Lue keskustelun säännöt.
Mies kutsui riidellessä autistiseksi
12.04.2018 |
En siis ole, mutta riidellessä kutsui ''läpällä'' (niin kuin itse myöhemmin sanoi) autistiseksi. En ole, eikä minulla ole mitään autisteja vastaan, mutta en ole tottunut asioista keskustellessa siihen, että ns. nimitellään. Käytti sanaa siis haukkumasanana, vähän kuin kutsuisi toista ''vajukiksi'' tai jotain. Onko teidän suhteissa normaalia, että toisesta käytetään haukkumasanaa riidellessä?
Ja haluan vielä korostaa, että minulla ei ole yhtään mitään autisteja vastaan, enkä ymmärrä miksi mies tuon sanan edes valitsi.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Kenen kanssa te sitten käytte ne keskustelut, joiden seurauksena muutatte omaa käytöstänne parempaan suuntaan? Itse ainakin otan kritiikin vastaan mieluiten ihmiseltä, jonka tiedän rakastavan minua. Enkä voi myöskään kuvitella, että en itse sanoisi toiselle kun tämä käyttäytyy ääliömäisesti. Ja juu, ollaan kumpikin korkeasti koulutettuja ja silti aika usein ääliöitä. Emme vaan tulkitse tätä henkiseksi väkivallaksi vaan yhteiseksi kehitystaipaleeksi.
Tuo ei ole kritiikkiä vaan lapsellista kiukuttelua. Jos keskustelun / riidan häviöllä oleva osapuoli yrittää lytätä toisen, niin kannattaa kyllä vakavasti miettiä, kannattaako sellaisen kanssa jatkaa. Maailmassa on myös hyvin käyttäytyviä ihmisiä, joilla ei ole tarvetta haukkua kumppaneitaan, olipa tilanne mikä tahansa. Tällaiset"kritiikin" antajat kannattaa kiertää kaukaa tai jos ollaan jo suhteessa jättää kylmästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Tottahan kusipää pitää aina saada haukkua toisia. Kunnolliset miehet ei tee niin ikinä. Itsekkin olen ollut 30 v naimisissa ja kerran kertaa mies ei ole haukkunut. Haukkuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä keltään. Anteeksipyynnöt eivät muuten korjaa mitään. Se mikä on sanottu on sanottu ja sitä ei pyyhitä millään pois.
Ei se ole haukkumista, jos kertoo toiselle miten asiat ovat. Siinä on suuri ero. Sitä paitsi mistä lähtien autisti on haukkumasana. Suomessa on hirveän paljon selvästi autistisia ihmisiä, ja se on ominaisuus, ei vika.
Ja minä kyllä pystyn helposti pyyhkimään pois asioita, joita minulle on suutuspäissä sanottu. En itsekään tarkoita kaikkea mitä on tullut suustaan päästettyä. Hyvä ihme sentään, jos esim. lasten puheet jäisivät kaihertamaan yli minuutiksi... Ja minua on ainakin haukuttu myös hyvistä syistä, ja olen sen valmis tunnustamaan. Mieluummin olen saman, hyvän miehen kanssa vielä 25 vuoden jälkeenkin, koska erimielisyydet on huudettu läpi joskus dramaattisestikin, mutta kaikista riidoista ollaan opittu.
Juu, lapsi onkin täysin verrattavissa aikuiseen mieheen...
Riidellä voi myös rakentavasti, hakien sopua ja päämäärää. Hyvään riitelyyn ei kuulu syyttelyn, nimittely tai mikään sä-aina-jankkaaminen. On eri asia sanoa, että toinen käyttäytyy nyt tyhmästi tai jankkaa, kuin että toinen on paska tai tyhmä. Siinähän mitätöi toisen ihmisen täysin.
Entäs jos on niin, että se toinen on tyhmä? Sitäkään ei saisi sanoa, vaikka se varmasti vaikuttaa moniin asioihin parisuhteessa ja elämässä ylipäätään. Varmaan on myös kiellettyä sanoa, jos toinen on lihava tai köyhä. Tai pahantahtoinen ja ilkeä. Ei ei, ei sanota mitään, niin silloin nämä ikävät tosiasiat vaan häviävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, en siis jankannut siinä kohtaa mistään, vaan kerroin aika neutraalista kokemuksesta. Autisti-kommentti tuli siinä kohtaa aika puskista, mies on myös selvästi osoittanut halveksuntaa autisteja kohtaan, joten hänelle se sana on jopa loukkaus. Samoin lapsuudenkotini haukkuminen tuli aika yllättäen. Tiesin, että tämä keskustelu tulee vetämään jonneja, joten en jaksa alkaa kommentoimaan noihin prinsessa-kommentteihin mitään.
