Lue keskustelun säännöt.
Entinen sosiaalityöntekijä kehuskelee kuinka on käyttänyt väärin julkista valtaa!
14.04.2018 |
Ylimielinen nuori, joka on rötöstellyt, karannut kotoaan tai kokeillut viinaa tai huumeita, nöyrtyy usein, kun sosiaalityöntekijän huoneessa seisoo pari konstaapelia kaverina. - Vanhemmille nuori saattaa haistatella, mutta jos nuori ei suostunut kuuntelemaan vanhempiensa puhetta tai vastaamaan, vaihtoehtoja oli tasan yksi: ilmoitin, että voin katsoa sinun olevan vakavassa vaarassa, teen kiireellisen huostaanottopäätöksen ja minä päätän, mihin sinä menet ja mitä sinä teet.
Koskiniemen konsti oli julma, mutta hän antoi nuorelle minuutin miettimisaikaa alkaa keskustelemaan vanhempiensa kanssa ja sopia asioista.
- Jokainen nuori alkoi puhua asiallisesti. Tämä palautti auktoriteetin vanhemmille. Eihän minulla ollut perusteita kiireelliselle huostaanotolle, mutta lapsi piti saada ymmärtämään, että nyt olemme tosissamme.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804102200867735_u0.shtml
Hyvän hallintotavan mukaan asiakkaalle ei saa antaa harhaanjohtavaa tietoa! Katsokaa hallintolain 6,7 ja 8§:t https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434
Ja sosiaalihuollon asiakaslain 8 § "Sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan."
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Eikö tossa muka ole perustetta kiireelliselle sijoittamiselle? Eikö näissä tapauksissa ole monesti ihan hyvä, että lapselle annetaan myös mahdollisuus muuttaa käytöstään?
Kyseessä on kuitenkin teini, joka pystyy jo miettimään syy-seuraussuhdetta.
Tuohan itse sanoo tuossa, ettei perusteita ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä idealisti ja arjesta vieraantunut täällä oikein kirjoittelee? Ikävä kyllä joihinkin tepsivät vain kovat keinot. Sinusta olisi parempi, että tuokin esimerkin teini olisi kokenut kovan huumepolun ja vankilakierteen, kunhan olisi toimittu "hallintolain hengen mukaisesti". Hei, pääasia, ettei juksattu poliisiasemalla!
Vierailija kirjoitti:
Mikä idealisti ja arjesta vieraantunut täällä oikein kirjoittelee?
Mikä saa sinut luottamaan siihen, että viranomaiset tulkitsevat tilanteet aina oikein?
Mitäpä jos lastasi kiusataan, mutta opettaja tulkitsee tilanteen niin, että lapsesi on kiusaaja ja rupeaa soveltamaan tulkintaansa käytäntöön ohi lakien?
Mitäpä jos lääkäri ohjaa hoitojonossa jonkun ohitsesi vähän soveltaen ja syöpäsi etenee sillä aikaa aggressiivisesti?
Mitäpä jos poliisi vie sinut varmuuden vuoksi putkaan myöhempiä selvityksiä varten, koska tuntomerkit melkein täsmäävät ja poliisi kokemuksensa perusteella "tietää", että sinä se kuitenkin olet?
Mitäpä jos Kelan virkailija tukea hakiessasi aavistelee yleisen elämänkokemuksensa perusteella, että olet vain huijari, jolle ei tarvitse tukea maksaa, ja evää sinulta tuen jonkin tekosyyn varjolla tai vähintään pitkittää tuen maksua lisäselvityksiä vaatimalla?
Olen virkamies ja virastossa ollaan hyvinkin tarkkoja ja kiinnostuneita siitä että menetellään pilkulleen lain vaatimusten mukaan. Sooloilu loppuisi kyllä lyhyeen.
Vierailija kirjoitti:
En halua asua maassa, jossa tarkoitus pyhittää keinot. En tahdo, että lääkäri, poliisi, Kelan virkailija tai sosiaalityöntekijä käyttää tervettä järkeä.
Syy siihen on ihan vain se, että tervettä järkeä on niin monenlaista.
Toinen syy on se, että kun ihminen rupeaa käyttämään tervettä järkeä, niin terve järki tuppaa lavenemaan. Ensin venytetään lakia vähän, sen jälkeen enemmän.
