Ärsyttävimmät ohjeet tuoreelle äidille

Suututtiin ensimmäisenä siitä, että ei kastettu lasta. Kuulemma teemme näin valinnan lapsen puolesta ja se on väärin. Emme aio estää, jos lapsi haluaa itse liittyä kirkkoon joskus.

Suvusta olisi pitänyt ottaa nimet. Emme halunneet suvun nimiä vaan halusimme valita meidän mielestämme kauniit nimet. Miehen sisaret olisi pitänyt olla "kummeina". Emme ymmärtäneet miksi, appiukon mielestä syynä oli se, että nämä sisaret olisivat sitten olleet niitä turvallisia aikuisia lapsillemme kun kasvavat. Eikö tädit, enot ja sedät ole sitä muutenkin yleensä niin halutessaan ilman kummiuttakin?

Väärin oli myös se, että emme muuttaneet takaisin samaan kaupunkiin appivanhempien kanssa. Emme tule pärjäämään ilman lastenhoitoapua. Asumme alle kahden tunnin matkan päässä ja tämä oli heistä liian pitkä matka käydä meillä.

He olivat ihan tosissaan sitä mieltä, että meidän täytyisi muuttaa heidän lähelle ja aina kauppaan jne mennessä vietävä lapset heille hoitoon ja hekin voisivat käydä meillä milloin vain!

Nyt onkin sitten välit heidän taholtaan poikki kun emme ole suostuneet muuttamaan ja tekemään kasvatuksessa ja kaikessa heidän mielensä mukaan. Olemme epäkunnioittavia heitä kohtaan kun emme toteuta heidän arvomaailmaansa vaan omaamme.

Jumppaa, jumppaa, jumppaa, lenkkeile, lenkkeile, laihduta, laihduta.

Missä veetun välissä kun jos en siivoa niin sitten siitäkin saa kuulla jatkuvasti marmatusta kun vain laiskottelen vaikka vaatimusten mukaan käyn lenkillä ja yritän jumpata kuulalla. Lopetin lenkkeilyt ja kuulailut kun pitää siivota, pyykätä, tehdä ruoka, hoitaa vauva, ja samaa toistoa päivästä toiseen ja sitten kuunnella vastaavaa valitusta läskimahasta. Kyllä syö ihmisen mieltä sisältä päin koko ajan.

Olisin hommannut kotiapua jotta pääsisin huolehtimaan myös itsestäni mutta eihän se käy kun olen äiti ja nainen ja itse pitää kaikki tehdä 24/7.

Kivempaa on haukkua minua ties miksikä ja arvostella ulkonäköäni, milloin on vikaa tissien koossakin ja perse liian muhku, vatsa iso, ja ties mitä motkotusta aivan kaikesta.

T. Burn outin partaalla keikkuva äiti

Vierailija kirjoitti:

Sain todella paljon typeriä neuvoja, itsestäänselvyyksiä, nimiehdotuksia ja vaikka mitä. Mieleen on silti jäänyt se, kun anoppi minulle näytti, että "Katsos näin voi sitten vauvaa taputtaa pepusta kun se on sylissä". No älä, ihanko totta? Tai se, kun ohjeistettiin, että pitää laittaa talvella hyvin päälle, ettei tule kylmä. No enpäs tätäkään tiennyt.

Nimi asiassa paras oli varmaan, kun anoppi ilmoitti, että lapsemme nimeksi tulee tämä ja tämä. Siksi, koska mieheni oli joskus 5-vuotiaana sanonut, että hän sitten nimeää lapsensa tämän nimiseksi ja koska anoppi piti siitä nimestä. Nimi on aivan kauhea, mieheni ei ole pitänyt kyseisestä nimestä enää pitkään aikaan, itsekin inhoaa sitä nykyään. Anoppi jopa tarjosi meille 1000e siitä, että nimeäisimme lapsemme tällä nimellä. Sitten oli tietysti se kitinä, kuinka miehen suvussa on kulkenut jokin toinen nimi ja se pitää antaa. Ei sanaakaan, että mitä minun suvussani on kulkenut.