Mielestäni on myös ero sanoa, että käyttäydyt autistisesti/jankkaat, että lopeta tuo, kuin että ''taidatkin olla autisti''.
Ap
No mitä sinä sitten sanoit? Jos ei tuo 'autisti' viitannut mihinkään, miksi jäit sitä miettimään? Sano ensi kerralla takaisin, että 'mikä pätevyys sulla on autismia diagnosoida?'
Mies tarkoitti sen siis loukkauksena, koska, kuten kirjoitin, se on hänelle itselleen suuri loukkaus. Puhuu siis inhottavasti ja vähättelevästi autisteita, aspergereista jne., mihin en siis itse yhdy ollenkaan. Eniten harmittaa juuri se, että hän tarkoitti sen siis loukkaukseksi. Sanoin siinä, että mitä hän tuolla tarkoitti ja hän sanoi, että se oli vitsi ja olen huumorintajuton.
Kolme vuotta yhdessä oltu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Tottahan kusipää pitää aina saada haukkua toisia. Kunnolliset miehet ei tee niin ikinä. Itsekkin olen ollut 30 v naimisissa ja kerran kertaa mies ei ole haukkunut. Haukkuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä keltään. Anteeksipyynnöt eivät muuten korjaa mitään. Se mikä on sanottu on sanottu ja sitä ei pyyhitä millään pois.
Ei se ole haukkumista, jos kertoo toiselle miten asiat ovat. Siinä on suuri ero. Sitä paitsi mistä lähtien autisti on haukkumasana. Suomessa on hirveän paljon selvästi autistisia ihmisiä, ja se on ominaisuus, ei vika.
Ja minä kyllä pystyn helposti pyyhkimään pois asioita, joita minulle on suutuspäissä sanottu. En itsekään tarkoita kaikkea mitä on tullut suustaan päästettyä. Hyvä ihme sentään, jos esim. lasten puheet jäisivät kaihertamaan yli minuutiksi... Ja minua on ainakin haukuttu myös hyvistä syistä, ja olen sen valmis tunnustamaan. Mieluummin olen saman, hyvän miehen kanssa vielä 25 vuoden jälkeenkin, koska erimielisyydet on huudettu läpi joskus dramaattisestikin, mutta kaikista riidoista ollaan opittu.
Juu, lapsi onkin täysin verrattavissa aikuiseen mieheen...
Riidellä voi myös rakentavasti, hakien sopua ja päämäärää. Hyvään riitelyyn ei kuulu syyttelyn, nimittely tai mikään sä-aina-jankkaaminen. On eri asia sanoa, että toinen käyttäytyy nyt tyhmästi tai jankkaa, kuin että toinen on paska tai tyhmä. Siinähän mitätöi toisen ihmisen täysin.
Entäs jos on niin, että se toinen on tyhmä? Sitäkään ei saisi sanoa, vaikka se varmasti vaikuttaa moniin asioihin parisuhteessa ja elämässä ylipäätään. Varmaan on myös kiellettyä sanoa, jos toinen on lihava tai köyhä. Tai pahantahtoinen ja ilkeä. Ei ei, ei sanota mitään, niin silloin nämä ikävät tosiasiat vaan häviävät.
No onko järkeä olla sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää läskinä, ilkeänä, tyhmänä, rumana tai köyhänä? Mitä hyvää tai hyötyä siitä saa, kun toisella paukauttaa tällaisen päin naamaa, paitsi itselleen paremman mielen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Tottahan kusipää pitää aina saada haukkua toisia. Kunnolliset miehet ei tee niin ikinä. Itsekkin olen ollut 30 v naimisissa ja kerran kertaa mies ei ole haukkunut. Haukkuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä keltään. Anteeksipyynnöt eivät muuten korjaa mitään. Se mikä on sanottu on sanottu ja sitä ei pyyhitä millään pois.
Ei se ole haukkumista, jos kertoo toiselle miten asiat ovat. Siinä on suuri ero. Sitä paitsi mistä lähtien autisti on haukkumasana. Suomessa on hirveän paljon selvästi autistisia ihmisiä, ja se on ominaisuus, ei vika.
