Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Entinen terapeuttini kannusti minua jatkamaan mieheni kanssa, koska "hän hyväksyy mut sellaisena kuin olen"
16.04.2018 |
Kun kerroin sille, että voin sanoa miehelleni mitä tahansa, eikä se jätä mua, suutu, tai sano mitään :D Ihmettelin, että eikö kumppanille tarvitse siis puhua ystävällisesti? Sanoin, kerroin siis terapeutille, että jos suutun, sanon miehelle rumasti.
En mä halunnut miestä, jolle saa puhua ilkeästi, en mä koe, että "nyt olen oma itseni" kun sain olla sille oikein mahdottoman ilkeä.
Kommentit (83)
Minä odotin, että mies ois välittänyt minusta, en mä kaivannut ymmärtävääkään kumppania, jos se ei välitä minusta. Nyttemmin on selvinnyt, ettei mies minusta niin välitäkään, oli vain hirveän pitkäpinnainen ja jotenkin sellainen nynny, joka ottaa vastaan paskaaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai on mies jollain tasolla välittänyt minusta, ja voihan olla siitä kiitollinen, mutta itse luulin miehen välittävän enemmänkin, koska terapeutin mielestä mies välitti, kun kerran kesti epäkohteliasta käytöstä. Mä taas oisin halunnut hoitoa terapiasta siihen ongelmaan, että mun oli pakko huutaa miehelle.
ap
On tuommosia äidillisiä vastaanottavaisia miehiä ja sitten on semmosia rajoja asettavia komentelevia isätyyppisiä miehiä. Haluaisit ilmeisesti jälkimmäisen? Itse etsin maagista välimuotoa, joka on kumpaakin tilanteen mukaan ja sen lisäksi komea ja ihana, mutta ei heittäydy missään vaiheessa lapsen rooliin. Sinkkuna ollaan.
Yleensä olen itse maltillinen ja rauhallinen, mutta joku ihmistyyppi saa savun nousemaan korvista. Tällaiseen ihmissuhteeseen ei tule jäädä vaan lähteä. Turhan raskasta molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä olen itse maltillinen ja rauhallinen, mutta joku ihmistyyppi saa savun nousemaan korvista. Tällaiseen ihmissuhteeseen ei tule jäädä vaan lähteä. Turhan raskasta molemmille.
Et ole maltillinen tai rauhallinen. Tälläkin pastalla sinut saa raivostumaan yhdellä vsietillä vaikka et tiedä mitään sen viestin kirjoittajan ihmistyypistä.
Olen kokeillut. Sinulla on sitten vain täysin todellisuudesta irrallaan olevia sairaita kuvitelmia siitä ihmistyypistä, joka kirjoittaaa sinulle viestejä joita et halua kuulla ja jotka saavat sinut välittömästi raivostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuommosia äidillisiä vastaanottavaisia miehiä ja sitten on semmosia rajoja asettavia komentelevia isätyyppisiä miehiä. Haluaisit ilmeisesti jälkimmäisen? Itse etsin maagista välimuotoa, joka on kumpaakin tilanteen mukaan ja sen lisäksi komea ja ihana, mutta ei heittäydy missään vaiheessa lapsen rooliin. Sinkkuna ollaan.
Niin, mieluummin jälkimmäinen, mutta eihän ne kestä mua, koska haastan aika lujaa, vaikka oisin väärässäkin :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuommosia äidillisiä vastaanottavaisia miehiä ja sitten on semmosia rajoja asettavia komentelevia isätyyppisiä miehiä. Haluaisit ilmeisesti jälkimmäisen? Itse etsin maagista välimuotoa, joka on kumpaakin tilanteen mukaan ja sen lisäksi komea ja ihana, mutta ei heittäydy missään vaiheessa lapsen rooliin. Sinkkuna ollaan.
Niin, mieluummin jälkimmäinen, mutta eihän ne kestä mua, koska haastan aika lujaa, vaikka oisin väärässäkin :D
ap
Sellainen, joka kestäis sen haastamisen, ois ihan jees. Että jos on kerran oikeassa, niin vttuako siitä provosoitumaan ja paiskomaan ovia tai painumaan ulos?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeuttien tehtävä on usein vain rahastaa typeryksillä. Monet terapeutit ovat hyviä.
