Tylsyyden voittaminen keski-iässä

Täh?

Mä olen 48 v, 3 teiniä, mulla on 6-v iltatähti, työ, koira, mökki, sosiaalinen elämä, muistisairas äiti, maalausharrastus, puutarhanhoito, ja helvetin kiire koko ajan enkä ole lukenut vielä tarpeeksi..

Mihin sä olet kadottanut elämänilosi? Ei kai elämä voi olla pelkästään noita mitä kuvailit?

Sama täällä.

Aikaisemmin innostuin matkojen suunnittelusta, nyt en tiedä haluanko edes lähteä mihinkään.

Baareilu on koettu, kaikkea on harrastettu, luettu ja katsottu. Työelämä on mitä on.

Keskitynkö vaan hyvään ruokaan ja oleiluun?

Pelottaa tylsistyminen.

Vierailija kirjoitti:

Täh?

Mä olen 48 v, 3 teiniä, mulla on 6-v iltatähti, työ, koira, mökki, sosiaalinen elämä, muistisairas äiti, maalausharrastus, puutarhanhoito, ja helvetin kiire koko ajan enkä ole lukenut vielä tarpeeksi..

Mihin sä olet kadottanut elämänilosi? Ei kai elämä voi olla pelkästään noita mitä kuvailit?

Eli pelkkää kodinrakentelua ja ihmisten ja eläinten kanssa säätämistä. Minulle tuo kuulostaa kamalan itseään toistavalta puuhastelulta... Juuri sellaiselta painajaiselta johon en halua päätyä. Hyvä jos joku on tyytyväinen elämään noin, mutta jos päivän jännittävän tapahtuma on se kun tulppaanit alkaa kukkimaan pihalla niin ei oikein jaksa innostaa.

Tämän keski-ikäisen haaveissa/suunnitelmissa on puutarha jonka parissa ei ole tylsää. Alkuun tarvitsee kaikenlaista tavaraa. Valaisin tai valaisimet, aktiivihiilisuodattimen ja siihen puhaltimen. Teltta, ruukkuja, multaa, ravinteita ja ötököiden varalle jotain millä niistä pääsee eroon.

Sama vika. Elämä on helvetin tylsää.

Vielä kuolettavan tylsiä lasten synttäreitä ym, joita olen aina inhonnut.

Tavaroiden hankkiminen ja tuunaaminen ei kiinnosta, vaikka niitä on nurkkiin kertynyt.

Työväenopiston kursseillakin olen vuosien varrella käynyt, mutta nekin maistuu puulta.

Kirjojen lukeminenkaan ei oikein nappaa, vaikka olen lukenut aikaisemmmin todella paljonkin. 

Puutarhanhoito ei todellakaan kiinnosta.

Urheilustakaan ei tule kiksejä, elämäntapaurheilijat tuntuvat lähinnä sekopäiltä.

Juhliminen ja erilaiset tapahtumatkin maistuvat puulta. Ne toistavat itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh?

Mä olen 48 v, 3 teiniä, mulla on 6-v iltatähti, työ, koira, mökki, sosiaalinen elämä, muistisairas äiti, maalausharrastus, puutarhanhoito, ja helvetin kiire koko ajan enkä ole lukenut vielä tarpeeksi..

Mihin sä olet kadottanut elämänilosi? Ei kai elämä voi olla pelkästään noita mitä kuvailit?

Eli pelkkää kodinrakentelua ja ihmisten ja eläinten kanssa säätämistä. Minulle tuo kuulostaa kamalan itseään toistavalta puuhastelulta... Juuri sellaiselta painajaiselta johon en halua päätyä. Hyvä jos joku on tyytyväinen elämään noin, mutta jos päivän jännittävän tapahtuma on se kun tulppaanit alkaa kukkimaan pihalla niin ei oikein jaksa innostaa.

Minäkin koen välillä keski-ikäisen tylsistymistä ennen jänniltä tuntuneiden asioiden äärellä, mutta tulppaanien kukkiminen innostaa edelleen kovasti!

Hö.

Seksi on vielä kivaa.

Hyvää musiikkia voi kuulla lisää ja uudestaan.

Harrastukset ovat edelleen kivoja.

Aina voi opetella jonkun uuden taidon, askarrella jotain kivaa....

Aloittajalle elämä on ilmeisesti ollut pelkkää kertakäyttöelämyksien kuluttamista?

Keski-iästä vanhuuteen kulkiessa ihmisen on tarkoitus viisastua. Eli nyt sivistämään itseäsi. Filosofia, historia, tiede, taide. Löydä uusia maailmoja näistä, lue ja kirjoita. Mietiskele. Saat lopulta uusia näkökulmia kaikkeen, mitä tähän asti olet kokenut. Ja voit kasvattaa pitkän, harmaan parran ja vaikuttaa tietäjältä.

Minä tykkään pumpata rautaa salilla! T. 44-v valkoinen heteromies

Onhan tää välillä niin tylsää että vois huutaa suoraa huutoa. En minä tiiä helpottaako se mutta saahan sitä kokkeilla? Seksi nyt vielä onneksi nappaa. Muuten vois ottaa kaljaa mutta jestas ne krapulat kestää liian kauan. Lukeminen menee toisinaan jos löytää jotain mitä ei ole vielä lukenut. Netflixsistä löytää sentään jotain mitä jaksaa välillä katsoa. Sarjat on mukavampia katsoa ilman mainostaukoja.

