Lue keskustelun säännöt.
Miten saan 2-vuotiaan käyttäytymään julkisilla paikoilla?
11.04.2018 |
Lapsi on juuri täyttänyt 2 vuotta. Kaupassa käymiset on ihan tuskaa. Jos lapsi istuu kauppakärryissä tai rattaissa, hän huutaa koko reissun ajan, kurkottelee hyllyistä tavaroita ja repii vaatteita pois päältään. Jos annan kävellä itse, ottaa hän välittömästi jalat alleen ja juoksee ympäri kauppaa hyllyjä tyhjentäen. Puolet ostoksista jää aina tekemättä kun haluan vain selvitä reissuista nopeasti.
Tilannetta ei yhtään helpota muut ihmiset, jotka mulkoilevat ja huokailevat kovaan ääneen. Parasta tukea antaa tuntemattomat ihmiset jotka hymyillen sanovat "älä välitä, tiedän tuon tunteen."
Kommentit (23)
Kyllä lapsi oppii. Meillä lapsilla on oman "tehtävät" kaupassa. Saavat punnita heviosaston tuotteet, valitsevat itse (mun antamista vaihtoehdoista) jogurttia, hakevat itse hyllystä näkkäriä jne. Lapset nyt 3 ja 4 vee, ja ovat ihan pienestä pitäen olleet kaupassa mukana. Toki on pari katastrofi-reissuakin ollut, mutta pääasiallisesti mennyt hyvin, tai edes siedettävästi. Säännöt on joka kerta samat, ja niistä pidetään tiukasti kiinni. Nuorempi on vielä kovasti vilkas tapaus, hänelle on asiat pitänyt kerrata huomattavasti useammin kuin rauhallisemalle isoveljelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi hymyillä ja muikistella, että tiedän tuon tunteen. En tiedä. Sen sijaan tiedän sen, miltä tuntuu, kun tuleva mielenterveyspotilas juoksentelee pitkin kauppaa kirkuen ja törmäilee muihin asiakkaisiin tai repii tavaraa hyllystä ja äiti hymyilee, että kaikki lapset ovat tällaisia, muiden pitää vain sietää.
Olet ymmärtänyt asian väärin. Niistä alistetuista ja tukahdetuista tulee niitä mielenterveyspotilaita, jotka ei kestä ulkomaailmaa ollenkaan.
Hyvä käytös ei ole alistettuna tai tukahdettuna olemista! Sen sijaan tuollainen toiminta kertoo siitä, että lapsella ei ole mitään luottamusta vanhempaansa eikä käsitystä siitä, miten muiden kanssa ollaan.
Kyllä ne psyykepuolen potilaat ovat nimenomaan niitä, joiden on annettu tehdä ihan mitä tahansa, koska eihän niille lapsille mitään voi. Sitten kun todellisuus iskee päin naamaa, niin tuleekin paha olo ja valitus siitä,että kohdellaan väärin.
Kyse oli nyt hei 2-vuotiaasta, joka ei oikein vielä osaa arvioida omaa käytöstään akselilla "hyvä" ja "huono".
Siksi sillä on kaupassa mukana äiti, joka ohjaa ja opastaa. Ai niin, sehän on alistamista ja lapsen tukahduttamista, kun kieltää repimäst ätavaroita hyllystä, joten taputetaan kaikki ap:lle ja ihaillaan sitä, miten hänen lapsensa saa kasvaa vapaasti juuri sellaiseksi kuin on tarkoitettukin.
Tai sitten kaupassa ei ole aina käytävä. Voit myös viedä muksun kassalle ja pyytää tätä pitämään lasta sen aikaa, että saa ostokset tehtyä. Tämä on auttanut ainakin mulla. Juu, ei ole tarvinnut jättää muksua siihen, kun jo se kysyminen kassalta on hiljentänyt muksun.