Pahimmillaan seurauksena on se, että ammattiryhmien edustajat rupeavat suojelemaan toistensa väärinkäytöksiä. Pahoin pelkään, että esimerkiksi Suomen poliisissa yleistyvät käytännöt, joissa ei mennä ihan pykälien mukaan.
Itsekin haluan elää oikeusvaltiossa. Laki ei ole automaattisesti oikeassa, mutta sitä voi muuttaa ja se muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua asua maassa, jossa tarkoitus pyhittää keinot. En tahdo, että lääkäri, poliisi, Kelan virkailija tai sosiaalityöntekijä käyttää tervettä järkeä.
Syy siihen on ihan vain se, että tervettä järkeä on niin monenlaista.
Toinen syy on se, että kun ihminen rupeaa käyttämään tervettä järkeä, niin terve järki tuppaa lavenemaan. Ensin venytetään lakia vähän, sen jälkeen enemmän.
Pahimmillaan seurauksena on se, että ammattiryhmien edustajat rupeavat suojelemaan toistensa väärinkäytöksiä. Pahoin pelkään, että esimerkiksi Suomen poliisissa yleistyvät käytännöt, joissa ei mennä ihan pykälien mukaan.
Ainakin työvoimahallinnossa ja Kelassa juuri tuo arkijärjen puute aiheuttaa asiakkaille epäedullisia päätöksiä ja toimeentuloloukkuja. "Joo, sulla oli tosiaan tuloja 0,05 euroa liikaa viime kuussa, joten peritään viime kuun etuudet täysimääräisinä takaisin."
Vierailija kirjoitti:
Mikä idealisti ja arjesta vieraantunut täällä oikein kirjoittelee? Ikävä kyllä joihinkin tepsivät vain kovat keinot. Sinusta olisi parempi, että tuokin esimerkin teini olisi kokenut kovan huumepolun ja vankilakierteen, kunhan olisi toimittu "hallintolain hengen mukaisesti". Hei, pääasia, ettei juksattu poliisiasemalla!
Lue tarkemmin, puhui monista teineistä, ei yhdestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua asua maassa, jossa tarkoitus pyhittää keinot. En tahdo, että lääkäri, poliisi, Kelan virkailija tai sosiaalityöntekijä käyttää tervettä järkeä.
Syy siihen on ihan vain se, että tervettä järkeä on niin monenlaista.
Toinen syy on se, että kun ihminen rupeaa käyttämään tervettä järkeä, niin terve järki tuppaa lavenemaan. Ensin venytetään lakia vähän, sen jälkeen enemmän.
Pahimmillaan seurauksena on se, että ammattiryhmien edustajat rupeavat suojelemaan toistensa väärinkäytöksiä. Pahoin pelkään, että esimerkiksi Suomen poliisissa yleistyvät käytännöt, joissa ei mennä ihan pykälien mukaan.
Ainakin työvoimahallinnossa ja Kelassa juuri tuo arkijärjen puute aiheuttaa asiakkaille epäedullisia päätöksiä ja toimeentuloloukkuja. "Joo, sulla oli tosiaan tuloja 0,05 euroa liikaa viime kuussa, joten peritään viime kuun etuudet täysimääräisinä takaisin."
Tuo ei ole virkailijan virhe vaan järjestelmän virhe.
Vaikka suomalainen pilkunnssiminen kuinka vtuttaisi, niin sopii mennä kokeilemaan maihin, joissa sovelletaan. Hyviä esimerkkejä ovat Venäjä ja Italia. Hommat hoituvat sen perusteella, millainen päivä virkailijalla on, paljonko työntää rahaa kouraan tai miellyttääkö persoona virkailijaa.
Tiukoissa laissa on ongelmansa, mutta väitän, että hyvin moni suomalainen valitsee mieluummin suomalaisen järjestelmän kuin joustavan järjestelmän, kunhan on ensin päässyt kokeilemaan joustavaa järjestelmää.
Vaikka joskus onkin kiva, kun hommat hoituvat tuosta noin vain, niin ennen pitkään eteen tulee kuitenkin tilanne, kun tajuaa olevansa virkailijan täydellisen mielivallan alistamana, eikä tilanteelleen pysty tekemään mitään, koska virkailijan tulkintavalta on niin suuri.
Onneksi enää puolitoista vuotta ja olen täysi-ikäinen. Kukaan ei voi enää kävellä itsemääräämisoikeuteni yli tai kohdella minua kuin esinettä tai lemmikkieläintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idealisti ja arjesta vieraantunut täällä oikein kirjoittelee?
