Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuneen miehen vetäytyvä käytös?
08.04.2018 |
Oletteko koskaan törmänneet siihen, että teihin ihastunut mies yhtäkkiä vetäytyykin kuoreensa ja hiljenee? Sitten ottaa hiljaisuuden jälkeen yhteyttä ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voiko tämä kieliä siitä, että mies on epävarma tunteistaan, hän on stressaantunut tai yrittää kieltää "liiallisten tunteiden" nopeaa syntymistä? Onko suhteella, jossa ihastunut mies vetäytyy teidän mielestänne minkäänlaista toivoa tai onko teille käynyt niin? Entä tapausta, jossa selvästi huomaatte, että olette kiinnostava tapaus jonkun mielestä, mutta hän ei vaan ikinä myönnä sitä, vaikka se selvästi näkyykin. Kommentteja saa laittaa, olisi kiva saada rakentavaa ja eri näkökulmat huomioivaa keskustelua aikaan.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on henkilökohtaisesti juurikin kerran käynyt niin, että mies vetäytyi. Hän sitten tuli takaisin ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia eli en heittäisi kirvestä välttämättä heti kaivoon.
Minullakin kävi näin ja nyt ollaan useampi vuosi oltu onnellisesti yhdessä :) mies ei osannut oikein selittää tuota etääntymistä, mutta ilmeisesti oli jotain pelko vapauden menettämisestä, kun oli tottunut itsekseen olemaan jonkun aikaa ja hänelle tärkeää oli ystävät ja harrastukset... Kai hän jotenkin oletti, että parisuhteen myötä hän menettäisi noita tärkeitä asioitaan. Ei ole menettänyt.
Tai sitten hän ei onnistunut saamaan muita tai sitä jota oikeasti tavoitteli ja tyytyi sinuun. Nyt sitten annat hänen mennä sinkkupojun lailla ettei miestä ala harmittamaan.
Harkitseva mies kyllä voi etääntyä juuri siksi, että puntaroi onko parisuhteeseen ryhtyminen kannattavaa. Jos on paljon tärkeitä harrastuksia, jotka vievät aikaa ja tottunut siihen "omaan valtakuntaansa", niin on se aika iso juttu, jos siihen tulee joku nainen jopa pilaamaan/sekoittamaan näitä juttuja. Minulle on käynyt niin, että nainen kielsi minulle tärkeitä juttuja ja jouduin luopumaan paljosta, niin päätin, että parempi vaan olla yksin, ellei sitten joku huippuyksilö astu kuvioihin. M32
Mikä asenne! Ihan huippuyksilö pitäsi olla :D
Niin, mitä annettavaa sulla edes olisi naiselle? Kuulostaa ettei mitään.No, en nyt tarkoittanut huippuyksilöllä sitä mitä varmaan luulit. Mutta siis sellainen nainen, joka minua oikeasti kiinnostaa ja kenen vuoksi voisin luopua tästä oikein mukavasta sinkkuelämästä. Minulla on oma omistusasunto, hyvä työ, paljon hyviä ystäviä ja harrastuksia, niin miksi siitä pitäisi luopua tuosta noin vaan miettimättä asioita kunnolla? Haluan olla varma asioista ja siksi voisin kuvitella etääntyväni miettimään parisuhteen kannattavuutta.
Miten ilmaisisit asian sille ihanalle naiselle? Miten saisit hänen ymmärtämään, että sinulla on vahva kiinnostus, mutta haluat aikaa miettiä? Ja jos kerran etäännyt naisesta, niin miten silloin saisit selville hänestä ne asiat, joita pidät miettimisen arvoisina seikkoina?
Aikuinen normaali nainen tuskin jää odottelemaan sinun miettimistäsi ja varsinkin jos etäännyt hänestä jopa tylyllä tavalla ajatuksiasi ollenkaan avaamatta, joten saatat etääntymisesi ja mahdollisen myönteisen parisuhdeajatuksen jälkeen huomatakin, että olet myöhässä.
