Lue keskustelun säännöt.
Kumpi oikeassa?!
16.04.2018 |
Kirjoitin muutama päivä sitten ongelmasta kun auto levisi enkä päässyt ruokaostoksille tai minnekään muuallekaan. Mies ei suostunut viemään toivomaani kauppaan (edullinen automarketti) vaan olisi voinut viedä ainoastaan matkan varrella olevaan lähikauppaan. Sain sitten veljeni käymään ostoksilla puolestani ja asia järjestyi.
Nyt kuitenkin kunnon riitä siitä, että jos mies olisi suostunut auttamaan niin kuulemma minä en voi asettaa ehtoja minne haluan mennä ostoksille, vaikka olin kaikki ostokset maksamassa. Marketista oli tosiaan tarkoitus tuoda muutakin kuin ruokaa, lähinnä syntyvälle lapselle vaippoja ym. ym. Aiemmassa ketjussa monet päivittelivät kuinka en vain mene bussilla. Kyllähän bussillakin edellisenä päivänä kävin ostamassa vähän tärkeimpiä, mutta kovat liitoskivut rajoittavat kulkemista. Eikä se nyt ole se pointti, vaan oliko kohtuutonta toivoa pääsevänsä tuttuun markettiin josta olisi saanut kaiken edullisesti kerralla vai olisiko pitänyt asioida miehen mieliksi lähikaupassa?
En tosiaan pyydä yleensä apua asioihin ellen ihan oikeasti tarvitse sitä. En tiedä vaikuttaako raskaus, mutta olen ihan mielettömän huonolla mielellä tuon takia. Sekään ei saa miestä joustamaan yhtään tai olemaan pahoillaan edes riidasta vaan ongelma kuulemma johtui täysin minusta kun halusin niin pitkälle kauppaan. Itse odotin, että edes nyt kun lapsi aivan syntymäisillään ja liikun todella huonosti mies olisi voinut viedä minne pyysin.
Kummassa tässä sotkussa enemmän vikaa? Molemmat näkevät oman kantansa eivätkä muuta.
Kommentit (39)
Kyllä se on elämä vaikeaa joillain:D
Tosin ihan itse aiheutettuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt, miksi monet pariskunnat riitelevät niin paljon, kun en mä miehen kanssa pahemmin riitele. Jos ne pariskuntien riidat ovat tätä tasoa, niin en ihmettele. Riita aloitetaan jostain aivan käsittämättömän pienestä ja tämän jälkeen molemmat pitävät kynsin hampain omasta näkökulmastaan kiinni ja tärkeintä tuntuu olevan syyllisen etsintä eikä ratkaisun löytäminen.
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan tästä aloituksesta. Ihan liian liioiteltu ja sepitetyn kuuloinen stoori.
Omassa parisuhteessani ei tarvitsisi edes pyytää apua toiselta. Ilman muuta tarjoudutaan tekemään kaikki mahdollinen toisen elämän helpottamiseksi. Ja varsinkin jos olen raskaana meidän yhteisestä lapsesta, mies tekee automaattisesti kaikkensa että mulla olisi helppo ja hyvä olo. Varmasti on olemassa itsekkäitä ja laiskojakin miehiä, mutta tuo ap:n tapaus on täysin epäuskottava.
Ikävä kyllä en tarkoituksella liioitellut mitään kohtaa vaan niin suoraan kuin muistin kirjoitin miehen kommentit ylös. Olen tosiaan yrittänyt keskustella että eikö ajattele edes sitä, että tämä vaikuttaa lapseenkin. En ole kuitenkaan raskausaikana huomannut ainakaan paljoa sitä ajattelua, että hän haluaisi minun voivan hyvin ja asioideni sujuvan helposti. Mies näemmä niitä miehiä, jotka eivät ymmärrä raskauden rajoittavan toisinaan toimintakykyä. Ehdottelee automatkoja ja shoppailua hulluilla päivillä, vaikka olen sanonut etten jaksa tässä vaiheessa kävellä kuin aivan pakolliset. Koko raskausaika on kuitenkin ollut järjetön pettymys. Ennen raskautta oli suuret puheet kuinka hän huolehtisi minusta, mutta mikään näistä ei ole toteutunut. Neuvolassa on käynyt ja vienyt ja hakenut ym. Silti koen, että tuskin miestä lapsikaan kiinnostaa tai ainakaan en tunne, että minä kiinnostaisin. Paljonhan nämä ovat miltä asiat tuntuvat kun toisen pään sisään ei näe. Kuitenkin aiempi elämä on opettanut miehistä että teot ratkaisevat ja jos teot puuttuvat niin siitä voi jo aika paljon päätellä. Suhde oli tietysti aiemmin erilainen, kun kävimme ulkona syömässä, elokuvissa, retkeilimme jne. Nyt nämä loppuneet / estyneet. Koen kuitenkin aika suurta epävarmuutta tulevaisuudesta ja takaiskut kuten tuo kieltäytyminen romuttavat tunnelman päässäni täysin. Omaa aiempaa kokemusta raskaudesta tai kuinka normimies siinä mukana ei ole. Sen kuitenkin tiedän, että olisin toivonut enemmän. Ap
Ei miehelläsi ole mitään paniikkihäiriön tapaista tai että ahdistuu suurista ihmisjoukoista, jonoista ym.?
