Lue keskustelun säännöt.
Voi luoja! Tuttu äiti pakeni pari kk sitten turvakotiin ja kerjäsi somessa tavaraa uuteen kotiin. Nyt...
14.04.2018 |
...on palannut yhteen lasten isän kanssa, vaikka uuden kodin piti olla mieheltä salassa.
Miehen tuntien tämä on jo myynyt lahjoituksena saadut huonekalut, lasten tavarat ym. joita äidille lahjoitettiin kasapäin.
En ajatellut enää auttaa tuota ihmistä missään enkä pitää yhteyttä, vaikka sydän särkyy lasten puolesta. Nyt on mielestäni ylitetty se raja, jossa ko. ihminen on kyllä kaivanut ihan itse oman kuoppansa. Ei tälläistä voi järjellä käsittää.
Kommentit (145)
121/145
|
15.04.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Prototyyppi kirjoitti:
Mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota läheisriippuvuutta väkivaltaisissa parisuhteissa.
Miten hyvin ymmärrät mielenterveysongelmia ylipäänsä?
Eivät ne tahtomalla ja päättämällä katoa vaan pitkäaikaiseen hoitoon sitoutumalla.
Aikuisen itsemääräämisoikeuteen ei voi puuttua, mutt jos näkee lasten kärsivän, voi ja pitää tehdä lastensuojeluilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota läheisriippuvuutta väkivaltaisissa parisuhteissa.
Miten hyvin ymmärrät mielenterveysongelmia ylipäänsä?
Eivät ne tahtomalla ja päättämällä katoa vaan pitkäaikaiseen hoitoon sitoutumalla.
Aikuisen itsemääräämisoikeuteen ei voi puuttua, mutt jos näkee lasten kärsivän, voi ja pitää tehdä lastensuojeluilmoitus.
Prototyyppi varmaan on masentuneistakin sitä mieltä, että ottaisivat vain itseään niskasta kiinni.
No ihmisille, joilta ymmärrys puuttuu, on näistä asioista turha puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...on palannut yhteen lasten isän kanssa, vaikka uuden kodin piti olla mieheltä salassa.
Miehen tuntien tämä on jo myynyt lahjoituksena saadut huonekalut, lasten tavarat ym. joita äidille lahjoitettiin kasapäin.En ajatellut enää auttaa tuota ihmistä missään enkä pitää yhteyttä, vaikka sydän särkyy lasten puolesta. Nyt on mielestäni ylitetty se raja, jossa ko. ihminen on kyllä kaivanut ihan itse oman kuoppansa. Ei tälläistä voi järjellä käsittää.
Ap, miksi olet kateellinen toisen onnesta.
Kyllä rakkauteen kuuluu pienet ylä- ja alamäet ja ystäväsi on varmasti löytänyt itsestään voimia voittaa nuo vastoinkäymiset.
Voiko kukaan normaali , terve ihminen kadehtia toisen pahaa oloa ja kipua, jota pahoinpitely aiheuttaa?
Olet ilmeisesti ap:n ystävä ja jonkinlainen masokisti, jos sinun mielestä on onnea ja rakkautta joutua toisinaan pahoinpidellyksi. Ei huono kohtelu ole mikään pieni vastoinkäyminen kenellekään tavalliselle ihmiselle.
Vai tarkoitatko, että olisimme kateellisia siitä, että eräällä on niin ihana mies, että elämä ei ole elämisen arvoista ilman sitä miestä? Että menköön henki ja lastenkin terveys, kunhan vaan saa nauttia siitä ihanuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein auttajat ovat tukeneet uhria vuosien ajan myös henkisesti. Mahdollisesti jopa oman turvallisuutensa uhalla.
Tästäkin tulee puhua asiallisesti ja avoimesti.
Eli missä menee auttamisen rajat ja onko syytä miettiä että mihin ko pahantekijä on kykenevä , joku vainoaja on todennäköisesti aika arvaamaton käänteissään.
Suomessakin tapahtui näin, että kauppakeskuksessa työskennellyt entisen kumppanin vainoama nainen surmattiin omalle työpaikalleen ja samalla mies ampui myös naisen neljä työkaveria siihen ja lopuksi itsensä.