Näitä on vaikka kuinka paljon, hyvin usein anoppi puhui minulle kuin vajaaälyiselle, esim. maito pitää lämmittää ennen syöttämistä, vaippa pitää vaihtaa kun tulee kakka, vaippaa ei saa laittaa liian kireälle jne. Ristiäisissä vaihdoin vauvalle vaipan ja anoppi häsäsi siinä vieressä. Kysyi sitten, ettei kai vaippa mennyt liian tiukalle. Sanoin, ettei mennyt. Anoppi koppasi vauvan syliin, kipitti mieheni luokse ja käski tämän tarkistaa, ettei vaippa mennyt liian kireälle, kun hänen mielestään se meni. Se oli muuten viimeinen pisara, olin paljon sietänyt anopilta ja nätisti sanonut, että osaan ja tiedän kyllä, pyydän apua jos tarvitsen, mutta tuo, että aivan suoraan silmieni alla kehtasi kyseenalaistaa minut äitinä, siihen loppui se touhu. Jyrähdin anopille todella pahasti, eikä sen jälkeen ole paljon minua neuvonut lapsen kanssa.

Tiedän, että häntä harmittaa se, miten toimi mieheni kanssa, varsinkin kun oli ainoa lapsi, joten ei voinut edes "korjata virheitään" toisten lasten kanssa, joten yrittää nyt sitten meidän lapsemme kautta sitä. Vieläkin anoppi silti kehtaa kyseenalaistaa kaiken, mitä me miehemme kanssa päätämme lapsemme asioista. Esim. olen lapsen kanssa kotona, mutta anoppi kiukutteli, että pitäisi laittaa sosiaalistumaan päiväkotiin 8kk:n ikäisenä, kun hänkin laittoi. Emme saisi viedä lasta sinne ja tänne, pitäisi antaa toljottaa telkkaria 8h päivässä, että oppii puhumaan, pitäisi muuttaa minne hän haluaa, pitäisi kertoa hänelle kaikki asiamme ja vaikka mitä. Ja sanomattakin selvää, ettei osaa pitää suutaan kiinni, joten koko kaupunki tietää meidän asiamme, jos ne hänelle kerrotaan. Sitten kiukuttelee, että miksei hänelle kerrota mitään. No, en välttämättä halua, että koko entinen kotikaupunkini tietää minun vaivoistani.

Ainiin, sitten tietysti kiukutteli siitä, kun en antanut yökylään hänelle muutaman viikon ikäistä vauvaa. Eipä ole muuten vieläkään ollut siellä yötä, koska en halua lasta hänelle antaa ja lapsi häntä vierastaa, enkä ihmettele sillä käytöksellä, mitä anoppi aina lapsen edessä pitää.

Sitten syntymästä asti on ihasteltu, miten lapsi näyttää niin isältään. Ripset, varpaat, sormet, leuka, nenä, suu jne on isältä. Me kyllä lapsen isän kanssa katselimme, että ripset ja varpaat ovat ainakin minulta, nenäkin näyttäisi olevan samanlainen. Isänsäkin näköä tietysti on, mutta ei niin paljoa mitä sitä ihastellaan ja kyllä se vaan on rasittavaa, vaikka pieni asiahan se on, mutta näitä pieniä asioita on anopin kanssa niin valtavasti.

Enää ei onneksi nähdä kuin kerran-kaksi vuodessa, välimatkan ja anopin käytöksen takia taitaa harventua entisestään. Ja niin siitäkin tietysti kiukutellaan, kun ei jatkuvasti pompata pienen lapsen kanssa satojen kilometrien päässä häntä katsomassa. Hyvätuloinen ihminen, jolla on tilaisuus tänne tulla, mutta ei hän jaksa. Miksi ihmeessä meidän pitäisi jaksaa pienen lapsen kanssa suorittaa tuollainen matka?

Olen silti hyvin onnekas, kun mieheni on aikoja sitten katkaissut napanuoran ja puolustaa minua äidilleen. Minäkin olen silti saanut niin tarpeekseni vuosien piinasta, jota anoppi on pitänyt, että olen aika herkästi alkanut ärähtämään hänelle asioista. Hän ei ole tottunut siihen, että sanon hänelle mihinkään oikein mitään, tai varsinkaan ärähdän hänelle, joten hän hiljenee hyvin tehokkaasti noin.

