Lue keskustelun säännöt.
Saatan olla lesbo mutta minulla on mies ja lapsi
11.04.2018 |
En tiedä, mistä tätä lähtisi purkamaan. Kenellekään ystävälleni en kehtaa asiasta puhua ja mieheni on viimeinen ihminen, jonka haluan tästä tietävän. Olen kuitenkin parin viime kuukauden ajan miettinyt, olenko oikeasti lesbo. Teini-iässä tulin asian kanssa jo kaapista uloskin, mutta noh, jostain syystä tuntui olevan ainakin silloin ihan mahdoton tehtävä löytää oman ikäistäni lesbotyttöä, joka ei olisi mielenterveysongelmainen tai jolle lesbous ("lesbous") ei olisi ollut vain osa jotain ihme kapinavaihetta tai erilaisuuden tavoittelua. Jos olisin löytänyt, en kovinkaan todennäköisesti olisi tässä nyt. Mutta niin minä vaan olen... Aloin sitten ehkä osittain epätoivoisuudesta ja varmasti osittain selkärangattomuudestakin tietyllä tapaa ajautumaan miesten kanssa parisuhteisiin. Olen aika yksinäinen ollut aina ja kun sitten olin hyviksi ystävikseni luulemiani miehiä menettänyt kokonaan elämästäni sen takia, etten halunnut viedä hommaa parisuhteeksi, niin aloin jossain kohtaa mennä vaan mukana (en ole ylpeä tästä). Kaikki päättyivät lopulta minun aloitteestani. En ole ikinä erityisesti hakenut parisuhdetta miehen kanssa enkä tajua, mikä hitto niitä on alunperinkään voinut vetää mun puoleeni niin paljon, koska eihän siinä ole mitään tolkkua. Yksinäisiä, 100 % heteroja naisia on maailma pullollaan. Sinkkuna en ole ollut kuin viimeksi yläkouluiässä, mikä ei ehkä ole ainakaan auttanut aidon identiteetin löytymistä.
No mutta siis joka tapauksessa olen tällä hetkellä yhdessä miehen kanssa ja meillä on lapsi, ja jostain ihme syystä tämä asia on viime kuukausien aikana alkanut vaivaamaan mua ihan toden teolla. Välitän miehestäni, mutta en kuitenkaan ehkä ihan rakasta sillä tavalla kuin miestään kuuluisi rakastaa. En ole toisaalta oikein ikinä tuntenut mitään ihmeellisiä rakkauden tunteita miehiä kohtaan, joten siinä ei siinä mielessä ole mitään poikkeuksellisen hälyttävää. Mulla ei varsinaisesti ole edes mitään erotoiveita ainakaan tällä hetkellä. Meillä menee kaikki ihan kivasti, mutta tuntuu pahalta valehdella, kun mieheni yrittää kysellä, miksi olen muuttunut niin oudoksi ja etäiseksi. Musta on jo pitkään tuntunut, että jotain puuttuu. En vain tiedä yhtään, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Ajattelenko, että olisin jotenkin maagisesti onnellisempi naisen kanssa, ja on vaan niin helvetin vaikea olla vain tyytyväinen, kun asiat on hyvin, vai yrittääkö se tunne viestiä minulle, että olen ihan oikeasti väärässä parisuhteessa.
Nyt kun olen saanut elämäntarinani ja jonkin verran näitä sekavia ajatuksiani tähän vuodatettua, niin kysyn teiltä, rakkaat av-palstalaiset, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö tästä puhua, kenelle? Onko kenelläkään mitään järkeviä ajatuksia tilanteesta tai selitystä sille, miksi nyt yhtäkkiä monen vuoden jälkeen en saa tätä asiaa päästäni? Toivoisin asiallisia ja järkeviä vastauksia, vaikkei tämä ehkä ole kaikkein otollisin alusta niitä saavuttaa. En vain uskalla puhua tästä asiasta ollenkaan oikeassa elämässä, koska jos tämä olisikin jotain ohimenevää, niin olisin tuhonnut koko rakentamani elämän aivan turhaan.
