Taaskaan en päässyt opiskelemaan

Tsemppiä ap! Olet nuori ja pääset kyllä toivomallesi alalle ja niihin tehtäviin, jotka oikeasti kiinnostavat.

Älä kuuntele niitä, jotka ovat sitä mieltä, että perushoitajan ja lääkärin tehtävissä ei olisi mitään eroa :) Moni hoitaja luulee olevansa lääkärin veroinen - esim. sukulaiseni, joka silloin tällöin tarjoaa tietämystään "hyödykseni". Olen sanonut suoraan, että käännyn tässä asiassa lääkärin puoleen, kyllä maallikkonakin tajuan ja näen eron koulutuksessa ja toimenkuvassa.

Minäkin opiskelin aikoinani samalla alalla, jolla nyt olen, sekä perus- että sen korkeakouluopintoja edellyttävän tason. Tehtävissä on kyllä eroa. Tiedän, koska on alalta opistotason perustutkinto sekä paljon aikaa ja työtä vaatinut yliopistotutkinto. Sekä 20 vuoden työkokemus.

Nyt vain rynnistät ja näytät osaamisesi.

(Myös avoimen yliopiston puolella on joitakin lääketieteen kursseja, verkko-opintoinakin. - Elleivät vaadi Suomessa asumista, voit katsoa välipaloiksi, jos siellä olisi jotain omia suunnitelmiasi palvelevaa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on vielä hyvin aikaa opiskella. Itse aloitin 26-vuotiaana. Haen ehkä vielä yliopistoon ja olen jo 30. Eikä ole miestäkään tai lapsia. Pää pystyyn nyt.

Kiitos tsemppauksista. Tuntuu että kaikilla minun ikäisilläni alkaa olla vakinainen työ, oma asunto ja lapsiakin ainakin Facebookin mukaan. Lykkyä tykö sinulle!

Ap

Ei ole. Opiskelen vikaa vuotta korkeakoulussa, asun yksiössä ja seurustelen miehen kanssa jonka kanssa meillä ei ole tulevaisuutta. Ei ole vakityötä, en tiedä mitä edes haluan tehdä, eikä lapsia ole tulossa pitkään aikaan.

Mene hirteen, olet epäkelpo... Insinööri :D opettele englantia ja muuta jonnekkin peräkorpeen juntti!

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Olet nuori ja pääset kyllä toivomallesi alalle ja niihin tehtäviin, jotka oikeasti kiinnostavat.

Älä kuuntele niitä, jotka ovat sitä mieltä, että perushoitajan ja lääkärin tehtävissä ei olisi mitään eroa :) Moni hoitaja luulee olevansa lääkärin veroinen - esim. sukulaiseni, joka silloin tällöin tarjoaa tietämystään "hyödykseni". Olen sanonut suoraan, että käännyn tässä asiassa lääkärin puoleen, kyllä maallikkonakin tajuan ja näen eron koulutuksessa ja toimenkuvassa.

Minäkin opiskelin aikoinani samalla alalla, jolla nyt olen, sekä perus- että sen korkeakouluopintoja edellyttävän tason. Tehtävissä on kyllä eroa. Tiedän, koska on alalta opistotason perustutkinto sekä paljon aikaa ja työtä vaatinut yliopistotutkinto. Sekä 20 vuoden työkokemus.

Nyt vain rynnistät ja näytät osaamisesi.

(Myös avoimen yliopiston puolella on joitakin lääketieteen kursseja, verkko-opintoinakin. - Elleivät vaadi Suomessa asumista, voit katsoa välipaloiksi, jos siellä olisi jotain omia suunnitelmiasi palvelevaa.)

Kyse ei ole siitä, etteikö noissa ammateissa olisi eroa. Kyse oli siitä, että myös lääkärin ammatti sisältää näitä ap:lle ällötystä aiheuttavia työtehtäviä. Eli jos ap ei kykene niihin, kannattaisi hänen miettiä työtä, jossa ei joudu niin paljon olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Ap sanoi, että tuskin kukaan potilas haluaa hoitajaa, josta näkee, että häntä ällöttää ihmisläheiset työtehtävät. Ihan sama pätee potilaan ja lääkärin suhteeseen. Hyvä lääkäri on sellainen, jolla on sekä lääketieteellistä että ihmisläheistä osaamista ja älykkyyttä. Ap:n vastauksissa korostuu vain toinen puoli.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää olla täällä teidän soimattavananne koska olen muutenkin masentunut noista tuloksista.

