Kun potilaasta ei meinaa päästä eroon.
Olen terveyskeskuslääkäri ja tänään oli soittopyyntöjä useampi. Ajattelin, että vielä yhden soitan, ja sitten lähden kahville. Käsiteltävä asia oli lyhyt, mutta tästä soittajasta ei meinannut millään päästä eroon. Yritin lopettaa puhelua lukuisia kertoja, ja aina tämä nainen vain jatkoi jutusteluaan, ikään kuin lääkärin soittoaika olisi mukava meitä molempia viihdyttävä hetki keskellä päivää. Meni 20 minuuttia, kunnes lopulta sanoin, että nyt minun pitää lopettaa, kun pitää lähteä palaveriin. Vasta sitten tajusi lopettaa. Ja minä pääsin sinne kahville.
Kommentit (28)
Aivan eri kokemus näin asiakkaana. Olen kahden lääkärin kanssa joutunut keakustelemaan puhelimessa ja jaarittelevat vaikka kuinka pitkään ja lopulta oli itse pakko päättää puhelut.
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskuslääkärinä ymmärtänet, että monelle yksinäiselle ja/tai ahdistuneelle lääkärin kanssa juttelu keskellä päivää todellakin on päivän kohokohta ja " viihdyttävä hetki keskellä päivää".
Ei se silti ole hyväksyttävää kuluttaa lääkärin aikaa turhanpäiväiseen jutusteluun. Lääkärin aika on todella kortilla, lyhyessä ajassa pitää ehtiä hoitaa monta puhelua ihan oikeisiin asioihin liittyen. Yksinäisyys on ikävää mutta seuraa on kyllä etsittävä jostain muualta kuin lääkärin vastaanotolta.
Vierailija kirjoitti:
Aivan eri kokemus näin asiakkaana. Olen kahden lääkärin kanssa joutunut keakustelemaan puhelimessa ja jaarittelevat vaikka kuinka pitkään ja lopulta oli itse pakko päättää puhelut.
Eivät tainneet olla terveyskeskuslääkäreitä, veikkaan että yksityislääkäreiden kanssa soittelit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitaja ja pyrin olemaan lupaamatta lääkäreiden puolesta että soitto tulee johonkin tiettyyn aikaan esim. Klo 11-12 välillä. Sanon et soittaa sen päivän aikana. Aina voi esittää toiveen soittoajasta mutta luvata ei voi.
Tuollainen on ärsyttävää. On erittäin hankalaa olla koko päivä valmiudessa vastaanottaa lääkärin puhelu.
Voi olla ärsyttävää mutta varmaan on vielä ärsyttävämpää jos on luvattu jokin tietty aika eikä se lääkäri sitten soitakkaan silloin.
Aikaisemmin kun pienenkin leikkauksen jälkeen oltiin päivä pari kirurgisella osastolla sairaalassa, niin aika usein oli maalaismammoja, jotka oikein kerjäsivät, että saisivat vielä olla pari yötä, kun on niin ihana, kun kerrankin pääsee passattavaksi sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin kun pienenkin leikkauksen jälkeen oltiin päivä pari kirurgisella osastolla sairaalassa, niin aika usein oli maalaismammoja, jotka oikein kerjäsivät, että saisivat vielä olla pari yötä, kun on niin ihana, kun kerrankin pääsee passattavaksi sänkyyn.
Tämä ei ole ainoastaan kirugisten osastojen ongelma, vaan etenkin terveyskeskusten vuodeosastojen. Psyyke+alkoholi -potilaat haluavat osastolle, kun on tullut riitaa kumppanin kanssa. Mummot haluavat, kun tykkäävät passaamisesta, eikä siellä kotona pärjää, kun juuri osaston täyshoidosta kotiutettu. Kaukana asuvat omaiset vierailevat 1-2 kertaan vuodessa omaisensa luona, ja lähtiessään tuovat tämän terveyskeskukseen, kun on mennyt niin huonoksi viime aikoina (siis ½-1 vuotta edellisestä tapaamisesta). Kotisairaanhoidon silmissä kuitenkin ihan entinen kunto. Nämä sitten otetaan osastolle siksi aikaa, että omaiset ovat palanneet Helsinkiin.
Omalla kohdallani kävi niin, että puhelin oli keittiön pöydällä muutaman metrin päässä ja itse istuin sohvalla. Noh vihdoin kun lääkäri soitti, puolijuoksua olin menossa vastaamaan kun lääkäri jo katkaisi. Sitten oli kirjattu ettei potilasta tavoitettu. Ilmeisesti kerran antoi hälyttää. Noh kai niistä puhelinajoista noinkin pääsee eroon.
Oli muuten kerran vähän pöllästynyt olo, kun vanhemman lapsen harrastuspiireistä tuttu tyyppi oli tutkimassa nuorempaa lasta lääkärinä.