Kommentit (70)
Miltä sinusta tuntui, kun menit naimisiin ja sait lapsia. En tietenkään tunne tilannetta, mutta ajattele, oletko jäänyt vaille äidin rakkautta. Lapsiarki voi olla aika haastavaa, jolloin voi tulla äitiä ikävä. En usko, että olet lesbo, mutta vain sinä itse tiedät. Asia ei ole välttämättä mustavalkoinen, koska jokaisessa naisessa on ripaus mieshormoonia ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee eniten tuo viimeinen lause "olisin tuhonnut koko rakentamani elämän aivan turhaan". Ihan kuin mies ja lapsi olisivat vain välineitä sinun projektissasi. Voi olla, että heidän elämänsä olisi selkeämpää kahdestaan ainakin sen aikaa, kun etsit itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta tuntui, kun menit naimisiin ja sait lapsia. En tietenkään tunne tilannetta, mutta ajattele, oletko jäänyt vaille äidin rakkautta. Lapsiarki voi olla aika haastavaa, jolloin voi tulla äitiä ikävä. En usko, että olet lesbo, mutta vain sinä itse tiedät. Asia ei ole välttämättä mustavalkoinen, koska jokaisessa naisessa on ripaus mieshormoonia ja päinvastoin.
Selitätkö tosissasi tuota lesbot ovat jääneet vaille äidinrakkautta ja haluavat siksi naisen?? :D Sinun täytyy olla trolli... Ainakin toivon niin.
Elämä on kylmästi todettuna just sellainen, mitä siitä itse tekee.
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta tuntui, kun menit naimisiin ja sait lapsia. En tietenkään tunne tilannetta, mutta ajattele, oletko jäänyt vaille äidin rakkautta. Lapsiarki voi olla aika haastavaa, jolloin voi tulla äitiä ikävä. En usko, että olet lesbo, mutta vain sinä itse tiedät. Asia ei ole välttämättä mustavalkoinen, koska jokaisessa naisessa on ripaus mieshormoonia ja päinvastoin.
Miten ihmeessä ihmisten hormonitasot liittyy tähän mitenkään? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto oot sekaisin. Jos olet mennyt tekemään lapsen miehesi kanssa, ja mies on ihan ok, et todellakaan mene hajoittamaan lapsesi ja miehesi elämää.
Tuollaisia tarinoita katsos se jatkuva heterorummutus ja homofobia voivat saada aikaiseksi.
Eikös nykyään ole vallalla pikemminkin homorummutus? Heterot leimataan ahdasmielisiksi aitoavioliittolaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto oot sekaisin. Jos olet mennyt tekemään lapsen miehesi kanssa, ja mies on ihan ok, et todellakaan mene hajoittamaan lapsesi ja miehesi elämää.
Tuollaisia tarinoita katsos se jatkuva heterorummutus ja homofobia voivat saada aikaiseksi.
Eikös nykyään ole vallalla pikemminkin homorummutus? Heterot leimataan ahdasmielisiksi aitoavioliittolaisiksi.
Ei. Avaa silmäsi sille kuinka paljon ja joka paikassa heteroutta rummutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sillä ole merkitystä rakastaako naisia vai miehiä, ihmisistähän loppupeleissä on kyse.
Eikö tosiaan voi arvostaa ihmistä ihmisenä? Kaikissa parisuhteissa on hyviä ja huonoja puolia.
Heteronaiset eivät todellakaan kylve ystävättärensä kanssa tai kokeile seksiä ystävättären kanssa edes humalassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heteronaiset eivät todellakaan kylve ystävättärensä kanssa tai kokeile seksiä ystävättären kanssa edes humalassa..
Ootko koskaan kuullut Kinseyn asteikosta tai termistä "heteroflexible"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto oot sekaisin. Jos olet mennyt tekemään lapsen miehesi kanssa, ja mies on ihan ok, et todellakaan mene hajoittamaan lapsesi ja miehesi elämää.
Tuollaisia tarinoita katsos se jatkuva heterorummutus ja homofobia voivat saada aikaiseksi.