Kuvitteletteko te ihan tosissanne että minä en tasan tarkkaan tiedä mitä lääkärin työhön kuuluu? Että minulle tulee aivan yllätyksenä, että minun täytyy koskea potilaisiin ja jopa työntää joskus sormi ties mihin ruumiin aukkoihin varmistuakseni diagnoosista? Olen työskennellyt hoitajana erilaisilla osastoilla 5 vuotta, ollut lääkärin pari lukuisissa tilanteissa ja minulla on monta kaveria, sukulaista ja tuttavaa jotka työskentelevät alalla. Tiedän, että lääkärin työ on minun juttuni ja haluan auttaa ihmisiä lääkärinä.

Ihan tosissanneko kuvittelette, että hoitajille ja lääkäreille on ihan sama mitä he ovat, kunhan saavat hoitaa potilaita? Se nyt vaan on fakta että jotkut haluavat olla lääkäreitä ja jotkut hoitajia. Molemmat työt ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä.

Ja ei, hoitajan ei samalla lailla tarvitse käyttää päätään kuin lääkärin. Jos potilas alkaa kouristella ilman, että hänellä on mitään sairautta joka sen voisi aiheuttaa, on lääkärin tehtävä selvittää mistä kouristelu johtuu. Ei hoitajan. Tässä tapauksessa lääkäri siis käyttää päätään, määrää tutkimuksia, tulkitsee tutkimustuloksia ja pohtii hoitokeinoja. Sairaanhoitaja auttaa ja pitää silmällä potilasta ja auttaa ja lääkitsee häntä kohtauksen sattuessa uudelleen lääkärin ohjeiden mukaan. Tätä minä tarkoitan pään käyttämisellä, en suinkaan sitä että hoitajat kulkevat osastolla suu auki niinkuin apinat ilman mitään toimintoa aivoissa.

Uskokaa tai älkää, olen ihan normaali, tavallinen ja hyvä ihminen jolla nyt vaan sattuu olemaan vaikeasti tavoitettava unelma. Ja joka on pettynyt koska sen toteutuminen taas lykääntyi. Lukiossa panostin luonnontieteisiin koska tiesin mitä halusin, kyllä ne asiat kertaamalla mieleen palautuu. Sitä minä en tiedä, riittävätkö taitoni lääkiksen pääsykokeeseen. Siitä taas olen varma, että ne riittävät AMK:n pääsykokeeseen, se koe ei ihan oikeasti ole vaikea, etenkään jos on VUODEN lukenut ja laskenut juuri sellaisia pääsykoetehtäviä.

Oli ihan emämoka laittaa aloitus tänne, se sai minut vain entistä surullisemmaksi.

Ap

Sä puhut potilaista, kuin he olisivat jotain objekteja, joita vain sorkitaan, pistetään, työnnetään heihin sormi jne. Potilaat ovat IHMISIÄ. Tuon asenteen takia et sovi ihmisläheiseen työhön, jota myös lääkärintyö on.

Mäkin menin amikseen 25-vuotiaana, että älä huoli, ja nyt alan töissä. Alla amk-koulutus mutta en pitänytkään alasta. Kyllä vielä ehdit :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö, että röntgenlääkäri on samalla alalla kuin sairaalaympäristössä työskentelevä lähihoitaja?

Sitä kutsutaan hoitoalaksi.

Tiedän erittäin hyvin. Lääkärin ja hoitajan työssä on ero kuin yöllä ja päivällä. Kukaan sairaanhoitaja jonka tunnen, ei haluaisi olla lääkäri vaan nimenomaan hoitaja. Kukaan lääkäri jonka tunnen, ei haluaisi olla hoitaja vaan nimenomaan lääkäri.

Joku luonteenpiirteen ero lääkäreillä ja hoitajilla on, en osaa oikein selittää mikä mutta tiedän, että lääkärin työ on minun juttuni, hoitajan ei.

En halua työkseni auttaa potilaita vessassa, syöttää heitä samalla kun he yskivät päälle, siivota heidän oksennustaan, vaihtaa heidän vaatteitaan ja vaippojaan, pestä heidän kainaloitaan ja leikata heidän varpaitaan, auttaa heitä pyörätuoliin ja käännellä heitä sängyssä. Todella törkeää työtä, mutta ei minun juttuni ollenkaan.

