Lue keskustelun säännöt.
Saatan olla lesbo mutta minulla on mies ja lapsi
11.04.2018 |
En tiedä, mistä tätä lähtisi purkamaan. Kenellekään ystävälleni en kehtaa asiasta puhua ja mieheni on viimeinen ihminen, jonka haluan tästä tietävän. Olen kuitenkin parin viime kuukauden ajan miettinyt, olenko oikeasti lesbo. Teini-iässä tulin asian kanssa jo kaapista uloskin, mutta noh, jostain syystä tuntui olevan ainakin silloin ihan mahdoton tehtävä löytää oman ikäistäni lesbotyttöä, joka ei olisi mielenterveysongelmainen tai jolle lesbous ("lesbous") ei olisi ollut vain osa jotain ihme kapinavaihetta tai erilaisuuden tavoittelua. Jos olisin löytänyt, en kovinkaan todennäköisesti olisi tässä nyt. Mutta niin minä vaan olen... Aloin sitten ehkä osittain epätoivoisuudesta ja varmasti osittain selkärangattomuudestakin tietyllä tapaa ajautumaan miesten kanssa parisuhteisiin. Olen aika yksinäinen ollut aina ja kun sitten olin hyviksi ystävikseni luulemiani miehiä menettänyt kokonaan elämästäni sen takia, etten halunnut viedä hommaa parisuhteeksi, niin aloin jossain kohtaa mennä vaan mukana (en ole ylpeä tästä). Kaikki päättyivät lopulta minun aloitteestani. En ole ikinä erityisesti hakenut parisuhdetta miehen kanssa enkä tajua, mikä hitto niitä on alunperinkään voinut vetää mun puoleeni niin paljon, koska eihän siinä ole mitään tolkkua. Yksinäisiä, 100 % heteroja naisia on maailma pullollaan. Sinkkuna en ole ollut kuin viimeksi yläkouluiässä, mikä ei ehkä ole ainakaan auttanut aidon identiteetin löytymistä.
No mutta siis joka tapauksessa olen tällä hetkellä yhdessä miehen kanssa ja meillä on lapsi, ja jostain ihme syystä tämä asia on viime kuukausien aikana alkanut vaivaamaan mua ihan toden teolla. Välitän miehestäni, mutta en kuitenkaan ehkä ihan rakasta sillä tavalla kuin miestään kuuluisi rakastaa. En ole toisaalta oikein ikinä tuntenut mitään ihmeellisiä rakkauden tunteita miehiä kohtaan, joten siinä ei siinä mielessä ole mitään poikkeuksellisen hälyttävää. Mulla ei varsinaisesti ole edes mitään erotoiveita ainakaan tällä hetkellä. Meillä menee kaikki ihan kivasti, mutta tuntuu pahalta valehdella, kun mieheni yrittää kysellä, miksi olen muuttunut niin oudoksi ja etäiseksi. Musta on jo pitkään tuntunut, että jotain puuttuu. En vain tiedä yhtään, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Ajattelenko, että olisin jotenkin maagisesti onnellisempi naisen kanssa, ja on vaan niin helvetin vaikea olla vain tyytyväinen, kun asiat on hyvin, vai yrittääkö se tunne viestiä minulle, että olen ihan oikeasti väärässä parisuhteessa.
Nyt kun olen saanut elämäntarinani ja jonkin verran näitä sekavia ajatuksiani tähän vuodatettua, niin kysyn teiltä, rakkaat av-palstalaiset, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö tästä puhua, kenelle? Onko kenelläkään mitään järkeviä ajatuksia tilanteesta tai selitystä sille, miksi nyt yhtäkkiä monen vuoden jälkeen en saa tätä asiaa päästäni? Toivoisin asiallisia ja järkeviä vastauksia, vaikkei tämä ehkä ole kaikkein otollisin alusta niitä saavuttaa. En vain uskalla puhua tästä asiasta ollenkaan oikeassa elämässä, koska jos tämä olisikin jotain ohimenevää, niin olisin tuhonnut koko rakentamani elämän aivan turhaan.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tietää, että mulla oli opiskeluaikana kämppiksen kanssa seksisuhde, eikä haittaa yhtään. Olen teinistä lähtien ajatellut, että olen bisse ja pystyn ihastumaan johonkin ihanaan tyyppiin sukupuolesta riippumatta. Olennaista tässä olisi se, että rakastan juuri omaa miestäni ja haluan olla parisuhteessa hänen kanssaan. Muut ihmiset ovat ikään kuin tämän kuvion ulkopuolella. Eri asia sitten, jos jollain on fetisoitu ajatus, että olisi pakko saada esim. seksiä toiselta naiselta. AP:lla ilmeisesti oli miehensä kanssa toimiva intiimielämä?