Se, että "koita nyt levätä että jaksat noitten kanssa". Siis kyseessä kaksoset. Aluksi elimistö kävi niin ylikierroksilla ettei "lepäämisestä" tullut oikein mitään, ja hoidettavahan ne oli joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on vaikka kuinka paljon, hyvin usein anoppi puhui minulle kuin vajaaälyiselle, esim. maito pitää lämmittää ennen syöttämistä, vaippa pitää vaihtaa kun tulee kakka, vaippaa ei saa laittaa liian kireälle jne.

olen lapsen kanssa kotona, mutta anoppi kiukutteli, että pitäisi laittaa sosiaalistumaan päiväkotiin 8kk:n ikäisenä, kun hänkin laittoi.

Meillä taas esikoinen ei suostunut syömään pilttejä jne lämmitettynä. Siis niitä ruokia. Joskus aina reissussa niitä ja jos lämmitti, niin ei kelvannut. Purkista suoraan huoneenlämpöisenä kelpasi. Tästä sain kuulla valituksia kun syötän lapselle kylmää ruokaa! Tämä samainen lapsi vielä isompanakaan ei syönyt lämmintä ruokaa, siis ihan itse tehtyäkään. Odotti aina että on kylmää ja alkoi syödä. Nykyään on koululainen ja menee kyllä jo lämminkin ruoka.

Tuo alempi on sama. Anoppi itse myönsi, että häntä kaduttaa kun ei uskaltanut jäädä lapsen kanssa kotiin vaikka olisi ollut mahdollisuus. Hän lähti jatkamaan opintojaan. Sanoi, että jos ei olisi jatkanut, niin olisi myöhemmin mahdollisesti myöhemmin hakenut unelma-alalleen eikä tyytynyt tuohon missä nyt on.

Täällä useampaa harmittaa kun lasta ihastellaan isänsä näköiseksi. Miksi? Sehän on katsojan silmässä eikä aikuisen ihmisen itsetunto voi olla lapsen ulkonäöstä kiinni. Miksi lapsia tehdään edes oman itsen jatkeeksi?

Tai ehkä olen onnekas, mieheni on komea sekä luonteeltaan että ulkonäöltään ja halusin ehdottomasti lapsellemme enemmän hänen piirteitään.

Miksi äidit hermostuu jos lapsi on isänsä näköinen?

On myös fakta että esim. isän suku näkee lapsessa enemmän isän piirteitä ja vastaavasti äidin suku äidin piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampaa harmittaa kun lasta ihastellaan isänsä näköiseksi. Miksi? Sehän on katsojan silmässä eikä aikuisen ihmisen itsetunto voi olla lapsen ulkonäöstä kiinni. Miksi lapsia tehdään edes oman itsen jatkeeksi?

Tai ehkä olen onnekas, mieheni on komea sekä luonteeltaan että ulkonäöltään ja halusin ehdottomasti lapsellemme enemmän hänen piirteitään.

Me ollaan kuultu jo kyllästymiseen asti hokemaa "ihan on isänsä näköinen mutta pääasia että on terve"

Joku joka vielä tuon sanoo, niin varmana mottaan lättyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on vaikka kuinka paljon, hyvin usein anoppi puhui minulle kuin vajaaälyiselle, esim. maito pitää lämmittää ennen syöttämistä, vaippa pitää vaihtaa kun tulee kakka, vaippaa ei saa laittaa liian kireälle jne.

olen lapsen kanssa kotona, mutta anoppi kiukutteli, että pitäisi laittaa sosiaalistumaan päiväkotiin 8kk:n ikäisenä, kun hänkin laittoi.

Meillä taas esikoinen ei suostunut syömään pilttejä jne lämmitettynä. Siis niitä ruokia. Joskus aina reissussa niitä ja jos lämmitti, niin ei kelvannut. Purkista suoraan huoneenlämpöisenä kelpasi. Tästä sain kuulla valituksia kun syötän lapselle kylmää ruokaa! Tämä samainen lapsi vielä isompanakaan ei syönyt lämmintä ruokaa, siis ihan itse tehtyäkään. Odotti aina että on kylmää ja alkoi syödä. Nykyään on koululainen ja menee kyllä jo lämminkin ruoka.