Sen sijaan haluan pohtia mikä heidän oireensa aiheuttaa, millainen lääkitys heille sopisi ja miten se vaikuttaa sairauteen ja onko lääkitys potilaalle oikea, tutkia heidän TT-kuviaan ja löytää syyn heidän oireisiinsa ja tukea heitä lääkärinä. Haluan oppia, miksi ihmisen keho toimii niinkuin toimii, miten solujen muutokset ja kemiallinen epätasapaino saavat aikaan sairauksia ja mitä lääkkeet konkreettisesti tekevät jotta sairaus parantuu.

Ap

En olisi itse paremmin osannut tiivistää ajatuksiani. Opiskelen lääkiksessä ensimmäistä vuotta ja olen huomannut nyt jo, miten sairaanhoitajan ja lääkärin työt ovat kuin yö ja päivä. Arvostan lähihoitajia ja sairaanhoitajia paljon, se homma ei vaan ole mun juttu

Vierailija kirjoitti:

V*ituttaa niin paljon että tekisi mieli vaan unohtaa koko homma.

Valmistuin vuonna 2011 lähihoitajaksi, mutta pian sen jälkeen minulle valkeni että ala ei todellakaan ole minua varten. Päätin hakea lukioon, valmistuin sieltä koulun parhailla papereilla haaveillen röntgenlääkärin alasta. Valmistumiskesänä mieheni sai töitä Saksasta ja muutimme tänne, päätin että haenkin Hollannin lääkikseen, jonne pitäisi olla helppo päästä.

Olin lukiossa aiva surkea englannissa joten aloin aivan todella opiskella kyseistä kieltä, jotta pääsykokeessa ei tulisi ongelmia kielen suhteen. Kielitaitoni ei riittänyt enkä päässyt sisään.

No, tänä vuonna päätin yrittää uudestaan, koska vuodessa kielitaitoni on harjaantunut jo varsin hyväksi. Koevastaukseni menivät todella hyvin, englannin kanssa ei ollut enää ongelmia, mutta olin liian hidas enkä kerennyt vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.

Tänään sain tietää että en päässyt. Suomen pääsykokeeseen en ole myöskään kerennyt lukea, joten taas on mennyt vuosi aivan hukkaan.

Hävettää, nolottaa ja ärsyttää. Olen jo 25-vuotias ja taskussa ainoastaan lukiopaperit ja hoitajan paperit, eli alan jolle en sovellu tippaakaan. Tuntuu että olen täysin epäonnistunut elämässäni. Haluaisin perustaa perheen, hommata mieheni kanssa oman asunnon ja vakiintua, mutta se on ihan mahdotonta koska en edes tiedä missä maassa asun ensi vuonna. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Ensi vuonna menen sitten AMK:hon opiskelemaan insinööriksi jos en pääse Suomeen, Hollantiin en voi enää hakea kolmatta kertaa.

Tein tämän aloituksen ihan vaan siksi että teki mieli avautua johonkin. Kiitos jos jaksoit lukea.

Sä et sovellu ihmisläheiseen työhön, joten hae vaan inssiksi.Unohda kaikki  duuni missä hoivatan jtn elävää olentoa.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap! Olet nuori ja pääset kyllä toivomallesi alalle ja niihin tehtäviin, jotka oikeasti kiinnostavat.

Älä kuuntele niitä, jotka ovat sitä mieltä, että perushoitajan ja lääkärin tehtävissä ei olisi mitään eroa :) Moni hoitaja luulee olevansa lääkärin veroinen - esim. sukulaiseni, joka silloin tällöin tarjoaa tietämystään "hyödykseni". Olen sanonut suoraan, että käännyn tässä asiassa lääkärin puoleen, kyllä maallikkonakin tajuan ja näen eron koulutuksessa ja toimenkuvassa.

Minäkin opiskelin aikoinani samalla alalla, jolla nyt olen, sekä perus- että sen korkeakouluopintoja edellyttävän tason. Tehtävissä on kyllä eroa. Tiedän, koska on alalta opistotason perustutkinto sekä paljon aikaa ja työtä vaatinut yliopistotutkinto. Sekä 20 vuoden työkokemus.

Nyt vain rynnistät ja näytät osaamisesi.

(Myös avoimen yliopiston puolella on joitakin lääketieteen kursseja, verkko-opintoinakin. - Elleivät vaadi Suomessa asumista, voit katsoa välipaloiksi, jos siellä olisi jotain omia suunnitelmiasi palvelevaa.)

