Ärsyttävimmät ohjeet tuoreelle äidille

Minua ärsyttää lapselle jatkuva ruuan tuputus ja jos yritän kauniisti vihjailla että lapsen ei tarvitse koko ajan syödä jotakin, niin päivitellään, että kyllä lapsen nyt pitää ruokaa saada. Lapsi syö hyvin ja monipuolisesti, joten hän ei tarvitse puolentunnin välein keksiä, naksua, maitoa, mehua... Yritän puhua hammasterveydestä ja happohyökkäyksestä, mutta silti ajatellaan että kyse on vain lapsen painon tarkkailusta. Minun puolestani ruoka-aikoihin voi syödä niin paljon kuin napa vetää ja koska lapsi ruoka-aikoihin syökin hyvin, niin jatkuva ruuan mussutus on tarpeetonta.

Yritän puhua että lapsen hampaat kestää noin 5 happohyökkäystä päivässä ja tietyissä kyläpaikoissa tämä viisi happohyökkäystä täytyy jo muutamassa tunnissa. Ja sitten pitäisi lapsi vielä jättää viikonlopuksi hoitoon paikkaan, jossa puolentunnin välein koko ajan tungetaan suuhun jotain. Ja se on kuulemma vain ylivarovaisuutta kun en haluaisi alle 3 vuotiaalle vielä syöttää sokeria. Ihmetellään että on se kumma kun nykyään lapsille MITÄÄN antaa. Eli siis jos ei voi antaa sokeria, niin mitään muuta annettavaa ei jää jäljelle? 

"Lasta ei missään nimessä saa viedä saunaan ennen kuin on viisi vuotta" (kätilö synnytyslaitoksella). Teki mieli kysyä että missäs luulet vauvojen syntyneen vuosisatojen ajan suomalaisella maaseudulla...

Vierailija kirjoitti:

Anoppi aina tuli näyttämään, miten asiat tehdään jämpistit ja tehokkaasti. Miten vauva puetaan tosi nopeasti, miten ruoka lapioidaan tehokkaasti sen suuhun ja niin pois päin. Olen tehokas uranainen ja äitiysloman haaste ja myös onni minulle on sitä että rauhoitutaan ja vaikka köllötellään koko päivä. Vauva ei  tehokasta menoa ja tekemistä kaipaa, äidin ja muiden ihmisten läsnäoloa vain. Siksi aina ihmetytti ja turhautti se anopin tehokkuus. Mitäs sitten tehdään loppupäivä, kun ruuan syömisessä meni 1 minuutti? Itsellä oli tapana antaa lapsen sormiruokailla kaikessa rauhassa, niin että aikuisetkin ehtivät siinä samalla syödä ja vaikka jutustella ja vaihtaa kuulumisia. Se olisi vauvallekin kivaa sosiaalistamista. Mutta ei, johonkin oli koko ajan anopilla kiire. Pitkään aamulla nukkuminenkin oli paha synti.

Mun anoppi oli kovasti sitä mieltä, että sormiruokailu on lapselle pahasta, eikä opi tämän takia käyttämään aterimia. Ja toki se, että antaa lapsen rauhassa tutustua ruokaan ja opetella syömistä tarkoittaa sitä, että lapsen äiti on niin laiska, ettei viitsi syöttää lasta. Oma äiti totesi sormiruokailusta, että hän ei jaksaisi siitä tulevaa sotkua. Eipä sitä sotkuista kautta kovin monta hetkeä kestänyt... Ruokailusta tuli muutenkin paljon sanomista anopilta, kun en antanut lapsille ensimmäiseksi perunaa, leipää ja puuroa, vaan vihanneksia.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää se kun kaikki hokee kuinka isänsä näköinen lapsi on.

Vanha tapa, kun isästä ei voi olla varma! Äidistä voi...

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää lapselle jatkuva ruuan tuputus ja jos yritän kauniisti vihjailla että lapsen ei tarvitse koko ajan syödä jotakin, niin päivitellään, että kyllä lapsen nyt pitää ruokaa saada. Lapsi syö hyvin ja monipuolisesti, joten hän ei tarvitse puolentunnin välein keksiä, naksua, maitoa, mehua... Yritän puhua hammasterveydestä ja happohyökkäyksestä, mutta silti ajatellaan että kyse on vain lapsen painon tarkkailusta. Minun puolestani ruoka-aikoihin voi syödä niin paljon kuin napa vetää ja koska lapsi ruoka-aikoihin syökin hyvin, niin jatkuva ruuan mussutus on tarpeetonta.

