Mies haluaa minun olevan väleissä anopin kanssa.

Jos haluat kommentteja, kerro hiukan lisää.

Monilla meistä on hiekkaa anoppisuhteessa, joten melkein mikään ei hämmästytä ja saisit kaipaamaasi vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat kommentteja, kerro hiukan lisää.

Monilla meistä on hiekkaa anoppisuhteessa, joten melkein mikään ei hämmästytä ja saisit kaipaamaasi vertaistukea.

Anoppi uhkaili minua todella törkeästi lapsiin liittyen. Pyysi kyllä myöhemmin anteeksi. En silti ole sinut asian kanssa.

Ap

Millaisiksi muilla välit anoppiin ovat tällaisen jälkeen menneet? Miten puoliso on suhtautunut?

Ap

No eihän miehesi voi sinun puolestasi mitään päättää. Toki voi toivoa mutta sinä itse teet päätökset.

Ei ole pakko antaa anteeksi tai luottaa. Asialliset välit helpottaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

No eihän miehesi voi sinun puolestasi mitään päättää. Toki voi toivoa mutta sinä itse teet päätökset.

Ei ole pakko antaa anteeksi tai luottaa. Asialliset välit helpottaa elämää.

Ymmärrän, mutta anoppi on tuonkin jälkeen vielä pyrkinyt kontrolloimaan minua. Tuntuu tosi vaikealta.

Ap

Törkeä ihminen.

En luottaisi minäkään. Koskaan.

Muodollisesti voit toki antaa anteeksi, mutta eihän sellainen unohdu.

- Meidän suhdettamme leimaa ensitapaamisen tuottama pettymys. Tuleva anoppini näytti siltä kuin olisi kissa tuonut jotain inhottavaa sisälle. Koska olin nuori, kiltti ja hyvätapainen, en voinut ymmärtää tuon elämänsä kukoistuksessa ja parhaissa voimissaan olevan naisen suhtautumista minuun, poikansa valittuun.

Oli tunne, että hän jatkuvasti toivoi ja odotti, että pääsisi minusta eroon. Toive kai hiipui kun lopulta tuli lapsenlapsia. Minun sietämiseni oli niiden hinta :D

Suhteemme on muodollisen tuttavallinen, ja osaamme olla samassa tilassa kun olemme vuosikymmenet harjoitelleet. Ei koskaan mitään läheisyyttä ole siinä mielessä syntynyt, että tärkeitä asioita olisimme jakaneet tai jotenkin oikeasti uskoutuneet esim. asioissa, joista naiset tavallisesti keskenään juttelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän miehesi voi sinun puolestasi mitään päättää. Toki voi toivoa mutta sinä itse teet päätökset.

Ei ole pakko antaa anteeksi tai luottaa. Asialliset välit helpottaa elämää.

Ymmärrän, mutta anoppi on tuonkin jälkeen vielä pyrkinyt kontrolloimaan minua. Tuntuu tosi vaikealta.

Ap

Asutteko lähekkäin ja tapaatteko usein?

Meidän pelastuksemme on pitkä välimatka.

Ei kai anteeksi tarvitse antaa ollakseen väleissä. Yritä suhtautua anoppiin kuin hankalaan työkaveriin. Ei tartte olla ystäviä mutta sivistyneet välit helpottaa kanssakäymistä.

Sama juttu, paitsi appiukon kanssa. Appiukko loukkasi minua pahasti joitain vuosia sitten enkä ole voinut antaa anteeksi. Aiemmin olimme olleet hyvissä väleissä, mutta appiukon yllättävä ulostulo rikkoi luottamuksen, joka ei ole palannut. 

Mies joskus haaveili, että olisimme anopin kanssa hyvissä väleissä, kokkalisimme yhdessa yms. Ongelmaksi muodostui se ettei anopille kelvannut mikään tekemäni. Hän käveli perässäni korjailemassa tekemiäni asioita. Melko pian totesin, että antaa olla.

Anoppi ei tässä niinkään jännitä, vaan oma mies, joka huokailee sitä, että miksi naiset tekevät asioista noin vaikeita yms. En tiedä mitä miehen kanssa oikein teen. En koe saavani häneltä tässä asiassa kaipaamaani tukea.

Ap

Anopitko täällä käyvät alapeukuttamassa kommentteja?

Miten käytännössä miehesi olettaa, että hyvät välit näkyisivät? Miten hän olettaa, että sinun ja anopin suhde muuttuisi?

Eikö miehellesikin voisi riittää muodollisen kohteliaat välit sinun ja anoppisi välillä?

Haluaako miehesi tehdä sinusta kynnysmaton, vai miksi et saa olla loukkaantunut anopin uhkailusta lapsiin liittyen?

Keskustele miehesi kanssa. Väännä rautalangasta miltä sinusta tuntuu. Selitä ettet ole tahallasi vaikea.

Pysy itse asiallisena niin vältät turhaa draamaa niin miehesi kuin anopin kanssa.