Tuo alempi on sama. Anoppi itse myönsi, että häntä kaduttaa kun ei uskaltanut jäädä lapsen kanssa kotiin vaikka olisi ollut mahdollisuus. Hän lähti jatkamaan opintojaan. Sanoi, että jos ei olisi jatkanut, niin olisi myöhemmin mahdollisesti myöhemmin hakenut unelma-alalleen eikä tyytynyt tuohon missä nyt on.

Meilläkään ei muuten suostunut syömään lämmintä Pilttiä, nykyään syö kyllä lämmintä ruokaa oikein hyvällä halulla. 

Anopilla olisi ollut mahdollisuus jäädä kotiin lapsen kanssa, mutta on itse sanonut, että se 8kk oli jo todella pitkä aika. Lisäksi hänen oma äitinsä ja joku toinen sukulainen muuttivat ennen synnytystä hänen luokseen ja asuivat siellä yli vuoden, koska he auttoivat lapsen hoitamisessa. Eipä anoppi sitten paljoa lasta itse hoitanutkaan.

Ja kehtasi meille sanoa, että meidän pitää muuttaa takaisin samaan kaupunkiin, koska "Kukaan ei pärjää lapsen kanssa ilman apua". Hyvin ollaan tähänkin asti pärjätty miehen kanssa ihan keskenämme. Kun kerroimme raskaudesta, kehtasi kauhistella, kun olin niin nuori. Silti olen pärjännyt lapsen kanssa paremmin kuin hän, joka oli minua vanhempi ja "aikuismaisempi" kun sai lapsensa.

"Olet nyt äiti, ei sulla ole omaa aikaa". Ihan kun itselleen ei saisi vaatia hengähdystaukoa lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Täällä useampaa harmittaa kun lasta ihastellaan isänsä näköiseksi. Miksi? Sehän on katsojan silmässä eikä aikuisen ihmisen itsetunto voi olla lapsen ulkonäöstä kiinni. Miksi lapsia tehdään edes oman itsen jatkeeksi?

Tai ehkä olen onnekas, mieheni on komea sekä luonteeltaan että ulkonäöltään ja halusin ehdottomasti lapsellemme enemmän hänen piirteitään.

En oikeen osaa sanoa tarkkaa syytä miksi se ärsyttää niin paljon. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettäkö itse ulkonäölliset seikat haittaisi. Johtuu ehkä enemmän siitä kun välillä tuntuu, että KAIKKI hyvä lapsessa on kiitos isän ja hänen suvun puolen geeneistä. Minä olen vain tietämätön kantaja, synnyttäjä ja maitokone.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äidit hermostuu jos lapsi on isänsä näköinen?

On myös fakta että esim. isän suku näkee lapsessa enemmän isän piirteitä ja vastaavasti äidin suku äidin piirteitä.

Ei se siitä johdu, että lapsi näyttää isältään, vaan siitä, että sitä saa kuulla anopilta, joka muutenkin lyttää äitiä jatkuvasti. Ja sitä hoetaan yhdellä tunnin kyläilyllä 20 kertaa. Minä ainakin pidän miestäni komeana ja olen tyytyväinen, että lapsessamme on hänenkin piirteitään, mutta kyllä tuollainen ihastelu kertoo ainakin minun anopillani siitä, että hän yrittää syrjäyttää minua vieläkin poikansa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsytti ne neuvoloiden vanhanaikaiset ja loukkaavat sukupuoliroolioletukset. Miehille oli neuvoksi lähinnä että älä vonkaa koko ajan pillua, yritä auttaa kotitöissä äläkä ole hirveän mustasukkainen vauvasta vaikka äiti sitä nyt hoitaakin.  Vaimolle ohjeeksi avioelämään oli että yritä nyt vähän edes antaa, se on mihelle tärkeää.  Maailmankuva on sellainen, että miehiä kiinnostaa perhe-elämässä seksi ja naisia siivoaminen. Vastuu vauvasta on äidillä. Toisen alueelle voi sitten mennä kotirauhan säilymisen vuoksi. 