Mikä saa sinut luottamaan siihen, että viranomaiset tulkitsevat tilanteet aina oikein?
Mitäpä jos lastasi kiusataan, mutta opettaja tulkitsee tilanteen niin, että lapsesi on kiusaaja ja rupeaa soveltamaan tulkintaansa käytäntöön ohi lakien?
Mitäpä jos lääkäri ohjaa hoitojonossa jonkun ohitsesi vähän soveltaen ja syöpäsi etenee sillä aikaa aggressiivisesti?
Mitäpä jos poliisi vie sinut varmuuden vuoksi putkaan myöhempiä selvityksiä varten, koska tuntomerkit melkein täsmäävät ja poliisi kokemuksensa perusteella "tietää", että sinä se kuitenkin olet?
Mitäpä jos Kelan virkailija tukea hakiessasi aavistelee yleisen elämänkokemuksensa perusteella, että olet vain huijari, jolle ei tarvitse tukea maksaa, ja evää sinulta tuen jonkin tekosyyn varjolla tai vähintään pitkittää tuen maksua lisäselvityksiä vaatimalla?
Mitäpä jos sinä hieman liioittelet? Kyseessä oli teini, joka oli rikoskierteessä ja menettänyt auktoriteettiuskon. Tuossa vaiheessa on todennäköisesti käyty jo monet keskustelut perheen kanssa. Jotkut vanhemmat vain ovat niin avuttomia, etteivät osaa laittaa rajoja. Lapsi päättää kaiken päiväkoti-iässä jo ruokailuista ja nukkumaanmenoista lähtien. Revit tästä vähän liikaa draamaa. On täysin tulkinnanvaraista, onko tuossa tilanteessa ylipäänsä valehdeltu.
Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että minut otetaan säilöön asian x selvittämiseksi tai että vartija tai myyjä tarkastavat reppuni epäillessään varkautta. Aivan vapaasti. Eniten näitä pykäliä viilaavat ihmiset, joilla on jotain salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi enää puolitoista vuotta ja olen täysi-ikäinen. Kukaan ei voi enää kävellä itsemääräämisoikeuteni yli tai kohdella minua kuin esinettä tai lemmikkieläintä.
Niinhän sä luulet. Tervetuloa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos sinä hieman liioittelet?
En minä liioittele. Jos Suomessa yleistyy asenne, jonka nojalla virkailija saa venyttää lakia terveen järjen perusteella yleiseksi hyväksi, niin kuinka ihmeessä estetään viranomaisen mielivalta?
Jos lakia ei tarvitse noudattaa, niin mihin vetoat, kun koet, että sinua on kohdeltu väärin? Jos hyväksyt, ettei lakia tarvitse noudattaa, niin silloin et myöskään voi vedota lakiin.
Jos virkailija saa valehdella teinille, niin miksi hän ei saisi valehdella aikuiselle? Mihin valehtelun raja vedetään? Millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idealisti ja arjesta vieraantunut täällä oikein kirjoittelee? Ikävä kyllä joihinkin tepsivät vain kovat keinot. Sinusta olisi parempi, että tuokin esimerkin teini olisi kokenut kovan huumepolun ja vankilakierteen, kunhan olisi toimittu "hallintolain hengen mukaisesti". Hei, pääasia, ettei juksattu poliisiasemalla!
Lue tarkemmin, puhui monista teineistä, ei yhdestä.
Lue ajatuksella, niin ymmärrät. Välillä puhuu yhdestä esimerkistä ja sitten sanoo monista esimerkeistä. Sitten sanoo myös "eihän mulla ollut perusteita" . Tosin rikoskierteessä olevan huumeita käyttävän koulupinnarin kanssa olisi ollut, mutta ei valtuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta hieman vastaavasta on. Minä olin kamala, kuriton, riehuva nuori jolla ei ole minkäänlaisia rajoja. En kykene ottamaan vastuuta ja olen nuoruusiän kehityksessä jäljessä ja kaikkea toimintaani leimaa huomionhakuisuus. Todellisuudessa olin koulukiusattu, myös kahden opettajan taholta, eivätkä vanhempani välittäneet lainkaan. Pärjäsin yläasteella hyvin koulussa kaikkien muiden kuin noiden kahden opettajan tunneilla. Muuten arvosanat olivat 9–10, näiden opettamien aineiden 5. Vapaa-aikani vietin milloin missäkin, mahdollisimman vähän kotona koska joko äiti oli kännissä ja isä ties missä tai äiti oli kännissä ja isä raivosi. Mutta kun he olivat niin mukavia ja menestyviä ihmisiä joille on käynyt niin huono tuuri että ainoa lapsi on kamala. Minä luuhasin ryyppyporukoissa ja olin illat ulkona. Minä en juonut silloin enkä juonut vieläkään, jos talvella halusi olla lämpimässä niin ne amisten autot ja kauppojen aulat oli melkolailla ainoat vaihtoehdot. Kotona vain huudettiin, kerrottiin kuinka kaikin puolin arvoton olen ja lyötiin.