Nou life m.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh?

Mä olen 48 v, 3 teiniä, mulla on 6-v iltatähti, työ, koira, mökki, sosiaalinen elämä, muistisairas äiti, maalausharrastus, puutarhanhoito, ja helvetin kiire koko ajan enkä ole lukenut vielä tarpeeksi..

Mihin sä olet kadottanut elämänilosi? Ei kai elämä voi olla pelkästään noita mitä kuvailit?

Eli pelkkää kodinrakentelua ja ihmisten ja eläinten kanssa säätämistä. Minulle tuo kuulostaa kamalan itseään toistavalta puuhastelulta... Juuri sellaiselta painajaiselta johon en halua päätyä. Hyvä jos joku on tyytyväinen elämään noin, mutta jos päivän jännittävän tapahtuma on se kun tulppaanit alkaa kukkimaan pihalla niin ei oikein jaksa innostaa.

Pelkkää? Hänellä on kalenteri täynnä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh?

Mä olen 48 v, 3 teiniä, mulla on 6-v iltatähti, työ, koira, mökki, sosiaalinen elämä, muistisairas äiti, maalausharrastus, puutarhanhoito, ja helvetin kiire koko ajan enkä ole lukenut vielä tarpeeksi..

Mihin sä olet kadottanut elämänilosi? Ei kai elämä voi olla pelkästään noita mitä kuvailit?

Eli pelkkää kodinrakentelua ja ihmisten ja eläinten kanssa säätämistä. Minulle tuo kuulostaa kamalan itseään toistavalta puuhastelulta... Juuri sellaiselta painajaiselta johon en halua päätyä. Hyvä jos joku on tyytyväinen elämään noin, mutta jos päivän jännittävän tapahtuma on se kun tulppaanit alkaa kukkimaan pihalla niin ei oikein jaksa innostaa.

Minäkin koen välillä keski-ikäisen tylsistymistä ennen jänniltä tuntuneiden asioiden äärellä, mutta tulppaanien kukkiminen innostaa edelleen kovasti!

Minä toivon, että saisin hetken tylsistyä rauhassa eli levätä.

Tuntuu että ihmisen ei anneta palautua rauhassa.

Minusta elämä on just ihanaa nyt! Ei ole kiire mihinkään ja voi vaan rauhassa lorvailla, ei tartte miettiä pitäskö sittenkin lähteä vaikka baariin, kun ei kiinnosta semmoinen!

Nautin hyvästä ruuasta (syön kuitenkin kohtuudella enkä ole ylipainoinen), lepäilen, matkustellaan välillä. Ihanaa kun ei ole enää niin persaukinen kuin nuorena. Ihan parasta aikaa!

Minusta tuntui tuolta 34v:nä. Päätin perustaa perheen ja nyt on mennyt ilman tylsistymisiä kymmenen vuotta. Toinen mokoma vielä ja sitten saakin jo luvan kanssa tylsistyä ja elämä rauhoittua. Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana kyllä jo alkaa uudelleen odottaakin sitä, että olisi aikaa matkailla ja lueskella jne eli uskon, että tämä oli ihan hyvä valinta itselleni. Toki kaikillehan asia ei ole vain valintakysymys ja silloin sitä sisältöä pitää etsiä muualta. Muille voin kyllä suositella. Ilman perheen perustamista elämäni olisi kyllä ollut aivan supertylsää, vaikka hyvä koulutus, työpaikka, ystäviä ja harrastuksia onkin. Silti sitä niiden lisäksi kaipasin jotain vielä enemmän.

Minusta olisi paras elämänmuutos, jos pitkästä aikaa löytyisi parisuhde.

Yksin ollessa elämä tosiaan on aika puurtamista, eikä monia asioita viitsi tehdä enää yksinään. Kaverin kanssa olisi toisin.

Nuorempana minua ei haitannut mennä ja tehdä juttuja omin päin, niin että sekin on koettu. Nyt kaipaan hyvää yhdessäooa ja kumppanuutta. Se, mitä elämämme muuten sisältäisi, on toisarvoista. Voisimme keskittyä vaikka vapaaehtoistyöhön. Tai konserttien kiertelyyn maailman metropoleissa. Ihan sama.

Siis mitä? Täytin ite 50v ja fiilis on se, että millä kerkeen tekee vielä kaikki ne asiat, jotka kiinnostaa. Haluaisin aikaa m väikkärin kirjoittamiseen ja tanssimiseen akuutisti.

Minulla myös elämä junnasi paikallaan ja mietin useasti, että tätäkö tämä arki on loppuun asti. Aloin pari vuotta sitten tekemään 4 päiväistä työviikkoa ja huomaan, että minulla on nykyään paljon enemmän energiaa ja tarmoa kuin silloin, kun tein 5 päiväistä viikkoa.

Ei kiireisyys välttämättä ole menestystä eikä todellakaan onnea, kiireen alle hukkuminen voi jopa olla pakokeino ettei tarvitse omaa itseään ja elämäänsä miettiä. Eri elämänvaihehan tuo on, kun on pieniä lapsia. Tyhjyys iskee kun ne muuttaa pois, ei tosin kaikille tietenkään, osa jaksaa touhottaa innolla ihan tavallisia asioita.