Miten saan 2-vuotiaan käyttäytymään julkisilla paikoilla?

Harjoittelulla, olemalla itse johdonmukainen.

Sinä tiedät miten pitää käyttäytyä ja vaadit tiettyä käytöstä.. Sinä pysyt siinä. Ei kukaan synny valmiina.

Jutteletko lapselle kaupassa? Meillä varsinkin nuorempi oli tuossa iässä sellainen "toiminnan ihminen", ja auttoi, kun juttelin kaupassa olevista asioista.

Jätä se sika

Mulle kävi kerran sillee et menin 3 vuotiaan kanssa lääkäriin ja kun olimme lähdössä ei lapsi suostunut päästämään tuolista irti.

Kun koitin ottaa lapsen mukaan niin tuolit tulivat matkassa.

Lääkäri lopulta yritti pitää tuoleista kiinni että saisin lapsen irrotettua ja lopulta huoneessa oli myös hoitaja.

Aina kun sain lapsen irti ja yritin pukea,hän nappasi uudestaan tuolista kiinni.

Vittu että hävetti.

Lopulta puimme aulassa..

Mitä jos kuorit sitä haalaria itse pois lapsen päältä kun menette kauppaan. Voin kuvitella kuinka kuuma sillä kerrospuetulla lapsella on kun itseltäkin valuu jo ohuessa takissa näillä säillä hiki kaupassa.

Miksi pitäisi hymyillä ja muikistella, että tiedän tuon tunteen. En tiedä. Sen sijaan tiedän sen, miltä tuntuu, kun tuleva mielenterveyspotilas juoksentelee pitkin kauppaa kirkuen ja törmäilee muihin asiakkaisiin tai repii tavaraa hyllystä ja äiti hymyilee, että kaikki lapset ovat tällaisia, muiden pitää vain sietää.

Meillä oli ihmaikäisen kanssa samanlaista, kokeiltiin sitä että saa aina liimata tarran oman huoneen oveen kun on kiltisti ja noudattaa ohjeita. Toimi vähän aikaa kunnes ei joltain reissulta saanut tarraa ja heitti koko tarrakorin roskiin. Ajattelin että kyllä se siitä mutta parin päivän päästä löysi tussin ja sotki kaikki liimatut tarrat sillä ja ilmoitti että ei leiki enää tätä leikkiä.

Käyt kaupassa ilman 2-vuotiasta. Mukaan vasta, kun osaa jotenkuten käyttäytyä.

Lapsi auttamaan kaupassa. Tai vaihtoehtoisesti jätät kotiin hoitajan kanssa ja odotat, että on kyllin iso auttamaan.

Odota ku se on teini.

Vierailija kirjoitti:

Käyt kaupassa ilman 2-vuotiasta. Mukaan vasta, kun osaa jotenkuten käyttäytyä.

Kuule kun aina ei ole mahdollisuutta käydä ilman lasta kaupassa

Ootko istumisen ja kävelyn lisäksi kokeillut muut vaihtoehdot eli oman kärryn työntämisen tai "autokärryssä" istumisen?

Kyllä mä olen ihan tiukasti sanonut että sä istut nyt siinä ja sillä selvä. En päästä juoksentelemaan. Itku loppuu kun loppuu. Aikansa harjoittelua vaatii. Mutta kuten muissakin asioissa, täytyy pysyä omassa kannassaan eikä tehdä lapsen mielen mukaan. Kaupassa käynnin täytyy onnistua.

En kylläkään sitten turhista räpätä minäkään.. Lapsi saa sen pikkunamin kassalla tai pillimehun kun pakkaan. Valitse taistelusi.

Oman kärryn työntäminen ei onnistu, autokärry hiukan vaihtelevasti. Pakkohan se lapsi on useimmiten ottaa kauppaan mukaan kun ei voi yksinkään kotiin jättää.

Mutta kai se harjoitus ja kärsivällisyys tekee mestarin, ei taida sormia napsauttamalla lapset kasvaa sellaisiksi kuin vanhemmat haluaisi.

Vaatteiden riisumisella tarkoitin sitä että lähtee ihan vaatteet pahimmimmaan aluspaitaa ja kenkiä myöten kun suuttuu eikä pääse pois rattaista.

Lapsi ei vielä ymmärrä tarroista tai muusta. Välillä annan puhelimesta katsoa ohjelmia kauppareissun aikana, mutta yleensä sekään ei kelpaa lapselle.