Mielestäni tuo asian on aika paljon joko tai -juttu. Jos toinen ei tunnu kerralla hyvältä, niin tuskinpa tuntuu jatkossakaan, mutta jos sinulla on alusta alkaen hyvä fiilis, niin odottelu ja etääntyminen aiheuttaa vain mielipahaa, joka ei unohdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päihdeongelma, keskittymisongelma, ADHD, toiset naiset, tai päättämätön hankala ihminen. Siinä muutama syy.
Vierailija kirjoitti:
Päihdeongelma, keskittymisongelma, ADHD, toiset naiset, tai päättämätön hankala ihminen. Siinä muutama syy.
Totta. Eivät siis mitään hyviä asioita. Onko edes mitään hyviä syitä miksi ihastunut mies perääntyisi? Tai okei, jos miehen läheinen, sanotaan vaikka äiti, on kuolemassa tai jotakin muuta dramaattista, ja mies ei pysty keskittymään siinä hässäkässä enää naiseen ja parisuhteeseen, niin sen ymmärrän hyvin, mutta muussa tapauksessa kyllä on niin, että nainen ei kiinnosta enää. Silloin ei naisen kauan kannata riippua ja roikkua miehessä, vaan uskoa, että heitä ei oltu tarkoitettu yhteen.
Ettei vaan olisi oikeasti sellaista kevyttä flirttiä, jonka ei ole tarkoitus johtaa mihinkään? Vetäytyy sitten aina kun huomaa sinun ottavan liian vakavissaan.
Vierailija kirjoitti:
Päihdeongelma, keskittymisongelma, ADHD, toiset naiset, tai päättämätön hankala ihminen. Siinä muutama syy.
Niin kerrotko vielä miten tuo ADHD liittyy asiaan?
Vetäytyminen voi olla myös ylitulkittua. Mies ei vaan ole niin hirveän kiinnostunut tai varma tunteistaan, ainakaan vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan olisi oikeasti sellaista kevyttä flirttiä, jonka ei ole tarkoitus johtaa mihinkään? Vetäytyy sitten aina kun huomaa sinun ottavan liian vakavissaan.
Tähän minäkin olen sortunut pari kertaa ihan aikuisenakin, eli mies oli vain kevyesti flirttailut, mutta minä käsitin sen ihastumisena. Kun sitten yritin saada tilannetta etenemään, niin mies lähtikin perääntymään. Aikani sitten miehen käytöstä mietin itsekseni ja ehkä ystävä kun kanssa ja päästin miehen menemään. Enkä ole katunut, koska parempaa oli luvassa. Uskon kohtaloon ja myös siihen, että silläkin ihastumisella ja ihmisellä oli joku tarkoitus elämässäni. :)
Itsellä vetäytynyt käytös johtuu siitä, että liian monta kertaa on johdateltu uskomaan että juttumme voisi johtaa parisuhteeseen, kunnes yllättäen halutaankin vain kavereita olla. Kavereita on jo tarpeeksi, parisuhdetta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi olla arka tai ylitunnollinen. Hänen päässään pyörivät taloudelliset ongelmat, työn vaatimukset, asunto-ongelmat, aikaa vievä harrastus, mahdollinen tuleva muutto toisella paikkakunnalle, oma sosiaalinen kokemattomuus, sinun erinomaisuus jne. Tarpeeksi kauan harkittuaan hän päättää, ettei siitä mitään tule.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vetäytynyt käytös johtuu siitä, että liian monta kertaa on johdateltu uskomaan että juttumme voisi johtaa parisuhteeseen, kunnes yllättäen halutaankin vain kavereita olla. Kavereita on jo tarpeeksi, parisuhdetta ei.
Eli et enää edes yritä mitään, vaan vetäydyt heti? Näytät vihreää valoa ja kun toinen kiinnostuu, niin juokset risteyksen läpi täysin toiseen suuntaan? Oletkohan entinen ihastukseni, joka jätti minut kesken lauseeni yksin seisomaan? Kun yritin asiasta hyvin ihmeissäni vielä mennä juttelemaan hänen kanssaan, niin mies juoksi autoonsa vain mitään sanomatta. Olisin toivonut enemmän ja mies sen varmasti minusta näki ja tunteeni tiesi, mutta hän ei antanut enää mitään toivoakaan parisuhteelle. Enää en uskalla miehelle muuta kuin hymyillä ja moikata. Ajattelen häntä kyllä usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on henkilökohtaisesti juurikin kerran käynyt niin, että mies vetäytyi. Hän sitten tuli takaisin ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia eli en heittäisi kirvestä välttämättä heti kaivoon.
