Lue keskustelun säännöt.
Patistatteko te lapsia harrastamaan liikuntaa?
13.04.2018 |
Mies on sitä mieltä ettei lasta pidä lainkaan patistaa harrastamaan liikuntaa, jos se ei lasta kiinnosta. Itse oon hieman eri mieltä. Mun mielestä on hyvä olla joku liikunnallinen harrastus vaikka edes kerran viikossa. Olisin toivonut itse omassa lapsuudessa, että vanhemmat olisi kannustaneet enemmän vapaa-ajalla tapahtuvaan urheiluun, koska olin kömpelö ja hidas ja häpesin silmät päästäni koulun liikkatunneilla. Mut valittiin aina viimeisenä jokkueisiin jne. En halua, että mun lapset joutuu kokemaan saman. Ja tarkoitan sitä, että olisi edes se YKSI kevyt liikuntaharrastus jos ei muuten kiinnosta. Oon huomannut, että muutoin nykylapset istuu hyvin pitkälti elektroniikan äärellä.. Himpun verran ärsyttää, kun mies on täysin eri mieltä ja puhuu lapsillekin ettei tarvitse urheilla, jos ei halua. On kyllä heti ostamassa uusia videopelejä ja puhelimia lapsille, kun nämä pyytää.
Kommentit (48)
En varmaan patistasi, jos heitä ei liikunta kiinnostaisi, mutta tekisin elämästämme sellaista että yhdessä liikuttaisiin, käytäisiin eväsretkillä luonnossa niin, että pitäisi kävellä, käytäisiin sisäliikunta huvihoplopeissa, tehtäisiin yhdessä pihatöitä, lumiukkoja, jos olisi piha, käytäisiin uimassa jne.
Tosin noin me eletään, silloin kun liikuntaharrastukset on tauolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on minimi ollut aina kaksi liikuntaharrastuskertaa viikossa. Kesäisin painotettu liikunnallisia leirejä. Koulumatkoista on sanottu, että aamulla voi mennä bussilla, mutta iltapäivällä sään salliessa mieluiten se 1,5 kilsaa kävellen. Ja aina patistellaan ulos, puistoon jne.
Meneekö teillä lapset innosta hihkuen noille leireille vai joudutteko ns. tsemppaamaan?
Vähintäänkin vapaa-ajalla omaan tahtiin ulos liikkumaan, sekä koulumatkat pyöräillen tai kävellen. Ohjattuun liikuntaharrastukseen ei kannata pakottaa jos halua ei ole.
Miksi sen liikunnan pitäisi olla liikunnallinen harrastus? Jos lapsi esim. arjessaan liikkuun luontaisesti. Koulumatkat, leikit kavereiden ja perheen kanssa, jne erilliseen liikuntaharrastukseen lasta ei pidä pakkottaa.
Voisi olla kuin minun kirjoittama. Odotan nyt esikoistamme, joten aihe ei vielä ole ajankohtainen. Harrastan itse nykyään lenkkeilyä ja salia, haluaisin olla tämän suhteen hyvä esimerkki lapselle pienestä pitäen. Puolapuut lastenhuoneeseen, yhteisiä retkiä metsäpoluille, kotitreenit, jalkapallon potkimista ulkona, jne. On eri asia innostuuko lapsi näistä, mutta elän toivossa jos sen alusta asti kasvattaa tällaiseen, niin se tuntuisi osalta elämää eikä vain pakkosuoritukselta. Ja jos jokin laji tuntuu hänelle mieluisalta, pyrin kannustamaan häntä siihen parhaani mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varmaan patistasi, jos heitä ei liikunta kiinnostaisi, mutta tekisin elämästämme sellaista että yhdessä liikuttaisiin, käytäisiin eväsretkillä luonnossa niin, että pitäisi kävellä, käytäisiin sisäliikunta huvihoplopeissa, tehtäisiin yhdessä pihatöitä, lumiukkoja, jos olisi piha, käytäisiin uimassa jne.
Tosin noin me eletään, silloin kun liikuntaharrastukset on tauolla.
