Ihastuneen miehen vetäytyvä käytös?
Oletteko koskaan törmänneet siihen, että teihin ihastunut mies yhtäkkiä vetäytyykin kuoreensa ja hiljenee? Sitten ottaa hiljaisuuden jälkeen yhteyttä ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voiko tämä kieliä siitä, että mies on epävarma tunteistaan, hän on stressaantunut tai yrittää kieltää "liiallisten tunteiden" nopeaa syntymistä? Onko suhteella, jossa ihastunut mies vetäytyy teidän mielestänne minkäänlaista toivoa tai onko teille käynyt niin? Entä tapausta, jossa selvästi huomaatte, että olette kiinnostava tapaus jonkun mielestä, mutta hän ei vaan ikinä myönnä sitä, vaikka se selvästi näkyykin. Kommentteja saa laittaa, olisi kiva saada rakentavaa ja eri näkökulmat huomioivaa keskustelua aikaan.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen mies? Kokemattomampi voi toimia ihastuksissaan vähän epäloogisesti ja ei niin ennustettavasti.
Ei se ikä ole välttämättä epäloogisuuden syy. Oma ihastukseni oli yli nelikymppinen, silloin sinkku (tai niin ainakin sanoi keskustellessamme) ja mies, jolla on ollut pitkiäkin parisuhteita. Mutta muuten tuo sinun kirjoituksesi toinen lause oli ihana ja hellyyttävä. :)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen mies? Kokemattomampi voi toimia ihastuksissaan vähän epäloogisesti ja ei niin ennustettavasti.
Mitä sillä iällä on merkitystä, kun kokemattomia miehiä todennäköisesti löytyy ihan joka ikäluokasta.
Mulla on juuri tällainen ärsyttävä tilanne erään miehen kanssa. Luulen sitä vain pelailuksi, ehkä hän ei vaan ole kiinnostunut tarpeeksi.
Mulla sama tilanne. Luulen, että ei ole niin kiinnostunut. Ainakin tässä omassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan olisi oikeasti sellaista kevyttä flirttiä, jonka ei ole tarkoitus johtaa mihinkään? Vetäytyy sitten aina kun huomaa sinun ottavan liian vakavissaan.
Ehkäpä tämä on syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on henkilökohtaisesti juurikin kerran käynyt niin, että mies vetäytyi. Hän sitten tuli takaisin ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia eli en heittäisi kirvestä välttämättä heti kaivoon.
Minullakin kävi näin ja nyt ollaan useampi vuosi oltu onnellisesti yhdessä :) mies ei osannut oikein selittää tuota etääntymistä, mutta ilmeisesti oli jotain pelko vapauden menettämisestä, kun oli tottunut itsekseen olemaan jonkun aikaa ja hänelle tärkeää oli ystävät ja harrastukset... Kai hän jotenkin oletti, että parisuhteen myötä hän menettäisi noita tärkeitä asioitaan. Ei ole menettänyt.
Tai sitten hän ei onnistunut saamaan muita tai sitä jota oikeasti tavoitteli ja tyytyi sinuun. Nyt sitten annat hänen mennä sinkkupojun lailla ettei miestä ala harmittamaan.
Harkitseva mies kyllä voi etääntyä juuri siksi, että puntaroi onko parisuhteeseen ryhtyminen kannattavaa. Jos on paljon tärkeitä harrastuksia, jotka vievät aikaa ja tottunut siihen "omaan valtakuntaansa", niin on se aika iso juttu, jos siihen tulee joku nainen jopa pilaamaan/sekoittamaan näitä juttuja. Minulle on käynyt niin, että nainen kielsi minulle tärkeitä juttuja ja jouduin luopumaan paljosta, niin päätin, että parempi vaan olla yksin, ellei sitten joku huippuyksilö astu kuvioihin. M32
Mikä asenne! Ihan huippuyksilö pitäsi olla :D
Niin, mitä annettavaa sulla edes olisi naiselle? Kuulostaa ettei mitään.No, en nyt tarkoittanut huippuyksilöllä sitä mitä varmaan luulit. Mutta siis sellainen nainen, joka minua oikeasti kiinnostaa ja kenen vuoksi voisin luopua tästä oikein mukavasta sinkkuelämästä. Minulla on oma omistusasunto, hyvä työ, paljon hyviä ystäviä ja harrastuksia, niin miksi siitä pitäisi luopua tuosta noin vaan miettimättä asioita kunnolla? Haluan olla varma asioista ja siksi voisin kuvitella etääntyväni miettimään parisuhteen kannattavuutta.