Hieman ihmetyttää, että edellisessä ketjussa valitit kuinka et pysty edes siihen n. 500 metrin päässä olevaan lähikauppaan kävellä kipujen takia (tai jos käveletkin, niin kestää ainaskin tunti), mutta jonnekin kauemmas olevaan hehtaarimarkettin ei ole mitään vaikeuksia lähteä ja kävellä siellä ympäri ämpäri.
Jopa näin terveellekin tollanen iso Prisma tai Cittari on ihan kamala paikka ja saa lepuutella kotona jalkoja ja selkääkin monta tuntia. Kuitenkin aina jokin tuote on just siellä toisella puolella kauppaa ja sitä pitää lähteä sit metsästämään ja sit taas takaisin.
Onhan sun mies törppö, mutta ehkä sussakin on myös jotain vikaa, valitat liikaa, liioittelet kipuja ja kävelyongelmia (isoon markettiin voi lähteä, mutta lähikauppaan ei...) ja siksi mies on nyt ihan kyllästynyt, kun mitään ei voi enää tehdä. Toki siis voi syy olla myös vain miehen typeryydessä, vaikea tietää, kun en tunne teitä ja en ole saanut molempien näkökulmaa asiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman ihmetyttää, että edellisessä ketjussa valitit kuinka et pysty edes siihen n. 500 metrin päässä olevaan lähikauppaan kävellä kipujen takia (tai jos käveletkin, niin kestää ainaskin tunti), mutta jonnekin kauemmas olevaan hehtaarimarkettin ei ole mitään vaikeuksia lähteä ja kävellä siellä ympäri ämpäri.
Jopa näin terveellekin tollanen iso Prisma tai Cittari on ihan kamala paikka ja saa lepuutella kotona jalkoja ja selkääkin monta tuntia. Kuitenkin aina jokin tuote on just siellä toisella puolella kauppaa ja sitä pitää lähteä sit metsästämään ja sit taas takaisin.
Onhan sun mies törppö, mutta ehkä sussakin on myös jotain vikaa, valitat liikaa, liioittelet kipuja ja kävelyongelmia (isoon markettiin voi lähteä, mutta lähikauppaan ei...) ja siksi mies on nyt ihan kyllästynyt, kun mitään ei voi enää tehdä. Toki siis voi syy olla myös vain miehen typeryydessä, vaikea tietää, kun en tunne teitä ja en ole saanut molempien näkökulmaa asiaan...
Viikko sitten siellä Prismassa olin yksin ja kävely vei yli 3h, lähes 4h koska vähän väliä oli pysähdyttävä lepäämään enkä sen reippaammin vain pysty(nyt) kävelemään. Jos olisin voinut valita en olisi näitä liitoskipuja halunnut. Eli vaikeuksia on, mutta en edes viitsinyt ehdottaa että olisin antanut listan ja pyytänyt hankkimaan ko. asiat. Jotenkin ajattelin etten viitsi edes kysyä koska pelkäsin miehen kieltäytyvän. Ei se hauska ole kipujen takia itkeä kaupassa. Miehen varmaan on vaikea tilannetta ymmärtää, en minäkään ymmärtänyt ennen omaa raskautta ystävieni kipuja vaikkakaan en niitä koskaan väheksynytkään. Ei minullakaan ollut käsitystä kuinka kokonaisvaltaisesti kovat kivut haittaavat elämää. Varmasti miehelläkin ollut raskasta mutta hän ei kerro mikä ns vialla. Ap
AP uhriutuu koko ajan. Kannattaa katsoa peiliin, hyvä parisuhde ei ole sellainen jossa toinen tekee kärpäsestä härkäsen. Jo nämä kommenttisi ärsyttävät vaikka en edes tunne sinua :D
Kysymys: milloin viimeksi aidosti kehuit ja/tai kiitit miestäsi jostakin?