Tämä on muuten tärkeä huomata myös silloin, kun uhri palaa tekijän luokse. Että kostaako tekijä silti auttajille kokemansa vääryyden. Yhteen tällaiseen kuvioon olen meinannut kerran erehtyä uhrin ystävänä, mutta kun kuulin, että mies oli uhkaillut muita tilanteessa auttaneita ja käynyt puhkomassa renkaat yhdeltä, vetäydyin pois. En uskaltanut olla enää tekemisissä ihan sen takia, että kannustin uhria eroamaan ja yritin olla tukena.
Jotenkin ymmärrettävä reaktio, itsesuojeluvaistohan on tommoselta alistetulta ja pelotellulta varmaan niin täysin hukassa joten palatessaan takaisin pahantekijän tykö niin sehän on sama kuin kantaisi jotain aikapommia helmassaan ? Pelottavia tuollaiset kuviot, paras antaa virkavallan ja alaan perehtyneiden perhetyöntekijöiden ymv hoitaa asiat ammattitaidollaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lastensuojeluilmoitus heti! Jos suhde on aiemmin päättänyt turvakotiin, ei ole lasten edun mukaista asua noiden vanhempien kanssa!!!!
Itse olen kerran ollut turvakodissa lasten kanssa, en sinne itse hakeutunut vaa kyseessä oli sossun virhe, ilmoitus josta tänne saimme pika lähdön oli aiheeton, viikossa olimme jo takaisin kotona. Tuona aikana tutustuin ihmisiin, jotka sinne olivat itse hakeutuneet ja taustat olivat välillä niin surulliset ja väkivaltaiset, etten edes osaa kuvitella miten nämä ihmiset ovat selvinneet näistä suhteista. Yhdenkään heistä ei olisi ollut hyväksi palata entiseen!! Nyt puhut järkeä tuolle ystävälle!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin ylpeä äidistäni, joka lähti (ja vei meidät 3 lasta mukanaan) heti ensimmäisen fyysisen kosketuksen jälkeen. Isä siis tukisti (ensimmäisen kerran) veljeäni ja äiti pakeni naapuriin hakemaan apua. Lähdettiin keskellä yötä ilman vaatteita tai mitään tavaraa turvakotiin.
Toki tapasimme isäämme sitten myöhemmin ja avun myötä hänestä kuoriutuikin ihana isä, mutta eivät he koskaan yhteen palanneet.
On niiiin paljon ihmisiä, jotka heikkouttaan jäävät (LASTENKIN KANSSA!!!!!) että en oikeasti voi kuin kunnioittaa äitini määrätietoisuutta, oman itsensä arvostamista ja lastensa turvallisuutta.
Jotkut ei auta pyyteettömästi vaan kuvittelee että saa auttamisella ja tänne kirjoittelulla ja asioiden levittelyllä sädekehää päänsä ympärille.
Miksi auttaa jos ei välitä.
Naiset ovat aina olleet selkäänpuukottajia. Koetaan että lahjomalla saa valtaa toiseen. Sillon apu ei ole pyyteetöntä.
Toisaalta moni narsistinen on yli moraalinen. Kun itsellä on tarpeeksi miehen ostamia mattoja voi alkaa hieroa vessaharjaa muiden naamaan. Onni joskus kääntyy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin ylpeä äidistäni, joka lähti (ja vei meidät 3 lasta mukanaan) heti ensimmäisen fyysisen kosketuksen jälkeen. Isä siis tukisti (ensimmäisen kerran) veljeäni ja äiti pakeni naapuriin hakemaan apua. Lähdettiin keskellä yötä ilman vaatteita tai mitään tavaraa turvakotiin.
Toki tapasimme isäämme sitten myöhemmin ja avun myötä hänestä kuoriutuikin ihana isä, mutta eivät he koskaan yhteen palanneet.
On niiiin paljon ihmisiä, jotka heikkouttaan jäävät (LASTENKIN KANSSA!!!!!) että en oikeasti voi kuin kunnioittaa äitini määrätietoisuutta, oman itsensä arvostamista ja lastensa turvallisuutta.
No just. 70-luvulla kaikki lapset olisi huostaanotettu ja perheet eroperheitä, jos yhden tukistuksen takia noin käy. Silloin oli ihan yleinen tapa antaa lapsille tukkapöllyä ja luunappeja, eikä siitä mitään traumoja seurannut. Eri asia on kunnon selkäsaunat ja väkivalta, joka oikeasti satuttaa.
