Lue keskustelun säännöt.
Mies kutsui riidellessä autistiseksi
12.04.2018 |
En siis ole, mutta riidellessä kutsui ''läpällä'' (niin kuin itse myöhemmin sanoi) autistiseksi. En ole, eikä minulla ole mitään autisteja vastaan, mutta en ole tottunut asioista keskustellessa siihen, että ns. nimitellään. Käytti sanaa siis haukkumasanana, vähän kuin kutsuisi toista ''vajukiksi'' tai jotain. Onko teidän suhteissa normaalia, että toisesta käytetään haukkumasanaa riidellessä?
Ja haluan vielä korostaa, että minulla ei ole yhtään mitään autisteja vastaan, enkä ymmärrä miksi mies tuon sanan edes valitsi.
Kommentit (80)
Tätä minä en tajua, että ihmiset eivät kykene ottamaan palautetta vastaan edes omalta puolisolta. Myös minulla ja miehelläni on tapana joskus käyttäytyä autistisesti, eli jumitamme jankkaamaan omaa juttua omasta näkökulmasta ilman, että vuorovaikutus toisen kanssa etenee mihinkään. Tässä kohtaa toinen yleensä sanoo "autisti!", jolloin toinen voi joko laskeutua korkeuksistaan tai koettaa perustella kantaansa jotenkin eri tavalla kuin siihen asti.
PItää olla huumorintajun nollassa jos ei pysty tuollaistakaan kommenttia ottamaan vastaan. Mahtaa olla rakentavia keskusteluja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama sana oli mun entisen poikaystävän lempihaukkumasanoja. Tilanne oli aina poikkeuksetta sellainen, että huomasi järkiargumenttien loppuneen, ja toisen mitätöiminen muuttui ainoaksi keinoksi jatkaa. Autisti varmaan valikoitui haukkumasanaksi siksi, että tiesi itsekin tyhmäksi/idiootiksi haukkumisen olevan täysin absurdia, ja koska olen aika ujo ja sosiaalisesti kömpelö. Haukku on tehokkaampi jos siinä on edes hieman jotain totuuteen viittaavaa.
Tuskinpa se autisti haukkumasanaksi valikoitui siksi että "olisi liian absurdilta haukkua tyhmäksi". Paljon todennäköisempää on, että jätkä on viettänyt runsaasti aikaa tietyillä poika-/miesvaltaisilla foorumeilla, joissa autisti on ihan yleinen haukkumasana ollut jo monta vuotta.
Kenen kanssa te sitten käytte ne keskustelut, joiden seurauksena muutatte omaa käytöstänne parempaan suuntaan? Itse ainakin otan kritiikin vastaan mieluiten ihmiseltä, jonka tiedän rakastavan minua. Enkä voi myöskään kuvitella, että en itse sanoisi toiselle kun tämä käyttäytyy ääliömäisesti. Ja juu, ollaan kumpikin korkeasti koulutettuja ja silti aika usein ääliöitä. Emme vaan tulkitse tätä henkiseksi väkivallaksi vaan yhteiseksi kehitystaipaleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä muuten sujuu nämä riitelytilanteet? Pyrkiikö poikakaverisi lyttäämään sinua muullakin tavoilla riidellessä? Entä muu parisuhde? Koetko, että olette tasa-arvoisia ja tasavertaisia?
Nimittely on henkistä väkivaltaa. Kun ihminen antaa itselleen luvan käyttää toista vastaan yhden kerran henkistä väkivaltaa, se tulee hyvin todennäköisesti myös toistumaan. Ellet sitten keksi jotakin keinoa, jolla saat poikkiksesi päähän järkeä.
Sinuna olisin hyvin varuillani ja miettisin tarkoin, haluanko enää jatkaa suhdetta moisen ihmisen kanssa.
