Miksi naiset niin usein jättävät seurustelukumppaninsa, kun ovat vihdoin saaneet laihdutettua?

Syy laihduttaa on joku nuu, kuin hyvä olo tai oma mies. Jos kumppani alkaa laihduttamaan, ero on edessä.

En ole kertaakaan nähnyt tuota tapahtuvan.

Ehkä mies on vaatinut laihduttamaan, mutta naisen laihtumisen myötä ei se parisuhde ole silti parantunut, vaikka mies itsekin on niin luullut. Ei sitten auta ku naisen ottaa ero, mieshän harvoin kykenee sellaiseen valintaan.

Tulee ahneus painonpudotuksessa, kun tajuaa että miten helposti voi oikeasti päästä sadasta kilosta eroon. 

Minä aloin miettiä eroa pöivittäin. Jotenkin siihen samaan tuli mukaan uusi harrastus ja aloin laihduttaa. Olin syönyt ahdistukseen, mutta ajatus uudesta elämästä antoi voimaa ja oli yhtäkkiä helppo syödä kevyesti. Oma mies oli haukkunut läskiksi ja itsetu toni laski. Laihduttuani aloin tuntea olevani ihan ok minäkin. Sitten ihastuin uuteen mieheen.

Jos joku alkaa laihduttaa ja oikein muuttuu yhtäkkiä kukoistavaksi parisuhteessa vuosien jälkeen, niin arvelen hänen jo tehneen henkisesti eron valmiiksi, toteutus enää puuttuu.

Ehkä vaan virkistyy siitä painonpudotuksesta ja haluaa ehkä muuttaa elämäänsä ja saa itsetuntoa, ja sitten vaan haluaakin erota.

Helpoin selitys on painosta kuittaillut mies. Ei sellaista miestä huvita miellyttää, motivaatio painonpudotukseen on tullut jostain muualta. Järkevintä tietty olisi erota jo kuittailun alkaessa eikä vasta laihdutuksen onnistuttua, mutta takaisin kuittalu houkuttelee joitain.

Tunnen joitakin, joilla elämäntaparemontti on liittynyt siihen, että itsetunto on kohonnut ja on uskallettu lähteä huonosta suhteesta pois.

Tai laihtumisen myötä mies äkkiä muuttuu mustasukkaiseksi. Kokee valtansa pienentyneen, kun vaimo saa huomiota.

Minä jätin, koska poikaystävää ei kiinnostanut enää panna. Seksielämä kuoli aloitteestani kun painoni nousi, mutta ei palannut kun laski. Olen vasta 25v, että en todellakaan jää kuihtumaan seksittömään suhteeseen. Minulle on tärkeää saada tuntea itseni naiseksi, halutuksi ja kauniiksi. Ja tietty sama miehillä. Ei kukaan jaksa loputonta torjuntaa ja puutetta.

Tämä ketju on hieno osoitus naisten taipumuksesta uhriutumiseen. Kukaan ei millään suostu myöntämään sitä kaikkein ilmiselvintä syytä, vaan yritetään väkisinkin selitellä nainen tarinan uhriksi, joka vihdoin voimaantui lähtemään alistajamiehen luota. Voi jeesus teitä naisia... :D

Laihduttaminen (pysyvä) vaatii aina elämänmuutoksen. Jos itse muuttuu mutta puoliso ei tai puoliso hyväksyy vain osan muutoksesta esim. sen laihtumisen mutta ei sitä että toinen käy lenkillä ja salilla, vit...han se. Laihtuminen voi myös herättää puolison mustasukkaisuuden eikä se paranna suhdetta.

Aikaisempi elämäntapa oli täynnä syömistä ja sohvalla makaamista. Hurahdin liikkumiseen ja sain houkuteltua yhden ainoan kerran mieheni mukaan kävelylle. Kuntosali oli hälle no go-zone. Mikään liikkuminen ei kiinnostanut. Itselle siitä tuli elämäntapa. Jos illasta/viikosta/kuukaudesta toiseen kärjistetysti toinen lähtee lenkille ja toinen Mäkkiin, ero tulee melkeen väistämättä.

Jos molemmat ei tee muutosta, ts. toinen alkaa kasvaa eri suuntaan painonhallinnan ja elämänhallinnan, niin tietenkin suhde samalla muuttuu. Ei voi olla vaikuttamatta suhteeseen, että toinen osapuoli muuttuu. Jos siihen ei osata sopeutua, on ero ennen pitkää edessä.