Eikös nykyään ole vallalla pikemminkin homorummutus? Heterot leimataan ahdasmielisiksi aitoavioliittolaisiksi.
lgbt vähemmistöön kuuluvana ja siihen liittyviin asioihin kiinnostuneena voin sanoa että aihepiiriin liittyviä uutisia ja asioita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Toki niitä silloin tällöin pulpahtaa, ja jostain syystä nuo muutamat harvat kerrat ovat tarpeeksi joillekin tietyille ihmisille muuttamaan maailman sateenkaarenväriseksi homoyhdyskunnaksi. Kun ei tajuta miten alitajuntaisesti sitä ohitetaan kaikki itselle "sopivat" aiheet edes niitä kunnolla huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on mies ja kaksi lasta. Ollaan oltu yhdessä 15-vuotta ja hyvin menee joka saralla.
Useampi vuosi takaperin tapasin kuitenkin ihmisen - naisen joka vei totaalisesti hetkellisesti jalat alta. Tämä tapahtui siis ennen lapsia. Tämä ihminen on ollut ainoa nainen, johon minulla on ollut oikeasti sellaista vetoa, että se oli menoa. Silloin tajusin, että ei sillä taida olla väliä onko minulle vastapuolena mikä sukupuoli; persoona ratkaisi ja vetovoima oli kummallekin selvää ihan ensitapaamisesta. Miehiä ja naisia olen toisaalta aina pitänyt molempia viehättävänä.
No silloin ihan avoimesti miehelle asiasta kerroin ja mies oli sitä mieltä, ettei ko. homma ollut häneltä mitenkään pois.
Jutusta ei tullut sen kummempaa (ei meistä kumpikaan halunnut toisen kanssa seurustella tmv), mutta ne yhteiset hetket mm. baarin vessassa, kun nähtiin jne. Huhhuh. Kaikkien näiden vuosien jälkeen niiden pelkkä ajatteleminenkin saa perhoset mahassa lipattamaan ja on oikeastaan parasta s**iä mitä olen koskaan kokenut. Muiden miesten kanssa en ole ollut enää sen jälkeen, kun puolisoni tapasin.
Olen miettinyt, että joskus voisin kokeilla samaa sukupuolta uudestaan. Mutta toisaalta tämä oma tilanne (mies ja lapset) tuntuu juuri oikealta myös.
Mikäli jotain menisin tekemään, en tekisi sitä puolisoni selän takana.
Suosittelisin olemaan rehellinen ja selvittämään asian. Mikäli tämä tarkoittaa eroa nykyisestä puolisosta, niin usko minua; et tule pitkällä tähtäimellä katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heteronaiset eivät todellakaan kylve ystävättärensä kanssa tai kokeile seksiä ystävättären kanssa edes humalassa..
Ootko koskaan kuullut Kinseyn asteikosta tai termistä "heteroflexible"?
En. Kertoisitko niistä? Itse siis ajattelen olevani hetero, eikä tulisi mieleenkään kylpeä naisen kanssa mitenkään intiimisti (saunoa tietenkin voin alasti kaverin kanssa) tai harrastaa seksiä. Miellän tuollaiset naiset ainakin bi-seksuaaleiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heteronaiset eivät todellakaan kylve ystävättärensä kanssa tai kokeile seksiä ystävättären kanssa edes humalassa..
Ootko koskaan kuullut Kinseyn asteikosta tai termistä "heteroflexible"?
En. Kertoisitko niistä? Itse siis ajattelen olevani hetero, eikä tulisi mieleenkään kylpeä naisen kanssa mitenkään intiimisti (saunoa tietenkin voin alasti kaverin kanssa) tai harrastaa seksiä. Miellän tuollaiset naiset ainakin bi-seksuaaleiksi.
Etkö osaa itse googlettaa?
Et sinä lesbo ole jos olet onnistunut lapsen tekemään miehen kanssa. Lesbo ei voi kiihottua miehen kanssa.