Minullakin kävi näin ja nyt ollaan useampi vuosi oltu onnellisesti yhdessä :) mies ei osannut oikein selittää tuota etääntymistä, mutta ilmeisesti oli jotain pelko vapauden menettämisestä, kun oli tottunut itsekseen olemaan jonkun aikaa ja hänelle tärkeää oli ystävät ja harrastukset... Kai hän jotenkin oletti, että parisuhteen myötä hän menettäisi noita tärkeitä asioitaan. Ei ole menettänyt.
Tai sitten hän ei onnistunut saamaan muita tai sitä jota oikeasti tavoitteli ja tyytyi sinuun. Nyt sitten annat hänen mennä sinkkupojun lailla ettei miestä ala harmittamaan.
Harkitseva mies kyllä voi etääntyä juuri siksi, että puntaroi onko parisuhteeseen ryhtyminen kannattavaa. Jos on paljon tärkeitä harrastuksia, jotka vievät aikaa ja tottunut siihen "omaan valtakuntaansa", niin on se aika iso juttu, jos siihen tulee joku nainen jopa pilaamaan/sekoittamaan näitä juttuja. Minulle on käynyt niin, että nainen kielsi minulle tärkeitä juttuja ja jouduin luopumaan paljosta, niin päätin, että parempi vaan olla yksin, ellei sitten joku huippuyksilö astu kuvioihin. M32
Mikä asenne! Ihan huippuyksilö pitäsi olla :D
Niin, mitä annettavaa sulla edes olisi naiselle? Kuulostaa ettei mitään.No, en nyt tarkoittanut huippuyksilöllä sitä mitä varmaan luulit. Mutta siis sellainen nainen, joka minua oikeasti kiinnostaa ja kenen vuoksi voisin luopua tästä oikein mukavasta sinkkuelämästä. Minulla on oma omistusasunto, hyvä työ, paljon hyviä ystäviä ja harrastuksia, niin miksi siitä pitäisi luopua tuosta noin vaan miettimättä asioita kunnolla? Haluan olla varma asioista ja siksi voisin kuvitella etääntyväni miettimään parisuhteen kannattavuutta.
Eli mitä sulla olisi annettavaa naiselle?
Tästä minäkin olen kiinnostunut. Olen meinaan kiinnostunut eräästä ikäisestäni 40+ vuotiasta miehestä, jolla on kaikki luettelemasi asiat, eli kaunis koti, hyvä työ, ystäviä, lapset jo omillaan ja vaimostaan hän on eronnut muutama vuosi sitten. Myös minulla asiat ovat suurinpiirtein samalla tavalla, eli aika isot lapset, jotka ovat vuoroviikoin minulla, kaunis koti, hyvä työ, paljon ystäviä ja mukavia harrastuksia. Olemme miehen kanssa jutelleet muutamia kertoja ja juttumme osuvat yhteen tosi hyvin. Selkeästi molempien ulkonäöt ovat myös mieleen ja kiinnostusta on, mutta... Nyt elämä on hyvää, rentoa ja täysin mallillaan. En tiedä olisiko minulla miehelle mitään ihmeempää ja olisiko miehellä minulle. Viitsinkö edes sotkea itseäni johonkin parisuhdesoppaan, jossa pitää tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja asioista, joista en välttämättä ole niitä valmis tekemään.
Ei teillä ole toisillenne mitään tarpeellista. Kun elämä on mallillaan, mihin toista sukupuolta ja suhdedraamoja tarvitsee? Tämä on hyvinvointiyhteiskunnan suurin tragedia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on henkilökohtaisesti juurikin kerran käynyt niin, että mies vetäytyi. Hän sitten tuli takaisin ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia eli en heittäisi kirvestä välttämättä heti kaivoon.