Vähän niin ja näin. Pystyn kyllä seksiin, eihän se hirveästi vaadi. Hieman ongelmallista on, että koen seksin vaivaannuttavana ja jälkeenpäin jää vähän hyväksikäytetty olo. Mieheni on tämänkin huomannut, enkä osaa vastata järkevästi missä mättää. Halu päästä harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa ei kuitenkaan ole ollenkaan tässä se pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat ukkosi pihalle ja ryhdyt toteutamaan itseäsi. Ja sillä hyvä. Ei pidä aina tehdä asioista liian monimutkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vähän niin ja näin. Pystyn kyllä seksiin, eihän se hirveästi vaadi. Hieman ongelmallista on, että koen seksin vaivaannuttavana ja jälkeenpäin jää vähän hyväksikäytetty olo. Mieheni on tämänkin huomannut, enkä osaa vastata järkevästi missä mättää. Halu päästä harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa ei kuitenkaan ole ollenkaan tässä se pääasia.
Voisi kuvitella, että asiaan vaikuttaa kokemasi tilanteen epäselvyys. Vaikeaa varmasti on, jos koet, että mies ei hyväksyisi sinua seksuaalisuutesi takia. Asian voisi esittää niin, että lähtökohtaisesti haluaisit olla miehesi kanssa, ja että onko hänelle sitten kynnyskysymys, että pystyt viehtymään myös naisista.
Avainasia tässä taitaa olla sielunkumppanuus, josta puhuit. Se sakki täällä, joka pyörittelee jotain määritelmiä ja asettelee ihmisiä lokeroihin, on ihan pihalla. Seksi tapahtuu suurimmaksi osaksi ihmisen pään sisällä ja jos sen suuremman yhteyden on jonkun kanssa kokenut, sitä on vaikea unohtaa.
Luultavasti olisin itsekin edelleen naimisissa lasteni isän kanssa, jos olisin voinut jakaa ajatuksiani seksuaalisuudestani, toiveistani ja fantasioistani siihen liittyen hänen kanssaan. Ehkä se olisi jopa lähentänyt meitä. Valitettavasti hänen homofobiansa aiheutti valtavan mustasukkaisuuden ja raivon, kun kerroin hänelle, että tunnen vetoa naisiin. Siinä sitten sinniteltiin vielä 8 pitkää vuotta, kunnes lähdin lasten kanssa. Nyt tunnen itseni ihanan vapaaksi vaimoni kanssa ja lapsetkin ovat kiitelleet, että lähdimme siitä helvetistä, samoin ex-mies voi paljon paremmin. Win-win-win.
Toivottavasti elämäsi järjestyy, ja tottakai niin lopulta käy. Jokaisella vaan on se oma polku, jota kuljetaan omaan tahtiin.
Varmasti vaikuttaa. En kuitenkaan tiedä, auttaako puhuminen tähän. Mies on jokseenkin epävarma ollut aina, ja jos kertoisin epäileväni seksuaalista suuntautumistani, se tuskin ihan hirveästi auttaisi asiaa. Tuskin moni nainenkaan hirveän kannustavana kokisi tilannetta, jos sukupuolet käännettäisiin toisin päin. Sitten on ne kaikki muutkin jutut, joista tuolla aiemmin selitin. Toisaalta en tiedä yhtään, millaisia teorioita hän mahtaa tällä hetkellä pyöritellä päässään selityksiksi ihmettelemilleen jutuille. En mä voi ikuisesti keksiä tekosyitäkään. Damned if i do, damned if i don't.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan osaa sanoa tähän mitään? :/
on tosi vaikea kysymys
Minä olen bi, enemmän suuntautunut naisiin. Silti minulla on lähes aikuiset lapset ja pitkä avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen bi, enemmän suuntautunut naisiin. Silti minulla on lähes aikuiset lapset ja pitkä avioliitto.
Ei taida olla edes harvinaista
Harmittaa sun miehen puolesta. Sen elämän sä pilaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pohdin ihan samoja asioita, mutta minulla ei onneksi ole miestä tai lasta. En ole koskaan edes seurustellut. Olen sekaisin. Joka puolella oleva heterorummutus aiheutti sen, että en pitkään aikaan edes tajunnut ajatella tällaista vaihtoehtoa. Miehet ahdistavat minua, jos heitä pitäisi miettiä romanttisessa mielessä. Olen ennen ajatellut sen johtuvan siitä, että en vain ole tavannut sitä oikeaa.
Nykyään tilanne on päinvastoin. Lipsuttelu ja släppäröinti alkaa olla normaalia toimintaa. Heteroille lähinnä naureskellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla lesbo.
Voit olla bi.
Täysin hetero ei voi kiinnostua mitenkään romanttisesti/seksuaalisesti omasta sukupuolestaan, eikä täysin homo/lesbokaan voi noin toimia koska kokee asian ällöttäväksi.
He jotka "ensin kokeilee/on miehen/naisen kanssa koska pitää olla" on siis 100% varmuudella bi-seksuaaleja, aika epäreilua vesittää termejä oikeasti homojen/lesbojen osalta.
Ei bi seksuaalikaan muutu heteroksi/lesboksi vaikka "kokeilujen" jälkeen pysyisikin yhdessä sukupuolessa lopun ikäänsä.