Yritän puhua että lapsen hampaat kestää noin 5 happohyökkäystä päivässä ja tietyissä kyläpaikoissa tämä viisi happohyökkäystä täytyy jo muutamassa tunnissa. Ja sitten pitäisi lapsi vielä jättää viikonlopuksi hoitoon paikkaan, jossa puolentunnin välein koko ajan tungetaan suuhun jotain. Ja se on kuulemma vain ylivarovaisuutta kun en haluaisi alle 3 vuotiaalle vielä syöttää sokeria. Ihmetellään että on se kumma kun nykyään lapsille MITÄÄN antaa. Eli siis jos ei voi antaa sokeria, niin mitään muuta annettavaa ei jää jäljelle? 

Oi kyllä! Jos lapselle ei halua annettavan joka päivä jätskiä, keksiä ja pullaa = ei suo lapselleen mitään hyvää. Ihan sama meillä, äiti vähänsen tuota mieltä, anoppi tätä jaksaa vieläkin ihmetellä. Pienempänä en antanut lasten juosta ympäri taloa maissinaksujen kanssa, sekin oli paha asia. Ja vieläkin meillä on sääntönä, että meillä syödään vain keittiössä. Jotain väärää tässäkin säännössä on. 

Hammaslääkärissä lapset saaneet palautetta, että on harvinaisen hyvässä kunnossa hampaat. Kuulemma on geeneistä kiinni (hyvät geenit siis miehen suvusta... miehellä ja sisaruksillaan siis huonot hampaat, vaikka eivät ole edes vanhoja, anopilla tekarit. Minultahan lapset eivät ole mitään hyvää ominaisuutta voineet periä).

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää lapselle jatkuva ruuan tuputus ja jos yritän kauniisti vihjailla että lapsen ei tarvitse koko ajan syödä jotakin, niin päivitellään, että kyllä lapsen nyt pitää ruokaa saada. Lapsi syö hyvin ja monipuolisesti, joten hän ei tarvitse puolentunnin välein keksiä, naksua, maitoa, mehua... Yritän puhua hammasterveydestä ja happohyökkäyksestä, mutta silti ajatellaan että kyse on vain lapsen painon tarkkailusta. Minun puolestani ruoka-aikoihin voi syödä niin paljon kuin napa vetää ja koska lapsi ruoka-aikoihin syökin hyvin, niin jatkuva ruuan mussutus on tarpeetonta.

Yritän puhua että lapsen hampaat kestää noin 5 happohyökkäystä päivässä ja tietyissä kyläpaikoissa tämä viisi happohyökkäystä täytyy jo muutamassa tunnissa. Ja sitten pitäisi lapsi vielä jättää viikonlopuksi hoitoon paikkaan, jossa puolentunnin välein koko ajan tungetaan suuhun jotain. Ja se on kuulemma vain ylivarovaisuutta kun en haluaisi alle 3 vuotiaalle vielä syöttää sokeria. Ihmetellään että on se kumma kun nykyään lapsille MITÄÄN antaa. Eli siis jos ei voi antaa sokeria, niin mitään muuta annettavaa ei jää jäljelle? 

Jos itsekin mussuttaa puolen tunnin välein jotain niin haluaa että kaikki muutkin mussuttaa. Juuri tuon jatkuvan syömisen takia moni on ylipainoinen, lapsetkin kun koko ajan pitäisi olla suu täynnä ruokaa tai herkkuja. Ja nimenomaan pelkkää höttöä kun voisi syödä vaikka porkkanatikkuja tai kurkkuviipaleita jos on "pakko" jotain mässätä koko ajan

Anopilla on joku pakkomielle antaa lapselle jotakin ihan koko ajan. Kun käy kylässä, ensimmäisenä kaivaa laukustaan ison karkkipussin ja mainostaa, että se on 2v lapselle. Sitten kiukutellaan, kun sanotaan ettei käy.