Haastan siksi lujaa määräilijätyyppiäkin, että eihän sitä nyt omia näkemyksiä kannata muuttaa, ellei saa toiselta HYVÄT KUNNON PERUSTELUT. Siinä kohdassa moni sitten murtuu :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet rasittava! Nostan hattua entiselle terapeutillesi, että hän on jaksanut yrittää auttaa sinua 6 vuotta.
Mun vaimoni oli vähän samanlainen ennen.
Sitten se pääsi siitä yli, kymmenen vuotta sitä sen touhua katselin ja oottelin. Ja kyllä välitin, vaikka siedinkin törkeää käytöstä.
Itse taidat hakea vahvistusta täältä itsellesi. On se jännä, kun mies ei ikinä kelpaa sellaisena kuin on. Mullakin vaimo varmaan muutti käytöstään, kun minä itse hyväksyin sen sellaisena kuin se oli, enkä yrittänyt enää muuttaa sitä keskustelemalla. Tosin kyllä minä sen verran sanoi, etten tykännyt solvaamisesta ja turhasta riitelystä...
Terapeuttisi neuvo kuulostaa ihan hyvältä, ongelmahan on sinussa, eikä miehessäsi. Olet onnekas, jos olet löytänyt miehen, joka sietää lapsellista käytöstäsi ja antaa mahdollisuuden kasvaa siitä pikku hiljaa ulos. Sitä varmana terapeuttikin tarkoitti. Alat nyt vaan itse muuttumaan, niin löytyy se onni ja arvostus miestäkin kohtaan.
Monesti naiset eivät tajua sitä, että mieheltä vaatii paljon enemmän munaa olla sellainen roolimalliodotusten vastainen nössö kuin "isällisen" miehekäs patriarkaalisen mallin mukainen mieshahmo. Mitä olen seurannut toisia pariskuntia, niin jotenkin sairaita sellaisetkin suhteet ovat, jossa mies omaksuu täysin "perheenpään" roolin. Vaikka olisit jo jättänytkin sen miehesi, niin varmaan kannattaa miettiä omaa käytöstäsi, ettet pilaa seuraaviakin suhteitasi kieroutuneilla vaatimuksilla siitä, mitä miehen tulee olla...Sinustahan ne tulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miemiemiemie kirjoitti:
Mun vaimoni oli vähän samanlainen ennen.
Sitten se pääsi siitä yli, kymmenen vuotta sitä sen touhua katselin ja oottelin. Ja kyllä välitin, vaikka siedinkin törkeää käytöstä.
Itse taidat hakea vahvistusta täältä itsellesi. On se jännä, kun mies ei ikinä kelpaa sellaisena kuin on. Mullakin vaimo varmaan muutti käytöstään, kun minä itse hyväksyin sen sellaisena kuin se oli, enkä yrittänyt enää muuttaa sitä keskustelemalla. Tosin kyllä minä sen verran sanoi, etten tykännyt solvaamisesta ja turhasta riitelystä...
Terapeuttisi neuvo kuulostaa ihan hyvältä, ongelmahan on sinussa, eikä miehessäsi. Olet onnekas, jos olet löytänyt miehen, joka sietää lapsellista käytöstäsi ja antaa mahdollisuuden kasvaa siitä pikku hiljaa ulos. Sitä varmana terapeuttikin tarkoitti. Alat nyt vaan itse muuttumaan, niin löytyy se onni ja arvostus miestäkin kohtaan.
Monesti naiset eivät tajua sitä, että mieheltä vaatii paljon enemmän munaa olla sellainen roolimalliodotusten vastainen nössö kuin "isällisen" miehekäs patriarkaalisen mallin mukainen mieshahmo. Mitä olen seurannut toisia pariskuntia, niin jotenkin sairaita sellaisetkin suhteet ovat, jossa mies omaksuu täysin "perheenpään" roolin. Vaikka olisit jo jättänytkin sen miehesi, niin varmaan kannattaa miettiä omaa käytöstäsi, ettet pilaa seuraaviakin suhteitasi kieroutuneilla vaatimuksilla siitä, mitä miehen tulee olla...Sinustahan ne tulevat.
Pilaa seuraaviakin suhteita, jos olen itse lähtenyt? Joo, en ole miehen kanssa enää, ei tuntunut sille, että mies välittää minusta. Näin varsinkin sen jälkeen, kun saimme lapsia. Tuntuu, että saatuaan lapset mies siirsi sen välittämisen heihin, mitä aiemmin minä sain, eli ei oikeasti ollut tärkeä se minä siinä, vaan se, että on joku, joista välittää?