Ja minä kyllä pystyn helposti pyyhkimään pois asioita, joita minulle on suutuspäissä sanottu. En itsekään tarkoita kaikkea mitä on tullut suustaan päästettyä. Hyvä ihme sentään, jos esim. lasten puheet jäisivät kaihertamaan yli minuutiksi... Ja minua on ainakin haukuttu myös hyvistä syistä, ja olen sen valmis tunnustamaan. Mieluummin olen saman, hyvän miehen kanssa vielä 25 vuoden jälkeenkin, koska erimielisyydet on huudettu läpi joskus dramaattisestikin, mutta kaikista riidoista ollaan opittu.
Juu, lapsi onkin täysin verrattavissa aikuiseen mieheen...
Riidellä voi myös rakentavasti, hakien sopua ja päämäärää. Hyvään riitelyyn ei kuulu syyttelyn, nimittely tai mikään sä-aina-jankkaaminen. On eri asia sanoa, että toinen käyttäytyy nyt tyhmästi tai jankkaa, kuin että toinen on paska tai tyhmä. Siinähän mitätöi toisen ihmisen täysin.
Entäs jos on niin, että se toinen on tyhmä? Sitäkään ei saisi sanoa, vaikka se varmasti vaikuttaa moniin asioihin parisuhteessa ja elämässä ylipäätään. Varmaan on myös kiellettyä sanoa, jos toinen on lihava tai köyhä. Tai pahantahtoinen ja ilkeä. Ei ei, ei sanota mitään, niin silloin nämä ikävät tosiasiat vaan häviävät.
No onko järkeä olla sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää läskinä, ilkeänä, tyhmänä, rumana tai köyhänä? Mitä hyvää tai hyötyä siitä saa, kun toisella paukauttaa tällaisen päin naamaa, paitsi itselleen paremman mielen?
Tarkennan - että määrittelee kumppannsa tällaiseksi. Miksi rakkaan ihmisen mielen haluaisi pahoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin miksi ap haastaa sitä riitaa ylipäätään ja hyppii miehen silmille?
Tuskin mies yksinään riitelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen kanssa te sitten käytte ne keskustelut, joiden seurauksena muutatte omaa käytöstänne parempaan suuntaan? Itse ainakin otan kritiikin vastaan mieluiten ihmiseltä, jonka tiedän rakastavan minua. Enkä voi myöskään kuvitella, että en itse sanoisi toiselle kun tämä käyttäytyy ääliömäisesti. Ja juu, ollaan kumpikin korkeasti koulutettuja ja silti aika usein ääliöitä. Emme vaan tulkitse tätä henkiseksi väkivallaksi vaan yhteiseksi kehitystaipaleeksi.
Tuo ei ole kritiikkiä vaan lapsellista kiukuttelua. Jos keskustelun / riidan häviöllä oleva osapuoli yrittää lytätä toisen, niin kannattaa kyllä vakavasti miettiä, kannattaako sellaisen kanssa jatkaa. Maailmassa on myös hyvin käyttäytyviä ihmisiä, joilla ei ole tarvetta haukkua kumppaneitaan, olipa tilanne mikä tahansa. Tällaiset"kritiikin" antajat kannattaa kiertää kaukaa tai jos ollaan jo suhteessa jättää kylmästi.
Minun miehelläni on autistisia piirteitä, mm. tänään sai hepulit kokatessaan kun homma vähän levisi käsiin ja tuli kiire. Menin jelppimään, mutta hän tiuskaisi minut ulos keittiöistä. Kumpikin tietää, että autististahan se on, että ei kykene keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan, mutta ollaan vuosien varrella tämäkin asia riidelty ja olen tullut siihen tulokseen, että olkoon sellainen kun on. Ei se mahda aggressiolleen tuossa tilanteessa mitään. Onneksi ei kumpikaan olla niin täydellisiä, että on vaadittava toiseltakin virheettömyyttä. Toisaalta jos asiasta ei olisi suututtu ja riidelty, nimitelty ja haukuttu, olisi varmaan ollut pakko erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei nimitellä, mutta ollaankin aikuisia jo.
Jos mun mies sanoisi mua autistiseksi, ekaksi purskahtaisin nauruun, sitten rauhoituttuani pyytäisin syvällisen analyysin, miksi sanoi noin. Sitten kertoisin seikkaperäisesti, missä kohden mies oli väärässä, ja lopuksi paasaisin pitkään siitä, onko nättiä/ älykästä/ kivaa/ jatka listaa nimitellä ylipäänsä ketään.