Sitten pitäisi saada antaa mehua, pullaa, jäätelöä, keksiä, limpparia jne. Miksi muka 2v lapselle pitäisi jatkuvasti tunkea sokeria, kun hän ei sitä kaipaa? On tottakai joskus saanut maistella hiukan kaikenlaista, muttei todellakaan osaa pyytää mitään hyvää ja karkkia ei edes suostu maistamaan. Ja turha kai edes sanoa, että anopin tuomat karkit ovat isoja hedelmäkarkkeja, joihin tämä hulivili tukehtuisi takuuvarmasti. Paras oli varmaan se, kun anoppi suuttui siitä, ettei saanut antaa 2 viikkoiselle vauvalle pullaa ja mehua. Toinen oli, kun olisi pitänyt saada antaa 3kk:n ikäiselle kakkupala.

Sitten jatkuvasti pitäisi olla syömässä jotain ja joka ikisellä ruokailulla kyseenalaistaa taitoni lukea lasta. Aina kuuluu "Kyllä sille jäi vielä nälkä, anna lisää ruokaa". Enköhän ole tässä 2 vuodessa oppinut tunnistamaan, jos lapsella on nälkä... Ja osaa kyllä pyytää lisää ruokaa, jos tosiaan on nälkä. En halua, että oppii napostelemaan ruokailujen välissä, itsellä on hiukan tuota ongelmaa ja yritän pitää sen kurissa, en todellakaan halua lapsen sitä oppivan.

Itsellä alkaa veri kiehua jos vielä kerran kuulen anopin ihmettelevän kuopuksen vähäistä puhetta tai kysyvän potalla käymisestä.

Kuopus on kovin vähäpuheinen mutta sanoo useita sanoja ja ymmärtää hyvin puhetta. Selvittää asioita omalla tavallaan. Jaksaa aina päivitellä kun ei tuo vieläkään puhu kunnolla(1v11kk).

Sama pottahommien kanssa.. poikaa ei kiinnosta asia pätkääkään, samoin kuin isoveljeään ei kiinnostunut. Kappas kuitenkin kesä kun tuli niin annoin olla ilman vaippoja ja siitä se sitten pikkuhiljaa oppi sen pirun potalla käymisen ja kuivaksi. Aion kuopuksen kanssa noudattaa samaa linjaa, turha istuttaa 1,5v jatkuvasti potalla kun ei sinne mitään tule ja lapsi karjuu pää punaisena. Kesällä mennään ilman vaippaa ja se siitä toivottavasti. Anoppi jaksaa jatkuvasti kysellä et joko poika pissaa pottaan, käytäthän vähän väliä potalla jne jne.

Ja anoppi myös jatkuvasti syöttäisi lapsille jotain.. olen sanonut että meillä syödään kun on ruoka-aika eikä välissä puputeta mitään! Esikoisella muutenkin ongelmana kun söisi koko hereilläoloaikansa...

Vierailija kirjoitti:

"Lasta ei missään nimessä saa viedä saunaan ennen kuin on viisi vuotta" (kätilö synnytyslaitoksella). Teki mieli kysyä että missäs luulet vauvojen syntyneen vuosisatojen ajan suomalaisella maaseudulla...

Aikkamala. Uimahallissakin kun käy niin siellä on aina altaanpohjat täynnä niitä saunotettuja alle viisivuotiaita ;_;

Vierailija kirjoitti:

Vauvaa ei olisi hyvä pitää liikaa sylissä, koska muuten se vaatii koko ajan sylisssäoloa. Samasta syystä myös itkevää vauvaa ei saisi ottaa heti syliin. Vauva pitää heti vastasyntyneestä opettaa omaan sänkyyn, koska muuten se nukkuu tyyliin teini-iässäkin äidin vieressä.

Itse ajattelin että olin odottanut monta kuukautta vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa, joten syntymän jälkeen todellakin pidän lapsen sylissä ja lähelläni niin paljoin kuin mahdollista ja en usko sen todellakaan pilaavaan vauvaa, päinvastoin. Vauvaa pidettiin ensimmäiset kuukaudet paljon sylissä, koska myös mieheni oli mielellään vauva kainalossa ja kun pikkuhiljaa vauva alkoi enemmän liikkumaan ja tutkimaan mailmaa, niin ei hän enää malttanut sylissä olo. Nyt mulla on taapero, joka ei malta olla sylissä enää juuri ollenkaan ja joka myös nukkuu omassa sängyssä.

