Lue keskustelun säännöt.
Taaskaan en päässyt opiskelemaan
15.04.2018 |
V*ituttaa niin paljon että tekisi mieli vaan unohtaa koko homma.
Valmistuin vuonna 2011 lähihoitajaksi, mutta pian sen jälkeen minulle valkeni että ala ei todellakaan ole minua varten. Päätin hakea lukioon, valmistuin sieltä koulun parhailla papereilla haaveillen röntgenlääkärin alasta. Valmistumiskesänä mieheni sai töitä Saksasta ja muutimme tänne, päätin että haenkin Hollannin lääkikseen, jonne pitäisi olla helppo päästä.
Olin lukiossa aiva surkea englannissa joten aloin aivan todella opiskella kyseistä kieltä, jotta pääsykokeessa ei tulisi ongelmia kielen suhteen. Kielitaitoni ei riittänyt enkä päässyt sisään.
No, tänä vuonna päätin yrittää uudestaan, koska vuodessa kielitaitoni on harjaantunut jo varsin hyväksi. Koevastaukseni menivät todella hyvin, englannin kanssa ei ollut enää ongelmia, mutta olin liian hidas enkä kerennyt vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.
Tänään sain tietää että en päässyt. Suomen pääsykokeeseen en ole myöskään kerennyt lukea, joten taas on mennyt vuosi aivan hukkaan.
Hävettää, nolottaa ja ärsyttää. Olen jo 25-vuotias ja taskussa ainoastaan lukiopaperit ja hoitajan paperit, eli alan jolle en sovellu tippaakaan. Tuntuu että olen täysin epäonnistunut elämässäni. Haluaisin perustaa perheen, hommata mieheni kanssa oman asunnon ja vakiintua, mutta se on ihan mahdotonta koska en edes tiedä missä maassa asun ensi vuonna. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Ensi vuonna menen sitten AMK:hon opiskelemaan insinööriksi jos en pääse Suomeen, Hollantiin en voi enää hakea kolmatta kertaa.
Tein tämän aloituksen ihan vaan siksi että teki mieli avautua johonkin. Kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pyrkiä sellaiseen mihin rahkeet ei riitä.
Ja millähän se selviää kuin opiskelemalla ja sinnikkäästi yrittämällä? En tarkoita, että on kannattavaa hakea seuraavat kymmenen vuotta kouluun mutta jos ensimmäisestä tai toisesta vastoinkäymisestä luovuttaa, tuskin olisi jokainen lääkäri nykyisessä ammatissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pyrkiä sellaiseen mihin rahkeet ei riitä.
Ja millähän se selviää kuin opiskelemalla ja sinnikkäästi yrittämällä? En tarkoita, että on kannattavaa hakea seuraavat kymmenen vuotta kouluun mutta jos ensimmäisestä tai toisesta vastoinkäymisestä luovuttaa, tuskin olisi jokainen lääkäri nykyisessä ammatissaan.
Ja parempi olisi jos ei ihan jokainen lääkäri olisi nykyisessä ammatissaan.
Miten valmistuit lukiosta koulun parhailla arvosanoilla, mutta englantisi oli silti surkea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää olla täällä teidän soimattavananne koska olen muutenkin masentunut noista tuloksista.
Kuvitteletteko te ihan tosissanne että minä en tasan tarkkaan tiedä mitä lääkärin työhön kuuluu? Että minulle tulee aivan yllätyksenä, että minun täytyy koskea potilaisiin ja jopa työntää joskus sormi ties mihin ruumiin aukkoihin varmistuakseni diagnoosista? Olen työskennellyt hoitajana erilaisilla osastoilla 5 vuotta, ollut lääkärin pari lukuisissa tilanteissa ja minulla on monta kaveria, sukulaista ja tuttavaa jotka työskentelevät alalla. Tiedän, että lääkärin työ on minun juttuni ja haluan auttaa ihmisiä lääkärinä.
Ihan tosissanneko kuvittelette, että hoitajille ja lääkäreille on ihan sama mitä he ovat, kunhan saavat hoitaa potilaita? Se nyt vaan on fakta että jotkut haluavat olla lääkäreitä ja jotkut hoitajia. Molemmat työt ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä.
Ja ei, hoitajan ei samalla lailla tarvitse käyttää päätään kuin lääkärin. Jos potilas alkaa kouristella ilman, että hänellä on mitään sairautta joka sen voisi aiheuttaa, on lääkärin tehtävä selvittää mistä kouristelu johtuu. Ei hoitajan. Tässä tapauksessa lääkäri siis käyttää päätään, määrää tutkimuksia, tulkitsee tutkimustuloksia ja pohtii hoitokeinoja. Sairaanhoitaja auttaa ja pitää silmällä potilasta ja auttaa ja lääkitsee häntä kohtauksen sattuessa uudelleen lääkärin ohjeiden mukaan. Tätä minä tarkoitan pään käyttämisellä, en suinkaan sitä että hoitajat kulkevat osastolla suu auki niinkuin apinat ilman mitään toimintoa aivoissa.