Minullakin kävi näin ja nyt ollaan useampi vuosi oltu onnellisesti yhdessä :) mies ei osannut oikein selittää tuota etääntymistä, mutta ilmeisesti oli jotain pelko vapauden menettämisestä, kun oli tottunut itsekseen olemaan jonkun aikaa ja hänelle tärkeää oli ystävät ja harrastukset... Kai hän jotenkin oletti, että parisuhteen myötä hän menettäisi noita tärkeitä asioitaan. Ei ole menettänyt.
Tai sitten hän ei onnistunut saamaan muita tai sitä jota oikeasti tavoitteli ja tyytyi sinuun. Nyt sitten annat hänen mennä sinkkupojun lailla ettei miestä ala harmittamaan.
Harkitseva mies kyllä voi etääntyä juuri siksi, että puntaroi onko parisuhteeseen ryhtyminen kannattavaa. Jos on paljon tärkeitä harrastuksia, jotka vievät aikaa ja tottunut siihen "omaan valtakuntaansa", niin on se aika iso juttu, jos siihen tulee joku nainen jopa pilaamaan/sekoittamaan näitä juttuja. Minulle on käynyt niin, että nainen kielsi minulle tärkeitä juttuja ja jouduin luopumaan paljosta, niin päätin, että parempi vaan olla yksin, ellei sitten joku huippuyksilö astu kuvioihin. M32
Mikä asenne! Ihan huippuyksilö pitäsi olla :D
Niin, mitä annettavaa sulla edes olisi naiselle? Kuulostaa ettei mitään.No, en nyt tarkoittanut huippuyksilöllä sitä mitä varmaan luulit. Mutta siis sellainen nainen, joka minua oikeasti kiinnostaa ja kenen vuoksi voisin luopua tästä oikein mukavasta sinkkuelämästä. Minulla on oma omistusasunto, hyvä työ, paljon hyviä ystäviä ja harrastuksia, niin miksi siitä pitäisi luopua tuosta noin vaan miettimättä asioita kunnolla? Haluan olla varma asioista ja siksi voisin kuvitella etääntyväni miettimään parisuhteen kannattavuutta.
Eli mitä sulla olisi annettavaa naiselle?
Tästä minäkin olen kiinnostunut. Olen meinaan kiinnostunut eräästä ikäisestäni 40+ vuotiasta miehestä, jolla on kaikki luettelemasi asiat, eli kaunis koti, hyvä työ, ystäviä, lapset jo omillaan ja vaimostaan hän on eronnut muutama vuosi sitten. Myös minulla asiat ovat suurinpiirtein samalla tavalla, eli aika isot lapset, jotka ovat vuoroviikoin minulla, kaunis koti, hyvä työ, paljon ystäviä ja mukavia harrastuksia. Olemme miehen kanssa jutelleet muutamia kertoja ja juttumme osuvat yhteen tosi hyvin. Selkeästi molempien ulkonäöt ovat myös mieleen ja kiinnostusta on, mutta... Nyt elämä on hyvää, rentoa ja täysin mallillaan. En tiedä olisiko minulla miehelle mitään ihmeempää ja olisiko miehellä minulle. Viitsinkö edes sotkea itseäni johonkin parisuhdesoppaan, jossa pitää tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja asioista, joista en välttämättä ole niitä valmis tekemään.
Ei teillä ole toisillenne mitään tarpeellista. Kun elämä on mallillaan, mihin toista sukupuolta ja suhdedraamoja tarvitsee? Tämä on hyvinvointiyhteiskunnan suurin tragedia.
Seksi ja läheisyys? Ystävyys ja yhteinen hyvä olo, nauru ja ilo? On niissä kyllä aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vetäytynyt käytös johtuu siitä, että liian monta kertaa on johdateltu uskomaan että juttumme voisi johtaa parisuhteeseen, kunnes yllättäen halutaankin vain kavereita olla. Kavereita on jo tarpeeksi, parisuhdetta ei.