Ootte luoneet turvallisen kiintymyssuhteen vauvaan ja siksi hän uskaltaa nyt tutkia maailmaa itsenäisesti ja nukkua omassa sängyssä, koska ei pelkää hyljätyksi tulemista. Juuri näin sen kuuluu mennäkin. :)

Ärsyttää jos vauva alkaa itkeä vaikka kylässä, niin muut ihmiset alkavat arvuuttelemaan että mikäköhän sillä mahtaa olla ja olettaa äidin toimivan näiden arvuuttelujen mukaan. Joskus tekisi mieli karjua, että antakaa minulle hetki rauhaa yrittää itse selvittää mikä vauvaa vaivaa. Äiti kyllä yleensä osaa parhainten lapsensa itkua tulkita. Patistetaan antamaan lapselle ruokaa, vaikka lapsi olisi juuri syönyt tai voivotellaa puuttuvaa tuttia, vaikka vauva ei ole koskaan edes tuttia huolinut. Vaippakin pitäisi mennä tarkistamaan, vaikka se olisi vaihdettu tyyliin 30 minuuttia sitten ja kakan kyllä haistaa läpi ilman tarkistustakin. Tai sitten vauva pitäisi mennä nukuttamaan vaunuihin, vaikka tasan tarkkaan itse tiedät ettei se sinne nukahda ja et jaksa kesken kyläreissun mennä turhanpäiten ulos tai eteiseen vaunuja keikuttamaan. Yleensä vauvat rauhoittuvat parhainten kun äiti saa rauhassa vauvan rauhoittaa ja kaikenmaailman ympärillä oleva sähläys saa sekä vauvan että äidin hermostumaan. 

Meidän anoppi kyseli vielä kun lapsi täytti 1,5v että joko syö tuttia. Kun lapsi syntyi, ajattelimme antaa tutin vasta sitten, jos näyttää sitä tarvitsevan. No ei tarvinnut, joten ei annettu tuttia ollenkaan. Joka ikinen kerta kun anopin kanssa puheissa oltiin, aina kysyi että joko syö tuttia. Monesti kysyttiin että miksi ihmeessä pitäisi antaa, kun ei sitä tarvitse, ei sitten tarvitse vieroittaa. Vastaus oli, että kuitenkin tarvitsee, kaikki vauvat tarvitsee. Muistan kerran kun oli kylässä ja vauva heräsi kitisemään nälkäänsä, anoppi kaivoi tutin laukusta ja oli kovaa kyytiä menossa antamaan sen vauvalle. Sitten mökötti ties kuinka kauan, kun kielsin ja annoin ruokaa. Ihme ettei enää kysele että joko syö tuttia, en ihmettelisi anopin aivokapasiteetilla kyllä yhtään. Lapsi on nyt yli 2v.

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampaa harmittaa kun lasta ihastellaan isänsä näköiseksi. Miksi? Sehän on katsojan silmässä eikä aikuisen ihmisen itsetunto voi olla lapsen ulkonäöstä kiinni. Miksi lapsia tehdään edes oman itsen jatkeeksi?

Tai ehkä olen onnekas, mieheni on komea sekä luonteeltaan että ulkonäöltään ja halusin ehdottomasti lapsellemme enemmän hänen piirteitään.

Mietin samaa. Meidän lasta sanotaan usein isänsä näköiseksi ja enemmän sitä on. Ei ole minulta pois. Päinvastoin olen onnellinen, että sai niin jumalattoman hyvät geenit ulkonäkönsä suhteen.

1. Älä jää kotiäidiksi. Et tule ikinä työllistymään. Varsinkin jos sattumoisin olet ns. akateeminen.

2. Jos jäät kotiäidiksi, älä ihmettele kun kaikki kotityöt jäävät sinun harteillesi. Ja lasten kasvatus. Ja kaikki.

3. Pidä kiinni kaikin voimin omasta itsestäsi ja minuudestasi. Jos et, niin se oli sitten elämä siinä.

4. Jätä kylmän viileästi lapsi miehellesi tai anopille. Tärkeintä on, että pidät kiinni siitä, mitä haluat tehdä!

Nämä eivät ole ärsyttäviä neuvoja, vaan elämäsi pelastavia neuvoja. Kuuntele kun sanon: älä jää kotiäidiksi.

5. Lapsi ei ole elämäsi keskiö, vaan jossain sivussa tuleva. Aina syrjässä, kakkosena. Hoidata lastasi päiväkodissa ja koulussa. Eskarissa, ja iltapäiväkerhossa.

Ylös