Uskokaa tai älkää, olen ihan normaali, tavallinen ja hyvä ihminen jolla nyt vaan sattuu olemaan vaikeasti tavoitettava unelma. Ja joka on pettynyt koska sen toteutuminen taas lykääntyi. Lukiossa panostin luonnontieteisiin koska tiesin mitä halusin, kyllä ne asiat kertaamalla mieleen palautuu. Sitä minä en tiedä, riittävätkö taitoni lääkiksen pääsykokeeseen. Siitä taas olen varma, että ne riittävät AMK:n pääsykokeeseen, se koe ei ihan oikeasti ole vaikea, etenkään jos on VUODEN lukenut ja laskenut juuri sellaisia pääsykoetehtäviä.
Oli ihan emämoka laittaa aloitus tänne, se sai minut vain entistä surullisemmaksi.
Ap
Sä puhut potilaista, kuin he olisivat jotain objekteja, joita vain sorkitaan, pistetään, työnnetään heihin sormi jne. Potilaat ovat IHMISIÄ. Tuon asenteen takia et sovi ihmisläheiseen työhön, jota myös lääkärintyö on.
Ja sä olet epä realistinen, kun kammoat asian sanomista niin kuin se on. Nämä ihmisläheiset ammatit, kuten lääkärien ja hoitajien, ovat erittäin kehokeskeisiä. Asioista puhuminen täällä palstalla ei tapahdu nyt potilashuoneessa vastaanotolla.
Minulle lääkärissä on tärkeintä, että hän on ensisijaisesti hyvä siinä ammatissaan. Ja puhua saa niin, että minä latinan kielisiä kohteliaisuuksia ymmärtämättömänäkin ymmärrän, mikä tauti vaivaa ja missä kohdassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pyrkiä sellaiseen mihin rahkeet ei riitä.
Ja millähän se selviää kuin opiskelemalla ja sinnikkäästi yrittämällä? En tarkoita, että on kannattavaa hakea seuraavat kymmenen vuotta kouluun mutta jos ensimmäisestä tai toisesta vastoinkäymisestä luovuttaa, tuskin olisi jokainen lääkäri nykyisessä ammatissaan.
Ja parempi olisi jos ei ihan jokainen lääkäri olisi nykyisessä ammatissaan.
Ja tämän mittapuuna on se, että pääseekö heti ensimmäisillä kerroilla lääkikseen? Näissä kokeissa mitataan monesti hieman erilaisia taitoja kuin esimerkiksi potilastyötä ja potilaan kohtaamista, jonka tärkeyttä keskustelussa on nostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka vain yrittämistä! Tunnen paljon ihmisiä jotka ovat joutuneet viettämään useamman välivuoden ja ovat nykyään haluamassaan ammatissa.
Opin jo hyvin nuorena että kaikki onnistuu jos ymmärtää yhden asian ja sen on = Priorisointi !!!
Kaikki mulle heti nyt ei toimi pitkällä välillä, asioiden priorisointi on tärkeää.
Tiesin yläasteen kasilla että haluan lääkäriksi, joten ysiluokan ja lukion keskityin siihen ja pääsin ekalla sisään. Jos olisi ollut poikaystäviä, ulkomaita, muuttoja yms tms en varmasti olisi ikinä päässyt sisään. Myös lääkkiksessä keskityin vain opiskelemaan, ja koska tiesin mitä haluan ensijaisesti, kaikki oli helppoa.
Nyt olen valmis ja vapaa, menemään ja tulemaan, mikä maa - mikä valuutta kaikki käy, esim tulevan kesän teen sijaisuuksia ympäri Suomea, talveksi lähden 6kk lähi-itään...sen pidemälle ei ole sopimuksia tehty :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sähän oot ensikertalainen edelleen eli hyvät tsäänssit päästä noilla papereilla suoraankin sisään johonkin fiksuun paikkaan. :) Täällä Suomessa siis.
Ihan päätöntä poukkoiluahan tuo homma on, kielitaidoton hakee opiskelemaan ulkomaiseen yliopistoon, sitten opiskellaan englanti, mutta sittenkään ei päästä sisään, koska seli seli. Nyt aiotaan hakea opiskelemaan sinne ja tänne ehkä sitä tai tätä. Ja lääkärin työkin on juuri niin kuin Housessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näh, en pääse minäkään. Jätin edelliset opinnot kesken osin terveyssyistä, osin siksi että tajusin ettei sillä alalla tule työllistymään. No, sen jälkeen heti olen kaikissa yhteishauissa hakenut eri aloille, eipä tärppää. Jos ei olisi tätä lukihäiriötä ja osaisin matikkaa (saati ruotsia, kemiaa/fysiikkaa.) yrittäisin lukioon. Näillä mennään, jos mua ei huolita oppilaaksi niin ei sitten. Ensi yhteishakuun en edes yritä.
