Avioero ja epätasainen ositus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet alistettu ja et osaa pitää puolia. Tämänkaltaisessa tilanteessa olisi parempi, että antaisit lakimiehen hoitaa asiat puolestasi. Hyvin usein naiset hoitaa kotona lapset ja edesauttaa miehen uran ja sitten mies jättääkin naisen puille paljaille, usein lasten kanssa. Sinä olet oikeutettu puoleen teidän omaisuudesta, sinulle kuuluu puolet kaikesta suomen lain mukaan, mikä on tehty sinun suojelemiseksi. Meillä on yhteiskunta, jossa oikeudet on taattu. Sinun ei kuulu luopua oikeuksista meidän kaikkien rakentamassa yhteiskunnassa. Me maksetaan täällä korkeita veroja, jotta perheet olisivat turvattuja eronkin jälkeen. Vahvemmat pitävät huolta heikommista, se on meidän yhteiskunta. Voit mennä leipäjonoon tai sitten antaa asian erittäin pätevien juristien hoidettavaksi. Meillä on yhteiskunta kouluttanut päteviä juristeja sinun tueksi. Nyt lopetat sääli valittamisen ja soitat vaikka oikeusaputoimistoon ja käyt taistoon oikeuksiesi puolesta. Minä ainakaan en halua maksaa euroakaan veroja, jos niiden maksamisella ei ole yhtikäs mitään väliä.

Kiitos rohkaisevista viesteistänne ja erityisesti tälle kirjoittajalle! WOW, mitä tekstiä! Jotenkin sitä alkaa ajattelemaan, kuten joku edellä jo totesim , että ennemmin laiha sopu kuin lihava riita. Mielestäni tässä on riidelty riittävästi ja haluaisin homman päätökseen.

Ehkä harkitsen tuota oikeusaputoimistoa. Tuntuu vain niin syylliseltä, vaikka lain mukaan kaikki meneekin puoliksi. Tunnen itseni verenimijäksi.

Lopeta itsesi vähätteleminen!  Katsopa huviksesi mitä maksaa tunti kodinhoitoa(koti,,lastenhoito, siivous, pyykkäys) ja mieti että sulle kuuluu korvaus siitä että  olet pitänyt talon pystyssä miehesi  luodessa uraa.

Lasten vuoksi otat sen mikä  sulle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yks vaikean osituksen juuri loppuunsaaneena ja eipä jääny ku paskaa käteen ja pettymys oikeuslaitokseen ja asianajajien ammattitaitoon.

Miten se voi mennä pieleen kun laista katsotaan?

Vierailija kirjoitti:

Se rahamäärä, jota miehesi ei halua maksaa osituksessa(mikä siis ap:n mielestä hänelle kuuluisi), lasten tilille. Mitä järkeä ottaa juristi tekemään toimitusositus, kun maksaa maltaita?

En tiedä, mikä on toimitusositus.

Mutta sen tiedän, että juristin pöydän ääressä asiat hoituvat ripeästi, asiallisesti ja oikeudenmukaisesti.

Meillä ositukseen meni hieman alle 4 tuntia. Juristille oli etukäteen toimitettu tiedot kaikesta omaisuudesta. Auto ja asunto oli arvioitettu asiantuntijalla. Jaettavaksi tuli myös miehen osakkuus firmasta.

Mukana virallinen oikeaksi todistettu osituspaperi, joka _ehdottomasti_ pitää olla juristin tekemä, jotta se on muotoa myöten oikein.

Maksoi jotain 400 per naama muistaakseni.

Että ei ollut kallis.

Mukaan kirjataan mihin mennessä varakkaamman pitää maksaa tasinko, ja minkä verran siihen lisätään korkoa jos suoritus myöhästyy.

Irtaimiston sovimme jaettavaksi siten että kumpikin valitsee vuorotellen haluamansa tavaran. Siis huonekalut, kodinkoneet etc. Tää toteutettiin omalla ajalla, mut jakotapa kirjattiin osituskirjaan vänkäämisen välttämiseksi.

Yksi pariskunta eroseminaarista riitelee yhä muumimukeistaan ja on maksanut kymmeniä tuhansia käräjöinnistä. En tajua.

Eniten kadut, jos et pidä puoliasi. Älä missään nimessä allekirjoita mitään paperia, mitä mies sinulle tuo vaan hoida kaikki oikeusaputoimiston kautta.