Nakuttava akka. Tässä se on!
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Sinun perheessäsi nimittely on ilmeisesti normaalia. Me on miehen kanssa riidelty, oltu aika isoistakin asioista eri mieltä ja menty ylä- ja alamäet. Hyvin on kuitenkin ilman nimittelyjä selvitty perhe-elämästä molemmin puolin niin että on lapset saatu aikuiseksi ja yhdessä oltu 31 vuotta yhteensä. Eikä ole nimitelty, ei koskaan. Nimittely ei ole rehellisyyttä, vaan nimittely sekä oikeassa elämässä että nettipalstoilla alkaa siinä vaiheessa, kun normaali ilmaisukyky loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autistiksi haukkuminen on netissä tällä hetkellä suosiossa. Varmaan sieltä tarttunut miehellesi, tai ehkä kaveripiirissäkin tekevät "läpällä" sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei nimitellä, mutta ollaankin aikuisia jo.
Jos mun mies sanoisi mua autistiseksi, ekaksi purskahtaisin nauruun, sitten rauhoituttuani pyytäisin syvällisen analyysin, miksi sanoi noin. Sitten kertoisin seikkaperäisesti, missä kohden mies oli väärässä, ja lopuksi paasaisin pitkään siitä, onko nättiä/ älykästä/ kivaa/ jatka listaa nimitellä ylipäänsä ketään.
Nakuttava akka. Tässä se on!
Jos tämä on mielestäsi nalkututtaa, niin kannattaa ihan suosiolla pysytellä niissä itsesi kaltaisissa wt naisissa jotka myös huutavat ja nimittelevät takaisin. Älykkyytesi ja keskustelkykysi ei parempaan riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi ap haastaa sitä riitaa ylipäätään ja hyppii miehen silmille?
Tuskin mies yksinään riitelee.
Tämä miehen kyvyttömyys käyttäytyä asiallisesti kyllä johtaa siihen, että mies pääsee ihan yksikseen elämään. Toivottavasti se saa tyypin havahtuminen ja korjaamaan käytöstään seuraavassa suhteessaan.
Vierailija kirjoitti:
Autistiksi haukkuminen on netissä tällä hetkellä suosiossa. Varmaan sieltä tarttunut miehellesi, tai ehkä kaveripiirissäkin tekevät "läpällä" sitä.
Tämä varmaankin selittää asiaa, mutta ei tarkoita sitä, että koska käytös olisi hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ajatelleet esim. perhe-elämästä suoriutua, jos toiselle ei voi sanoa edes, että tämä käyttäytyy autistisesti? Tietenkin jos toisen käsitys hyvästä vuorovaikutuksesta on se, että hän saa aina kaiken tahtomansa ja juuri niin kauniisti ilmaistuna kuin prinsessa haluaa, ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä miehen kanssa terapiaan tai erota. Jos hän on oppinut kotonaan viestimään rehellisesti, hänen voi olla vaikea tottua hymistelyyn.
Tottahan kusipää pitää aina saada haukkua toisia. Kunnolliset miehet ei tee niin ikinä. Itsekkin olen ollut 30 v naimisissa ja kerran kertaa mies ei ole haukkunut. Haukkuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä keltään. Anteeksipyynnöt eivät muuten korjaa mitään. Se mikä on sanottu on sanottu ja sitä ei pyyhitä millään pois.
Ei se ole haukkumista, jos kertoo toiselle miten asiat ovat. Siinä on suuri ero. Sitä paitsi mistä lähtien autisti on haukkumasana. Suomessa on hirveän paljon selvästi autistisia ihmisiä, ja se on ominaisuus, ei vika.
Ja minä kyllä pystyn helposti pyyhkimään pois asioita, joita minulle on suutuspäissä sanottu. En itsekään tarkoita kaikkea mitä on tullut suustaan päästettyä. Hyvä ihme sentään, jos esim. lasten puheet jäisivät kaihertamaan yli minuutiksi... Ja minua on ainakin haukuttu myös hyvistä syistä, ja olen sen valmis tunnustamaan. Mieluummin olen saman, hyvän miehen kanssa vielä 25 vuoden jälkeenkin, koska erimielisyydet on huudettu läpi joskus dramaattisestikin, mutta kaikista riidoista ollaan opittu.
Juu, lapsi onkin täysin verrattavissa aikuiseen mieheen...