Lapsia kohtaan tietenkin ihan oikein, minua kohtaan ei, siis mies saa tietenkin valita kenestä se välittää, mutta mies, joka ei kaipaa vaimonsa välittävän itsestään, vaan kuuntelee solvauksia ei ole mun mieheni enää. Niin kauan oli, kun luulin, että se tekee sen, koska välittää minust. Mutta koska ei enää tee sitä, niin mitä minäkään siihen hänelle puolisoksi vierelle auttelemaan häntä lasten kanssa jään? Olkoot yksin sitten.
ap
miemiemiemie kirjoitti:
Mun vaimoni oli vähän samanlainen ennen.
Sitten se pääsi siitä yli, kymmenen vuotta sitä sen touhua katselin ja oottelin. Ja kyllä välitin, vaikka siedinkin törkeää käytöstä.
Itse taidat hakea vahvistusta täältä itsellesi. On se jännä, kun mies ei ikinä kelpaa sellaisena kuin on. Mullakin vaimo varmaan muutti käytöstään, kun minä itse hyväksyin sen sellaisena kuin se oli, enkä yrittänyt enää muuttaa sitä keskustelemalla. Tosin kyllä minä sen verran sanoi, etten tykännyt solvaamisesta ja turhasta riitelystä...
Terapeuttisi neuvo kuulostaa ihan hyvältä, ongelmahan on sinussa, eikä miehessäsi. Olet onnekas, jos olet löytänyt miehen, joka sietää lapsellista käytöstäsi ja antaa mahdollisuuden kasvaa siitä pikku hiljaa ulos. Sitä varmana terapeuttikin tarkoitti. Alat nyt vaan itse muuttumaan, niin löytyy se onni ja arvostus miestäkin kohtaan.
Monesti naiset eivät tajua sitä, että mieheltä vaatii paljon enemmän munaa olla sellainen roolimalliodotusten vastainen nössö kuin "isällisen" miehekäs patriarkaalisen mallin mukainen mieshahmo. Mitä olen seurannut toisia pariskuntia, niin jotenkin sairaita sellaisetkin suhteet ovat, jossa mies omaksuu täysin "perheenpään" roolin. Vaikka olisit jo jättänytkin sen miehesi, niin varmaan kannattaa miettiä omaa käytöstäsi, ettet pilaa seuraaviakin suhteitasi kieroutuneilla vaatimuksilla siitä, mitä miehen tulee olla...Sinustahan ne tulevat.
Ja minusta ei ole ihan tervettä, ettei mies odota vaimonsa välittävän itsestään. Vai miten voit muka kokea sellaista, jos vaimosi luuttuaa lattiaa sinulla?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miemiemiemie kirjoitti:
Mun vaimoni oli vähän samanlainen ennen.
Sitten se pääsi siitä yli, kymmenen vuotta sitä sen touhua katselin ja oottelin. Ja kyllä välitin, vaikka siedinkin törkeää käytöstä.
Itse taidat hakea vahvistusta täältä itsellesi. On se jännä, kun mies ei ikinä kelpaa sellaisena kuin on. Mullakin vaimo varmaan muutti käytöstään, kun minä itse hyväksyin sen sellaisena kuin se oli, enkä yrittänyt enää muuttaa sitä keskustelemalla. Tosin kyllä minä sen verran sanoi, etten tykännyt solvaamisesta ja turhasta riitelystä...
Terapeuttisi neuvo kuulostaa ihan hyvältä, ongelmahan on sinussa, eikä miehessäsi. Olet onnekas, jos olet löytänyt miehen, joka sietää lapsellista käytöstäsi ja antaa mahdollisuuden kasvaa siitä pikku hiljaa ulos. Sitä varmana terapeuttikin tarkoitti. Alat nyt vaan itse muuttumaan, niin löytyy se onni ja arvostus miestäkin kohtaan.
Monesti naiset eivät tajua sitä, että mieheltä vaatii paljon enemmän munaa olla sellainen roolimalliodotusten vastainen nössö kuin "isällisen" miehekäs patriarkaalisen mallin mukainen mieshahmo. Mitä olen seurannut toisia pariskuntia, niin jotenkin sairaita sellaisetkin suhteet ovat, jossa mies omaksuu täysin "perheenpään" roolin. Vaikka olisit jo jättänytkin sen miehesi, niin varmaan kannattaa miettiä omaa käytöstäsi, ettet pilaa seuraaviakin suhteitasi kieroutuneilla vaatimuksilla siitä, mitä miehen tulee olla...Sinustahan ne tulevat.