Miehellä on nyt joku ihannekuva vaimosta ja omasta äidistään ystävinä vaikka oikeassa elämässä näin ei ole.

Mies voi itse olla hyvässä väleissä äitiinsä vaikka tukeekin sinua miehenä...oma perhe on kuitenkin ykkönen.

Vierailija kirjoitti:

Miten käytännössä miehesi olettaa, että hyvät välit näkyisivät? Miten hän olettaa, että sinun ja anopin suhde muuttuisi?

Eikö miehellesikin voisi riittää muodollisen kohteliaat välit sinun ja anoppisi välillä?

Mies on sellaisesta suvusta, jossa on totuttu piilottelemaan vaikka mitä asioita. Tämän minun ja anopin välisen ristiriidan näkyminen ärsyttää häntä suunnattoman paljon.

Ap

Miksi pitäisi olla anopin kanssa hyvissä väleissä? Meidän elämää helpotti suunnattomasti se, että en ole yhteydessä anoppiin. Välillä pitää kannustaa miestä siellä lasten kanssa käymään, mutta vähäiseksi se on jäänyt.

Miehen anoppi tykkää miehestäni, ja on jopa vieraillut anoppilassa lasten kanssa viikonlopun, kun olin itse reissussa.

Ikävät ihmiset ei ole hyväksi eikä velvollisuuden takia tarvi olla väleissä.

Nämä ovat vaikeita, itse olen taistellut samojen tunteiden kanssa. Kaipaan mieheltä tukea kun anoppi loukkaa, mutta yritän hyväksyä että äiti aina kuitenkin on loppupeleissä tärkein, vaimo tulee toisena. Näin on ollut kaikkien kolmen miehen kanssa, joiden kanssa olen vakavammin seurustellut. Minun aikani koittaa sitten joskus kun anopista aika jättää, siihen asti on vain nieltävä jossei eroa halua.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat vaikeita, itse olen taistellut samojen tunteiden kanssa. Kaipaan mieheltä tukea kun anoppi loukkaa, mutta yritän hyväksyä että äiti aina kuitenkin on loppupeleissä tärkein, vaimo tulee toisena. Näin on ollut kaikkien kolmen miehen kanssa, joiden kanssa olen vakavammin seurustellut. Minun aikani koittaa sitten joskus kun anopista aika jättää, siihen asti on vain nieltävä jossei eroa halua.

Toivon tulevalle miniällesi etukäteen kaiken tuen, jos kukaan nainen suostuu perheenne kynnysmatoksi. Teethän lapsellesi palveluksen kertomalla hänlle, että teidän suvussa kohdelleen miniöitä kaltoin ja että sinä tulet jatkamaan surullista perinneketjua. Näin lapsesi voi kertoa tulevalle seurustelukumppanilleen, mitä on odotettavissa. Älä hämmästy, vaikka lapsesi jäävät sinkuiksi ja ovat onnettomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat vaikeita, itse olen taistellut samojen tunteiden kanssa. Kaipaan mieheltä tukea kun anoppi loukkaa, mutta yritän hyväksyä että äiti aina kuitenkin on loppupeleissä tärkein, vaimo tulee toisena. Näin on ollut kaikkien kolmen miehen kanssa, joiden kanssa olen vakavammin seurustellut. Minun aikani koittaa sitten joskus kun anopista aika jättää, siihen asti on vain nieltävä jossei eroa halua.

Toivon tulevalle miniällesi etukäteen kaiken tuen, jos kukaan nainen suostuu perheenne kynnysmatoksi. Teethän lapsellesi palveluksen kertomalla hänlle, että teidän suvussa kohdelleen miniöitä kaltoin ja että sinä tulet jatkamaan surullista perinneketjua. Näin lapsesi voi kertoa tulevalle seurustelukumppanilleen, mitä on odotettavissa. Älä hämmästy, vaikka lapsesi jäävät sinkuiksi ja ovat onnettomia.

En tosiaan ole jatkamassa ketjua, jos poikia olisi niin haluaisin todella että katkaisevat napanuoran minuun ja elävät itsenäistä onnellista elämää. Kaksi tytärtäni ovat vahvoja rohkeita naisenalkuja jotka tulevat pärjäämään elämässään loistavasti, mieluummin onnellisina sinkkuina kuin muuten mukavan mammanpojan vaimoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän miehesi voi sinun puolestasi mitään päättää. Toki voi toivoa mutta sinä itse teet päätökset.

Ei ole pakko antaa anteeksi tai luottaa. Asialliset välit helpottaa elämää.

Ymmärrän, mutta anoppi on tuonkin jälkeen vielä pyrkinyt kontrolloimaan minua. Tuntuu tosi vaikealta.

Ap

Asutteko lähekkäin ja tapaatteko usein?

Mies on jäänyt synnyinseuduilleen asumaan.

Ap

Meidän pelastuksemme on pitkä välimatka.