Riidellä voi myös rakentavasti, hakien sopua ja päämäärää. Hyvään riitelyyn ei kuulu syyttelyn, nimittely tai mikään sä-aina-jankkaaminen. On eri asia sanoa, että toinen käyttäytyy nyt tyhmästi tai jankkaa, kuin että toinen on paska tai tyhmä. Siinähän mitätöi toisen ihmisen täysin.
Entäs jos on niin, että se toinen on tyhmä? Sitäkään ei saisi sanoa, vaikka se varmasti vaikuttaa moniin asioihin parisuhteessa ja elämässä ylipäätään. Varmaan on myös kiellettyä sanoa, jos toinen on lihava tai köyhä. Tai pahantahtoinen ja ilkeä. Ei ei, ei sanota mitään, niin silloin nämä ikävät tosiasiat vaan häviävät.
No onko järkeä olla sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää läskinä, ilkeänä, tyhmänä, rumana tai köyhänä? Mitä hyvää tai hyötyä siitä saa, kun toisella paukauttaa tällaisen päin naamaa, paitsi itselleen paremman mielen?
Tämä! Tarkoitus on alistaa - ei olla ”suora” tai ”rehellinen”. Tätä konstia käyttävät narsistiset sadistit.
Voit nostaa kunnianloukkaussyytteen. Minulla on Asperger, olen korkeakoulutettu. Auta armias jos ikinä kuulisin, että joku ”vitsinä” haukkuisi minua autistiksi. Oltaisiin käräjillä ja pitkään. Hyvin tarkkaan tutkittaisiin kuka olikaan - ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Voit nostaa kunnianloukkaussyytteen. Minulla on Asperger, olen korkeakoulutettu. Auta armias jos ikinä kuulisin, että joku ”vitsinä” haukkuisi minua autistiksi. Oltaisiin käräjillä ja pitkään. Hyvin tarkkaan tutkittaisiin kuka olikaan - ja mitä.
Heh, Kyllähän siitä yhdestä sanasta pitkät oikeudenkäynnit saisikin aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran ennenkin mies on siis ''läpällä'' heittänyt vähän ilkeänkin kommentin. Nauraa aina samalla sellaisella hieman oudolla tavalla ja heittää tämän ''vitsin''. Olen perheestä (ja siis nuori vielä), jossa ei osattu riidellä, joten en tiedä onko tällainen ok tai normaalia käytöstä..? Itsestä se tuntuu pahalta, mutta mies kuittaa jutut vitsinä.
Ap
Tuo pahenee tuosta vielä, valitettavasti. Puhun kokemuksesta. Ole sinä minua järkevämpi ja juokse lujaa. Tuollaisen kanssa ei kannata haaskata aikaa yhtään enempää. Myös minä olen perhevammainen ja ehdin jopa mennä naimisiin samanlaisen kanssa. Henkinen väkivalta alkoi pienestä ja paheni vuosien myötä. Terveisin vitonen.
Riippuu henkilöstä ja syystä.
Mieheni nimitteli kovasti, mutta siitä päästiin yli. Tiedosto omat ongelmat.
Toki jos ei myönnä eikä pyydä anteeksi, eikä halua muuttua. Silloin pitää juosta.
Kestin, koska tiesin syyn miksi on paha suustaan. Tiesin myös että on kiltti ja hyvä ihminen.
Yt.
Mustavalkoinen eläin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen kanssa te sitten käytte ne keskustelut, joiden seurauksena muutatte omaa käytöstänne parempaan suuntaan? Itse ainakin otan kritiikin vastaan mieluiten ihmiseltä, jonka tiedän rakastavan minua. Enkä voi myöskään kuvitella, että en itse sanoisi toiselle kun tämä käyttäytyy ääliömäisesti. Ja juu, ollaan kumpikin korkeasti koulutettuja ja silti aika usein ääliöitä. Emme vaan tulkitse tätä henkiseksi väkivallaksi vaan yhteiseksi kehitystaipaleeksi.
Tuo ei ole kritiikkiä vaan lapsellista kiukuttelua. Jos keskustelun / riidan häviöllä oleva osapuoli yrittää lytätä toisen, niin kannattaa kyllä vakavasti miettiä, kannattaako sellaisen kanssa jatkaa. Maailmassa on myös hyvin käyttäytyviä ihmisiä, joilla ei ole tarvetta haukkua kumppaneitaan, olipa tilanne mikä tahansa. Tällaiset"kritiikin" antajat kannattaa kiertää kaukaa tai jos ollaan jo suhteessa jättää kylmästi.