Olet jo selvästi vanhempi ihminen, mutta lukemisen ymmärtämistä voinee harjoitella ehtoopuolellakin. Kukaan ei ole väittänyt, että ko. tehtävät olisivat samanlaisia.

Täällä taas av-mammat tekee kattavia luonneanalyysejä yhden keskustelun pohjalta :D 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n suurin ongelma on ylimielisyys ja liiallinen itsevarmuus. Epäonnistumiseen on kuitenkin todellinen syy, - se, ettei ap:n taidot ja osaaminen ole riittävällä tasolla muihin nähden. Kilpailu on kovaa ja kovin koe on se pääsykoe.

Pääset sinä vuonna sisään, kun oivallat, että niitä L:n kirjoittaneita on aika paljon hakemassa samalle alalle. Myös sellaisia, joilla on niitä tuplaten todistukseesi verrattuna ja myös L siinä englannissa. - Reality check ja ensi vuonna uudella asenteella pääsykokeisiin ja mahdollisesti sisään.

Eikös ap ole koko ajan painottanut, että ei tiedä vielä riittävätkö hänen tietonsa lääkiksen pääsykokeeseen? AMK:n kokeen nyt kuka tahansa lääkikseen tosissaan yrittävä saa heittämällä läpi, se on niin peruskauraa lääkislaskujen jälkeen joten siinä ap on realistinen. Ja jos kerran netissä ihmiset sanovat, että tuonne Hollantiin on helppo päästä, miksi sitä ei uskoisi? Ja selväsi ap tuossa alussa mainitsee että ensimmäisessä kokeessa realiteetit tulivat vastaan ja hänen piti opiskella lisää.

En tajua taas mikä järki tässä on lytätä ap ihan kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas av-mammat tekee kattavia luonneanalyysejä yhden keskustelun pohjalta :D 

No niinpä! Ja jos lääkärin työssä hoivaaja-identiteetillä olisi merkitystä, kuuluisi lääkiksen sisäänpääsykokeeseen myös jonkinlainen psykologinen testi. Kai sen nyt kuka tahansa ikinä minkään lääkärin pakeilla vieraillut ymmärtää että lääkärikin voi toisinaan joutua tekemään hoitajan työhön verrattavissa olevia toimenpiteitä. Lääkärin työssä kuitenkin korostuu pääsääntöisesti eri asiat kuin hoitajan työssä. Se että ap ei halua pääsääntöisesti tehdä suorittavan tason hoitajan työtä ei tarkoita sitä etteikö hän soveltuisi lääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sinä sinne AMK:Hin "mene". Ihan oikein ettet pääse sisään kun asenne on tommonen!

Uskon että "menen." Sain pitkästä matikasta, fysiikasta, kemiasta ja biologiasta L:t aika pienellä vaivalla ja jos vuoden luen ja kertaan asioita lääkiksen pääsykoe mielessä, uskon että AMK:n ja ehkä jopa TY:n pääsykoe on aika helppo siinä rinnalla. YO-kokeisiin lukiessa tein vanhoja AMK-pääsykoetehtäviä ja ei niissä minusta mitään erityisen vaikeaa ollut.

Miksi AMK ?Jos TY tuntuu helpolta ja pitkä matikka,fyssa ja kemia L niin teknilliseen korkeakouluun ehdottomasti yrittämään!

Olet vain n.30 v kun sulla on DI :n paperit kädessä esim.Aalto bioinformaatio .Ei muistaakseni helpoin päästä sisään,mutta ei mikään tuotantotalous.

http://www.aalto.fi/fi/studies/education/programme/bioinformaatioteknol…

Miksi täällä niin moni väittää, ettei ap osaa fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa? Eri mailla on aivan erilaiset pääsykokeet, esimerkiksi Hollannissa ei välttämättä ole mitään noihin aineisiin viittaavaa koko kokeessa. Siinä saattaa olla esimerkiksi luettava aineisto tai vastaavaa. 

Tsemppiä ap! Pääset kyllä sisään jos jaksat lukea ja päntätä tarpeeksi :) 

Kiinnostaako röntgenhoitaja? Opiskeluajan neljän viikon hoitotyön harjoittelun jälkeen en ole varsinaista hoitotyötä tehnyt. Aivoja saa ja pitää käyttää töissä kyllästymiseen asti, tältä alalta ei jokapäiväistä fysiikkaa ja matikkaa puutu. Me siis tehdään muutakin kuin painellaan nappia ja otetaan keuhkokuvia, tavallisen röntgenin lisäksi työnkuvaan kuuluu TT, MRI, angiot, sädehoito, isotoopit, ultra, läpivalaisu yms.

