Lue keskustelun säännöt.
Taaskaan en päässyt opiskelemaan
15.04.2018 |
V*ituttaa niin paljon että tekisi mieli vaan unohtaa koko homma.
Valmistuin vuonna 2011 lähihoitajaksi, mutta pian sen jälkeen minulle valkeni että ala ei todellakaan ole minua varten. Päätin hakea lukioon, valmistuin sieltä koulun parhailla papereilla haaveillen röntgenlääkärin alasta. Valmistumiskesänä mieheni sai töitä Saksasta ja muutimme tänne, päätin että haenkin Hollannin lääkikseen, jonne pitäisi olla helppo päästä.
Olin lukiossa aiva surkea englannissa joten aloin aivan todella opiskella kyseistä kieltä, jotta pääsykokeessa ei tulisi ongelmia kielen suhteen. Kielitaitoni ei riittänyt enkä päässyt sisään.
No, tänä vuonna päätin yrittää uudestaan, koska vuodessa kielitaitoni on harjaantunut jo varsin hyväksi. Koevastaukseni menivät todella hyvin, englannin kanssa ei ollut enää ongelmia, mutta olin liian hidas enkä kerennyt vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.
Tänään sain tietää että en päässyt. Suomen pääsykokeeseen en ole myöskään kerennyt lukea, joten taas on mennyt vuosi aivan hukkaan.
Hävettää, nolottaa ja ärsyttää. Olen jo 25-vuotias ja taskussa ainoastaan lukiopaperit ja hoitajan paperit, eli alan jolle en sovellu tippaakaan. Tuntuu että olen täysin epäonnistunut elämässäni. Haluaisin perustaa perheen, hommata mieheni kanssa oman asunnon ja vakiintua, mutta se on ihan mahdotonta koska en edes tiedä missä maassa asun ensi vuonna. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Ensi vuonna menen sitten AMK:hon opiskelemaan insinööriksi jos en pääse Suomeen, Hollantiin en voi enää hakea kolmatta kertaa.
Tein tämän aloituksen ihan vaan siksi että teki mieli avautua johonkin. Kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (132)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Statuksen takia korkeakouluun, vähän sellainen maku tulee tästä. Vaan voin kertoa, että se ei motivoi opiskelussa. Varsinkin AMK tulee varmasti maistumaan puulta, koska se vaatii enemmän kuin luulet, mutta statusta ja tulevaisuutta vähemmän kuin kerrotaan.
Vierailija kirjoitti:
päätin että haenkin Hollannin lääkikseen, jonne pitäisi olla helppo päästä.
Mitä enemmän asiaa tutkin, sitä selvempää on että AP on trolli eikä edes kovin hyvä sellainen, koska ei ole vaivautunut selvittämään edes perusasioita niin että olisi uskottava.
https://www.erasmusmc.nl/internationaloffice/newMSc/before/medicine/?la…
"Coming to the Netherlands as a foreigner to take up or continue your studies in Medicine may prove to be quite hard. Here is why:
Limited enrolment
In the Netherlands, the number of applicants for BSc and MSc studies in Medicine exceeds the number of available places. At Erasmus MC as well as other universities, a selection among eligible applicants is made. There is a fixed quota for the number of students as a whole, and an additional quota for the places open to foreigners. This means that one’s chances of getting in are extremely small."
Ehkä aloittajan englanti vielä pari vuotta sitten, kun hän päätti hakea, oli niin huonoa että hän ymmärsi tuon "This means that one’s chances of getting in are extremely small" tarkoittavan "Tosi helppoa on päästä"?
