Mies kutsui riidellessä autistiseksi

Mies halveksuu sinua. Olet hänen mielestään vähempiarvoinen. Jaksatko oikeasti olla sellaisen kanssa parisuhteessa?

Itse olen jo turtunut haukkuihin ja nimittelyihin. Mitä sitten? Ei siihen hajoa. Se usein alkaa henkisestä jatkuen fyysiseen väkivaltaan, on meillä ollut sitäkin mutta niin lievänä muidenkin mielestä että tuntuisi nyt tyhmältä tehdä enää siitä numeroa. Ainahan ihmiset on rähisseet. Nykyään on jotain ihme pumpulihyssyttelyä kaikki. Olen tasa-arvoinen nainen enkä vaadi prinsessakohtelua. Ennen vaadin ja kävi ilmi että se on turhasta valittamista. Onhan se vähän draamahakuista kauhistua tuollaisesta ja nytkin näen ap:n hieman hemmoteltuna prinsessana joka ei ole nähnyt elämää vielä tarpeeksi. En muista edes riitatilanteita enää jälkeenpäin. Ekat kerrat menin täysin pois tolaltani, nyt osaan jo itsekin unohtaa kaiken iltaan mennessä. Olen itsekin muuttunut äkkipikaiseksi raivottareksi mutta se on täysin hyväksyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Autistiksi haukkuminen on netissä tällä hetkellä suosiossa. Varmaan sieltä tarttunut miehellesi, tai ehkä kaveripiirissäkin tekevät "läpällä" sitä.

Mitä?  onko narsissi saamassa kilpailijan?

Olen 40-vuotisen avioliittoni aikana nimittänyt miestäni lukemattomia kertoja tyhmäksi. Ei kai siinä muuten olisi mitään kummallista, mutta kun miehelle on Mensan virallisessa joukkotestauksessa (ei siis mikään nettitesti) lätkäisty älykkyysosamäärä, jollaisen omaava voisi kai kutsua itseään suorastaan neroksi. ;)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo turtunut haukkuihin ja nimittelyihin. Mitä sitten? Ei siihen hajoa. Se usein alkaa henkisestä jatkuen fyysiseen väkivaltaan, on meillä ollut sitäkin mutta niin lievänä muidenkin mielestä että tuntuisi nyt tyhmältä tehdä enää siitä numeroa. Ainahan ihmiset on rähisseet. Nykyään on jotain ihme pumpulihyssyttelyä kaikki. Olen tasa-arvoinen nainen enkä vaadi prinsessakohtelua. Ennen vaadin ja kävi ilmi että se on turhasta valittamista. Onhan se vähän draamahakuista kauhistua tuollaisesta ja nytkin näen ap:n hieman hemmoteltuna prinsessana joka ei ole nähnyt elämää vielä tarpeeksi. En muista edes riitatilanteita enää jälkeenpäin. Ekat kerrat menin täysin pois tolaltani, nyt osaan jo itsekin unohtaa kaiken iltaan mennessä. Olen itsekin muuttunut äkkipikaiseksi raivottareksi mutta se on täysin hyväksyttyä.

0/5

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo turtunut haukkuihin ja nimittelyihin. Mitä sitten? Ei siihen hajoa. Se usein alkaa henkisestä jatkuen fyysiseen väkivaltaan, on meillä ollut sitäkin mutta niin lievänä muidenkin mielestä että tuntuisi nyt tyhmältä tehdä enää siitä numeroa. Ainahan ihmiset on rähisseet. Nykyään on jotain ihme pumpulihyssyttelyä kaikki. Olen tasa-arvoinen nainen enkä vaadi prinsessakohtelua. Ennen vaadin ja kävi ilmi että se on turhasta valittamista. Onhan se vähän draamahakuista kauhistua tuollaisesta ja nytkin näen ap:n hieman hemmoteltuna prinsessana joka ei ole nähnyt elämää vielä tarpeeksi. En muista edes riitatilanteita enää jälkeenpäin. Ekat kerrat menin täysin pois tolaltani, nyt osaan jo itsekin unohtaa kaiken iltaan mennessä. Olen itsekin muuttunut äkkipikaiseksi raivottareksi mutta se on täysin hyväksyttyä.