Turhauttavaa se on lapsenkin näkökulmasta, kun oma äiti palaa kerran toisensa jälkeen hakkaavan puolisonsa (isäni) luo, vaikka on joutunut ulos heitetyksi omasta kodistaan. Helpotukseseni äitini ymmärsi vihdoinkin erota isästäni, kun olin murrosikäinen.
Jos ei olisi ollut pitkämielisiä ja kärsivällisiä sukulaisia, joiden luokse saatoimme paeta turvaan, en tiedä, miten meidän olisi käynyt. Jos he olisivat evänneet meiltä apunsa, olisimme olleet enemmän kuin hukassa, sillä niihin aikoihin ei vielä ollut turvakoteja.
Ap, ymmärrän turhautumisesi. Valitettavasti ystäväsi joutuu tekemään omat virheensä ennen kuin oppii, että väkivaltaisen puolison luo palaaminen on hyvin iso virhe. Ymmärrän senkin, että haluat ottaa häneen etäisyyttä. Siihen sinulla on täysi oikeus, tietenkin. Ystäväsi tarvitsee kuitenkin ystäviä ympärilleen. Jonakin päivänä hän saa tarpeekseen ja päättää vihdoinkin jättää puolisonsa lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoinen ero siinä miten suhtaudutaan kotiväkivallan uhriin, jos hän onkin mies.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005640795.html
Mies kun lähtee ilmoittamatta pakoon, hän on vastuuton sika. Nainen on tyhmä, jos jää väkivaltaiseen suhteeseen tai palaa jo kerran lähdettyään. Eikö ihan oikeasti voida uskoa, että nainenkin voi olla väkivaltainen tai että mieskin voi olla uhri?
Vierailija kirjoitti:
Aikamoinen ero siinä miten suhtaudutaan kotiväkivallan uhriin, jos hän onkin mies.
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000005640795.html
Mies kun lähtee ilmoittamatta pakoon, hän on vastuuton sika. Nainen on tyhmä, jos jää väkivaltaiseen suhteeseen tai palaa jo kerran lähdettyään. Eikö ihan oikeasti voida uskoa, että nainenkin voi olla väkivaltainen tai että mieskin voi olla uhri?
Minusta tuo oli ihan outo juttu. Ensin kirjoitettiin miten mies oli jättänyt ja pettänyt ja vasta lopussa paljastettiin, että nainen oli ollut väkivaltainen ja tappouhkauksiakin tullut. Eli lopussa muuttui täysin se kuva, mikä alussa erosta luotiin? Itsellä ainakin sympatiat kääntyi miehen puolelle HETI kun lähtemisen syyt selvisi. Onkohan ne tuomitsevat läheisetkään tienneet väkivallasta? (Isänsä hyljänneiden lasten luulisi kyllä tienneen...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...on palannut yhteen lasten isän kanssa, vaikka uuden kodin piti olla mieheltä salassa.
Miehen tuntien tämä on jo myynyt lahjoituksena saadut huonekalut, lasten tavarat ym. joita äidille lahjoitettiin kasapäin.En ajatellut enää auttaa tuota ihmistä missään enkä pitää yhteyttä, vaikka sydän särkyy lasten puolesta. Nyt on mielestäni ylitetty se raja, jossa ko. ihminen on kyllä kaivanut ihan itse oman kuoppansa. Ei tälläistä voi järjellä käsittää.
Ap, miksi olet kateellinen toisen onnesta.
Kyllä rakkauteen kuuluu pienet ylä- ja alamäet ja ystäväsi on varmasti löytänyt itsestään voimia voittaa nuo vastoinkäymiset.
On löytänyt voimia ottaa lisää turpaansa, tarkoitat?
(Onnesta? Seriously?)
Omassa kaupungissani on just näitä elämäm kululaisia jotka aloittavat puhtaaltä pöydältä joka vuosi tai jopa pari kertaa vuodessa ja kerjäävät sitten roskalavalla kaikki huonekalut ja tavarat kotiin, kun mitään ei ole. Mua on alkanut nyppimään nämä kerjäläiset. Mihin ne edellisellä kerralla lahjoitetut huonekalut ovat? Ja sitten osa porukasta kerjää tyyliin otetaan vastaan lipasto mutta pitää olla ikean valkoinen ja hyvä kuntoinen...