Joskus tulee vähän sellainen olo, että olen altavastaaja ja mies yrittää haastaa riitaa, tarttua johonkin mitä sanon, vähän kuin kiihdyttäisi itseään. Mies ei ole riidellessä ratkaisua hakeva, on kertonutkin, että se on hänelle vaikeaa. Joskus kun on ollut kärää tai mies on vihainen tai on ollut väärinymmärrys, saattaa olla niin kuin ei olisikaan, mutta vähän ns. hylkii, ei puhu tai huomioi. Nuo kommentit on laukonut siis silloin, kun on ollut ärtynyt minuun.
Tuo tekstisi vähän kylmäsi nyt kyllä...
Ap
Ap, oletko yrittänyt keskustella poikkiksesi kanssa tästä jälkeenpäin? Oletko kertonut hänelle, miltä sinusta tuntuu tulla lytätyksi? Oletko kysynyt häneltä, mitä hän tavoittelee omalla riidanhaluisella ja lyttäävällä käytöksellään? Mihin hän pyrkii siihen? Oletko kysynyt häneltä hänen omaa käsitystään, miten hänen pitäisi muuttaa käytöstään, jotta sinun elämäsi ei muuttuisi enää tukalammaksi? Sillä tukalaahan se on joutua riidanhaastajan kanssa tekemisiin.
Kysyn tätä, sillä tämä on vakavan keskustelun paikka. Poikkiksen pitää ymmärtää, että hän on ylittänyt sopivaisuuden rajan. Sinä kärsit hänen käytöksestään eikä sinun tarvitse sietää sitä yhtään. Riidan haastaminen on jo ihan tarpeeksi kamalaa, mutta vielä kamalampaa on väittää vitsiksi omia vihamielisiä kommenttejaan. Hän vetää sinulta mattoa jatkuvasti alta mitätöimällä sinun loukkaantuneita tunteitasi.
Muista, että sinulla on oikeus tunteisiisi. Jos tunnet olevasi loukkaantunut, sinulla on myös oikeus kertoa se hänelle. Sinulla on myös oikeus odottaa, että hän pyytää anteeksi huonoa käytöstään. Sinulla on oikeus myös odottaa, että hän parantaa tapansa tuosta. Jos poikakaverisi on tarpeeksi vanha seurustelemaan, hän on myös tarpeeksi vanha arvioimaan omaa käytöstään ja miettimään, miten sitä voisi parantaa.
Usein saan tosiaan kuulla, että kuvittelen tai että hän vain vitsailee joillakin sanomisillaan. On siis iältään jo lähempänä 30. En ymmärrä sitä riidanhaastamistakaan yhtään, tuntuu kuin hän tosiaan oikein keräisi jotain kierroksia, virnistelee samalla tavalla kuin laukoessaan niitä ilkeitä kommentteja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tätä minä en tajua, että ihmiset eivät kykene ottamaan palautetta vastaan edes omalta puolisolta. Myös minulla ja miehelläni on tapana joskus käyttäytyä autistisesti, eli jumitamme jankkaamaan omaa juttua omasta näkökulmasta ilman, että vuorovaikutus toisen kanssa etenee mihinkään. Tässä kohtaa toinen yleensä sanoo "autisti!", jolloin toinen voi joko laskeutua korkeuksistaan tai koettaa perustella kantaansa jotenkin eri tavalla kuin siihen asti.
PItää olla huumorintajun nollassa jos ei pysty tuollaistakaan kommenttia ottamaan vastaan. Mahtaa olla rakentavia keskusteluja...
Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Ei myöskään parisuhteissa.
Jos luit tarkkaan ap:n kommentit, hän on pyrkinyt riitelemään rakentavasti, toisinsanoen etsimään ratkaisua erimielisyyksiin.
Sen sijaan ap:n poikakaveri jumittaa haukkumalla ja haastamalla riitaa. Myös muuta lyttäävää käytöstä on k havaittavissa ap:ta kohtaan.