Vaikka et itsestäsi välittäisi, ajattele lapsia ja heidän talouttaan. Kukaan ei kiitä sinua kynnysmatoksi alistumisesta. Hankala ex ei muutu mukavaksi, vaikka antaisit kaikessa periksi.

Sinänsä minusta varakkaampaa osapuoleta ei tarvitse sääliä, on heidän oma asiansa katsoa, että omaisuus on turvattu. Voit sanoa miehelle vaan, että harmi, että erehdyit naimisiin, jos et ymmärrä sen merkitystä rahassa. Outoa jos mies on kuvitellut keräävänsä omalla työllään omaisuutta itsellen perheessä. Sehän on (ilman avioehtoa) aina yhteinen yksikkö.

Vierailija kirjoitti:

Nyt et selvästi tiedä mistä puhut. Velat eivät mene puoliksi, jos eivät ole molempien nimissä.

Joo, sori. Sanoin epäselvästi. Korjasin sanomani tuolla yllä.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minusta varakkaampaa osapuoleta ei tarvitse sääliä, on heidän oma asiansa katsoa, että omaisuus on turvattu. Voit sanoa miehelle vaan, että harmi, että erehdyit naimisiin, jos et ymmärrä sen merkitystä rahassa. Outoa jos mies on kuvitellut keräävänsä omalla työllään omaisuutta itsellen perheessä. Sehän on (ilman avioehtoa) aina yhteinen yksikkö.

Näin on. Jos avioehtoa ei ole haluttu, se on selvä kannanotto, että eron sattuessa tasajako.

Mun mies oli niin veemäinen ja ilkeä, ettei tippaakaan säälittänyt että se joutui hieman näkemään vaivaa saadakseen tasingon irrotettua. Ihminen joka oli aina tuumannut ettei rahalla ole väliä jos erotaan vinkui yllättävän äänekkäästi kun tajusi, että nyt kaikki tosiaan jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Sisko lähti lasten kanssa ja mies jäi perintötilalleen. Tilanne oli tulehtunut (lievä ilmaus) ja sisko halusi vaan siitä pois. Taisi ottaa omat vaatteet ja henkilökohtaisest tavarat. Haki pankista lainaa ja osti pikkuhiljaa lapsille huonekaluja.

Meillä tilanne on kaoottinen, en itse vaan tiedä miten teen ja siksi en tee mitään, ja haaveilen erosta (jo kohta kymmenettä vuotta). Omaistan talon, jossa asumme, en kuitenkaan sitä ole koskaan halunnut, enkä sitä yksin pysty ylläpitämään. Taloa ei saa myytyä. Naapuruston myynnissä olevat talot ovat olleet myynnissä useita vuosia.

Osti "lapsille huonekaluja"? Missä hän itse asui, koirankopissako.

Mua ärsyttää tällaiset marttyyritarinat. Silkkaa typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet alistettu ja et osaa pitää puolia. Tämänkaltaisessa tilanteessa olisi parempi, että antaisit lakimiehen hoitaa asiat puolestasi. Hyvin usein naiset hoitaa kotona lapset ja edesauttaa miehen uran ja sitten mies jättääkin naisen puille paljaille, usein lasten kanssa. Sinä olet oikeutettu puoleen teidän omaisuudesta, sinulle kuuluu puolet kaikesta suomen lain mukaan, mikä on tehty sinun suojelemiseksi. Meillä on yhteiskunta, jossa oikeudet on taattu. Sinun ei kuulu luopua oikeuksista meidän kaikkien rakentamassa yhteiskunnassa. Me maksetaan täällä korkeita veroja, jotta perheet olisivat turvattuja eronkin jälkeen. Vahvemmat pitävät huolta heikommista, se on meidän yhteiskunta. Voit mennä leipäjonoon tai sitten antaa asian erittäin pätevien juristien hoidettavaksi. Meillä on yhteiskunta kouluttanut päteviä juristeja sinun tueksi. Nyt lopetat sääli valittamisen ja soitat vaikka oikeusaputoimistoon ja käyt taistoon oikeuksiesi puolesta. Minä ainakaan en halua maksaa euroakaan veroja, jos niiden maksamisella ei ole yhtikäs mitään väliä.

Kiitos rohkaisevista viesteistänne ja erityisesti tälle kirjoittajalle! WOW, mitä tekstiä! Jotenkin sitä alkaa ajattelemaan, kuten joku edellä jo totesim , että ennemmin laiha sopu kuin lihava riita. Mielestäni tässä on riidelty riittävästi ja haluaisin homman päätökseen.