Siksi meillä on nämä termit, ääripäät jotka ei koskaan edes ajattele omaa sukupuoltaan siinä mielessä ja sitten siltä väliltä olevat jotka kokevat molemmat kiinnostavana jossain vaiheessa elämää.
Eli et ainakaan lesbo ole
Tämä nyt on täyttä paskaa. Ei ole olemassa ainoastaan "täysin homoja/heteroita" ja biseksuaaleja. Suurin osa on ainakin vähän bi, mutta ei ole mielekästä kutsua itseään biseksuaaliksi jos on vaikka kerran kokeillut vastakkaista sukupuolta mutta ei halua sitä enää uudestaan. Tai jos joskus ihastuu tai fantasioi jostakin, mutta käytännössä valitsee vain toisen sukupuolen. Jokainen voi määritellä itsensä miten haluaa, eivät nuo ole mitään suljettuja lokeroita vaan liukuva jana. Puhumattakaan siitä, että seksuaalisuus voi muuttua elämän myötä.
Ihminen voi myös esittää heteroa. Ei homous automaattisesti tarkoita että vastakkainen sukupuoli ällöttää. Yksilölliset erot!T. Lesbo, joka jossain vaiheessa luuli/koki olevansa bi
Amerikkalaisten tutkimusten mukaan noin 5 % ihmisistä kuuluu LGBTQ+ ryhmään ja loput 95 % on heteroita.
https://williamsinstitute.law.ucla.edu/publications/how-many-people-lgb…
https://eu.usatoday.com/story/news/nation/2021/02/24/lgbtq-gallup-poll-…
Tuo sama prosenttiluku pätee yhtä lailla Suomessa kuin Saudi-Arabiassakin samalla tavoin kuten vasenkätisten määrä on vakio eri maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koet olevasi lesbo, oletko rakastunut naisiin? Oletko yrittänyt ottaa heihin yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Et sinä lesbo ole jos olet onnistunut lapsen tekemään miehen kanssa. Lesbo ei voi kiihottua miehen kanssa.
Minä ymmärrän kyllä tätäkin. Monella naisella osa vuosista menee niin, että suhteisiin miehen kanssa tavallaan vain päädytään, mutta seksihalujaei ole kehenkään kovin paljon, mutta sitä ei itse tiedä, ennen kuin sitten tapaa jonkun, joka ne todella herättää, esim sen erityisen naisen, tai miehen. On yllättäväntavallista, että naiset harrastavatseksiä erityisesti kiihottumatta, ja seksi on sellaista ihan ok.
kaikki on demoneiden kuiskuttelua koska lopunajan perverssi henkivalta on homolespohenki ja antikristus, etsi Jeesus sydämeen ja pelastu ja tule terveeksi amen
Moi.
Olen mies. Haluaisitte, että poistun.
Ajattelin priden kunniaksi kertoa tarinani.
Olen 47 - vuotias mies. Aina tyttöjen /naisten suosiossa.
Tapasin taannoin miehen, johon olen hyvin ihastunut romanttisesti. Siis todella coolin ja älykkään.
Suurin ongelma tulee juuri tuossa typerassä seksissä. Haluaisin hänen kanssaan vain pussailla ja kävellä käsi kädessä ja olla romanttinen.
Mutta - Minä pidän Naisista. Punahiuksisista, lyhyistä, kaljuista, silmälaseista, hameista...
Minä vaan pidän naisista, enkä usko, että tämä " kaverini " kauaa katselisi a - seksuksaalista romanttista suhdetta.
Kaikenlaista sitä kokeekin.
Kyllä minä olisin mahdollisimman epäitsekäs ja kertoisin miehelleni. Voisitte elää harmonista elämää vuoroviikoin.
Et ole ainoa tuossa tilanteessa oleva, etkä edes ainoa täysin lesbo.
Minusta sinun kannattaisi avata keskustelu miehesi kanssa, kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi, ja lähteä siitä eteenpäin. Parisuhdeterapiasta voi olla hyötyä asian käsittelemisessä ja erilaisten ratkaisujen miettimisessä. Kaikkea ei ole mikään pakko myöskään rysäyttää hajalle, vaikka päätyisittekin siihen, että parisuhde ei ole sinulle tai teille se oikea, kunhan pystytte olemaan avoimia toisillenne.
Jos et pysty puhumaan miehellesi vielä ihan suoraan, suosittelisin juttelemaan jollekin ulkopuoliselle. Ehkä SETAlla olisi keskusteluapua tarjolla tällaiseen tilanteeseen?
Kyllä minäkin olen pitkän avioliiton ja 3 lapsen lomassa huomannut että taidan olla bi. Mutta mitäs siitä, olen avioliittovalani vannonut ja äiti, joten siinä on sellaiset sitoumukset että en ala katselemaan aidan toiselle puolelle. Ihan mielenkiintoista silti. En ole kertonut puolisollekaan.