AP tässä taas. Olen siis 22-vuotias ja ollaan oltu miehen kanssa syksyllä 5 vuotta yhdessä, kun sitä joku kysyi. Niille, jotka neuvoivat kertomaan miehelle: Olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että siitä pitäisi kyllä kertoa. Kuten varmaan voi arvata, tässä on kuitenkin monta muttaa. Ensinnäkin on tuo outo käsitys seksuaalivähemmistöistä yleensä. En tiedä, tulisinko ollenkaan edes ymmärretyksi. Sekään ei kuitenkaan merkitse minulle yhtään niin paljon kuin se, että mahdollinen lesbouteni särkisi hänen sydämensä. Olemme tehneet molemmat aivan hirveästi töitä parisuhteemme eteen, mieheni rakkaudesta minuun ja minäkin aivan vilpittömästä halusta saada kaikki asiat viimein ns. loksahtamaan paikalleen. Olen koko ajan ajatellut, että kunhan se-ja-se-juttu mukamas korjaantuu, kaikki on ihanaa ja elämme rakkaudentäyteistä elämää. Nyt pitkän aikaa kaikki on ollut hyvin, mutta koko ajan jokin tuntuu olevan hassusti. Välitän hänestä ihan hirveästi enkä haluaisi hänelle mitään pahaa ikinä. Minä halusin ja ainakin ajatuksen tasolla haluan edelleen tätä, mutta silti päivästä toiseen nämä jutut pyörivät mielessäni. Olen kokenut aivan hirveää syyllisyyttä ja ahdistusta koko asiasta. Mieheni ei todellakaan ole ansainnut tätä. Haluaisin vieläkin uskoa, että jos vain jatkan tässä, niin ennen pitkää nämä epävarmuudet häviävät enkä enää ajattele asiaa. Se vain tuntuu hieman epätodennäköiseltä.
Toinen eroa vastaan puhuva seikka on sitten se, että vaikka nyt kertoisin ja eroaisimme ja tajuaisin olleeni koko ikäni oikeasti ihan vaan lesbo, se ei välttämättä muuttaisi asioita lopulta lainkaan parempaan suuntaan. Haaveilen kyllä tyttöystävästä mutta lesboskeneen pinnallisesti silloin teini-ikäisenä tutustuneena tiedän, että tarjonta heteroille ei ole todellakaan sama kuin tarjonta homoseksuaaleille. En tiedä mistä se johtuu, mutta on todella hankalaa yrittää löytää vapaata, tasapainoista, itsestään huolta pitävää ja mukavaa tyttöä, joka olisi kiinnostunut toisista tytöistä ja vieläpä juuri minusta erityisesti. Aivan liikaa tuli ajauduttua tekemisiin mielenterveysongelmaisten tyttöjen kanssa ja ensimmäinen tyttöystäväni oli jopa väkivaltainen minua kohtaan. Pahimmassa tapauksessa siis särkisin mieheni sydämen ja hajottaisin perheeni aivan täysin turhaan tai jopa negatiivisin seurauksin. Kuulostan varmaan ihan superitsekkäältä miettiessäni näitä, mutta itsekäs taidan olla jo joka tapauksessa, jatkoin sitten tässä parisuhteessa tai en. Lastakin täytyy jo miettiä. En tiedä, onko sekään ihan ok evätä lapselta mahdollisuus kasvaa molempien vanhempiensa kanssa vain siksi, että äiti tahtoo tapailla tyttöjä.
Äääh, ei ole ollenkaan yksinkertaista tämä. :l
Vierailija kirjoitti:
Et sinä lesbo ole jos olet onnistunut lapsen tekemään miehen kanssa. Lesbo ei voi kiihottua miehen kanssa.
Mut kiihottuminen miehen kanssakin voi onnistua, kun on ihanat fantasiat naisesta. Vaik mies ei muutoin kiinnostais siinä mielessä. Nimim. Kokemusta on.
Ehkä oletkin bi? Eihän siinä mitään pahaa ole.
Meillä mies tietää, että mulla oli opiskeluaikana kämppiksen kanssa seksisuhde, eikä haittaa yhtään. Olen teinistä lähtien ajatellut, että olen bisse ja pystyn ihastumaan johonkin ihanaan tyyppiin sukupuolesta riippumatta. Olennaista tässä olisi se, että rakastan juuri omaa miestäni ja haluan olla parisuhteessa hänen kanssaan. Muut ihmiset ovat ikään kuin tämän kuvion ulkopuolella. Eri asia sitten, jos jollain on fetisoitu ajatus, että olisi pakko saada esim. seksiä toiselta naiselta. AP:lla ilmeisesti oli miehensä kanssa toimiva intiimielämä?
Tuollaisia tarinoita katsos se jatkuva heterorummutus ja homofobia voivat saada aikaiseksi.