Tekee pahaa lukea tällaista, kun ihminen vertaa itseään liikaa yhteiskunnan vaatimuksiin. On lukuisia muita aloja, joihin olisit ehkä jo päässyt aiemmin ja joissa keskitytään ihmiseen. Lääkäriksi pääsee kuitenkin hyvin harva ja ei ole useinkaan kyse kyvyistä vaan siitä, että opintopaikkoja on todella vähän. Sinulla on selkeästi myös muita unelmia kuin ura ja siksi minä näkisin asian vähän laajemmasta näkökulmasta. Ole onnellinen tässä ja nyt. Älä suunnittele liikaa elämääsi sillä se ei juuri koskaan mene suunnitellun mukaisesti vaikka olisit lääkäri. Elä sitä elämää, joka sinulla on ja katso silmät avoinna eri vaihtoehtoja. Elä sitä, mitä elämä tuo eteesi. Ammatti on vain yksi osa elämää ja ihminen voi päättäessään olla onnellinen missä tahansa ammatissa. Voi olla, että pääset lääkikseen mutta mahdollista on ettet iki nä pääse. Kun hyväksyt sen ja elämän ihanuuden ammatista huolimatta, voit elää onnellisesti ja nauttia tulevasta perheestäsi ja yhteisistä hetkistänne. Elämässä ei voi saada kaikkea eikä tarvitsekaan. Kun hyväksyt sen,näet monia asioita uudella tavalla. Minä tein ensin lapset ja opiskelin sen jälkeen biologiksi. Olin noin 34 kun aloitin yliopistossa. Sitä ennen olin ollut työssä kaupassa 20-33 vuosien välillä ja sain kolme lasta. Valmistuin 36 vuotiaana maisteriksi ja työskentelen ihmisten sairauksien parissa isossa organisaatiossa. Palkkani ei ehkä ole ihan lääkärin tulojen tasolla (paljoa ei puutu) mutta ei myöskään verotus. Ystäväni on lääkäri ja meillä on ero nettotuloissa vajaa 700 euroa. Ystäväni asuu Helsingissä, minä perheeni kanssa pienemmällä paikkakunnalla. Käytännössä menot ja tulot huomioiden minulle jää enemmän rahaa kuukausittain kuin ystävälkeni ja perheellämme on melko hulppea koti hyvällä alueella. Kaikki on todella suhteellista elämässä ja sen sijaan, että yrität väkisin yhteen tiettyyn muottiin unohtaen muut vaihtoehdot, elämäsi voi näyttäytyä vuosien kuluttua hyvin erilaisena kun annat mahdollisuuden jollekin toiselle ajatukselle. Teetkö muuten jotakin työtä välivuosiesi ajan? Vai opiskeletko omaehtoisesti kokopäivisesti? Yritän sanoa vain sitä, että aina ei asioisen tarvitse mennä tietyn kaavan tai suunnitelman mukaan. Ps. Olen kiitollinen että päädyin biologiksi enkä lääkäriksi (hain 2krt aiemmin lääkikseen noin 22vuotiaana). Minulla on upea työ enkä voisi kuvitellakaan olevani lääkäri. Valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla on peukut pystyssä että onnistut. Musta on ihanaa, että sulla on haave ja unelma ja teet sen eteen töitä. Voitko opiskella jotain, joka auttaisi jo nyt lääkärinopinnoissa? Voitko tehdä suunnitelmat vuoden päähän niin, että pääset myös Suomeen kokeilemaan pääsykokeisiin? Ja pitäiskö sun vaan tulla tänä kesänä kokeilemaan? Älä lannistu. Uskon, että unelmasi toteutuu.
Ap:lla oli myös muita unelmia. Perhe jne. Ammatti ei ole elämässä ainoa unelma, se pitäisi olla aina mielessä. Keksi jokin toinen vaihtoehto ja lähde kohti sitä. Miten pitkään ajattelit jatkaa yrittämistä? Lääkikseen on vaikea päästä ja paikkoja on vähän. En halua lannistaa, mutta sisäänpääsy on vaikeaa. Uskon kyllä, että pääsisit varmasti muutaman vuoden sisällä sisään jos jaksat yrittää. Mutta miten lupaat itsellesi ettet katkeroidu, jos tämä unelma ei toteudu. Ja entä muut vaihtoehdot? Niitä on paljon maailmassa :) ei kannata liiaksi panna kaikkea yhden suunnitelman mukaan, usein kun elämä ei seuraa suunnitelmia, harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä lannistu. Elämä ei ole mikään maratooni, missä kaikki lähdemme samalta viivalta samaa rataa pitkin. Asiat tapahtuvat meille kaikille eri tahdissa. Sinulla on selvästi realistiset mahdollisuudet päästä lääkikseen, sillä osaamisen lisäksi sinulla on motivaatiota. Molemmat sisarukseni ovat lääkäreitä, koska tekivät paljon töitä valintakokeen eteen. Heidän lukioarvosanansa olivat parhaimmillaankin keskinkertaiset. Keskity siihen tulevaan kokeeseen Suomessa! Jossain vaiheessa pääset sisään, olen siitä varma. Vaikka et pääsisikään, sentään sinun ei tarvitse myöhemmin jossitella "olisiko pitänyt vielä yrittää". Katuminen on pahinta.
Ihmiset täällä ovat kamalia. Katkerat ihmiset kirjoittavat noin. Haukkuvat sinua vieläpä kyvyttömyydestä empatiaan, touché :D Etsi itsellesi kavereita, jotka tsemppaavat ja kannustavat sinua. Negatiiviset ihmiset vajotkoon omaan kurjuuteensa:)
Sinulla on kaikki aika maailmassa. Anna itsellesi lupa nauttia tästä osasta elämääsi, kun et vielä ole siellä, missä haluaisit olla. Ainutkertainen elämä ja silleen!