Annatko tosiaankin muiden kävellä ylitsesi? Kuka sinulle sanoi, että valitat turhasta? Se sinun pahoinpitelijäpuolisosiko? Ja sinä uskoit häntä? Miksi? Minkä ihmeen tähden alistut huonoon kohteluun? Keiden mielestä olisi tyhmää tehdä numeroa kauan jatkuneesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta? Se sinun väkivaltainen puolisosiko vai hänen läheisensä? Jos heidän keskuudessaan on normaalia pätkäistä puolisoa turpiin silloin tällöin ja nimitellä siihen vielä päälle jollakin alentavalla nimityksellä, se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että väkivalta on rikos. Se on rikos sekä lain että yleisen moraalin kannalta. 

Kaikki ihmiset ansaitsevat tulla kohdelluksi asiallisesti. Asiallinen kohtelu ei ole mitään prinsessakohtelua. Ei sinun tarvitse sietää huonoa kohtelua vain sen vuoksi, että sinulle on väitetty mustaa valkoiseksi ja vakuuteltua, että väkivalta parisuhteessa on ihan normaalia. 

Jos et halua tehdä puolisostasi rikosilmoitusta, voit aina kuitenkin erota hänestä. Voisit elää omassa rauhassa tarvitsematta miettiä, milloin taas kajahtaa turpiin. Ehkä vielä löydät myös sellaisen puolison, joka kohtelee sinua ihmisarvon mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä nämä ovat jänniä juttuja, että riita ei ole ollut edes kunnon riitavaiheessa siinä kohtaa. Ollaan keskusteltu jostakin jutusta, oltu eri mieltä, itse yritän aina että saataisiin ratkaistua asia, kun muuten se jää painamaan, mutta mies ei aina tunnu tähtäävän siihen. Ei olla oltu missään huutokonsertissa tai vastaavassa, harvoin ollaan, vähän ärtyneitä molemmat, ja silloin on näitä kommentteja virnistellen laukaissut. Jotain on kuitannut läpällä, yhtä on pyytänyt anteeksi. Itse en tykkää nimitellä ketään (ja kyllä, olen joutunut lukemalla kirjoja ja artikkeleita opettelemaan rakentavaa riitelyä, niin hullulta kuin se kuulostaakin)

Ap

Mieheni haukkui minua ja vähätteli, valehtelikin eikä myöntänyt koskaan mitään eikä pyytänyt anteeksi. Piti myös mykkäkouluja. Kun yritin puuttua siihen, hän väitti, että suhteessamme oli huonoja tapoja riidellä ja pitäisi oppia riitelemään rakentavammin. Onneksi olin siinä vaiheessa jo perehtynyt parisuhdevökivaltaan ja tiesin, että hän vain yritti vyöryttää vastuun käytöksestään taas minulle. Henkinen väkivalta on tekijän syytä, eikä siinä ollut kyse ollenkaan mistään molemminpuolisista riitatilanteista. Riidat ovat ihan eri asioita. Heitin miehen ulos kodistani. Samaa suosittelen ap:lle.

Autistista on tullu 2010-luvulla haukkumasana netissä. Se joka riidellessä haukkuu noin on epäkypsä!

On kyllä lapsellinen mies!!

Tänne riidasta kirjoittaminen on kyllä autistista

Ketään ei tietenkään saa syyttä haukkua, mutta on sekin hankalaa, jos pitää olla oikein ultrakohtelias koko ajan. Seurustelin aikanaan sellaisen miehen kanssa, joka koetti vältellä viimeiseen asti kenestäkään pahan puhumista. Se johti mm. tilanteeseen, jossa mies kauhean kaartelun ja kiertelyn jälkeen sai kuvattua jotakuta ihmistä 'tuhdiksi', kun tarkoitti ylipainoista. Tätä 'tuhtia' hän joutui käyttämään useita kertoja, ja aina jotenkin häpeillen. Itse oli hyvin hoikka. Hän eikä kestänyt myöskään sitä, että sanoin hänen olevan törkeän nirso naisten suhteen, kun erottuamme ei meinannut millään löytää naista, jossa ei olisi ollut jotain vikaa. Joku oli 'tuhti', joku oli 'lapsellinen', joku 'epänaisellinen', joku 'väärässä elämänvaiheessa', you name it. Kiva siinä yrittää päätellä mikä niissä oikeasti mätti, kun mies ei saanut totuutta kakaistua suustaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo turtunut haukkuihin ja nimittelyihin. Mitä sitten? Ei siihen hajoa. Se usein alkaa henkisestä jatkuen fyysiseen väkivaltaan, on meillä ollut sitäkin mutta niin lievänä muidenkin mielestä että tuntuisi nyt tyhmältä tehdä enää siitä numeroa. Ainahan ihmiset on rähisseet. Nykyään on jotain ihme pumpulihyssyttelyä kaikki. Olen tasa-arvoinen nainen enkä vaadi prinsessakohtelua. Ennen vaadin ja kävi ilmi että se on turhasta valittamista. Onhan se vähän draamahakuista kauhistua tuollaisesta ja nytkin näen ap:n hieman hemmoteltuna prinsessana joka ei ole nähnyt elämää vielä tarpeeksi. En muista edes riitatilanteita enää jälkeenpäin. Ekat kerrat menin täysin pois tolaltani, nyt osaan jo itsekin unohtaa kaiken iltaan mennessä. Olen itsekin muuttunut äkkipikaiseksi raivottareksi mutta se on täysin hyväksyttyä.