Missä kohdassa ap:n pitäisi osata nauraa? Minä en sitä huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä muuten sujuu nämä riitelytilanteet? Pyrkiikö poikakaverisi lyttäämään sinua muullakin tavoilla riidellessä? Entä muu parisuhde? Koetko, että olette tasa-arvoisia ja tasavertaisia?
Nimittely on henkistä väkivaltaa. Kun ihminen antaa itselleen luvan käyttää toista vastaan yhden kerran henkistä väkivaltaa, se tulee hyvin todennäköisesti myös toistumaan. Ellet sitten keksi jotakin keinoa, jolla saat poikkiksesi päähän järkeä.
Sinuna olisin hyvin varuillani ja miettisin tarkoin, haluanko enää jatkaa suhdetta moisen ihmisen kanssa.
Joskus tulee vähän sellainen olo, että olen altavastaaja ja mies yrittää haastaa riitaa, tarttua johonkin mitä sanon, vähän kuin kiihdyttäisi itseään. Mies ei ole riidellessä ratkaisua hakeva, on kertonutkin, että se on hänelle vaikeaa. Joskus kun on ollut kärää tai mies on vihainen tai on ollut väärinymmärrys, saattaa olla niin kuin ei olisikaan, mutta vähän ns. hylkii, ei puhu tai huomioi. Nuo kommentit on laukonut siis silloin, kun on ollut ärtynyt minuun.
Tuo tekstisi vähän kylmäsi nyt kyllä...
Ap
Ap, oletko yrittänyt keskustella poikkiksesi kanssa tästä jälkeenpäin? Oletko kertonut hänelle, miltä sinusta tuntuu tulla lytätyksi? Oletko kysynyt häneltä, mitä hän tavoittelee omalla riidanhaluisella ja lyttäävällä käytöksellään? Mihin hän pyrkii siihen? Oletko kysynyt häneltä hänen omaa käsitystään, miten hänen pitäisi muuttaa käytöstään, jotta sinun elämäsi ei muuttuisi enää tukalammaksi? Sillä tukalaahan se on joutua riidanhaastajan kanssa tekemisiin.
Kysyn tätä, sillä tämä on vakavan keskustelun paikka. Poikkiksen pitää ymmärtää, että hän on ylittänyt sopivaisuuden rajan. Sinä kärsit hänen käytöksestään eikä sinun tarvitse sietää sitä yhtään. Riidan haastaminen on jo ihan tarpeeksi kamalaa, mutta vielä kamalampaa on väittää vitsiksi omia vihamielisiä kommenttejaan. Hän vetää sinulta mattoa jatkuvasti alta mitätöimällä sinun loukkaantuneita tunteitasi.
Muista, että sinulla on oikeus tunteisiisi. Jos tunnet olevasi loukkaantunut, sinulla on myös oikeus kertoa se hänelle. Sinulla on myös oikeus odottaa, että hän pyytää anteeksi huonoa käytöstään. Sinulla on oikeus myös odottaa, että hän parantaa tapansa tuosta. Jos poikakaverisi on tarpeeksi vanha seurustelemaan, hän on myös tarpeeksi vanha arvioimaan omaa käytöstään ja miettimään, miten sitä voisi parantaa.
Usein saan tosiaan kuulla, että kuvittelen tai että hän vain vitsailee joillakin sanomisillaan. On siis iältään jo lähempänä 30. En ymmärrä sitä riidanhaastamistakaan yhtään, tuntuu kuin hän tosiaan oikein keräisi jotain kierroksia, virnistelee samalla tavalla kuin laukoessaan niitä ilkeitä kommentteja.
Ap
Kuulostaa ihan minun eksältäni. 30-vuotiaan pitäisi osata jo käyttäytyä. Jos ei osaa, parempi lähettää takaisin äitinsä uudelleenkasvatettavaksi.
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on siis yhtä noista pyytänyt anteeksi - onko tässä toivoa enää ollenkaan vai tartunko oljenkorsiin?
Ap
Ei ole toivoa. Jätä se sika.