Kai tämä helpottaa viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on niin iso että voi jättää yksin kotiin 😁

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hymyillä ja muikistella, että tiedän tuon tunteen. En tiedä. Sen sijaan tiedän sen, miltä tuntuu, kun tuleva mielenterveyspotilas juoksentelee pitkin kauppaa kirkuen ja törmäilee muihin asiakkaisiin tai repii tavaraa hyllystä ja äiti hymyilee, että kaikki lapset ovat tällaisia, muiden pitää vain sietää.

Olet ymmärtänyt asian väärin. Niistä alistetuista ja tukahdetuista tulee niitä mielenterveyspotilaita, jotka ei kestä ulkomaailmaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hymyillä ja muikistella, että tiedän tuon tunteen. En tiedä. Sen sijaan tiedän sen, miltä tuntuu, kun tuleva mielenterveyspotilas juoksentelee pitkin kauppaa kirkuen ja törmäilee muihin asiakkaisiin tai repii tavaraa hyllystä ja äiti hymyilee, että kaikki lapset ovat tällaisia, muiden pitää vain sietää.

Olet ymmärtänyt asian väärin. Niistä alistetuista ja tukahdetuista tulee niitä mielenterveyspotilaita, jotka ei kestä ulkomaailmaa ollenkaan.

Hyvä käytös ei ole alistettuna tai tukahdettuna olemista! Sen sijaan tuollainen toiminta kertoo siitä, että lapsella ei ole mitään luottamusta vanhempaansa eikä käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.

Kyllä ne psyykepuolen potilaat ovat nimenomaan niitä, joiden on annettu tehdä ihan mitä tahansa, koska eihän niille lapsille mitään voi. Sitten kun todellisuus iskee päin naamaa, niin tuleekin paha olo ja valitus siitä,että kohdellaan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hymyillä ja muikistella, että tiedän tuon tunteen. En tiedä. Sen sijaan tiedän sen, miltä tuntuu, kun tuleva mielenterveyspotilas juoksentelee pitkin kauppaa kirkuen ja törmäilee muihin asiakkaisiin tai repii tavaraa hyllystä ja äiti hymyilee, että kaikki lapset ovat tällaisia, muiden pitää vain sietää.

Olet ymmärtänyt asian väärin. Niistä alistetuista ja tukahdetuista tulee niitä mielenterveyspotilaita, jotka ei kestä ulkomaailmaa ollenkaan.

Hyvä käytös ei ole alistettuna tai tukahdettuna olemista! Sen sijaan tuollainen toiminta kertoo siitä, että lapsella ei ole mitään luottamusta vanhempaansa eikä käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.

Kyllä ne psyykepuolen potilaat ovat nimenomaan niitä, joiden on annettu tehdä ihan mitä tahansa, koska eihän niille lapsille mitään voi. Sitten kun todellisuus iskee päin naamaa, niin tuleekin paha olo ja valitus siitä,että kohdellaan väärin.

Kyse oli nyt hei 2-vuotiaasta, joka ei oikein vielä osaa arvioida omaa käytöstään akselilla "hyvä" ja "huono".

Vierailija kirjoitti:

Oman kärryn työntäminen ei onnistu, autokärry hiukan vaihtelevasti. Pakkohan se lapsi on useimmiten ottaa kauppaan mukaan kun ei voi yksinkään kotiin jättää.

Mutta kai se harjoitus ja kärsivällisyys tekee mestarin, ei taida sormia napsauttamalla lapset kasvaa sellaisiksi kuin vanhemmat haluaisi.

Vaatteiden riisumisella tarkoitin sitä että lähtee ihan vaatteet pahimmimmaan aluspaitaa ja kenkiä myöten kun suuttuu eikä pääse pois rattaista.

Lapsi ei vielä ymmärrä tarroista tai muusta. Välillä annan puhelimesta katsoa ohjelmia kauppareissun aikana, mutta yleensä sekään ei kelpaa lapselle.