ei herran jumala :DDD hahahahahaahahahah

Anoppi aina tuli näyttämään, miten asiat tehdään jämpistit ja tehokkaasti. Miten vauva puetaan tosi nopeasti, miten ruoka lapioidaan tehokkaasti sen suuhun ja niin pois päin. Olen tehokas uranainen ja äitiysloman haaste ja myös onni minulle on sitä että rauhoitutaan ja vaikka köllötellään koko päivä. Vauva ei  tehokasta menoa ja tekemistä kaipaa, äidin ja muiden ihmisten läsnäoloa vain. Siksi aina ihmetytti ja turhautti se anopin tehokkuus. Mitäs sitten tehdään loppupäivä, kun ruuan syömisessä meni 1 minuutti? Itsellä oli tapana antaa lapsen sormiruokailla kaikessa rauhassa, niin että aikuisetkin ehtivät siinä samalla syödä ja vaikka jutustella ja vaihtaa kuulumisia. Se olisi vauvallekin kivaa sosiaalistamista. Mutta ei, johonkin oli koko ajan anopilla kiire. Pitkään aamulla nukkuminenkin oli paha synti.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapselle tulee helposti kuuma joten ollaan puettu sen mukaan syntymästä asti. Aut armias sitä mäkätystä vaatteiden määrästä. Ymmärtäisin jos se olis tuolla ulkona vaippasillaan pakkasessa, mutta ei. Aina menee vituilleen.

Nimi oli kans ihan hirvee, ohjattiin monesti paremman suuntaan.

Pitää tukea sitä päätä kokoajan, ei saa rohkasta sitä treenaamaan asioita.

Juujuu, mutta kun vaatekommentoija on itse paleleva tai hänellä on ollut jatkuvasti topattu vauva niin kyllä sillä se sinunkin vauva palelee varmasti 😂😂

T. Samaa kuullut

Voi kamalaa kun pyhää äitiyttä on arvosteltu ja marttyyriäitejä pahaa tarkoittamatta neuvottu.

Kamalaa, jaksuhaleja.

Vierailija kirjoitti:

Voi kamalaa kun pyhää äitiyttä on arvosteltu ja marttyyriäitejä pahaa tarkoittamatta neuvottu.

Kamalaa, jaksuhaleja.

Vain mies kirjoittaa näin.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää se kun kaikki hokee kuinka isänsä näköinen lapsi on.

Tutkimuksen mukaan erityisesti äidin sukulaiset ja ystävät ilmeisesti ihan alitajuisesti haluavat nähdä ja mainostaa lapsen muistuttavan isäänsä. Näin halutaan tukea isyyttä ja helpottaa isän sitoutumista lapseen. Isällähän ei voi olla täyttä varmuutta siitä, että lapsi on oma. Siksi ympäristö haluaa varmistaa, että isä kokee lapsen omaksi, koska se on äidin ja lapsen etu. Halutaan varmistaa, että isä pitää lapsesta huolta. Olen kuullut, että luovutetusta spermasta alkunsa saaneitakin lapsia tyypillisesti pidetään isän näköisinä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kamalaa kun pyhää äitiyttä on arvosteltu ja marttyyriäitejä pahaa tarkoittamatta neuvottu.

Kamalaa, jaksuhaleja.

Kenen anoppi on eksynyt tänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää se kun kaikki hokee kuinka isänsä näköinen lapsi on.

Tutkimuksen mukaan erityisesti äidin sukulaiset ja ystävät ilmeisesti ihan alitajuisesti haluavat nähdä ja mainostaa lapsen muistuttavan isäänsä. Näin halutaan tukea isyyttä ja helpottaa isän sitoutumista lapseen. Isällähän ei voi olla täyttä varmuutta siitä, että lapsi on oma. Siksi ympäristö haluaa varmistaa, että isä kokee lapsen omaksi, koska se on äidin ja lapsen etu. Halutaan varmistaa, että isä pitää lapsesta huolta. Olen kuullut, että luovutetusta spermasta alkunsa saaneitakin lapsia tyypillisesti pidetään isän näköisinä.

Ehkä näin mutta minulle sanottiin "vitsillä" että "On isänsä näköinen mutta valitettavasti saanut äidin korvat" Siinä kohtaa oli murha lähellä ja koen, että lapselle on hyväksin, että mummo on elossa ja ja äiti ei istu vankilassa.