kiire, mutta ei koskaan kamalan hektistä. Illalla katsotaan televisiota ja mietitään, josko vaihdettaisiin 4 vuotta vanha kaasugrilli tänä kesänä uuteen. Kun me emme edes osaa unelmoida mistään hienosta, niin ollaan tyytyväisiä tähän. Vaikka ollaan palstalla vähemmistönä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo kertomasi on jotenkin tavallista meille, jotka elämme halveksittavasti käyden koulumme, sen jälkeen opiskellen ja mennen töihin. Ei tehdä mitään hienoa uraa, ei reppureissata Goalla, ei käytetä huumeita eikä tehdä mitään sellaista, mistä ne oikeasti elävät tietävät elävänsä oikeaa elämää. Ollaan tällaisia tavallisia, pihassa perheauto, lapsilla Jopot, töissä aina vähän kiire, mutta ei koskaan kamalan hektistä. Illalla katsotaan televisiota ja mietitään, josko vaihdettaisiin 4 vuotta vanha kaasugrilli tänä kesänä uuteen. Kun me emme edes osaa unelmoida mistään hienosta, niin ollaan tyytyväisiä tähän. Vaikka ollaan palstalla vähemmistönä.
Aika samanlaista täällä. Kuukausittain säästetään, että kerran vuodessa voi käydä reissussa. Vähän pyritään laittamaan sijoituksiin. Ja lyhennellään lainaa, säästetään perusremppoihin jne.
Hyvin peruselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No asuntolainan takia tuntuu, että on pakko tehdä töitä, vaikka burn-out on jatkuvasti lähellä. Kun laina on kuitattu, olen vapaa oikeasti taas miettimään, mitä elämältä haluaa.
Miten luottotiedot menee masennuksen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin kuulla miltä tuntuu kun voi hankkia nuo kaikki luetellut asiat ilman velkaa!
Ei niitä tavaroita sitten enää kaipaa kun ne on mahdollisia. Sain perintöä samoihin aikoihin kun asuntolaina tuli lyhennettyä loppuun. Mä olen neljättä vuotta nyt miettinyt että vois vaihtaa auton ja reissata vähän.... Muttku se vanha auto täyttää kuljetustarpeet ja kotona on kiva olla.
Eka oman alan duuni periferiassa, ekan auton pieni laina että sinne periferiaan pääsi ja lopulta miehen kanssa tämä talo....ihan palkkatuloista omalla työllä hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasapainottelua joka-asiassa. Kaikkeen täytyy löytää balanssi. Säästeliäsyys-ylellisyys, paljon töitä-reilusti harrastuksia, velvollisuudet-omat mielenkiinnonkohteet. Tasapainon säilytys on tärkeää mutta kuluttavaa. Liian helposti valuu sinne laiskotteluun ja omien harrastusten luo, kunnnes huomaa että tili alkaa tyhjetä ja työt kasaantuu. Sitten taas paiskitaan töitä niska vereslihalla kunnes voi taas laiskotella pienen hetken.
Muutama vuosi sitten olin katselemassa taloja ja tontteja...
...ja nyt asun vuokralla pikkuyksiössä ja olen paljon onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, vaikea verrata, kun ei ole kokemusta siitä, etteikö lainaa saisi ja haluamiinsa asioihin voisi säästää. Kurinalaista elämä on, ei voi jokaista mielihalua toteuttaa, jos pidemmän tähtäimen haaveita on. On minulla ollut myös vaihe, jolloin kaikki meni mikä tuli, samantien, mutta sekin oli omaa valintaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo kertomasi on jotenkin tavallista meille, jotka elämme halveksittavasti käyden koulumme, sen jälkeen opiskellen ja mennen töihin. Ei tehdä mitään hienoa uraa, ei reppureissata Goalla, ei käytetä huumeita eikä tehdä mitään sellaista, mistä ne oikeasti elävät tietävät elävänsä oikeaa elämää. Ollaan tällaisia tavallisia, pihassa perheauto, lapsilla Jopot, töissä aina vähän kiire, mutta ei koskaan kamalan hektistä. Illalla katsotaan televisiota ja mietitään, josko vaihdettaisiin 4 vuotta vanha kaasugrilli tänä kesänä uuteen. Kun me emme edes osaa unelmoida mistään hienosta, niin ollaan tyytyväisiä tähän. Vaikka ollaan palstalla vähemmistönä.
Oletpas ylimielinen. Toivottavasti saat jatkossa elämääsi pelkkiä vastoinkäymisiä ja se kaasugrillisikin räjähtää. Mielellään suoraan silmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo kertomasi on jotenkin tavallista meille, jotka elämme halveksittavasti käyden koulumme, sen jälkeen opiskellen ja mennen töihin. Ei tehdä mitään hienoa uraa, ei reppureissata Goalla, ei käytetä huumeita eikä tehdä mitään sellaista, mistä ne oikeasti elävät tietävät elävänsä oikeaa elämää. Ollaan tällaisia tavallisia, pihassa perheauto, lapsilla Jopot, töissä aina vähän kiire, mutta ei koskaan kamalan hektistä. Illalla katsotaan televisiota ja mietitään, josko vaihdettaisiin 4 vuotta vanha kaasugrilli tänä kesänä uuteen. Kun me emme edes osaa unelmoida mistään hienosta, niin ollaan tyytyväisiä tähän. Vaikka ollaan palstalla vähemmistönä.
Oletpas ylimielinen. Toivottavasti saat jatkossa elämääsi pelkkiä vastoinkäymisiä ja se kaasugrillisikin räjähtää. Mielellään suoraan silmille.
Kun tähän tavalliseen elämään nimenomaan kuuluu se, että on vakuutukset kunnossa eikä vahinkoja satu. Maksetaan turhaa vakuutusmaksuja, mutta ei koskaan haeta korvauksia toisin kuin ne, joiden kaasugrillit räjähtelee säännöllisesti muutaman vuoden välein. Tavallisessa ja tylsässä elämässä huippukohtana ei ole se, että sattuu jotain kamalaa, koska ikinä ei satu. Ollaan niin mitäänsanomattomia, että vahingotkaan ei tule meille asti. Tai ylivarovaisia.
Se ainakin tuntuu hyvältä, ettei ole velkaa eikä tarvitse ottaakaan, kun on sata tonnia varoja.
Laina ja velka on ihan perseestä, kun se ei ole omaa rahaa.
Kaikki mitä sillä rahalla hankit on jonkun muun omaisuutta, eli yleensä pankin. Asut pankin talossa, ajat pankin autolla.
Jos menetät tulot niin pankki vie omansa ja lapset kysyy miksi meillä ei ole enää kotia.
Lisäksi lainasta pitää maksaa enemmän tai vielä enemmän korkoja, mistä tulee yllättävän iso rahareikä ajan myötä. Lainassa ei ole mitään kivaa.
Velan ottaminen on hirveän stressaavaa. Sitä olet sitten sitoutunut maksamaan vuosikymmeniä ja siihen menee kaikki rahat ja se sitoo sua. Ja sanon tämän ihmisenä, jolla varaa maksaa vekansa ja saisin pankista lisääkin vaikka kuinka paljon. Mutta kyllä se stressaa silti. Ei mitnkään ihanaa.