Kai tämä helpottaa viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on niin iso että voi jättää yksin kotiin 😁

Ap

Lapsesi on juuri täyttänyt 2. Mun lapsi meinasi juosta tielle, kun oli juuri täyttänyt 2. Hetkeksi piti irrottaa ote lapsesta, että sain kaivettua auton avaimet. Onneksi kaatui, kun lähdin perään. Sinuna juttelisin lapselle etukäteen, miten kaupassa käyttäydytään ja istuttaisin kärryissä, vaikka huutaa. Jos suinkin mahdollista käydä kaupassa ilman lasta, niin tekisin niin. 3-vuotias osaa meillä käyttäytyä kaupassa ja bussissa, kun ollaan etukäteen juteltu, miten pitää käyttäytyä. Sitten vielä kehun ja sanon, kuinka kiva lapsen kanssa on liikkua, kun käyttäytyy niin nätisti. Sitten toki kannattaa myös huolehtia, ettei lapsi on nälkäinen tai väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hymyillä ja muikistella, että tiedän tuon tunteen. En tiedä. Sen sijaan tiedän sen, miltä tuntuu, kun tuleva mielenterveyspotilas juoksentelee pitkin kauppaa kirkuen ja törmäilee muihin asiakkaisiin tai repii tavaraa hyllystä ja äiti hymyilee, että kaikki lapset ovat tällaisia, muiden pitää vain sietää.

Olet ymmärtänyt asian väärin. Niistä alistetuista ja tukahdetuista tulee niitä mielenterveyspotilaita, jotka ei kestä ulkomaailmaa ollenkaan.

Hyvä käytös ei ole alistettuna tai tukahdettuna olemista! Sen sijaan tuollainen toiminta kertoo siitä, että lapsella ei ole mitään luottamusta vanhempaansa eikä käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.

Kyllä ne psyykepuolen potilaat ovat nimenomaan niitä, joiden on annettu tehdä ihan mitä tahansa, koska eihän niille lapsille mitään voi. Sitten kun todellisuus iskee päin naamaa, niin tuleekin paha olo ja valitus siitä,että kohdellaan väärin.

Kyse oli nyt hei 2-vuotiaasta, joka ei oikein vielä osaa arvioida omaa käytöstään akselilla "hyvä" ja "huono".

Mutta sen 2-vuotiaan vanhempi osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kärryn työntäminen ei onnistu, autokärry hiukan vaihtelevasti. Pakkohan se lapsi on useimmiten ottaa kauppaan mukaan kun ei voi yksinkään kotiin jättää.

Mutta kai se harjoitus ja kärsivällisyys tekee mestarin, ei taida sormia napsauttamalla lapset kasvaa sellaisiksi kuin vanhemmat haluaisi.

Vaatteiden riisumisella tarkoitin sitä että lähtee ihan vaatteet pahimmimmaan aluspaitaa ja kenkiä myöten kun suuttuu eikä pääse pois rattaista.

Lapsi ei vielä ymmärrä tarroista tai muusta. Välillä annan puhelimesta katsoa ohjelmia kauppareissun aikana, mutta yleensä sekään ei kelpaa lapselle.

Kai tämä helpottaa viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on niin iso että voi jättää yksin kotiin 😁

Ap

Lapsesi on juuri täyttänyt 2. Mun lapsi meinasi juosta tielle, kun oli juuri täyttänyt 2. Hetkeksi piti irrottaa ote lapsesta, että sain kaivettua auton avaimet. Onneksi kaatui, kun lähdin perään. Sinuna juttelisin lapselle etukäteen, miten kaupassa käyttäydytään ja istuttaisin kärryissä, vaikka huutaa. Jos suinkin mahdollista käydä kaupassa ilman lasta, niin tekisin niin. 3-vuotias osaa meillä käyttäytyä kaupassa ja bussissa, kun ollaan etukäteen juteltu, miten pitää käyttäytyä. Sitten vielä kehun ja sanon, kuinka kiva lapsen kanssa on liikkua, kun käyttäytyy niin nätisti. Sitten toki kannattaa myös huolehtia, ettei lapsi on nälkäinen tai väsynyt.

Vaikka kerrotkin lapselle, miten kaupassa käyttäydytään, niin en usko, että se vielä tehoaa juuri 2 vuotta täyttäneeseen. Itse aloin tehdä sitä vasta 3-vuotiaan kanssa. Ei siitä haittaakaan ole. 3-4-vuotiaan kanssa tuo on toiminut meillä. Ei välttämättä toimi kaikilla, mutta eihän lapsi osaa käyttäytyä nätisti, jos se ei tiedä, mitä sillä tarkoitetaan.