Moni suomalainen osaa valittaa/haukkua puolisoaa, mutta ei koskaan kehu. Kun muuttaa oman asenteensa, parisuhde paranee kummasti. Esim. sen sijaan että alkaa nipottaa kuinka kattilaa ei ole pesty, kiittää että tiskikone on tyhnennetty. Sen sijaan että valittaa kuinka kalliin paidan toinen osti, kehuu kuinka hyvin se sopii hänelle.
Arjen pieniä tekoja, jostaa eikä latista toista. Yleensä metsä vastaa niinkuin sinne huutaa, agressiivinen ja dissaava käytös aiheuttaa samaa takaisin, ja samalla tavalla hyvä, kohtelias ja kunnioittava käytös kumpuaa samanlaisena takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan tästä aloituksesta. Ihan liian liioiteltu ja sepitetyn kuuloinen stoori.
Omassa parisuhteessani ei tarvitsisi edes pyytää apua toiselta. Ilman muuta tarjoudutaan tekemään kaikki mahdollinen toisen elämän helpottamiseksi. Ja varsinkin jos olen raskaana meidän yhteisestä lapsesta, mies tekee automaattisesti kaikkensa että mulla olisi helppo ja hyvä olo. Varmasti on olemassa itsekkäitä ja laiskojakin miehiä, mutta tuo ap:n tapaus on täysin epäuskottava.
Juuri näin. Se on feministien propagandaosaston kirjoituksia.
Kysyin jo siinä edellisessä ketjussa, miksi et mennyt miehen autolla? Ei jumalauta voi olla noin idioottia miestä olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan lapseni isältä. Ennen raskautta oli vielä ihana ja huomaavainen ja odotti kovin lasta. Raskausaikana ei juuri irronnut ymmärrystä sille, että kipujen ja supistelujen ja ison mahan kanssa ei voinut ihan normaalisti toimia. Vauvan synnyttyä jätti minut käytännössä yksin koliikkivauvan kanssa valvomaan vuorokauden ympäri, koska autotallissa piti järjestellä ruuveja.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin jo siinä edellisessä ketjussa, miksi et mennyt miehen autolla? Ei jumalauta voi olla noin idioottia miestä olemassa.
En miehen autolla pysty /osaa ajaa ja kun siinä ollut vielä vikaa niin en todellakaan uskaltaisi sen kanssa lähteä urheilemaan muun liikenteen sekaan kun en sitä hallitse edes parkkialueella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että on olemassa sellaista miestä, joka haluaa lähteä Prismaan neljäksi tunniksi ruokaostoksille. Joku muu ratkaisu on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että on olemassa sellaista miestä, joka haluaa lähteä Prismaan neljäksi tunniksi ruokaostoksille. Joku muu ratkaisu on tarpeen.
En minäkään haluaisi ostoksilla laahustaa tunteja, mutta tilanne on kuitenkin ohimenevä. Miehen olisi siis kuukausi tarvinnut jaksaa auttaa eli 4-5 kauppareissua. Olisin kuvitellut että poikkeustilanteessa hänkin voisi venyttää jaksamistaan, olenhan itse kuitenkin joutunut kantamaan hänenkin lastaan viimeiset 9kk ja kärsinyt vaikka mistä vaivoista. Tuntuu että oliko tämä sitten viimeinen niitti kun asiaa ei saatu edes sovittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että on olemassa sellaista miestä, joka haluaa lähteä Prismaan neljäksi tunniksi ruokaostoksille. Joku muu ratkaisu on tarpeen.
En minäkään haluaisi ostoksilla laahustaa tunteja, mutta tilanne on kuitenkin ohimenevä. Miehen olisi siis kuukausi tarvinnut jaksaa auttaa eli 4-5 kauppareissua. Olisin kuvitellut että poikkeustilanteessa hänkin voisi venyttää jaksamistaan, olenhan itse kuitenkin joutunut kantamaan hänenkin lastaan viimeiset 9kk ja kärsinyt vaikka mistä vaivoista. Tuntuu että oliko tämä sitten viimeinen niitti kun asiaa ei saatu edes sovittua.
Mies on kyllä tässä tapauksessa oikeassa. Ei ole mitään mieltä käyttää neljää tuntia ruokaostosten tekemiseen. On paljon järkevämpää tehdä ostokset lähikaupassa, vaikka hinta olisi kalliimpi. Tai helpointa olisi, jos mies tekisi ostokset listan mukaan. Mutta ymmärsin aiemmista viesteistä, etteivät miehen tekemät ostokset kelpaa.