Ei äitihullu miestään jätä. Äitihullun elämän sisältö on tuottaa pahaa oloa ympärilleen. Ei hän osaa eikä varsinkaan haluakaan mitään muuta.
miemiemiemie kirjoitti:
Mun vaimoni oli vähän samanlainen ennen.
Sitten se pääsi siitä yli, kymmenen vuotta sitä sen touhua katselin ja oottelin. Ja kyllä välitin, vaikka siedinkin törkeää käytöstä.
Itse taidat hakea vahvistusta täältä itsellesi. On se jännä, kun mies ei ikinä kelpaa sellaisena kuin on. Mullakin vaimo varmaan muutti käytöstään, kun minä itse hyväksyin sen sellaisena kuin se oli, enkä yrittänyt enää muuttaa sitä keskustelemalla. Tosin kyllä minä sen verran sanoi, etten tykännyt solvaamisesta ja turhasta riitelystä...
Terapeuttisi neuvo kuulostaa ihan hyvältä, ongelmahan on sinussa, eikä miehessäsi. Olet onnekas, jos olet löytänyt miehen, joka sietää lapsellista käytöstäsi ja antaa mahdollisuuden kasvaa siitä pikku hiljaa ulos. Sitä varmana terapeuttikin tarkoitti. Alat nyt vaan itse muuttumaan, niin löytyy se onni ja arvostus miestäkin kohtaan.
Monesti naiset eivät tajua sitä, että mieheltä vaatii paljon enemmän munaa olla sellainen roolimalliodotusten vastainen nössö kuin "isällisen" miehekäs patriarkaalisen mallin mukainen mieshahmo. Mitä olen seurannut toisia pariskuntia, niin jotenkin sairaita sellaisetkin suhteet ovat, jossa mies omaksuu täysin "perheenpään" roolin. Vaikka olisit jo jättänytkin sen miehesi, niin varmaan kannattaa miettiä omaa käytöstäsi, ettet pilaa seuraaviakin suhteitasi kieroutuneilla vaatimuksilla siitä, mitä miehen tulee olla...Sinustahan ne tulevat.
Ja tuokin asenne on ongelmallinen, että nähdään ongelman olevan VAIN minussa, ei miehessä? Miehessä, joka jakaa elämänsä ihmisen kanssa, joka solvaa häntä, ei ole muka vikaa jossain kohtaa? Kyllä mä ainakin ottaisin AIVAN erilaisen parisuhteen, jos saisin, miehenä.
ap
Ongelmasi on siinä, että sinä et halua yrittää parantua vaan odotat muiden ratkaisevan ongelmasi. Ei se noin mene. Sinun on nyt unohdettava menneet ja keskityttävä tulevaisuuteen. Muuten vellot ikuisuuden menneisyydessä.
Et ole pystynyt hyötymään terapiasta, koska edelleen syytät muita: ex-miestä, terapeuttia... Ratkaiset ihmissuhdeongelmat laittamalla välit poikki, jolloin sinun ei itse tarvitse kasvaa. Voit projisoida vihasi muihin.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on siinä, että sinä et halua yrittää parantua vaan odotat muiden ratkaisevan ongelmasi. Ei se noin mene. Sinun on nyt unohdettava menneet ja keskityttävä tulevaisuuteen. Muuten vellot ikuisuuden menneisyydessä.
Kyllähän haluan ja siis en koita väkipakolla jatkaa suhdetta mieheen, suhdetta, johon menin ihan väärin näkemyksin. En olisi jatkanut suhdetta alunalkaenkaan, jos olisin tajunnut, että haen miestä JOKA VÄLITTÄÄ, enkä miestä JOKA KESTÄÄ solvauksia, mutta mikä ei ole merkki sen erityisemmästä välittämisestä, vaan kyvystä kestää paskaaa niskaan.
ap
Eipä ollut terve teidän ihmissuhde. Onneksi ette ole enää yhdessä, mutta lapsista teidän tulee kyetä huolehtimaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei ja toi ei ois ollut se, mitä hain. Käytökseeni oli syy, ja se piti parantaa. Minua itseäni oli häpäisty, kiusattu, rääkätty ja väärinkohdeltu, käytökseni kumpusi niistä tunteista toisia kohtaan, jotka ei tajua mitään, tai eivät osaa vuorovaikuttaa kanssani. Miehenkin vuorovaikutustaidot on ihan surkeita.
ap