Minun miehelläni on autistisia piirteitä, mm. tänään sai hepulit kokatessaan kun homma vähän levisi käsiin ja tuli kiire. Menin jelppimään, mutta hän tiuskaisi minut ulos keittiöistä. Kumpikin tietää, että autististahan se on, että ei kykene keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan, mutta ollaan vuosien varrella tämäkin asia riidelty ja olen tullut siihen tulokseen, että olkoon sellainen kun on. Ei se mahda aggressiolleen tuossa tilanteessa mitään. Onneksi ei kumpikaan olla niin täydellisiä, että on vaadittava toiseltakin virheettömyyttä. Toisaalta jos asiasta ei olisi suututtu ja riidelty, nimitelty ja haukuttu, olisi varmaan ollut pakko erota.
Eli olet mennyt mukaan Aspergerin meltdowniin? Niin ei saa tehdä.
As-ihmiset saavat toisinaan meltdownin, eli he menettävät malttinsa, kun heidän aistinsa ylikuormittuu ja he stressaantuvat. Silloin oikea tapa on seurata rauhallisesti tilannetta ja pyrkiä rauhoittamaan as-ihmistä hänen haluamallaan tavalla.
Omalta aikuiselta as-lapseltani kysyn, haluaako hän, että jään paikalle vai haluaako hän olla yksin. Jos hän haluaa, että jään paikalle, kysyn, haluaako hän puhua asista nyt vai myöhemmin, kun hän on rauhoittunut enemmän. Jos aikuinen as-lapseni on niin pahasti melttarin vaikutuksen alaisena, en puhu hänelle mitään vaan odotan, että hän pystyy rauhoiitumaan niin paljon, että pystyy puhumaan järkevästi ja arvioimaan oman tilanteensa.
Olemme harjoitelleet tätä koko hänen lapsuutensa ajan ja jatkamme harjoituksia varmaan niin kauan kuin meistä jompikumpi on elossa. Lapseni on älykäs ja tietää, mikä on hyvää käytöstä ja hän on joka kerta melttarin jälkeen hyvin pahoillaan. Niin olen minäkin, mutta pyrin lähinnä ymmärtämään hänen tilanteensa, sillä sehän on äitien tarkoitus.
Toivottavasti myös as-ihmisten puolisot ymmärtäisivät, että on typerää ruveta huutamaan silloin, kun toinen ei pysty ajattelemaan järkevästi. Ehkä teidän olisi syytä käydä as-ihmisten ja heidän omaistensa valmennuskursseilla, jotta oppisit kohtelemaan puolisoasi tarkoituksenmukaisemmin. Ei ole oikeudenmukaista, että sinä kuormitat häntä entistä enemmän menemällä mukaan hänen meltdowneihinsa.
Mutta tästähän ei ole kysymys tässä ketjussa, ap:n tilanteessa. Ap:n poikakaveri vaikuttaa manipuloivalta paskiaiselta, joka on ottanut elämäntehtäväkseen pilata ap:n elämän ikävillä huomautuksilla.
Kerro jo, millä tavalla sinun mielestäsi ap:n pitäisi muuttaa tapojaan? Minä en ole sitä huomannut. Olen utelias kuulemaan oman käsityksesi ap:n tavasta käyttäytyä ristiriitatilanteista. Entä miten arvioit poikakaverin käytöksen? Kuinka rakentavana kritiikkinä sinä pidät hänen käytöstään?
Tuntuu siltä, että yrität sysätä poikakaverin ääliömäistä käytöstä ap:n vastuulle. Kriittisyyttä ei ole haukkua ketään yhtään millään tavalla. Kriittisyyttä ei ole muukaan lyttäävä käytös. Kriittisyyttä ei ole riidan haastaminen. Kriittisyyttä ei ole myöskään omien loukkavien sanojen vähättely muka vitsinä.
Näkemykseni mukaan ap yrittää ratkaista erimielisyydet. Todennäköisesti hän pyrkii näissä tilanteissa ottamaan myös poikakaverin mielipiteen huomioon. Poikakaveri puolestaan pyrkii ainoastaan lyttäämään hänet.
Sinulla on noin viisi minuuttia aikaa kertoa näkemyksesi ennen kuin palsta sulkeutuu taas yöksi. Ole hyvä.