Eli et enää edes yritä mitään, vaan vetäydyt heti? Näytät vihreää valoa ja kun toinen kiinnostuu, niin juokset risteyksen läpi täysin toiseen suuntaan? Oletkohan entinen ihastukseni, joka jätti minut kesken lauseeni yksin seisomaan? Kun yritin asiasta hyvin ihmeissäni vielä mennä juttelemaan hänen kanssaan, niin mies juoksi autoonsa vain mitään sanomatta. Olisin toivonut enemmän ja mies sen varmasti minusta näki ja tunteeni tiesi, mutta hän ei antanut enää mitään toivoakaan parisuhteelle. Enää en uskalla miehelle muuta kuin hymyillä ja moikata. Ajattelen häntä kyllä usein.
Ehkä muotoilin kirjoitukseni väärin. Tarkoitin että en uskalla enää edes sitä vihreää valoa näyttää, itsetuntoni on täysin pohjamudissa aiempien tapahtumien jälkeen. En varmasti ole entinen ihastuksesi, en ole koskaan omistanut autoa tai ajokorttia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tietää kiinnostukseni eli kyse ei ole siitä, että jättäisi rauhaan, koska luulisi ettei minua kiinnosta.
ApNo mietipä itse. Jos olisit tosi ihastunut, niin pitäisitkö etäisyyttä?
Eiköhän tuohon vetäytymiseen ole yksinkertainen selitys eli on varattu tai haluaa jonkun toisen. Joka tapauksessa sinä et ole se ihastus.
On myös kolmas vaihtoehto, miehellä on mielenterveydellisiä ongelmia naisten suhteen eikä kykene lähentymään vaikka olisikin ihastunut. Missä tapauksessa ei liene sen kummempi menetys myöskään jos lajittelee samaan "ei kiinnostunut" kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tietää kiinnostukseni eli kyse ei ole siitä, että jättäisi rauhaan, koska luulisi ettei minua kiinnosta.
ApNo mietipä itse. Jos olisit tosi ihastunut, niin pitäisitkö etäisyyttä?
Eiköhän tuohon vetäytymiseen ole yksinkertainen selitys eli on varattu tai haluaa jonkun toisen. Joka tapauksessa sinä et ole se ihastus.
:D eli varatulla ei voi olla ihastusta? Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on henkilökohtaisesti juurikin kerran käynyt niin, että mies vetäytyi. Hän sitten tuli takaisin ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia eli en heittäisi kirvestä välttämättä heti kaivoon.
Minullakin kävi näin ja nyt ollaan useampi vuosi oltu onnellisesti yhdessä :) mies ei osannut oikein selittää tuota etääntymistä, mutta ilmeisesti oli jotain pelko vapauden menettämisestä, kun oli tottunut itsekseen olemaan jonkun aikaa ja hänelle tärkeää oli ystävät ja harrastukset... Kai hän jotenkin oletti, että parisuhteen myötä hän menettäisi noita tärkeitä asioitaan. Ei ole menettänyt.
Tai sitten hän ei onnistunut saamaan muita tai sitä jota oikeasti tavoitteli ja tyytyi sinuun. Nyt sitten annat hänen mennä sinkkupojun lailla ettei miestä ala harmittamaan.
Harkitseva mies kyllä voi etääntyä juuri siksi, että puntaroi onko parisuhteeseen ryhtyminen kannattavaa. Jos on paljon tärkeitä harrastuksia, jotka vievät aikaa ja tottunut siihen "omaan valtakuntaansa", niin on se aika iso juttu, jos siihen tulee joku nainen jopa pilaamaan/sekoittamaan näitä juttuja. Minulle on käynyt niin, että nainen kielsi minulle tärkeitä juttuja ja jouduin luopumaan paljosta, niin päätin, että parempi vaan olla yksin, ellei sitten joku huippuyksilö astu kuvioihin. M32
Mikä asenne! Ihan huippuyksilö pitäsi olla :D
Niin, mitä annettavaa sulla edes olisi naiselle? Kuulostaa ettei mitään.No, en nyt tarkoittanut huippuyksilöllä sitä mitä varmaan luulit. Mutta siis sellainen nainen, joka minua oikeasti kiinnostaa ja kenen vuoksi voisin luopua tästä oikein mukavasta sinkkuelämästä. Minulla on oma omistusasunto, hyvä työ, paljon hyviä ystäviä ja harrastuksia, niin miksi siitä pitäisi luopua tuosta noin vaan miettimättä asioita kunnolla? Haluan olla varma asioista ja siksi voisin kuvitella etääntyväni miettimään parisuhteen kannattavuutta.