Kun Helsingissä Kaaren Prismasta tuli 24h kauppa ja meillä puoliso oli raskaana niin kyllä mä vaan lähdin ihan ilomielin keskellä yötä ajamaan 15km per suunta sinne kauppaan että sai suklaata. Tämä siis kun olin kesälomalla ja puolisolla juuri parin päivän vapaa. Mutta mä nautin ajamisesta varsinkin yöllä kun ei ole paljoa liikennettä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että on olemassa sellaista miestä, joka haluaa lähteä Prismaan neljäksi tunniksi ruokaostoksille. Joku muu ratkaisu on tarpeen.
En minäkään haluaisi ostoksilla laahustaa tunteja, mutta tilanne on kuitenkin ohimenevä. Miehen olisi siis kuukausi tarvinnut jaksaa auttaa eli 4-5 kauppareissua. Olisin kuvitellut että poikkeustilanteessa hänkin voisi venyttää jaksamistaan, olenhan itse kuitenkin joutunut kantamaan hänenkin lastaan viimeiset 9kk ja kärsinyt vaikka mistä vaivoista. Tuntuu että oliko tämä sitten viimeinen niitti kun asiaa ei saatu edes sovittua.
Mies on kyllä tässä tapauksessa oikeassa. Ei ole mitään mieltä käyttää neljää tuntia ruokaostosten tekemiseen. On paljon järkevämpää tehdä ostokset lähikaupassa, vaikka hinta olisi kalliimpi. Tai helpointa olisi, jos mies tekisi ostokset listan mukaan. Mutta ymmärsin aiemmista viesteistä, etteivät miehen tekemät ostokset kelpaa.
Tottakai miehen ostokset olisivat kelvanneet jos olisi sinne kauppaan lähtenyt. On raskausaikana ollut pari kertaa mukana kaupassa ja silloinkin muistanut valittaa. Ei siis tullut mieleen että pyytäisin häntä yksin lähtemään koska oletin ettei tietenkään suostuisi. Käy tietysti välillä yksinään kaupassa, kalliilla, ja muistaa valittaa kuinka rahat vähissä jne. Jos hän itse olisi maksanut niin sama se missä olisi käynyt, mutta kun minä maksan, haluan myös päättää mitä ostetaan ja mistä. Joka tapauksessa jossakin vaiheessa tarvitsee lähteä sinne markettiin jotta saadaan kaikki tarpeellinen. Olisi kai pitänyt sitten miehen mieliksi suostua ostamaan vain ihan välttämättömät ja lähteä taas itse kauppaan kun oman auton saa korjaamolta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun Helsingissä Kaaren Prismasta tuli 24h kauppa ja meillä puoliso oli raskaana niin kyllä mä vaan lähdin ihan ilomielin keskellä yötä ajamaan 15km per suunta sinne kauppaan että sai suklaata. Tämä siis kun olin kesälomalla ja puolisolla juuri parin päivän vapaa. Mutta mä nautin ajamisesta varsinkin yöllä kun ei ole paljoa liikennettä
Ennen raskautta minunkin mieheni kehui kuinka hakee sitten mieleistä syömistä jne. Eipä ole hakenut eikä sillä, en ole pyytänytkään. Jos joskus jotakin pyydän niin olen ihan oikeasti avun tarpeessa, en kehtaisi miestä juoksuttaa suklaata hakemassa. Olen kuitenkin yrittänyt pitää mölyt mahassa varsinkin sen jälkeen kun hän totesi minun olevan pahoinvoiva koska luulen sen kuuluvan asiaan raskaudessa ja muutenkin valittavan oireista joista olen lukenut netistä. Ap
... ja menitte sitten lisääntymään.
Lähinnä toivoin että asia voitaisiin saada sovittua, mutta mies ei omalta osaltaan sitä minusta mitenkään edistänyt. Päin vastoin, hän sanoi että meidän ei varmaan yhdessä kannata enää kauppaan lähteä. Eipä sinne nyttenkään yhdessä päästy. Minusta miehen pitäisi ottaa vastuu tapahtuneesta, koska mielestäni tämä ei ole 100% minun syytä. Kieltämättä kuitenkin koin itseni kaltoinkohdelluksi kun mieleistä apua ei herunut. Itse olen mieltänyt että apua annetaan pyytäjän ehdoilla ja tosiaan koko raskausaikana olen pyytänyt miestä alle 10 krt (ehkä 5 krt) kantamaan jotakin painavaa pakettia, jota ei olisi saanut kuljetettua yksin. Tässä tilanteessa vain meni sitten totaalisesti jotakin pieleen. Ehkä yksi ero on se kun mies haluaa käydä kaupassa usein, minä taas halvassa marketissa kerran viikossa ostoslistan kanssa. Minä voin kuitenkin sinne lähikauppaankin mennä, mutta toisinpäin näemmä ei onnistu. Ap