Näin se on kyllä meillä myös. Tosin huomattavasti enemmän mun aloitteesta kuin miehen. Mies ei juuri liiku, lukuunottamatta lumitöiden tekoa. Ap
Kyllä. Ollaan pidetty huoli että jokaisella muksulla on ainakin yksi joukkuelaji jossa on ohjattua toimintaa vähintään kaksi kertaa viikossa, useasti on kolme tai jopa neljä. Oppii muksut toimimaan ryhmässä jos ei muuta. Onhan se melkoista kuskaamista paikasta toiseen, mutta ei haittaa pätkääkään, eihän ne lapset omin neuvoin (varusteineen) harkkoihin pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on minimi ollut aina kaksi liikuntaharrastuskertaa viikossa. Kesäisin painotettu liikunnallisia leirejä. Koulumatkoista on sanottu, että aamulla voi mennä bussilla, mutta iltapäivällä sään salliessa mieluiten se 1,5 kilsaa kävellen. Ja aina patistellaan ulos, puistoon jne.
Meneekö teillä lapset innosta hihkuen noille leireille vai joudutteko ns. tsemppaamaan?
Kyllä menee. Ne on olleet laadukkaita ja kivoja leirejä. Ei kaikki ole, esim yksi telinevoikka vaihdettiin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen liikunnan pitäisi olla liikunnallinen harrastus? Jos lapsi esim. arjessaan liikkuun luontaisesti. Koulumatkat, leikit kavereiden ja perheen kanssa, jne erilliseen liikuntaharrastukseen lasta ei pidä pakkottaa.
Koska hyvin helposti lapsilla se arkiliikunta lipsuu pois. Ekalla ja tokalla on iltis, mutta sitten lössähdetään sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ollaan pidetty huoli että jokaisella muksulla on ainakin yksi joukkuelaji jossa on ohjattua toimintaa vähintään kaksi kertaa viikossa, useasti on kolme tai jopa neljä. Oppii muksut toimimaan ryhmässä jos ei muuta. Onhan se melkoista kuskaamista paikasta toiseen, mutta ei haittaa pätkääkään, eihän ne lapset omin neuvoin (varusteineen) harkkoihin pääse.
Harrastavatko he omasta halustaan vai pakotettuna?
En patistelisi eikä ole tarvinnut. Harrastamme liikuntaa yhdessä tyttäreni kanssa ja pidän huolen että se on hauskaa joka kerta. Liikunnasta ei pitäisi tehdä pakkopullaa mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen liikunnan pitäisi olla liikunnallinen harrastus? Jos lapsi esim. arjessaan liikkuun luontaisesti. Koulumatkat, leikit kavereiden ja perheen kanssa, jne erilliseen liikuntaharrastukseen lasta ei pidä pakkottaa.
Yleensä ne lapset jotka liikkuvat mielellään vapaa-ajallaan löytävät kyllä liikunnallisia harrastuksia, joista nauttisivat. Ongelmana on lapset, jotka eivät pidä liikkumisesta. Heillä ulkoilukin saattaa tarkoittaa puhelimeen tuijottamista puiston penkillä.
Jos lapsi oikeasti liikkuisi monta kertaa viikossa, ei tarvisi harrastaa liikuntaa. Tämän liikkumisen pitäisi jatkua myös teinivuosina. Oma lapseni liikkuu vielä ulkoillessa ja harrastaa tanssia. Ei pidä kilpaurheilusta eikä tykkää lenkkeillä. Vaikea kuvitella, että hän jaksaisi teininä liikkua itsekseen, joten jokin liikunnallinen harrastus olisi hyvä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vähintäänkin vapaa-ajalla omaan tahtiin ulos liikkumaan, sekä koulumatkat pyöräillen tai kävellen. Ohjattuun liikuntaharrastukseen ei kannata pakottaa jos halua ei ole.
Koulumatkat kulkevat aina kävellen ja siitä tuleekin melkein 3km päivässä. Se on vaan niin että kavereiden kanssa ollessa istuskelevat jossain nokat kiinni kännyissä.. Jos ovat meillä, niin patistan pihalle leikkimään jne. Mun mielestä olisi kuitenkin hyvä että olisi edes kerran viikossa ihan hikiliikuntaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinä olet väärässä, kun yrität tavallaan "saavuttaa" niitä omia toteutumatta jääneitä asioita lapsen kautta. Perustelet liikunnan tarpeen omien kokemusten kautta, etkä niinkään lapsi lähtöisesti.