Minä en ole koskaan kokenut fyysistä väkivaltaa, mutta kyllä meilläkin riidellessä saattoi nuorempana tulla monenlaisia haukkumasanoja käytettyä. Lapsuuden kodissani ei juuri riidelty. Kun tajusin, että olo todellakin paranee, kun sanoo mitä ajattelee, en ole enää pitänyt ajoittaista rähinää pahana. Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, joten riitoja on ehkä kerran vuodessa. Eli ei ole tilanne mitenkään kauheaksi päässyt eskaloitumaan. Nuorempana oli välillä aika tuulista kun oli lasten, töiden ja sadan muun asian kanssa paljon stressiä.

Olen ilmoittanut ketjun asiattomaksi, loukkaavaksi ja autistisia ihmisiä herjaavaksi. Osassa viesteistä ollaan suoraan nimitelty henkilöä.

Käsittämätöntä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen kanssa te sitten käytte ne keskustelut, joiden seurauksena muutatte omaa käytöstänne parempaan suuntaan? Itse ainakin otan kritiikin vastaan mieluiten ihmiseltä, jonka tiedän rakastavan minua. Enkä voi myöskään kuvitella, että en itse sanoisi toiselle kun tämä käyttäytyy ääliömäisesti. Ja juu, ollaan kumpikin korkeasti koulutettuja ja silti aika usein ääliöitä. Emme vaan tulkitse tätä henkiseksi väkivallaksi vaan yhteiseksi kehitystaipaleeksi.

Tuo ei ole kritiikkiä vaan lapsellista kiukuttelua. Jos keskustelun / riidan häviöllä oleva osapuoli yrittää lytätä toisen, niin kannattaa kyllä vakavasti miettiä, kannattaako sellaisen kanssa jatkaa. Maailmassa on myös hyvin käyttäytyviä ihmisiä, joilla ei ole tarvetta haukkua kumppaneitaan, olipa tilanne mikä tahansa. Tällaiset"kritiikin" antajat kannattaa kiertää kaukaa tai jos ollaan jo suhteessa jättää kylmästi.

Minun miehelläni on autistisia piirteitä, mm. tänään sai hepulit kokatessaan kun homma vähän levisi käsiin ja tuli kiire. Menin jelppimään, mutta hän tiuskaisi minut ulos keittiöistä. Kumpikin tietää, että autististahan se on, että ei kykene keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan, mutta ollaan vuosien varrella tämäkin asia riidelty ja olen tullut siihen tulokseen, että olkoon sellainen kun on. Ei se mahda aggressiolleen tuossa tilanteessa mitään. Onneksi ei kumpikaan olla niin täydellisiä, että on vaadittava toiseltakin virheettömyyttä. Toisaalta jos asiasta ei olisi suututtu ja riidelty, nimitelty ja haukuttu, olisi varmaan ollut pakko erota.

Eli olet mennyt mukaan Aspergerin meltdowniin? Niin ei saa tehdä.

As-ihmiset saavat toisinaan meltdownin, eli he menettävät malttinsa, kun heidän aistinsa ylikuormittuu ja he stressaantuvat. Silloin oikea tapa on seurata rauhallisesti tilannetta ja pyrkiä rauhoittamaan as-ihmistä hänen haluamallaan tavalla.

Omalta aikuiselta as-lapseltani kysyn, haluaako hän, että jään paikalle vai haluaako hän olla yksin. Jos hän haluaa, että jään paikalle, kysyn, haluaako hän puhua asista nyt vai myöhemmin, kun hän on rauhoittunut enemmän. Jos aikuinen as-lapseni on niin pahasti melttarin vaikutuksen alaisena, en puhu hänelle mitään vaan odotan, että hän pystyy rauhoiitumaan niin paljon, että pystyy puhumaan järkevästi ja arvioimaan oman tilanteensa.

