Tuija Siltamäen kolumni somen etsintäkuulutuksista: "Näitkö marketissa ihanan naisen? Pidä se omana tietonasi"
Tämähän me AV:lla jo tiedettiinkin, mutta hyvä, ettei olla ainoita:
https://yle.fi/uutiset/3-10155387
"Sosiaalinen media rakastaa tarinoita. Tuntemattomien ihmisten etsiminen Facebookissa muistuttaa kuitenkin enemmän häiriintynyttä kyttäämistä kuin vuosisadan rakkaustarinaa, eikä siinä ole mitään söpöä, kirjoittaa Ylen kolumnisti Tuija Siltamäki."
Kommentit (27)
Tämä. Joskus ihmiset haluavat ihan syystä olla pimennossa ja tavoittamattomissa.
Minusta olisi ihanaa jos joku rikas ja komea mies etsisi minua tuolla tavalla.
Mihin se edellinen ketju tästä aiheesta hävisi?
Eikö jossain väkivaltainen lähestymiskiellon saanut ex saanut tuollaisella verukkeella tietää entisen vaimonsa asuinpaikan. Ruotsissako se oli?
Vierailija kirjoitti:
Mihin se edellinen ketju tästä aiheesta hävisi?
Miksi vain NAISEN? Miehiäkö saa yhä häiritä??!
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain NAISEN? Miehiäkö saa yhä häiritä??!
Kerropa mulle, monta tällaista ilmoitusta olet nähnyt, joissa olisi etsitty miestä? Kaiken lisäksi tuo 'nainen' oli nostettu vain otsikkoon; itse juttu on sp-neutraali.
Ai tämä on toinen ketju, mihin aiempi hävisi?
No eihän kukaan nainen olisi niin törppö, että kuuluttelisi somessa tuolla tavalla. Vain mies voisi olla niin tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain NAISEN? Miehiäkö saa yhä häiritä??!
Ja taas mies kääntämässä keskustelun itseensä ja omiin tunteisiinsa.
Nykyaikaa on se, että jos nuori poika näkee kaupassa kauniin tytyn hän ottaa sen pepusta kuvan ja postaa sen laudalle :)
Miten siinä ikean tapauksessa kävi?
Tuija Siltamäki on vaan joutunut katkerasti pettymään luettuaan tuollaisen etsintäkuulutuksen, ja kuviteltuaan että juuri hän on siinä se upea nainen.
Liian läpinäkyvää Tuija.
Mies. Pokaa mut Ikeassa tai marketissa. ÄLÄ laita etsintäkuulutusta someen. Tai laita, jos vihaat mua. Ja miksipä et vihaisi, minun syynihän se on, ettet uskaltanut siellä Ikeassa sanoa mitään.
Hyvä kolumni!
Viime vuonna joku oli levitellyt naapurustossani lappuja, joihin oli kiinnitetty ruusu, ja joissa etsittiin jotain naista, jonka kanssa oli siinä lähistöllä vaihdettu muutama sana. Tästäkin iltapäivälehdet uutisoi romanttisena. Itse ajattelin sen lapun nähtyäni kyllä ihan muuta, järkyttävän pelottavalta vainoamiselta tuo omalla kohdalla tuntuisi. Ruusut ja kaikki, ihankuin joku kauhuelokuvan tappouhkaus ennemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain NAISEN? Miehiäkö saa yhä häiritä??!
Ja taas mies kääntämässä keskustelun itseensä ja omiin tunteisiinsa.
Niin mitäpä sitä miesten tunteista keskustelemaan. Mitä väliä niillä on koska NAISTEN tunteet on ainoita kokemisen ja keskustelun arvoisia tunteita. Miehet on niitä jotka aiheuttaa kaikki negatiiviset tunteet.
Olipa hyvä kolumni! Erityisesti ihan lopussa, missä tuotiin esille etsintäkuulutettavan kiusallinen asema (joka lienee monille naisille ja miehillekin tuttu):
"Julkinen etsintäkuulutus asettaa etsittävän vähintään kiusalliseen tilanteeseen – etenkin, jos on jo ainakin epäsuorasti torjunut etsijän, esimerkiksi antamalla väärän puhelinnumeron, jättämällä nimensä kertomatta tai livahtanut jollain muulla verukkeella pois tilanteesta.
Moni tietää, miten piinallista on vaikkapa baarissa yrittää päästä eroon sinnikkäästä pokaajasta, josta ei itse ole kiinnostunut. Voi vain kuvitella, miten ikävältä se tuntuu silloin, kun puoli internetiä epäsuorasti painostaa ottamaan yhteyttä ja tekemään etsijästä onnellisen."