Ehkä harkitsen tuota oikeusaputoimistoa. Tuntuu vain niin syylliseltä, vaikka lain mukaan kaikki meneekin puoliksi. Tunnen itseni verenimijäksi.

Lopeta itsesi vähätteleminen!  Katsopa huviksesi mitä maksaa tunti kodinhoitoa(koti,,lastenhoito, siivous, pyykkäys) ja mieti että sulle kuuluu korvaus siitä että  olet pitänyt talon pystyssä miehesi  luodessa uraa.

Lasten vuoksi otat sen mikä  sulle kuuluu.

Mä ainakin otin itseni vuoksi mitä mulle kuului.

Ei lapset eroa, ei ne ole naimisissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se rahamäärä, jota miehesi ei halua maksaa osituksessa(mikä siis ap:n mielestä hänelle kuuluisi), lasten tilille. Mitä järkeä ottaa juristi tekemään toimitusositus, kun maksaa maltaita?

En tiedä, mikä on toimitusositus.

Mutta sen tiedän, että juristin pöydän ääressä asiat hoituvat ripeästi, asiallisesti ja oikeudenmukaisesti.

Meillä ositukseen meni hieman alle 4 tuntia. Juristille oli etukäteen toimitettu tiedot kaikesta omaisuudesta. Auto ja asunto oli arvioitettu asiantuntijalla. Jaettavaksi tuli myös miehen osakkuus firmasta.

Mukana virallinen oikeaksi todistettu osituspaperi, joka _ehdottomasti_ pitää olla juristin tekemä, jotta se on muotoa myöten oikein.

Maksoi jotain 400 per naama muistaakseni.

Että ei ollut kallis.

Mukaan kirjataan mihin mennessä varakkaamman pitää maksaa tasinko, ja minkä verran siihen lisätään korkoa jos suoritus myöhästyy.

Irtaimiston sovimme jaettavaksi siten että kumpikin valitsee vuorotellen haluamansa tavaran. Siis huonekalut, kodinkoneet etc. Tää toteutettiin omalla ajalla, mut jakotapa kirjattiin osituskirjaan vänkäämisen välttämiseksi.

Yksi pariskunta eroseminaarista riitelee yhä muumimukeistaan ja on maksanut kymmeniä tuhansia käräjöinnistä. En tajua.

Eli jos kumpikaan ei anna periksi, ositus voi kestää pitkään?

Vierailija kirjoitti:

Huom! Kun ositus on tehty ja allekirjoitettu, se on lopullinen.

Et suostu puolta vähempään! Kadut sitä myöhemmin.

Jos avioehtoa ei ole, asia on selvä kuin pläkki: omaisuus - velat jaetaan puoliksi.

Palkkaa juristi, ei mitään oikeusaputoimistoja.

Ainakin minä sain ihan asiantuntevaa apua oikeusaputoimistosta, ilmaiseksi, olin juuri lähtenyt opiskelemaan, kun mies päätti että nyt on sopiva hetki ottaa uusi vaimo.

tampere kirjoitti:

Oikeusapu taisteli mulle hyvin vähäisen osan uudesta talosta.Kodin hyväksi tehtyjä monien vuosien hankintoja ei pidetty minkään arvoisena.Tämä siis oikeusavusta...

Kyllä sinulta varmaan kysyttiin hyväksytkö, oliko talosta velkaa?

Kannattaa myös tarkastaa kotivakuutuksesta korvaako vakutuus oikeusapua avioerotilanteessa.

Ei ollut asuntovelkaa enää erossa.Silti oikeusavusta ei montaa kymmentä tonttua herunut ja ei valitusoikeutta.Älkää herran tähden suostuko te muut siitä kärsitte lopun elämää ja lapset myös.200000-300000 talo on yhtäkkiä oikkarin mukaan n30 0000.

No yksi nolla tuli äskeisessä liikaa.

Vanhemmilla ei ollut avioehtoa, mutta jakoivat omaisuuden ikään kuin olisi ollut eli kumpikin piti omansa.

Jos taas haluaa antaa toiselle enemmän kuin mitä hän saisi avio-oikeuden perusteella tai pitämällä omansa, on se käsittääkseni lahja verotusmielessä.

Muistakaa tehdä kirjallinen paperi molemmille kuolemaa varten.

Kun aikoinaan erosin, parhaan neuvon antoi silloisen mieheni sisar: "Ota asianajaja!" 

Kannatti.