Voit miettiä jos esim. sinut pakotettasiin jälleen noille liikuntatunneille. Olisiko kivaa? Ja olisiko tämä lastesi etu?
Miksei lapsi voi ottaa mallia palkitustakin vaakakapinasta ja olla oma aito itsensä ilman liikunnan kiroja.
Anna lapsesi syödä ja pelata jos se siitä nauttii.
En patistaa lastani harrastukseen, joka häntä ei kiinnosta. Mutta liikun itse lapsen kanssa paljon. Pyöräilemään, käymme eri kiipelypuistoissa, parkouraa mme, kävelemme pitkiä matkoja johonkin kivaan paikkaan yms. Koulumatka on jo 2 km suunta, niin sekin liikuttaa lasta vähäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähintäänkin vapaa-ajalla omaan tahtiin ulos liikkumaan, sekä koulumatkat pyöräillen tai kävellen. Ohjattuun liikuntaharrastukseen ei kannata pakottaa jos halua ei ole.
Koulumatkat kulkevat aina kävellen ja siitä tuleekin melkein 3km päivässä. Se on vaan niin että kavereiden kanssa ollessa istuskelevat jossain nokat kiinni kännyissä.. Jos ovat meillä, niin patistan pihalle leikkimään jne. Mun mielestä olisi kuitenkin hyvä että olisi edes kerran viikossa ihan hikiliikuntaa. Ap
Menkään uimahallin, pyöräilemään, kiipeilkään puisssa, jne. Vain mielikuvitus on rajana.
Vierailija kirjoitti:
En varmaan patistasi, jos heitä ei liikunta kiinnostaisi, mutta tekisin elämästämme sellaista että yhdessä liikuttaisiin, käytäisiin eväsretkillä luonnossa niin, että pitäisi kävellä, käytäisiin sisäliikunta huvihoplopeissa, tehtäisiin yhdessä pihatöitä, lumiukkoja, jos olisi piha, käytäisiin uimassa jne.
Tosin noin me eletään, silloin kun liikuntaharrastukset on tauolla.
Me tehdään näin. Olin lapsena pyöreä ja harrastin vain taideaineita - en liikkunut yhtään. Ei kyllä kiinnostanutkaan. Vihasin hikiseksi tulemista ja koululiikunta oli nöyryyttävää ja mielestäni kaikki oli vaikeaa (en osunut palloon, kaaduin jäällä, en osannut kiivetä tai hyppiä tarpeeksi hyvin jne.).
Aikuisena aloin liikkua terveyteni takia. Mies on liikkunut aina. Lapsistamme yksi liikkuu paljon, yksi ei yhtään ja yksi on siltä väliltä. Meillä on perheenä liikkuva elämäntapa, käydään paljon yhdessä kävelyillä, mutta pakottamalla ei noita kahta vähemmän liikkuvaa saada liikkumaan. Omalla esimerkillä voi saada jotain aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähintäänkin vapaa-ajalla omaan tahtiin ulos liikkumaan, sekä koulumatkat pyöräillen tai kävellen. Ohjattuun liikuntaharrastukseen ei kannata pakottaa jos halua ei ole.
Koulumatkat kulkevat aina kävellen ja siitä tuleekin melkein 3km päivässä. Se on vaan niin että kavereiden kanssa ollessa istuskelevat jossain nokat kiinni kännyissä.. Jos ovat meillä, niin patistan pihalle leikkimään jne. Mun mielestä olisi kuitenkin hyvä että olisi edes kerran viikossa ihan hikiliikuntaa. Ap
Menkään uimahallin, pyöräilemään, kiipeilkään puisssa, jne. Vain mielikuvitus on rajana.
Ei. Ei. Ei.
Ei se nyt kertakaikkiaan voi niin mennä, että nykyään äidin pitää kiivetä puuhunkin lapsen kanssa, olla LÄSNÄ siinäkin. Jokin tolkku nyt näihin juttuihin!
Meillä on minimi ollut aina kaksi liikuntaharrastuskertaa viikossa. Kesäisin painotettu liikunnallisia leirejä. Koulumatkoista on sanottu, että aamulla voi mennä bussilla, mutta iltapäivällä sään salliessa mieluiten se 1,5 kilsaa kävellen. Ja aina patistellaan ulos, puistoon jne.