Kun olin 9. luokalla minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus terveydenhuollon toimesta. Syynä oli itsetuhoinen käyttäytyminen ja syömishäiriö. En päässyt kotoa pois, vanhemmilleni vain annettiin tukea vanhemmuuteen ja kehoitettiin asettamaan rajoja. Sain vastaavanlaisia uhkailuja siitä kuinka minut nyt laitetaan laitokseen ja siellä on ihan kamalaa. Eihän sitä ongelmanuorta kukaan kuuntele. Kotona oleviin epäkohtiin olisi voitu puuttua, minut olisi voitu sijoittaa johonkin turvalliseen paikkaan ja auttaa minua. Ei ketään kiinnostanut sitä tehdä, tyydyttiin vain uhkailuun ja kertomaan kuinka tuhoan elämäni olemalla kuriton hulttio.
Nyt aikuisena tuntuu siltä että juuri heille annetaan yhteiskunnassa keppiä, joilla ei ole voimaa huutaa kovaa ja pitää puoliaan. Niiden eduista joilla on kyllä huolehditaan. Kukaan ei pysähdy kuuntelemaan sitä hulttiota ja samalla asettamaan rajoja, toimimaan auktoriteettina ja edes sinä yhtenä aikuisena jolta ei tule paskaa niskaan. Kyllä, on kurittomia ja rajattomia nuoria. Ei ne selkäsaunat ole ennenkään heitä parantaneet. Toivon että työssäni pystyn olemaan se aikuinen joka kuuntelee ja oikeasti auttaa näennäisen hymistelyn sijaan. Inhimilliset arvot eivät ole kovassa huudossa, mutta haluan niitä silti vaalia. Tähän mennessä olen pärjännyt nuorten kanssa ilman laitoksella uhkailua ja virkavaltaakin on harvemmin tarvittu.
Minä olen lastensuojelun sosiaalityöntekijä enkä toimisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta hieman vastaavasta on. Minä olin kamala, kuriton, riehuva nuori jolla ei ole minkäänlaisia rajoja. En kykene ottamaan vastuuta ja olen nuoruusiän kehityksessä jäljessä ja kaikkea toimintaani leimaa huomionhakuisuus. Todellisuudessa olin koulukiusattu, myös kahden opettajan taholta, eivätkä vanhempani välittäneet lainkaan. Pärjäsin yläasteella hyvin koulussa kaikkien muiden kuin noiden kahden opettajan tunneilla. Muuten arvosanat olivat 9–10, näiden opettamien aineiden 5. Vapaa-aikani vietin milloin missäkin, mahdollisimman vähän kotona koska joko äiti oli kännissä ja isä ties missä tai äiti oli kännissä ja isä raivosi. Mutta kun he olivat niin mukavia ja menestyviä ihmisiä joille on käynyt niin huono tuuri että ainoa lapsi on kamala. Minä luuhasin ryyppyporukoissa ja olin illat ulkona. Minä en juonut silloin enkä juonut vieläkään, jos talvella halusi olla lämpimässä niin ne amisten autot ja kauppojen aulat oli melkolailla ainoat vaihtoehdot. Kotona vain huudettiin, kerrottiin kuinka kaikin puolin arvoton olen ja lyötiin.
Kun olin 9. luokalla minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus terveydenhuollon toimesta. Syynä oli itsetuhoinen käyttäytyminen ja syömishäiriö. En päässyt kotoa pois, vanhemmilleni vain annettiin tukea vanhemmuuteen ja kehoitettiin asettamaan rajoja. Sain vastaavanlaisia uhkailuja siitä kuinka minut nyt laitetaan laitokseen ja siellä on ihan kamalaa. Eihän sitä ongelmanuorta kukaan kuuntele. Kotona oleviin epäkohtiin olisi voitu puuttua, minut olisi voitu sijoittaa johonkin turvalliseen paikkaan ja auttaa minua. Ei ketään kiinnostanut sitä tehdä, tyydyttiin vain uhkailuun ja kertomaan kuinka tuhoan elämäni olemalla kuriton hulttio.