Älä ap välitä negailusta.

Tämä keskustelu tuntuu osuvan joillain arkaan kohtaan, että ap olisi väittänyt taas jotain väheksyvää hoitotyöstä. Voihan se tietysti olla, että nuori ap on muotoillut ajatuksensa niin, että hänen ajatuksensa hoitotyöstä ja lääkärin työstä ovat vähän yksisilmäisiä. Hoitotyössä lienee eri yksiköitä, joissa työnkuva voi olla erilainenkin ja väheksyntä harmittaa aina, jos joku tekee työtään sydämellä. Puhumattakaan siitä, että monissa paikoissa työ on kiireen ja erilaisten paineiden vuoksi raskasta.  Toinen arka paikka, johon tämä keskustelu osuu, on tietysti henkilöiden omat menetetyt mahdollisuudet koulutuksessa ja uravalinnoisssa. Näistä edellämainituista syistä negakommentteja tulee.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää olla täällä teidän soimattavananne koska olen muutenkin masentunut noista tuloksista.

Kuvitteletteko te ihan tosissanne että minä en tasan tarkkaan tiedä mitä lääkärin työhön kuuluu? Että minulle tulee aivan yllätyksenä, että minun täytyy koskea potilaisiin ja jopa työntää joskus sormi ties mihin ruumiin aukkoihin varmistuakseni diagnoosista? Olen työskennellyt hoitajana erilaisilla osastoilla 5 vuotta, ollut lääkärin pari lukuisissa tilanteissa ja minulla on monta kaveria, sukulaista ja tuttavaa jotka työskentelevät alalla. Tiedän, että lääkärin työ on minun juttuni ja haluan auttaa ihmisiä lääkärinä.

Ihan tosissanneko kuvittelette, että hoitajille ja lääkäreille on ihan sama mitä he ovat, kunhan saavat hoitaa potilaita? Se nyt vaan on fakta että jotkut haluavat olla lääkäreitä ja jotkut hoitajia. Molemmat työt ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä.

Ja ei, hoitajan ei samalla lailla tarvitse käyttää päätään kuin lääkärin. Jos potilas alkaa kouristella ilman, että hänellä on mitään sairautta joka sen voisi aiheuttaa, on lääkärin tehtävä selvittää mistä kouristelu johtuu. Ei hoitajan. Tässä tapauksessa lääkäri siis käyttää päätään, määrää tutkimuksia, tulkitsee tutkimustuloksia ja pohtii hoitokeinoja. Sairaanhoitaja auttaa ja pitää silmällä potilasta ja auttaa ja lääkitsee häntä kohtauksen sattuessa uudelleen lääkärin ohjeiden mukaan. Tätä minä tarkoitan pään käyttämisellä, en suinkaan sitä että hoitajat kulkevat osastolla suu auki niinkuin apinat ilman mitään toimintoa aivoissa.

Uskokaa tai älkää, olen ihan normaali, tavallinen ja hyvä ihminen jolla nyt vaan sattuu olemaan vaikeasti tavoitettava unelma. Ja joka on pettynyt koska sen toteutuminen taas lykääntyi. Lukiossa panostin luonnontieteisiin koska tiesin mitä halusin, kyllä ne asiat kertaamalla mieleen palautuu. Sitä minä en tiedä, riittävätkö taitoni lääkiksen pääsykokeeseen. Siitä taas olen varma, että ne riittävät AMK:n pääsykokeeseen, se koe ei ihan oikeasti ole vaikea, etenkään jos on VUODEN lukenut ja laskenut juuri sellaisia pääsykoetehtäviä.

Oli ihan emämoka laittaa aloitus tänne, se sai minut vain entistä surullisemmaksi.

Ap

Niin, mutta sinun pitäisi pystyä työntämään sormi potilaaseen siten, että se tuntuisi mahdollisimman vähän potilaasta nöyryyttävältä. Tämä puoli ja ajattelutapa ei tule sinun pohdinnoistasi esille. Tuot esille sen, mihin kaikkiin nöyryyttäviin työtehtäviin olet itse valmis pakkotilanteessa, mutta et tuo esille sitä, miten osaat kohdata potilaita, jotka joutuvat käymään nämä nöyryyttävät toimenpiteet läpi. Tuo röntgenhoitajan työn ehdotus kuulosti hyvältä. Sinuna ottaisin nyt nämä epäonnistumiset pääsykokeissa mahdollisuutena vielä harkita, mikä ammatti sinulle todella sopii. Ehkä siihen on syy, miksi tässä on tullut tällainen pakon sanelema mietintätauko pitkän uurtamisen jälkeen. Aika pysähtyä miettimään, mikä ihan oikeasti olisi sinulle sopiva ammatti. 