Olemme harjoitelleet tätä koko hänen lapsuutensa ajan ja jatkamme harjoituksia varmaan niin kauan kuin meistä jompikumpi on elossa. Lapseni on älykäs ja tietää, mikä on hyvää käytöstä ja hän on joka kerta melttarin jälkeen hyvin pahoillaan. Niin olen minäkin, mutta pyrin lähinnä ymmärtämään hänen tilanteensa, sillä sehän on äitien tarkoitus.

Toivottavasti myös as-ihmisten puolisot ymmärtäisivät, että on typerää ruveta huutamaan silloin, kun toinen ei pysty ajattelemaan järkevästi. Ehkä teidän olisi syytä käydä as-ihmisten ja heidän omaistensa valmennuskursseilla, jotta oppisit kohtelemaan puolisoasi tarkoituksenmukaisemmin. Ei ole oikeudenmukaista, että sinä kuormitat häntä entistä enemmän menemällä mukaan hänen meltdowneihinsa.

Mutta tästähän ei ole kysymys tässä ketjussa, ap:n tilanteessa. Ap:n poikakaveri vaikuttaa manipuloivalta paskiaiselta, joka on ottanut elämäntehtäväkseen pilata ap:n elämän ikävillä huomautuksilla. 

Itselläni ei valitettavasti ollut kokemusta neuroepänormaaleista ihmisistä ennen kuin aloin seurustella mieheni kanssa. Hän on hyvin sydämellinen ja epäitsekäs ihminen, mutta ei vaan kykene stressin alla olemaan rauhallinen ja hallittu. Hän ei osaa tehdä esim. keittiöhommia sujuvasti yhdessä toisen kanssa, koska hänellä on omat suunnitelmansa ja jos menen siihen auttamaan, se enemmän sotkee ja stressaa häntä kuin auttaa. Niinpä nimenomaan en mene mukaan meltdowniin, vaan häivyn paikalta jos sellainen tulee. Tämän oppiminen vei vuosia. Miehelläni ei ole diagnoosia, vaan ollaan vaan yhdessä tultu siihen tulokseen, että autismin kirjolta hän löytyy. Hänen työnsäkin on ihan käsittämättömän tylsää numeroiden crunchaamista, mikä olisi esim. itselleni mahdotonta jaksaa.

Jos minä (tai joku muu nainen, jonka kanssa olisi minun jälkeen seurustellut) olisi ottanut sen asenteen, että lähtee ensimmäisestä huudosta, yksin olisi tuokin mies. kärsivällisempää naista.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40-vuotisen avioliittoni aikana nimittänyt miestäni lukemattomia kertoja tyhmäksi. Ei kai siinä muuten olisi mitään kummallista, mutta kun miehelle on Mensan virallisessa joukkotestauksessa (ei siis mikään nettitesti) lätkäisty älykkyysosamäärä, jollaisen omaava voisi kai kutsua itseään suorastaan neroksi. ;)

Minulla on myös oman aspergerini kanssa sama ongelma. Eihän se oikeasti tyhmä ole, vaikka käytös on välillä hyvinkin tyhmää. Tai sitten tyhmyyttäkin on monta lajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo turtunut haukkuihin ja nimittelyihin. Mitä sitten? Ei siihen hajoa. Se usein alkaa henkisestä jatkuen fyysiseen väkivaltaan, on meillä ollut sitäkin mutta niin lievänä muidenkin mielestä että tuntuisi nyt tyhmältä tehdä enää siitä numeroa. Ainahan ihmiset on rähisseet. Nykyään on jotain ihme pumpulihyssyttelyä kaikki. Olen tasa-arvoinen nainen enkä vaadi prinsessakohtelua. Ennen vaadin ja kävi ilmi että se on turhasta valittamista. Onhan se vähän draamahakuista kauhistua tuollaisesta ja nytkin näen ap:n hieman hemmoteltuna prinsessana joka ei ole nähnyt elämää vielä tarpeeksi. En muista edes riitatilanteita enää jälkeenpäin. Ekat kerrat menin täysin pois tolaltani, nyt osaan jo itsekin unohtaa kaiken iltaan mennessä. Olen itsekin muuttunut äkkipikaiseksi raivottareksi mutta se on täysin hyväksyttyä.