Kannattaako sitä riitelyä jatkaa jos toinen oikeasti suhtautuu siihen kuin viihteeseen? Älä osallistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Tottahan kusipää pitää aina saada haukkua toisia. Kunnolliset miehet ei tee niin ikinä. Itsekkin olen ollut 30 v naimisissa ja kerran kertaa mies ei ole haukkunut. Haukkuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä keltään. Anteeksipyynnöt eivät muuten korjaa mitään. Se mikä on sanottu on sanottu ja sitä ei pyyhitä millään pois.
Vierailija kirjoitti:
Kenen kanssa te sitten käytte ne keskustelut, joiden seurauksena muutatte omaa käytöstänne parempaan suuntaan? Itse ainakin otan kritiikin vastaan mieluiten ihmiseltä, jonka tiedän rakastavan minua. Enkä voi myöskään kuvitella, että en itse sanoisi toiselle kun tämä käyttäytyy ääliömäisesti. Ja juu, ollaan kumpikin korkeasti koulutettuja ja silti aika usein ääliöitä. Emme vaan tulkitse tätä henkiseksi väkivallaksi vaan yhteiseksi kehitystaipaleeksi.
Onhan se näinkin, mutta jos toinen hirmuhallitsee toiselta turvan tukkoon ja sitten haukkuu autistiksi ja äärimmäisen epärakastavasti, niin tilanne taitaa olla vähän toinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toivoa. Mutta poikaystäväsi pitää pyytää tätä anteeksi ( et anna tässä periksi vaikka kuinka nauraisi/ solvaisi) ja sitten muuttaa tapansa. Selität rauhallisesti rauhallisessa tilanteessa miltä tämä sinusta tuntuu. Älä tyydy roskaan
Niin, en siis jankannut siinä kohtaa mistään, vaan kerroin aika neutraalista kokemuksesta. Autisti-kommentti tuli siinä kohtaa aika puskista, mies on myös selvästi osoittanut halveksuntaa autisteja kohtaan, joten hänelle se sana on jopa loukkaus. Samoin lapsuudenkotini haukkuminen tuli aika yllättäen. Tiesin, että tämä keskustelu tulee vetämään jonneja, joten en jaksa alkaa kommentoimaan noihin prinsessa-kommentteihin mitään.
Mielestäni on myös ero sanoa, että käyttäydyt autistisesti/jankkaat, että lopeta tuo, kuin että ''taidatkin olla autisti''.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä minä en tajua, että ihmiset eivät kykene ottamaan palautetta vastaan edes omalta puolisolta. Myös minulla ja miehelläni on tapana joskus käyttäytyä autistisesti, eli jumitamme jankkaamaan omaa juttua omasta näkökulmasta ilman, että vuorovaikutus toisen kanssa etenee mihinkään. Tässä kohtaa toinen yleensä sanoo "autisti!", jolloin toinen voi joko laskeutua korkeuksistaan tai koettaa perustella kantaansa jotenkin eri tavalla kuin siihen asti.
PItää olla huumorintajun nollassa jos ei pysty tuollaistakaan kommenttia ottamaan vastaan. Mahtaa olla rakentavia keskusteluja...
Tuollainen käytös on yksinkertaisesti sairasta. Eikä huumorintajulla ole vähäisintäkään osaa asiaan. Mistä tämä porukka näitä helmiä kaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Tottahan kusipää pitää aina saada haukkua toisia. Kunnolliset miehet ei tee niin ikinä. Itsekkin olen ollut 30 v naimisissa ja kerran kertaa mies ei ole haukkunut. Haukkuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä keltään. Anteeksipyynnöt eivät muuten korjaa mitään. Se mikä on sanottu on sanottu ja sitä ei pyyhitä millään pois.
Ei se ole haukkumista, jos kertoo toiselle miten asiat ovat. Siinä on suuri ero. Sitä paitsi mistä lähtien autisti on haukkumasana. Suomessa on hirveän paljon selvästi autistisia ihmisiä, ja se on ominaisuus, ei vika.