Vierailija kirjoitti:
Omassa kaupungissani on just näitä elämäm kululaisia jotka aloittavat puhtaaltä pöydältä joka vuosi tai jopa pari kertaa vuodessa ja kerjäävät sitten roskalavalla kaikki huonekalut ja tavarat kotiin, kun mitään ei ole. Mua on alkanut nyppimään nämä kerjäläiset. Mihin ne edellisellä kerralla lahjoitetut huonekalut ovat? Ja sitten osa porukasta kerjää tyyliin otetaan vastaan lipasto mutta pitää olla ikean valkoinen ja hyvä kuntoinen...
Sori typot, siis mihin joutuneet...
On myöskin se vaihtoehto, että lähdet, mutta lapsia et saa mukaasi. Se on se joka äidin pahin pelko, mitä toteutui erossa narsistimiehestä. Henkistä ja taloudellista väkivaltaa en pystynyt todistamaan. Sossut uskoivat mielummin lipevää isää, joka uskotteli, että äiti on epävakaa persoonallisuus jne. Se, että olin käynyt psykologin juttusilla väkivallan vuoksi olikin yhtäkkiä psyykkinen sairaus. Edes psykologin lausunto, etten ole sairas, ei enää pelastanut, vaan sossut halusivat mielummin uskoa isän kertomuksia. Se, että mies puku päällä valehtelee silmää räpäyttämättä ja kääntääkin asian niin, että on itse muka se uhri, on muuten aika rankkaa väkivallan uhrille.
Niinpä sanoisin, ettei se lähteminen ole niin helppoa: itsensä voi pelastaa, muttei huonolla tuurilla lapsia.
Mä en luottaisi liikaa systeemiin, että oikeus toteutuu, kunhan vaan uskaltaa lähteä..
Vierailija kirjoitti:
Jos voit, jos suinkin voit, pysy sinä kuitenkin ystävänään. Erehtyminen on inhimillistä. Sillä niitä ystäviå hän todella tulee myöhemmin tarvitsemaan kun tilanne taas eskaloituu. Mieti mikä häpeä ja syyllisyys hänellä silloin on... Jokainen tekee virheitä. Hänen virheensä voi hyvin maksaa hänen oman hengen, ainakin hyvinvoinnin, ei kenenkään teidän loukkaantuneiden ystävien. Itseään hän rikkoo. Auttamisessakaan ei saisi olla motiivina se että pyrkii hallitsemaan. Hän on vapaa valitsemaan tyhmästi.
Kyllä. Jokainen on vapaa valitsemaan tyhmästi, mutta onko se rakentavaa sitä että joku toinen tulee ja siivoaa sen sotkun mitä toinen on valinnoillaan aiheuttanut?
Eikö olisi viisainta antaa jokaisen kohdata valintojen seurauksen? Ja sit se toinen oikeesti näkee et on tehnyt virheen ja näyttää et haluaa muutoksen niin sit jeesii siinä?
Eikö ole rakentavampaa opettaa ihmistä kalastamaan sen sijaan että antaa kalan?
Ihan sen ihmisen omaksi parhaaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaikeaa. Itse hakeuduin kesällä turvakotiin ollessani raskaana, kun pelkäsin raskauden puolesta miehen käytöksen muututtua yllättäen.
Nyt kun toinen lapsi on syntynyt ja mies käy tässä päivittäin, on välillä jopa ystävällinen, käy tietenkin mielessä miten paljon helpompaa se arki olisi kahdestaan. Ilmeisesti mieskin Välillä niin miettii, mutta halveksii minua sen verran, ettei takaisin ottaisi. Molemmat järjellä tajuaa että parempi olla erillään.
Mutta siis se voi olla helppoa vaan palata yhteen valitettavasti samojen ongelmien kanssa.. ja jonkunlaista pelkoakin. Helppo olla vaan toisen hallittavissa.
Pysy tiukkana. Miehen luokse palaaminen olisi se tutumpi tie, mutta pahimmillaan se voi viedä hengen - myös lapselta, joka on syytön tilanteeseen. Kaikkea hyvää teille.
Äläkä vaan ikinä suostu muuttamaan miehen kotimaahan.