Annatko tosiaankin muiden kävellä ylitsesi? Kuka sinulle sanoi, että valitat turhasta? Se sinun pahoinpitelijäpuolisosiko? Ja sinä uskoit häntä? Miksi? Minkä ihmeen tähden alistut huonoon kohteluun? Keiden mielestä olisi tyhmää tehdä numeroa kauan jatkuneesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta? Se sinun väkivaltainen puolisosiko vai hänen läheisensä? Jos heidän keskuudessaan on normaalia pätkäistä puolisoa turpiin silloin tällöin ja nimitellä siihen vielä päälle jollakin alentavalla nimityksellä, se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että väkivalta on rikos. Se on rikos sekä lain että yleisen moraalin kannalta. 

Kaikki ihmiset ansaitsevat tulla kohdelluksi asiallisesti. Asiallinen kohtelu ei ole mitään prinsessakohtelua. Ei sinun tarvitse sietää huonoa kohtelua vain sen vuoksi, että sinulle on väitetty mustaa valkoiseksi ja vakuuteltua, että väkivalta parisuhteessa on ihan normaalia. 

Jos et halua tehdä puolisostasi rikosilmoitusta, voit aina kuitenkin erota hänestä. Voisit elää omassa rauhassa tarvitsematta miettiä, milloin taas kajahtaa turpiin. Ehkä vielä löydät myös sellaisen puolison, joka kohtelee sinua ihmisarvon mukaisesti. 

Puoliso ja puolison läheiset. Minä olen käsittänyt väärin, liioitellut ja minä olen aiheuttanut sen kaiken omalla käytökselläni. Ei se kuulemma ole mitään jos toinen kaataa lattialle tai tönii kun en tee kuten hän haluaa. Ja ei saa tahallaan ärsyttää toista. Tiesiksä että se on toisen ärsyttämistä jos sä vaihdat vääränä päivänä vääränlaiset kevätverhot. Se kuuluu elämään että riidellään ja toista pitää vain sietää. Ei se kuulemma aina ruusuilla tanssimista ole se elämä, niin. Ja pitää olla kiitollinen niistä hyvistä puolista toisessa. Ja onhan se toinen raukkaparka kokenut niin kovia että pitää ymmärtää. Kärsimystä elämä on vain, niin olen nyt oppinut. Omaisuuteni tuhoaminen..sitä kuulemma nyt sattuu, ihmiset kuulemma nyt vaan vahingossa tuhoavat toisen arvoesineitä. Mutta mun vahinko on mun tahallisuutta ihan aina. Lemmikin uhkailu on läppä. Toinen vaan on niin turhautunut. Mutta jos menen poliisille niin minun annettiin epäsuorasti olettaa olevani sen jälkeen vainaa. Ei tietenkään suoraan sanota, ei. Mistä sä niin päättelit? Ehkä mä taas käsitin vaan väärin.

Viimeisimmästä tempauksesta on jo 8kk. Kyllä mun pakka kestää.. tää on ihan mielenkiintoistakin. Draamakuningattarelle viihdettä. Kerran olen lähtenyt, ja kerran olen palannut takaisin. Ensi kerralla en palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo turtunut haukkuihin ja nimittelyihin. Mitä sitten? Ei siihen hajoa. Se usein alkaa henkisestä jatkuen fyysiseen väkivaltaan, on meillä ollut sitäkin mutta niin lievänä muidenkin mielestä että tuntuisi nyt tyhmältä tehdä enää siitä numeroa. Ainahan ihmiset on rähisseet. Nykyään on jotain ihme pumpulihyssyttelyä kaikki. Olen tasa-arvoinen nainen enkä vaadi prinsessakohtelua. Ennen vaadin ja kävi ilmi että se on turhasta valittamista. Onhan se vähän draamahakuista kauhistua tuollaisesta ja nytkin näen ap:n hieman hemmoteltuna prinsessana joka ei ole nähnyt elämää vielä tarpeeksi. En muista edes riitatilanteita enää jälkeenpäin. Ekat kerrat menin täysin pois tolaltani, nyt osaan jo itsekin unohtaa kaiken iltaan mennessä. Olen itsekin muuttunut äkkipikaiseksi raivottareksi mutta se on täysin hyväksyttyä.