Eli mitä sulla olisi annettavaa naiselle?
Tästä minäkin olen kiinnostunut. Olen meinaan kiinnostunut eräästä ikäisestäni 40+ vuotiasta miehestä, jolla on kaikki luettelemasi asiat, eli kaunis koti, hyvä työ, ystäviä, lapset jo omillaan ja vaimostaan hän on eronnut muutama vuosi sitten. Myös minulla asiat ovat suurinpiirtein samalla tavalla, eli aika isot lapset, jotka ovat vuoroviikoin minulla, kaunis koti, hyvä työ, paljon ystäviä ja mukavia harrastuksia. Olemme miehen kanssa jutelleet muutamia kertoja ja juttumme osuvat yhteen tosi hyvin. Selkeästi molempien ulkonäöt ovat myös mieleen ja kiinnostusta on, mutta... Nyt elämä on hyvää, rentoa ja täysin mallillaan. En tiedä olisiko minulla miehelle mitään ihmeempää ja olisiko miehellä minulle. Viitsinkö edes sotkea itseäni johonkin parisuhdesoppaan, jossa pitää tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja asioista, joista en välttämättä ole niitä valmis tekemään.
Ei teillä ole toisillenne mitään tarpeellista. Kun elämä on mallillaan, mihin toista sukupuolta ja suhdedraamoja tarvitsee? Tämä on hyvinvointiyhteiskunnan suurin tragedia.
"Kaunis koti" kuulostaa vähän oudolta, onko se tosiaan niin tärkeä juttu ja ehdoton dealbreaker joillekin jos muuten hyvä tyyppi asuisikin jossain kämäisessä pienessä kaupungin vuokrakaksiossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on henkilökohtaisesti juurikin kerran käynyt niin, että mies vetäytyi. Hän sitten tuli takaisin ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia eli en heittäisi kirvestä välttämättä heti kaivoon.
Minullakin kävi näin ja nyt ollaan useampi vuosi oltu onnellisesti yhdessä :) mies ei osannut oikein selittää tuota etääntymistä, mutta ilmeisesti oli jotain pelko vapauden menettämisestä, kun oli tottunut itsekseen olemaan jonkun aikaa ja hänelle tärkeää oli ystävät ja harrastukset... Kai hän jotenkin oletti, että parisuhteen myötä hän menettäisi noita tärkeitä asioitaan. Ei ole menettänyt.
Tai sitten hän ei onnistunut saamaan muita tai sitä jota oikeasti tavoitteli ja tyytyi sinuun. Nyt sitten annat hänen mennä sinkkupojun lailla ettei miestä ala harmittamaan.
Harkitseva mies kyllä voi etääntyä juuri siksi, että puntaroi onko parisuhteeseen ryhtyminen kannattavaa. Jos on paljon tärkeitä harrastuksia, jotka vievät aikaa ja tottunut siihen "omaan valtakuntaansa", niin on se aika iso juttu, jos siihen tulee joku nainen jopa pilaamaan/sekoittamaan näitä juttuja. Minulle on käynyt niin, että nainen kielsi minulle tärkeitä juttuja ja jouduin luopumaan paljosta, niin päätin, että parempi vaan olla yksin, ellei sitten joku huippuyksilö astu kuvioihin. M32
Mikä asenne! Ihan huippuyksilö pitäsi olla :D
Niin, mitä annettavaa sulla edes olisi naiselle? Kuulostaa ettei mitään.No, en nyt tarkoittanut huippuyksilöllä sitä mitä varmaan luulit. Mutta siis sellainen nainen, joka minua oikeasti kiinnostaa ja kenen vuoksi voisin luopua tästä oikein mukavasta sinkkuelämästä. Minulla on oma omistusasunto, hyvä työ, paljon hyviä ystäviä ja harrastuksia, niin miksi siitä pitäisi luopua tuosta noin vaan miettimättä asioita kunnolla? Haluan olla varma asioista ja siksi voisin kuvitella etääntyväni miettimään parisuhteen kannattavuutta.