Meidän tapauksessa mies alkoi ensin, sitten itse, molemmilla lähti painoa reilusti. Lähti kyllä mieskin, omasta aloitteestaan, mutta tuli takaisin huomattuaan että ei se ruoho ollutkaan vihreämpää.

Kai se joillain menee niin, että kumppanin kanssa ollaan vaan koska ei usko saavansa parempaa. Sitten kun oma ns taso nousee niin ovet aukeaa "paremmille" kumppaniehdokkaille.

Toinen mikä tässä tulee mieleen on se, että laihduttaja tekee elämäntaparemontin ja innostuu fitnessistä ja terveellisistä elämäntavoista, mutta kumppani elää vielä huonoissa elämäntavoissa eikä ole valmis vaihtamaan niitä. Kai siinä alkaa vituttaa katsoa sitä kebabia ja kaljaa sohvalla vetävää miestä kun itse yrittää pitää itsestään niin henkisesti kuin fyysisestikin huolta

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat ei tee muutosta, ts. toinen alkaa kasvaa eri suuntaan painonhallinnan ja elämänhallinnan, niin tietenkin suhde samalla muuttuu. Ei voi olla vaikuttamatta suhteeseen, että toinen osapuoli muuttuu. Jos siihen ei osata sopeutua, on ero ennen pitkää edessä.

Meidän tapauksessa mies alkoi ensin, sitten itse, molemmilla lähti painoa reilusti. Lähti kyllä mieskin, omasta aloitteestaan, mutta tuli takaisin huomattuaan että ei se ruoho ollutkaan vihreämpää.

Ja sinä otit sen takaisin?

Jessus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hieno osoitus naisten taipumuksesta uhriutumiseen. Kukaan ei millään suostu myöntämään sitä kaikkein ilmiselvintä syytä, vaan yritetään väkisinkin selitellä nainen tarinan uhriksi, joka vihdoin voimaantui lähtemään alistajamiehen luota. Voi jeesus teitä naisia... :D

No kerros meillekin se "kaikkein ilmiselvin" syy.

Minä olen kai nähnyt kuvion lähempää kuin ap. Se menee näin.

Ensin tyytymättömyys parisuhteeseen ja sitä kautta elämään.

Pyritään parantamaan omaa oloa mm liikunnalla ja kohentamalla ulkonäköä.

Itsetunto ja olo paranee ja tajuaa kuinka hyvä on olla ihan itse ilman toista.

Ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hieno osoitus naisten taipumuksesta uhriutumiseen. Kukaan ei millään suostu myöntämään sitä kaikkein ilmiselvintä syytä, vaan yritetään väkisinkin selitellä nainen tarinan uhriksi, joka vihdoin voimaantui lähtemään alistajamiehen luota. Voi jeesus teitä naisia... :D

No kerros meillekin se "kaikkein ilmiselvin" syy.

Se on aloitusviestissä mainittu. Nainen on ollut miehen kanssa vain siksi, koska ei ole juuri muille kelvannut. Kun hän alkaa ulkonäön puolesta kelvata, niin yhteisillä vuosilla ja sitoutumisella  tai miehen suhteeseen panostamisella ei ole mitään merkitystä, ja nainen lähtee tasokkaampien miesten perään. Kuten The Red Pill -yhteisössä sanotaan:

"She's not yours, it's just your turn."

Olin saanut oloni todella alhaiseksi vuosien saatossa. Miestä ei tuntunut haittaavan se, että suhteen aikana olin lihonut 30kg. Ei myöskään millään halunnut että menisin töihin tai opiskelemaan. Puhumattakaan, että laihduttaisin. Pelkäsi, ehkä että saisin päähäni lähteä surkeasta suhteesta. Kumpikaan ei ollut enää vuosiin ollut onnellinen. Pääsin unelmien työpaikkaan vuosien työttömyyden jälkeen ja siitä voimaantuneena aloin laihduttaa. Lopulta otin myös eron ja vihdoin tunnen olevani onnellinen. Mies syyttää tietysti erostamme sitä, että laihtuneena löysin uuden. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Löytäisin jos haluaisin, mutta myt haluan vain nauttia työstäni ja hyvästä olosta.