Mikäs lukio se sellainen on, josta valmistutaan koulun parhailla papereilla surkealla englannilla?

AP, toivottavasti et vielä masentunut tämän palstan lyttääjistä ja luet kommentteja! Unohda nuo ilkeilijät, täällä varmaan moni purkaa omaa katkeruuttaan. Ei tässä keskustelussa ollut millään tavalla kyse hoitajien tai AMK:n haukkumisesta, mutta jotkut sen näköjään niin haluavat ymmärtää.

Ensinnäkin AP, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä Suomessa lääkikseen. Sinulla on niin hyvä yo-todistus, että kyllä sulla äly riittää. Kuvailit niin hyvin myös eroja lääkärin ja hoitajan työssä, että todellakin osaat kirjoittaa ja tiedät mihin olet ryhtymässä. Mä olen varmasti sua tyhmempi, en ikimaailmassa olisi voinut kirjoittaa pitkästä matikasta saati fysiikasta L:ää ja niin vaan lääkiksessä ollaan.

Toisekseen, olet vielä tosi nuori! Sulla on hyvin aikaa opiskella. Itse aloitin lääkiksen 26-vuotiaana, ja vuosikurssillani on paljon muita 25-35 vuotiaina, ja muutama yli nelikymppinenkin. Tiedän itsekin sen tunteen, että elämä kuluu ja kaikki vain junnaa paikoillaan, mutta joskus vielä kiität itseäsi siitö, että jaksoit elää vielä hieman kauemmin siinä välitilassa etkä tehnyt hätäisiä ratkaisuja. Ja sinähän olet kerryttänyt arvokasta elämänkokemusta tekemällä työtä, asumalla ulkomailla ja oppimalla kieliä, siitä on varmasti hyötyä urallasi.

Älä luovu unelmastasi! Sinua harmittaa vuosien jälkeenkin, jos vain tyydyt johonkin, sillä haaveesi lääkärinurasta on realistinen. Mä niin tiedän tuon ahdistuksen ja pettymyksen, mutta olen itselleni ikuisesti kiitollinen, että jaksoin käydä sen läpi ja nyt opiskelen unelma-ammattiini.

Nyt vain unohdat aiemmat pettymykset ja panostat täysillä sen fykebin kertaamiseen, tee myös vanhoja pääsykokeita. Googlaa Älyvuoto-foorumi, sieltä saa vertaistukea hyvässä hengessä toisin kuin täältä. Valmennuskurssi ehkä, jos tarvitset sparraajaa, niitä on myös nettiversioina, jos asut vielä ulkomailla.

Tsemppiä ihan kamalasti sulle! Ihan varmasti pääset lääkikseen, jos jaksat vielä yrittää!

Vierailija kirjoitti:

Älä ap välitä negailusta.

Tämä keskustelu tuntuu osuvan joillain arkaan kohtaan, että ap olisi väittänyt taas jotain väheksyvää hoitotyöstä. Voihan se tietysti olla, että nuori ap on muotoillut ajatuksensa niin, että hänen ajatuksensa hoitotyöstä ja lääkärin työstä ovat vähän yksisilmäisiä. Hoitotyössä lienee eri yksiköitä, joissa työnkuva voi olla erilainenkin ja väheksyntä harmittaa aina, jos joku tekee työtään sydämellä. Puhumattakaan siitä, että monissa paikoissa työ on kiireen ja erilaisten paineiden vuoksi raskasta.  Toinen arka paikka, johon tämä keskustelu osuu, on tietysti henkilöiden omat menetetyt mahdollisuudet koulutuksessa ja uravalinnoisssa. Näistä edellämainituista syistä negakommentteja tulee.

Minä ainakin olen kritisoinut ihan vain potilaan näkökulmasta. Itsellä ei ole mitään kokemusta hoitotyön tekemisestä, mutta on kyllä kokemuksia lääkäreistä, jotka eivät osaa kohdata potilaita. Ja sellaisen lääkärin kohtaaminen nostaa aina kynnystä hakeutua seuraavalla kerralla lääkärin luo.