Nyt aikuisena tuntuu siltä että juuri heille annetaan yhteiskunnassa keppiä, joilla ei ole voimaa huutaa kovaa ja pitää puoliaan. Niiden eduista joilla on kyllä huolehditaan. Kukaan ei pysähdy kuuntelemaan sitä hulttiota ja samalla asettamaan rajoja, toimimaan auktoriteettina ja edes sinä yhtenä aikuisena jolta ei tule paskaa niskaan. Kyllä, on kurittomia ja rajattomia nuoria. Ei ne selkäsaunat ole ennenkään heitä parantaneet. Toivon että työssäni pystyn olemaan se aikuinen joka kuuntelee ja oikeasti auttaa näennäisen hymistelyn sijaan. Inhimilliset arvot eivät ole kovassa huudossa, mutta haluan niitä silti vaalia. Tähän mennessä olen pärjännyt nuorten kanssa ilman laitoksella uhkailua ja virkavaltaakin on harvemmin tarvittu.
Mitä töitä teet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No päätäkö olisi pitänyt silittää vai mitä? Te kauhistelijat, miten olisitte itse toimineet nuoren kanssa, jonka vanhemmat ovat menettäneet auktoriteettiaseman?
Toimittu laillisin keinoin.
Eli käytännössä?
lastensuojeluilmoitus, lastensuojelun avohuollon palvelut, perhetyö ja jos ne ei olisi auttaneet sitten sijoitukset. Tähän myös mahdollisesti psykiatrian puolen palveluita.
Näin teoriassa.
Mutta nuoruus kestää vain muutaman vuoden. Oman kokemuksen mukaan tuollainen prosessi kestää yli vuoden jonka aikana tilanne ehtii pahentua ja sen korjaamiseen menee enemmän aikaa. Käytännössä teini-ikäisten elämä on silloin ihan pilattu. Kuitenkin tulevan elämän kannalta viimeiset kouluvuodet ovat kaikkein tärkeimpiä.
Mitä muuten luulet avohoidon auttavan, kun lapsi ei tule sovittuihin tapaamisiin puhumattakaan että menisi psykiatrille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta hieman vastaavasta on. Minä olin kamala, kuriton, riehuva nuori jolla ei ole minkäänlaisia rajoja. En kykene ottamaan vastuuta ja olen nuoruusiän kehityksessä jäljessä ja kaikkea toimintaani leimaa huomionhakuisuus. Todellisuudessa olin koulukiusattu, myös kahden opettajan taholta, eivätkä vanhempani välittäneet lainkaan. Pärjäsin yläasteella hyvin koulussa kaikkien muiden kuin noiden kahden opettajan tunneilla. Muuten arvosanat olivat 9–10, näiden opettamien aineiden 5. Vapaa-aikani vietin milloin missäkin, mahdollisimman vähän kotona koska joko äiti oli kännissä ja isä ties missä tai äiti oli kännissä ja isä raivosi. Mutta kun he olivat niin mukavia ja menestyviä ihmisiä joille on käynyt niin huono tuuri että ainoa lapsi on kamala. Minä luuhasin ryyppyporukoissa ja olin illat ulkona. Minä en juonut silloin enkä juonut vieläkään, jos talvella halusi olla lämpimässä niin ne amisten autot ja kauppojen aulat oli melkolailla ainoat vaihtoehdot. Kotona vain huudettiin, kerrottiin kuinka kaikin puolin arvoton olen ja lyötiin.
Kun olin 9. luokalla minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus terveydenhuollon toimesta. Syynä oli itsetuhoinen käyttäytyminen ja syömishäiriö. En päässyt kotoa pois, vanhemmilleni vain annettiin tukea vanhemmuuteen ja kehoitettiin asettamaan rajoja. Sain vastaavanlaisia uhkailuja siitä kuinka minut nyt laitetaan laitokseen ja siellä on ihan kamalaa. Eihän sitä ongelmanuorta kukaan kuuntele. Kotona oleviin epäkohtiin olisi voitu puuttua, minut olisi voitu sijoittaa johonkin turvalliseen paikkaan ja auttaa minua. Ei ketään kiinnostanut sitä tehdä, tyydyttiin vain uhkailuun ja kertomaan kuinka tuhoan elämäni olemalla kuriton hulttio.
