Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä ihan normaalia kasvatusta nykyään?
12.04.2018 |
Ymmärrän, että ajat muuttuu ja eri perheillä on eri tapoja kasvattaa lapsiaan, mutta lapsettomana, itse 80-luvun lapsena olen hämilläni seuraavasta, ja kysynkin onko tämä ihan yleistä nykyään, vai onko kohdalleni vaan osunut erityisen äidilliset yrittäjä-äidit?
Olen siis sellaisessa ammatissa, että käyn paljon yrittäjien luona ja sitä varten tietenkin varataan aika käynnilleni. Olen huomannut, että todella monessa perheessä "perinteinen normaali työaika" 8-16 on aika haastavaa, kun naisyrittäjäperheessä se äiti ei ole töissä silloin. Jos on useampi lapsi, niitä lapsia kuskataan kouluun yksi vaikka klo 8 ja seuraavat vaikka klo 9. Sitten sitä ensimmäistä haetaan jo vaikka klo. 13 ja loput klo 14 tai 15. Välissä ollaan mukana kun joku lapsista käy hammaslääkärissä, lääkärissä, rokotuksessa tms. Käytännössä siis se yrittäjä-äiti kuskaa lapsiaan pitkin päivää ja on mukana kaikissa mahdollisissa jutuissa, joita nykyaikana tuntuu olevan todella paljon ja kun lapset ovat kotona, perhe-elämä tietenkin vaatii osansa, eikä siinä käydä läpi paperiasioita. Enkä siis nyt puhu mistään ihan pienistä lapsista, joilla olisi pitkä koulumatka tai jotain konsultointikäyntejä, vaan ihan pääkaupunkiseudulla toimin itse ja nämä perheet ovat PK-seudulla kaikki. Onko ihan yleistä, että 8-10 -vuotiaita lapsia kuskataan koko ajan ja äidit menee mukaan hammaslääkäreille ja muihin perusjuttuihin ihan koko ajan? Miksi? Tämä hämmentää itseäni, kun itsellä ei ole lapsia ja silloin kun olin lapsi, niin itse mentiin kouluun, tultiin sieltä kotiin ja kouluhammaslääkärikäynneille, rokotuksiin ja muihin ei äidit tulleet mukaan. Mietin myös milloin nämä yrittäjä-äidit ehtii olla niitä yrittäjiä? Yöllä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et mene mukaan, niin nykyään katsotaan, että et ole lainkaan kiinnostunut lapsesi asioista ja se voi johtaa turhaan lastensuojeluilmoitukseen. Nykyään on niin kieroutunutta porukkaa tuolla terveyspuolella, että lasu napsahtaa jos et osallistu. Tuota kouluun kuskaamista en ymmärrä, paitsi jos sää sen vaatii (kova pakkanen esim.). Vasta yläkoululaisen nykyään katsotaan selviytyvän itsenäisesti hammaslääkärissä ja terveydenhoitajalla ja koululääkärissä. Kouluterkka ja koululääkäri näkevät kovasti vaivaa pitääkseen vanhemmat poissa, jotta pääsisivät utelemaan nuorelta kotiasioita ja jotain heikkoa kohtaa johon lasun iskeä.
*sanaton*
Mitä se äiti siellä hammaslääkärissä sitten tekee? Istuuko esiteinin vierellä vai mitä? Onko nykyään hammaslääkäreiden toimenpidehuoneessa joku äitituoli, josta äiti seuraa toimenpiteitä?
Oon kyllä onnellinen, etten ole nykyajan lapsi. Nykyajan lapsuus kuulostaa ahdistavalta.
Tämä äiti odottaa odotushuoneessa ja saa sitten ohjeet siitä, miten oikomishoito etenee, mitä pitää muistaa tehdä seuraavan noin 4 vko aikana jne. Ei se meidän 10v ole vielä ihan niin varma maailmasta, että tasan tarkkaan muistaisi yhden näyttökerran jälkeen, miten kuminauhoja viritellään tai hammasrautoja huolletaan.
Eikä se ole keneltäkään pois, vaikka kuljetan lapsia kouluun. Tai tietty on siltä myyntitykiltä, joka haluaa varata minulta yrittäjältä kahvitteluaikaa. Jostain syystä aika moni kuvittelee, että koska yritykseni pääpaikka on kotona, niin olen pullantuoksuinen kotiäiti, joka tarjoaa kaiken maailman konsulteille kivaa seuraa ja omaa aikaansa ihan ilmaiseksi. Usein se "et voi tulla aamulla, kuljetan lapsia kouluun" on pelkkä tekosyy.
Eikö se teidän 10v ymmärrä ottaa puhelinta taskusta ja kuvata videolle kun asia näytetään? Eipä itsellelleni olisi tuon ikäisenä tullut pieneen mieleenkään että vanhemmille tarvitsisi edes kertoa jos menee lääkäriin tai hammaslääkärille. Mistä vanhemmat tällaisia nykyäänkään tietäisivät, jos lapsi ei edes kerro ? 10v:n hoitotietoja eivät vanhemmat pääse enää edes näkemään ja hyvä niin.
Siis kuvata se käynti?! En usko että (hammas)lääkäri edes suostuisi siihen. En tiedä oliko lapselle edes kerrottu miten vekotin pestään (voiko/pitääkö keittää ja kuinka ysrin). Ei hänellä ainakaan ollut hajuakaan siitä. Olisi varmaan pitänyt nauhoittaa koko käynti.