Ja minä kyllä pystyn helposti pyyhkimään pois asioita, joita minulle on suutuspäissä sanottu. En itsekään tarkoita kaikkea mitä on tullut suustaan päästettyä. Hyvä ihme sentään, jos esim. lasten puheet jäisivät kaihertamaan yli minuutiksi... Ja minua on ainakin haukuttu myös hyvistä syistä, ja olen sen valmis tunnustamaan. Mieluummin olen saman, hyvän miehen kanssa vielä 25 vuoden jälkeenkin, koska erimielisyydet on huudettu läpi joskus dramaattisestikin, mutta kaikista riidoista ollaan opittu.
Vierailija kirjoitti:
Niin, en siis jankannut siinä kohtaa mistään, vaan kerroin aika neutraalista kokemuksesta. Autisti-kommentti tuli siinä kohtaa aika puskista, mies on myös selvästi osoittanut halveksuntaa autisteja kohtaan, joten hänelle se sana on jopa loukkaus. Samoin lapsuudenkotini haukkuminen tuli aika yllättäen. Tiesin, että tämä keskustelu tulee vetämään jonneja, joten en jaksa alkaa kommentoimaan noihin prinsessa-kommentteihin mitään.
Mielestäni on myös ero sanoa, että käyttäydyt autistisesti/jankkaat, että lopeta tuo, kuin että ''taidatkin olla autisti''.
Ap
No mitä sinä sitten sanoit? Jos ei tuo 'autisti' viitannut mihinkään, miksi jäit sitä miettimään? Sano ensi kerralla takaisin, että 'mikä pätevyys sulla on autismia diagnosoida?'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Tottahan kusipää pitää aina saada haukkua toisia. Kunnolliset miehet ei tee niin ikinä. Itsekkin olen ollut 30 v naimisissa ja kerran kertaa mies ei ole haukkunut. Haukkuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä keltään. Anteeksipyynnöt eivät muuten korjaa mitään. Se mikä on sanottu on sanottu ja sitä ei pyyhitä millään pois.
Ei se ole haukkumista, jos kertoo toiselle miten asiat ovat. Siinä on suuri ero. Sitä paitsi mistä lähtien autisti on haukkumasana. Suomessa on hirveän paljon selvästi autistisia ihmisiä, ja se on ominaisuus, ei vika.
Ja minä kyllä pystyn helposti pyyhkimään pois asioita, joita minulle on suutuspäissä sanottu. En itsekään tarkoita kaikkea mitä on tullut suustaan päästettyä. Hyvä ihme sentään, jos esim. lasten puheet jäisivät kaihertamaan yli minuutiksi... Ja minua on ainakin haukuttu myös hyvistä syistä, ja olen sen valmis tunnustamaan. Mieluummin olen saman, hyvän miehen kanssa vielä 25 vuoden jälkeenkin, koska erimielisyydet on huudettu läpi joskus dramaattisestikin, mutta kaikista riidoista ollaan opittu.
Juu, lapsi onkin täysin verrattavissa aikuiseen mieheen...
Riidellä voi myös rakentavasti, hakien sopua ja päämäärää. Hyvään riitelyyn ei kuulu syyttelyn, nimittely tai mikään sä-aina-jankkaaminen. On eri asia sanoa, että toinen käyttäytyy nyt tyhmästi tai jankkaa, kuin että toinen on paska tai tyhmä. Siinähän mitätöi toisen ihmisen täysin.
Kyllä on täydellisten ihmisten elämä joskus vaikeaa.
17, taidatkin olla ap:n poikakaveri, ja tulit tänne sitten haastamaan riitaa, kun et pärjää ap:lle. Jatka samaan malliin, seuraavaksi voitkin siirtyä vaimonhakkaajaksi ja lasten pahoinpitelijäksi.