Nyt aikuisena tuntuu siltä että juuri heille annetaan yhteiskunnassa keppiä, joilla ei ole voimaa huutaa kovaa ja pitää puoliaan. Niiden eduista joilla on kyllä huolehditaan. Kukaan ei pysähdy kuuntelemaan sitä hulttiota ja samalla asettamaan rajoja, toimimaan auktoriteettina ja edes sinä yhtenä aikuisena jolta ei tule paskaa niskaan. Kyllä, on kurittomia ja rajattomia nuoria. Ei ne selkäsaunat ole ennenkään heitä parantaneet. Toivon että työssäni pystyn olemaan se aikuinen joka kuuntelee ja oikeasti auttaa näennäisen hymistelyn sijaan. Inhimilliset arvot eivät ole kovassa huudossa, mutta haluan niitä silti vaalia. Tähän mennessä olen pärjännyt nuorten kanssa ilman laitoksella uhkailua ja virkavaltaakin on harvemmin tarvittu.
Mitä töitä teet?
Terveydenhuoltoalalla, potilaat periaatteessa 13–20 -vuotiaita. Toki siellä hoitoketjun ns. loppupäässä jolloin en ole se ensimmäinen nuoren tapaava viranomainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos sinä hieman liioittelet?
En minä liioittele. Jos Suomessa yleistyy asenne, jonka nojalla virkailija saa venyttää lakia terveen järjen perusteella yleiseksi hyväksi, niin kuinka ihmeessä estetään viranomaisen mielivalta?
Jos lakia ei tarvitse noudattaa, niin mihin vetoat, kun koet, että sinua on kohdeltu väärin? Jos hyväksyt, ettei lakia tarvitse noudattaa, niin silloin et myöskään voi vedota lakiin.
Jos virkailija saa valehdella teinille, niin miksi hän ei saisi valehdella aikuiselle? Mihin valehtelun raja vedetään? Millä perusteella?
No, kuten sanoin, on jokseenkin tulkinnanvaraista valehdeltiinko tuossa. Vaikka tämä nainen ei olisi voinut tuossa tilanteessa huostaanottoa tehdä, olisi sen silti käytännössä voinut tehdä joku muu. Pieni valkoinen valhe, josta seurasi hyvää (lapsi saatiin suoralle polulle). Ihan turhaan vedät tähän jotain poliisin pamputtamisia ja muuta mielivaltaa. Kyseessä on myös noin vuonna 1950 syntynyt ihminen, ja laitkin ovat hänen aikanaan vaihdelleet aika tavalla. Kuten hän sanoi, hänen uransa alkuaikoina ei tunnettu edes nykyisen kaltaista lastensuojelua.
Lakeja joudutaan myös tulkitsemaan ja virkamies voi käyttää omaa harkintaa. Siinä mielessä ei ole kuvailemasi kaltaista tilannetta, että lait keksitään joko omasta päästä tai sitten niitä luetaan suoraan kirjasta. Lakeihin liittyy aina väljyyttä ja tulkintaa. Jo siitä, että nainen kertoo asiasta avoimesti näkee, että puhtaat jauhot ovat pussissa. Todelliset lain kiertämiset tapahtuvat jossakin muualla oikeellisuuden ja hyveellisyyden verhon takana ja sinä nyökyttelet hyväksyvästi hymynkare suupielessä.
En halua asua maassa, jossa tarkoitus pyhittää keinot. En tahdo, että lääkäri, poliisi, Kelan virkailija tai sosiaalityöntekijä käyttää tervettä järkeä.
Syy siihen on ihan vain se, että tervettä järkeä on niin monenlaista.
Toinen syy on se, että kun ihminen rupeaa käyttämään tervettä järkeä, niin terve järki tuppaa lavenemaan. Ensin venytetään lakia vähän, sen jälkeen enemmän.
Pahimmillaan seurauksena on se, että ammattiryhmien edustajat rupeavat suojelemaan toistensa väärinkäytöksiä. Pahoin pelkään, että esimerkiksi Suomen poliisissa yleistyvät käytännöt, joissa ei mennä ihan pykälien mukaan.