Älä välitä. Ei minun lapsetkaan, siis aikuiset pojat, pääse koskaan mihinkään opiskelemaan eikä töihin. Kaikki paikat menee suhteilla. Konduktöörikoulutukseenkin otetaan vain rautatieläisten lapsia. Meillä ei ole suhteita. Joka kevät sama juttu. Ei meinaa enää äidin voimat riittää, kun joka kevät pitää nostaa kaksi nuorta ihmistä masennuksen suosta. Ei tänäkään keväänä mitään.
Yritän kannustaa edelleen hakemaan: "kyllä sinä vielä johonkin pääset". En jaksa enää itsekään uskoa. Akttivimallikaan ei näytä sitä työtä tuovan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut ilmeisesti nyt jo sujuvaa saksaa noin monen Saksan-vuoden jälkeen. Miksi et hakisi opiskelemaan lääkäriksi siellä Saksassa?
Pärjään töissä ja arjessa ihan hyvin mutta en kyllä pystyisi tekemään pääsykoetta täällä saksaksi, sen verran erikoissanastoa siinä kuitenkin on. Ja kaiken käsitykseni mukaan Saksassa on vaikea päästä lääkikseen, joten lienee viisainta panostaa kaikella energialla Suomen kokeeseen eikä saksan kielen täydelliseen hallitsemkseen, jota tuo koe vaatisi.
Toisaalta ainahan voi yrittää ja tehdä sen minkä pystyy niillä taidoilla mitä on. Täytyy harkita.
Ap
Ei se helppoa oo Suomessa päästä lääkikseen . Tiedän sairaanhoitajia jotka päässeet lääkikseen. Kuten myös DI. Farmaseutti. Jne
Vierailija kirjoitti:
Näh, en pääse minäkään. Jätin edelliset opinnot kesken osin terveyssyistä, osin siksi että tajusin ettei sillä alalla tule työllistymään. No, sen jälkeen heti olen kaikissa yhteishauissa hakenut eri aloille, eipä tärppää. Jos ei olisi tätä lukihäiriötä ja osaisin matikkaa (saati ruotsia, kemiaa/fysiikkaa.) yrittäisin lukioon. Näillä mennään, jos mua ei huolita oppilaaksi niin ei sitten. Ensi yhteishakuun en edes yritä.
Alapeukuttajalle: oon 2014 asti yrittänyt yhteishaussa päästä kouluun. Oon yrittänyt oppisopimusta. Ei onnistu. Mulle riitti turha yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä muutama neuvo samankaltaisessa tilanteessa olleelta ihmiseltä:
Ensinnäkin, pysähdy ja ota perspektiiviä. Olet vasta 25-v, sulla on mies, sulla on jo yksi ammatti ja olet ensikertalainen jos haet korkeakouluun. Moni asia on hyvin.
On hienoa ja taustoihisi nähden ihan luonnollista että haluat duunin jossa joutuu käyttämään päätään. Hyvillä lukion papereilla ei ole mitään järkeä jäädä lähihoitajaksi. Älä välitä kateellisista huutelijoista vaan hae uudestaan lääkikseen jos sinne todella haluat. Useammat yritykset ja turhautuminen kuuluvat siihen projektiin.
Voit kuitenkin saada älyllisesti tyydyttävän ja hyvin palkatun uran myös muualta kuin lääkiksen kautta. Äkkiseltään mieleen tulevat psykologia, farmasia ja insinööritieteet. Älä unohda tutkia amk-puolta, sieltäkin voi jatkaa ylempään tutkintoon jos on tarvetta. Perustieteet kuten fysiikka, kemia ja biologia ovat erittäin vaikeita ja epäkiitollisia työllistymisen kannalta, en todellakaan suosittele. Yliopiston matikkaan taas kannattaa sekaantua vain jos on oikeasti tosi lahjakas ja motivoitunut.
Jos aikaisempi suunnitelma menee perseelleen niin ei pidä jäädä tuleen makaamaan vaan pitää toimia, entisistä tapahtumista oppineena. Itse opiskelin maisterintutkinnon alalta jonne oli vaikea päästä, opinnot olivat työläät ja josta kuitenkin vastoin kaikkia lupauksia valmistuin aivan paskamarkkinoille. Duunia ei saanut mistään. Monien kuluttavien vaiheiden jälkeen keksin uuden alan ja taistelin itselleni opiskelupaikan (ei-ensikertalaisena). Olen edelleen peeaa opiskelija ja mm. omistusasunto on vielä kaaaaukainen tavoite, mutta viihdyn hyvin koulussani ja olen varma että tällä kertaa ahkeruus palkitaan työpaikkana ja mahdollisuuksia on enemmän kuin ikinä olisin kuvitellut.
Oletko päässyt opiskelemaan ap? :)
Mistä sinä tuon älyttömän hyvän repäisit? Ap koki että kielen kanssa ei ollut ongelmia, mutta ei päässyt sisään. Selvästikään hän ei ole lahjakas kielissä (englanti ei tarttunut edes lukiossa, saksa edelleen perustasoa).