Itsekkin keskityin nuorempana ryyppäämään ja sekoilemaan. Valtio totea kaltaiseni lukion käyneen 26 vuotiaana AMK:hon hakeneen niin reppanaksi, että päästyäni 26 vuotiaana sisään saan opiskella opintoni työttömyysetuudella. Pian 140/210 op kasassa 1,5 vuodessa ja koko koulutuksen pitäisi olla paketissa 2,5v aikana. Olen siis valmistuessani AMK:sta jo 28 vuotias. Tsemppiä! Asiat eivät aina mene putkeen, mutta ei voi kuin yrittää ja toivoa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ei ole mitenkään harvinaista ettei eka ja vielä kolmannellakaan pääse lääkikseen, vaikka yo todiksessa ne fy-ke-bi L, ja saatikka sitten vielä muulla kuin omalla äidinkielellä haku. Suomessa haet lääkikseen ja jos unohtuu jokin pääsykokeessa painotettava asia ei muuta kuin valmennuskurssi tai aikuislukiossa treenaa vaan uudelleen jonkin kurssin. Haet vaan niin kyllä onnistuu. Tsemppia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naiset on miehiä korkeammin koulutettuja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!".
Kyllä, naiset ikiopiskelevat huuhaatutkintoja, joista ei ole yhteiskunnalle tai veronmaksajille mitään hyötyä
Ap, sun vuosi-kaksi ei ole menny hukkaan! Olet mm. petrannut enkun älyttömän hyvälle tasolle. Jatka yrittämistä!
Suakin vois joku vähän sivistää 115/115, ei olis pahitteeksi :D. Koulutus ei mene ikinä hukkaan, toki se voi tulla yksilölle kalliiksi, jos velaksi opiskelee. Aivojen toiminnan kannalta on todella tärkeää jatkuvasti opiskella uusia asioita. Tärkeintä työpaikallakin on loppujen lopuksi se, että työntekijät on tottuneita selvittelemään erilaisia asioita omatoimisesti. Se on toissijaista mitä selvittää kunhan on valmiudet siihen, että osaa selvitellä tarvittavat asiat. Treenin kautta ihminen harjaantuu ja tulee kaikessa tehokkaammaks, ei pelkästään sen osalta mitä opiskelee.
Asut Saksassa ja olet oppinut saksaa niin että pärjäät arkielämässä mutta et voisi opiskella sillä. Sen sijaan hait Hollantiin opiskelemaan lääketiedettä jo toista kertaa, mutta et sanallakaan mainitse mitään hollannin opiskelusta. Oletko tietoinen siitä että sinun on 100 % mahdotonta valmistua lääkäriksi hollantilaisesta yliopistosta jos et osaa hollantia? Työharjoittelu hollantilaisessa sairaalassa on olennainen osa opintoja ja sehän ei onnistu ilman että osaat potilaiden kieltä.
Lisäksi jo alkuvaiheessa lääkäriksi opiskelu Hollannissa pelkästään englanniksi on todella haastavaa. Noita kursseja on tarjolla englanniksi ainoastaan kahdessa yliopistossa ja kilpailu paikoista on todella kovaa. Kuka sinulle on uskotellut että sinne mennään sisään "heittämällä"?
No tämä tarina lienee satua.. Nyt ollaan plan b:nä lukemassa johonkin amkin pääsykokeisiin vaikka niillä (kuvittellisilla) laudaturin pitkillä matikoilla jne pääsisi vaikka aaltoon lukemaan di:ksi samantien.
Ap, mulla on peukut pystyssä että onnistut. Musta on ihanaa, että sulla on haave ja unelma ja teet sen eteen töitä. Voitko opiskella jotain, joka auttaisi jo nyt lääkärinopinnoissa? Voitko tehdä suunnitelmat vuoden päähän niin, että pääset myös Suomeen kokeilemaan pääsykokeisiin? Ja pitäiskö sun vaan tulla tänä kesänä kokeilemaan? Älä lannistu. Uskon, että unelmasi toteutuu.
Ap, sinä ehdit opiskella vielä vaikka mitä! Nyt vaan teet hyvän suunnitelman ensi kevääksi; mitä haet ja minne. Ja kuteb tähänkin saakka, toteutat pohjatyön.
Itse pidin lukion jälkeen välivuoden, sitten opiskelin insinööri AMK, sen jälkeen DI ja kohta valmistun KTM. Opiskelujen aikana ollut myös koko ajan osa-aika tai kokopäivätöissä, ja kyllä tähän kuvioon on saanut lapsenkin mahtumaan.
Ole onnellinen että olet löytänyt hybän miehen ja juuri hänen kanssaan? haluat perheen perustaa. Ehditte vielä siihenkin, mutta lisääntymisbiologiaan perehtyneenä ja monien kokemusten mukaan, aloittakaa oikeasti yrittäminen viimeistään 30v. Vielä siis on aikaa muutama vuosi etsiä mitä opiskelet ja missä! Älä luovuta, olet kehittynyt opiskelupaikan hakijana jo huomattavasti, nyt vielä hiot vastaustekniikkaa, osaamista ja nopeutta! Ja lapsi onnistuu hyvin opiskelujen ohessakin sitten kun olet ensin saanut opintoja vähän alkuun!