Miksi sisarusten nimien pitäisi kuulostaa hyvältä yhdessä?
Meillä kolme lasta ja heidän nimet ei todellakaan sovi ns yhteen toistensa kanssa, esim Anna ja Akseli. En ymmärrä miten monelle on niin tärkeää että nimet kuulostavat yhdessä kivoilta? Usein palstalta saa lukea Miten joku kaipaa Millan ja Minnan pikkuveljelle nimeä. Lapset ovat yksilöitä ja mielestäni nimet kannattaa sen perusteella valita, eikä sisarusten nimien. Mitä te meinaatte rakkaat palstailijat? ☺️
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta ihminen pitää "samanlaisista" nimistä, joku modernimmasta, joku klassikoista. Toiselle on tärkeää nimen olevan erikoinen, toinen puolestaan suorastaan karttaa tätä.
Mutta olen minäkin huomannut ilmiön, että on jokin pakkomielle antaa nimiä juuri samalla alkukirjaimella ja muutenkin samalla tavurytmillä esim. Janne ja Jenna.
Tämä lienee muuten suomalainen ilmiö? Ei esiinny tätä samanlaisuuden pakkoa muualla?
Asun Ruotsissa ja täytyy sanoa että harvemmin olen kenenkään kuullut miettivän että sopivatko lasten nimet yhteen. Ihan yskilöpohjalta annetaan nimet.
Höpö höpö. Ihan samalla tavalla ruotsalaiset vanhemmatkin miettivät nimien yhteensopivuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. häiriteekö sua paljonkin kanssaihmisten teot ja valinnat? Kannattaisi yrittää päästä eroon moisesta.
Tämä on mielenkiintoinen kulttuurinen kysymys. Suomessa on paljon näitä litanioita ikään kuin haluttaisiin tehdä sisarusparvesta kasvoton ryhmä.
-ei ap
Ja sä tunnet niin paljon maailmaa, että veikkaat tätäkin nimenomaan suomalaiseksi tavaksi? No, vielä sä kasvat.
Samaten esim. Yhdysvalloissa on sisarukset usein nimiltään yhteensopivia esim. James ja Jenny, Mark ja Mary, Larry ja Louise jne. Usein alkavat monissa perheissä ympäri maailman samoilla alkukirjaimilla eli ovat samantyyliset.
Mun mielestä yhteensopivat nimet on ihan kivoja, mutta ei todellakaan pakollisia :D Rimmaavia nimiä en kuitenkaan ymmärrä (sisarukset Sari, Ari, Kari ja Mari..)
Itse olen Jenni ja mun veli on Jaakko, eli aika hyvin yhteen sopivat nimet mutta ei kuitenkaan ihan samanlaiset.
Eiköhän tuo toisiinsa sointuvien nimien valitseminen ole ihan yleismaailmallinen ilmiö. Sillä voi korostaa perheen yhteenkuuluvuutta, mutta sen ei tarvitse olla yliampuvaa tyyliin Sari, Mari, Kari ja Jari.
Mulla on siskoni kanssa sellainen perussointuva nimipari, tyyliin Anita ja Marita. Ei siis riimit eikä edes yhtä paljon kirjaimia, mutta kummassakin sama määrä tavuja ja loppuu samaan vokaaliin.
Pitäisin hieman outona, jos sisarukset olisivat ihan eri sarjaa, joillain vanhan ajan nimi ja joillain täysin uusi, esim. Paavo, Mika ja Julius. Yhteenkuuluvampaa olisi, jos jokainen nimi olisi samasta "ikäluokasta".
Tietenkin jokainen nimeää lapsensa miten lystää, mutta saattaisin kummastella erikoisia valintoja, kuten Mari ja Margareetta. Kuulostaisi helposti, että Margareetta on se suosikkilapsi.
Liian samanlaisista tulee helposti Tupu, Hupu ja Lupu-fiilis, mutta jos on ihan erilaiset, vaikka Väinö, Yasmin ja Mustikka niin siitäkin tulee vähän outo olo.
Meidän molemmat lapset ovat olleet tosi erilaisia vauvoina kuin millaisia he ovat nyt pikkulapsina. Esikoinen ei vauvana ollut vierastaja, mutta nyt isompana on aika varautunut vieraita kohtaan. Kuopus taas vierasti todella paljon, mutta nyt 3-vuotiaana on sosiaalinen höpöttäjä.
Mutta itse asiaan: nimet pitää valita jollain perusteella. Perusteet ovat vanhempien vapaasti valittavissa, tietenkin nimilain puitteissa. Meillä lasten nimet sointuvat yhteen, eivät alkukirjainten perusteella, vaan teemallisesti. Annettiin ne nimet, koska ne tuntuivat hyviltä ja molemmat kannatimme symmetriaa. Pitääkö lasten nimien kuulostaa hyvältä yhdessä? Ei pidä. Onko lapsille jotain haittaa myöhemmässä elämässä siitä, että nimet tavalla tai toisella sointuvat toisiinsa? Ei ole.