Eli mitä sulla olisi annettavaa naiselle?
Tästä minäkin olen kiinnostunut. Olen meinaan kiinnostunut eräästä ikäisestäni 40+ vuotiasta miehestä, jolla on kaikki luettelemasi asiat, eli kaunis koti, hyvä työ, ystäviä, lapset jo omillaan ja vaimostaan hän on eronnut muutama vuosi sitten. Myös minulla asiat ovat suurinpiirtein samalla tavalla, eli aika isot lapset, jotka ovat vuoroviikoin minulla, kaunis koti, hyvä työ, paljon ystäviä ja mukavia harrastuksia. Olemme miehen kanssa jutelleet muutamia kertoja ja juttumme osuvat yhteen tosi hyvin. Selkeästi molempien ulkonäöt ovat myös mieleen ja kiinnostusta on, mutta... Nyt elämä on hyvää, rentoa ja täysin mallillaan. En tiedä olisiko minulla miehelle mitään ihmeempää ja olisiko miehellä minulle. Viitsinkö edes sotkea itseäni johonkin parisuhdesoppaan, jossa pitää tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja asioista, joista en välttämättä ole niitä valmis tekemään.
Ei teillä ole toisillenne mitään tarpeellista. Kun elämä on mallillaan, mihin toista sukupuolta ja suhdedraamoja tarvitsee? Tämä on hyvinvointiyhteiskunnan suurin tragedia.
"Kaunis koti" kuulostaa vähän oudolta, onko se tosiaan niin tärkeä juttu ja ehdoton dealbreaker joillekin jos muuten hyvä tyyppi asuisikin jossain kämäisessä pienessä kaupungin vuokrakaksiossa?
Ei ole. Se on dealbreaker, että kumpikaan ei halua muuttaa pois kauniista kodistaan eikä vaihtaa itse valitsemaansa arvoasunnon sisustusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on henkilökohtaisesti juurikin kerran käynyt niin, että mies vetäytyi. Hän sitten tuli takaisin ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia eli en heittäisi kirvestä välttämättä heti kaivoon.
Minullakin kävi näin ja nyt ollaan useampi vuosi oltu onnellisesti yhdessä :) mies ei osannut oikein selittää tuota etääntymistä, mutta ilmeisesti oli jotain pelko vapauden menettämisestä, kun oli tottunut itsekseen olemaan jonkun aikaa ja hänelle tärkeää oli ystävät ja harrastukset... Kai hän jotenkin oletti, että parisuhteen myötä hän menettäisi noita tärkeitä asioitaan. Ei ole menettänyt.
Tai sitten hän ei onnistunut saamaan muita tai sitä jota oikeasti tavoitteli ja tyytyi sinuun. Nyt sitten annat hänen mennä sinkkupojun lailla ettei miestä ala harmittamaan.
Harkitseva mies kyllä voi etääntyä juuri siksi, että puntaroi onko parisuhteeseen ryhtyminen kannattavaa. Jos on paljon tärkeitä harrastuksia, jotka vievät aikaa ja tottunut siihen "omaan valtakuntaansa", niin on se aika iso juttu, jos siihen tulee joku nainen jopa pilaamaan/sekoittamaan näitä juttuja. Minulle on käynyt niin, että nainen kielsi minulle tärkeitä juttuja ja jouduin luopumaan paljosta, niin päätin, että parempi vaan olla yksin, ellei sitten joku huippuyksilö astu kuvioihin. M32
Mikä asenne! Ihan huippuyksilö pitäsi olla :D
Niin, mitä annettavaa sulla edes olisi naiselle? Kuulostaa ettei mitään.No, en nyt tarkoittanut huippuyksilöllä sitä mitä varmaan luulit. Mutta siis sellainen nainen, joka minua oikeasti kiinnostaa ja kenen vuoksi voisin luopua tästä oikein mukavasta sinkkuelämästä. Minulla on oma omistusasunto, hyvä työ, paljon hyviä ystäviä ja harrastuksia, niin miksi siitä pitäisi luopua tuosta noin vaan miettimättä asioita kunnolla? Haluan olla varma asioista ja siksi voisin kuvitella etääntyväni miettimään parisuhteen kannattavuutta.