Tääkin asia oli 80- luvulla näppärästi ratkaistu niin, että kyn raudat lyötiin suuhun, sai mukaan kirjallisen ohjeen mm. niiden puhdistamisesta. Ei tarvinnut äidin varata puhelinaikaa tai tulla demonstraatioon että mitä ja milloin. Näin muuten toimi homma nykyisinkin, tosin oma lapseni oli jo 12-vuotias kun sai raudat ja tietenkin hoiti ne itsenäisesti ja hyvin hoitikin. Itselläni on sellainen oikomishistoria ettei varmaan ole olemassa kojetta jota mulla ei olis ollut. Ei ne nyt avaruustiedettä ole kuitenkaan.
Miten edes pystyy niitä kuminauoja toisen suuhun virittämään? Täytyy olla motoriikassa jotain häikkää jos ei 10-vuotias saa niitä suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä blogissa olen nähnyt sellaisen kuvan, jossa hammaslääkärin tuolissa makoili äiti ja sitten se lapsi siinä sylissä. Lasta kai hoidettiin, äiti piteli kiinni ja oli turvana? Näytti oudolta.
Näin myös meillä lapsen 5-vuotis hammastarkastuksessa. Lienee joku tänä vuonna tullut uusi juttu..
Vierailija kirjoitti:
En osaa kommentoida mitään tämän päivän yrittäjä naisista, kun en yrittäjä ole. Työelämässä palkollisena kumminkin.
Mutta tuota 80 lukua kyllä osaan kommentoida. Olin yrittäjäperheen lapsi. Lapsuudesta muistan vain ja ainoastaan lapsen/ taloudenhoitajamme. Nii ja tietysti nämä piiskat, selkäsaunat, luunapit ja nurkassa seisomiset (terkut vaan vanhemmille) . Aina olin tiellä, väärässä paikassa väärään aikaan, ylipäänsä rasitteena ja ylipäänsä olemassa. Vanhemmat olivat aina kiukkuisia ja väsyneitä ja kiukku purkautui meihin lapsiin. En muista että oltaisiin koskaan perheenä tehty mitään meidän lasten ehdoilla vaan nekin harvat kerrat mitä oli, seurattiin kireitä vanhempia ja oltiin hiljaa.
Kun menin kouluun, lasten/taloudenhoitaja irtisanottiin ja pienempi veli meni hoitoon ja minä eka luokasta asti tulin yksin kotiin ja olin kotona iltaan asti kun vanhemmat tuli pikkuveikan kanssa kotiin.
Että sellasta se oli se kultainen 80 luku...
16 vuotiaana muutin pois kotoa, enkä ole taakseni katsonut.
Hyvä että vanhemmat ovat tänäpäivänä osallistuvia, itse en edes muista kummankaan vanhemman ikinä halanneen minua.
Nyt itselläni on tytär, ja pistän oman lapsen kaiken edelle (kuri ja säännöt toki on) mutta koskaan ei työ tule tai mene lapsen edelle. Olen itse kokenut sen, miten vähäpätöinen sitä voi olla, enkä ikinä anna oman tyttären tuntea samoin. Raha on vain rahaa, sillä ei voi rakkautta ostaa. Arvatenkin en ole vanhempieni kanssa tekemisissä, ei ole mitään yhteistä.
Tää nyt on sitten ihan toinen ääripää. Sulla näyttää olevan homma hanskassa mutta helposti voi heilahtaa ääripäästä toiseen. Esim. minun äitiäni myös kohdeltiin kuin pikkuaikuista ja minulle sitten hän on ollut curlaaja joka tukahdutti kaikki itsenäistymisyritykseni ja hääsäsi ja höösäsi siinä vieressä. Ei tule hyvää jälkeä tuostakaan.
No ihan normaalia. Monessa muussa maassa ei tuon ikäisiä saa jättää edes kotiin yksin.
Minäkin olen vielä -90 luvulla pienenä ekaluokkalaisena lähtenyt yksin kouluun ja tullut tyhjään kotiin. Pyörinyt pihalla koti avain kaulanauhassa yksin. Joo, pärjäsin, mutta kyllähän sitä aika heitteillä silloin oltiin. Toki se oli ajan tapa ja tilanteiden sanelema pakko.
Nyt oma esikoinen menossa eskariin, ja kovin vaikea nähdä että hän voisi jo vuoden päästä mennä ominpäin kouluun yms. Ei, kyllä me aiomme olla vahvasti mukana kaikessa vielä ihan minimissään pari ekaa kouluvuotta. Myös koulumatkoissa koska asutaan melkein kaupungissa ja liikenne on hyvin vilkasta, en laskisi pientä ekaluokkalaista tuonne yksin.
Alue: Aihe vapaa
Ap, sitten kun olet hankkinut pari lasta niin kaikki asiat ei enää tunnukkaan niin ihmeellisiltä..minäkin joskus lapsettomana jaksoin ihmetellä kovasti lapsiperheiden juttuja, mutta nyt kolmen lapsen äitinä en juurikaan. Meitä perheitä on niin moneen eri junaan ja suurin osa toimii mielestään parhaalla tavalla sille omalle lapselleen!