Miksi naiset niin usein jättävät seurustelukumppaninsa, kun ovat vihdoin saaneet laihdutettua?

Niin, miehet. Haukkukaa vaimojanne lihaviksi ja komentakaa dieetille! Pääsette sinkkumarkkinoille!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kai nähnyt kuvion lähempää kuin ap. Se menee näin.

Ensin tyytymättömyys parisuhteeseen ja sitä kautta elämään.

Pyritään parantamaan omaa oloa mm liikunnalla ja kohentamalla ulkonäköä.

Itsetunto ja olo paranee ja tajuaa kuinka hyvä on olla ihan itse ilman toista.

Ero.

Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin, koska poikaystävää ei kiinnostanut enää panna. Seksielämä kuoli aloitteestani kun painoni nousi, mutta ei palannut kun laski. Olen vasta 25v, että en todellakaan jää kuihtumaan seksittömään suhteeseen. Minulle on tärkeää saada tuntea itseni naiseksi, halutuksi ja kauniiksi. Ja tietty sama miehillä. Ei kukaan jaksa loputonta torjuntaa ja puutetta.

Siis, sinun aloitteesta seksielämä kuoli?

Eli pihtasit mieheltä, ja sitten kun prinsessaa alkoi tai tekemään mieli, et kestänytkään kun mies kohteli sinua samalla tavalla, kuin sinä olit kohdellut häntä? Vai mitä oikein yritit sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Niin, miehet. Haukkukaa vaimojanne lihaviksi ja komentakaa dieetille! Pääsette sinkkumarkkinoille!

Jos lihoo enkä saa parantumaan taudistaan, niin menen ihan itse takaisin sinkkumarkkinoille. Olen ennenkin tehnyt niin. 

Lihoaminen on suhteen ja kumppanin laiminlyömistä. Lihoava ei välitä kumppanistaan, joten parempi erota.

Pakkohan se on laihduttaa että saa uuden miehen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miehet. Haukkukaa vaimojanne lihaviksi ja komentakaa dieetille! Pääsette sinkkumarkkinoille!

Olen samaa mieltä siinä, että ei ole oikein haukkua. On parempi jättää nainen jo silloin, kun hän on lihava eikä tuhlata aikaansa lihavaan naiseen ja mahdollistaa hänen laihtumistaan, koska palkinnoksi saa vain jätetyksi tulemisen tunteen.

Mun kohdalla laihdutus ja elämäntaparemontti alkoi koska terveys alkoi pettää. Mies näki laihdutuksen uhkana ja muuttui raivoisan mustasukkaiseksi ja yritti mm. ostaa kotiin herkkuja ja urhiutui jos en niitä syönyt. Hänen mielestään laihdutin muiden miesten vuoksi vaikka miesten huomio ei minua tippaakaan kiinnostanut (jos joku minusta kiinnostuisi laihdutuksen vuoksi, miksi tällaisen edes huolisin?). En saanut miestä ymmärtämään motiivejani ja kyllästyin sabotointiyrityksiin sekä ainaiseen epäilyyn. Oli myös selvää että miehelle terveyteni ja hyvinvointini ei ollut tärkeää vaan ainoastaan oma egonsa. Siksi on ex.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisempi elämäntapa oli täynnä syömistä ja sohvalla makaamista. Hurahdin liikkumiseen ja sain houkuteltua yhden ainoan kerran mieheni mukaan kävelylle. Kuntosali oli hälle no go-zone. Mikään liikkuminen ei kiinnostanut. Itselle siitä tuli elämäntapa. Jos illasta/viikosta/kuukaudesta toiseen kärjistetysti toinen lähtee lenkille ja toinen Mäkkiin, ero tulee melkeen väistämättä.

Meillä on miehen kanssa aivan eri harrastukset, mielenkiinnon kohteet, aikataulut, ruokatottumukset ja elämäntyyli. Eipä ole tullut eroa. Rakkautta on riittänyt jo yli 30 vuotta. Meillä minä olen se urheilullisempi osapuoli.