Annatko tosiaankin muiden kävellä ylitsesi? Kuka sinulle sanoi, että valitat turhasta? Se sinun pahoinpitelijäpuolisosiko? Ja sinä uskoit häntä? Miksi? Minkä ihmeen tähden alistut huonoon kohteluun? Keiden mielestä olisi tyhmää tehdä numeroa kauan jatkuneesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta? Se sinun väkivaltainen puolisosiko vai hänen läheisensä? Jos heidän keskuudessaan on normaalia pätkäistä puolisoa turpiin silloin tällöin ja nimitellä siihen vielä päälle jollakin alentavalla nimityksellä, se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että väkivalta on rikos. Se on rikos sekä lain että yleisen moraalin kannalta. 

Kaikki ihmiset ansaitsevat tulla kohdelluksi asiallisesti. Asiallinen kohtelu ei ole mitään prinsessakohtelua. Ei sinun tarvitse sietää huonoa kohtelua vain sen vuoksi, että sinulle on väitetty mustaa valkoiseksi ja vakuuteltua, että väkivalta parisuhteessa on ihan normaalia. 

Jos et halua tehdä puolisostasi rikosilmoitusta, voit aina kuitenkin erota hänestä. Voisit elää omassa rauhassa tarvitsematta miettiä, milloin taas kajahtaa turpiin. Ehkä vielä löydät myös sellaisen puolison, joka kohtelee sinua ihmisarvon mukaisesti. 

Puoliso ja puolison läheiset. Minä olen käsittänyt väärin, liioitellut ja minä olen aiheuttanut sen kaiken omalla käytökselläni. Ei se kuulemma ole mitään jos toinen kaataa lattialle tai tönii kun en tee kuten hän haluaa. Ja ei saa tahallaan ärsyttää toista. Tiesiksä että se on toisen ärsyttämistä jos sä vaihdat vääränä päivänä vääränlaiset kevätverhot. Se kuuluu elämään että riidellään ja toista pitää vain sietää. Ei se kuulemma aina ruusuilla tanssimista ole se elämä, niin. Ja pitää olla kiitollinen niistä hyvistä puolista toisessa. Ja onhan se toinen raukkaparka kokenut niin kovia että pitää ymmärtää. Kärsimystä elämä on vain, niin olen nyt oppinut. Omaisuuteni tuhoaminen..sitä kuulemma nyt sattuu, ihmiset kuulemma nyt vaan vahingossa tuhoavat toisen arvoesineitä. Mutta mun vahinko on mun tahallisuutta ihan aina. Lemmikin uhkailu on läppä. Toinen vaan on niin turhautunut. Mutta jos menen poliisille niin minun annettiin epäsuorasti olettaa olevani sen jälkeen vainaa. Ei tietenkään suoraan sanota, ei. Mistä sä niin päättelit? Ehkä mä taas käsitin vaan väärin.

Viimeisimmästä tempauksesta on jo 8kk. Kyllä mun pakka kestää.. tää on ihan mielenkiintoistakin. Draamakuningattarelle viihdettä. Kerran olen lähtenyt, ja kerran olen palannut takaisin. Ensi kerralla en palaa.

Yläpeukku sille, että et seuraavalla kerralla palaa. Samoin sille, että toivottavasti lähdet hyvin pian. Ei sinun tarvitse odottaa seuraavaa pahoinpitelyä. Voit lähteä jo tänään tai huomenna. Sille iso peukutus.  

P.S. Puoliso ja hänen omaisensa ovat ilmeisesti hirviösukua. Pakene niin pian kuin voit. 

Vierailija kirjoitti:

En siis ole, mutta riidellessä kutsui ''läpällä'' (niin kuin itse myöhemmin sanoi) autistiseksi. En ole, eikä minulla ole mitään autisteja vastaan, mutta en ole tottunut asioista keskustellessa siihen, että ns. nimitellään. Käytti sanaa siis haukkumasanana, vähän kuin kutsuisi toista ''vajukiksi'' tai jotain. Onko teidän suhteissa normaalia, että toisesta käytetään haukkumasanaa riidellessä?

Ja haluan vielä korostaa, että minulla ei ole yhtään mitään autisteja vastaan, enkä ymmärrä miksi mies tuon sanan edes valitsi.

Hellanlettas. Vai että oikein autistiksi kutsui ja nyt itkeä tihruutat yksin makkarissa, että osaa se mies olla julma. Erota varmaan pitäisi, kun on noin herkkähipiäinen ja asustaa loppuelämä jossain metsän keskellä mökissä, ettei vahingossakaan kukaan pääse kutsumaan autistiksi.

Vierailija kirjoitti:

eihän tuo ole mikään haukkumasana, enemmän kohteliaisuus.

Varsinkin AV-palstaiselle 100 kg matamille.

Mitkä ovat miehesi nimikirjaimet?