Eli mitä sulla olisi annettavaa naiselle?
Tästä minäkin olen kiinnostunut. Olen meinaan kiinnostunut eräästä ikäisestäni 40+ vuotiasta miehestä, jolla on kaikki luettelemasi asiat, eli kaunis koti, hyvä työ, ystäviä, lapset jo omillaan ja vaimostaan hän on eronnut muutama vuosi sitten. Myös minulla asiat ovat suurinpiirtein samalla tavalla, eli aika isot lapset, jotka ovat vuoroviikoin minulla, kaunis koti, hyvä työ, paljon ystäviä ja mukavia harrastuksia. Olemme miehen kanssa jutelleet muutamia kertoja ja juttumme osuvat yhteen tosi hyvin. Selkeästi molempien ulkonäöt ovat myös mieleen ja kiinnostusta on, mutta... Nyt elämä on hyvää, rentoa ja täysin mallillaan. En tiedä olisiko minulla miehelle mitään ihmeempää ja olisiko miehellä minulle. Viitsinkö edes sotkea itseäni johonkin parisuhdesoppaan, jossa pitää tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja asioista, joista en välttämättä ole niitä valmis tekemään.
Ei teillä ole toisillenne mitään tarpeellista. Kun elämä on mallillaan, mihin toista sukupuolta ja suhdedraamoja tarvitsee? Tämä on hyvinvointiyhteiskunnan suurin tragedia.
"Kaunis koti" kuulostaa vähän oudolta, onko se tosiaan niin tärkeä juttu ja ehdoton dealbreaker joillekin jos muuten hyvä tyyppi asuisikin jossain kämäisessä pienessä kaupungin vuokrakaksiossa?
En ihan tarkkaan tiedä mihin vastasit, mutta jos yli nelikymppinen mies asuu jo saakin KÄMÄISESSÄ pienessä kaupungin vuokrakaksiossa, niin se kertoo miehestä karua kieltä. Vuokralla asumisessa ei ole se vika, vaan kämäisyydessä. Jos mies ei pidä kotiaan siistinä, niin minä en ole hänen tuleva naisystävä.
Ihastuneella miehellä on samat syyt vetäytyä kuin ihastuneella naisella: parisuhteen kannalta haastava elämäntilanne ja/tai riittämättömyyden tunne.
Ota kyselemällä selvää todellisesta tilanteesta ja jos se vaikuttaa sinusta hyväksyttävältä, aloita keskustelu kertomalla hänelle, että ei ole ongelmaa. Älä kuitenkaan ahdistele, jos hän ei ole lainkaan halukas kertomaan mitään.
Minkä ikäinen mies? Kokemattomampi voi toimia ihastuksissaan vähän epäloogisesti ja ei niin ennustettavasti.
Alue: Aihe vapaa
Tästä minäkin olen kiinnostunut. Olen meinaan kiinnostunut eräästä ikäisestäni 40+ vuotiasta miehestä, jolla on kaikki luettelemasi asiat, eli kaunis koti, hyvä työ, ystäviä, lapset jo omillaan ja vaimostaan hän on eronnut muutama vuosi sitten. Myös minulla asiat ovat suurinpiirtein samalla tavalla, eli aika isot lapset, jotka ovat vuoroviikoin minulla, kaunis koti, hyvä työ, paljon ystäviä ja mukavia harrastuksia. Olemme miehen kanssa jutelleet muutamia kertoja ja juttumme osuvat yhteen tosi hyvin. Selkeästi molempien ulkonäöt ovat myös mieleen ja kiinnostusta on, mutta... Nyt elämä on hyvää, rentoa ja täysin mallillaan. En tiedä olisiko minulla miehelle mitään ihmeempää ja olisiko miehellä minulle. Viitsinkö edes sotkea itseäni johonkin parisuhdesoppaan, jossa pitää tehdä myönnytyksiä ja kompromisseja asioista, joista en välttämättä ole niitä valmis tekemään.