Entinen terapeuttini kannusti minua jatkamaan mieheni kanssa, koska "hän hyväksyy mut sellaisena kuin olen"
Kun kerroin sille, että voin sanoa miehelleni mitä tahansa, eikä se jätä mua, suutu, tai sano mitään :D Ihmettelin, että eikö kumppanille tarvitse siis puhua ystävällisesti? Sanoin, kerroin siis terapeutille, että jos suutun, sanon miehelle rumasti.
En mä halunnut miestä, jolle saa puhua ilkeästi, en mä koe, että "nyt olen oma itseni" kun sain olla sille oikein mahdottoman ilkeä.
Kommentit (83)
Kaffepulla kirjoitti:
On hyvä, että tunnistat avun ja tuen tarpeesi. Se on lähtökohta. Nyt haet ihan psykiatrista apua, pelkkä terapia ei sinun kohdalla ole riittävä apu. Miehesi pulma tämä sinun pärjäämisesi ei ole, älä kuormita häntä vaan hae ammattiapua.
No tunnistan todellakin. ttu 25 vuotta tarvinnut apua samaan ongelmaan. Niin eihän se mihinkään parane, kun typerät terapeutit ei osaa auttaa. Tai siis nykyinen osaa jo ajatella minua tässä, eikä sitä, mitä mä oon muille. En mee siksi terapiaan, vaikka ehkä luulisin meneväni. Koska se puoli on ihan kunnossa. Tai siis sikäli ei ole, että en saa muilta mitään mistään koskaan, mutta se taas ei häiritse toisia.
ap
Ja miehenkään pärjääminen ei ole mun ongelmani. Saati äitini. Tai sen verran ollaan miehen kanssa vastuussa toisesta, että kun ollaan lastemme vanhemmat, niin pitäis auttaa sitä toista pärjäämään vanhempana, jos siinä apua tarttee.
ap
On hyvä, että tunnistat avun ja tuen tarpeesi. Se on lähtökohta. Nyt haet ihan psykiatrista apua, pelkkä terapia ei sinun kohdalla ole riittävä apu. Miehesi pulma tämä sinun pärjäämisesi ei ole, älä kuormita häntä vaan hae ammattiapua.
🇺🇦🇮🇱