Miten ilmaisisit asian sille ihanalle naiselle? Miten saisit hänen ymmärtämään, että sinulla on vahva kiinnostus, mutta haluat aikaa miettiä? Ja jos kerran etäännyt naisesta, niin miten silloin saisit selville hänestä ne asiat, joita pidät miettimisen arvoisina seikkoina?
Aikuinen normaali nainen tuskin jää odottelemaan sinun miettimistäsi ja varsinkin jos etäännyt hänestä jopa tylyllä tavalla ajatuksiasi ollenkaan avaamatta, joten saatat etääntymisesi ja mahdollisen myönteisen parisuhdeajatuksen jälkeen huomatakin, että olet myöhässä.
Mielestäni tuo asian on aika paljon joko tai -juttu. Jos toinen ei tunnu kerralla hyvältä, niin tuskinpa tuntuu jatkossakaan, mutta jos sinulla on alusta alkaen hyvä fiilis, niin odottelu ja etääntyminen aiheuttaa vain mielipahaa, joka ei unohdu.
Tätä jäin miettimään. Jos mies on ihastunut naiseen, mutta vetäytyykin siitä pois, niin miettiikö mies ollenkaan naisen ajatuksia ja oloa vai vaan itseään? Mitkä syyt sitten pois vetäytymiseen ovatkaan (ujous/pelkuruus? Pelko pakeista?), niin onko hänelle se ja sama mitä häneen ihastunut nainen ajattelee?
Tiedän, että olen muutaman kerran ehkä antanut miehille liian vahvoja kiinnostussignaaleja, mutta mies ei olekaan sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin kiinnostava, kun olin ajatellut. Mies on kuitenkin kiinnostunut minusta. Olen yrittänyt tehdä sen miehelle selväksi kauniisti ja häntä nolaamatta. Olen myös saattanut ehdottaa vain kaveruutta, mutta täältä palstalta olen oppinut sen olevan miehille myrkkyä. Minulle taas kaveruussuhteet ovat tärkeitä ja hyvistä kavereista voi tulla ystäviä, jopa enemmän.
Jos se on mun aviomieheni, lähti 12.2 menee sillä aikaa kun olin ulkoiluttamassa koiraa.
Hylkäsi myös samalla 9v lapsensa, jonka kanssa aiemmin on ollut kaiken vapaa-aikansa, nyt ei ole 2 kk edes soittanut.
Mut haukkuu selän takana sukulaisilleen narsistiksi, itse 10vuotta jätti kaikki kotityöt mulle. Mä yleensä olin se joka heräs aamuisin. Mä sain hoitaa syyhyhärdellin lähes yksin (ja sitä kesti 6kk kun ei meinannut millään lähtee). Sitten kun oon hoitanut 6kk kaiken pesun joka päivä, ja viimesen 5,vko aikana myös koirien ulkoilutukset, sitonut miehen kengän nauhat auttanut housut jalkaan. Käynyt töissä niin että olin kotona klo 23
Ja kun en enää vaan jaksanut yhtään mitään en edes soittaa yhtä puhelua ja silti kaikki oöi mun tehtävä .. niin kun raivosin miehelle, niin jätti ja leimaa mua narsistiksi.
Mä siis sanoisin sulle että vaikka se mies vetäis kuinka,puoleensa niin juokse karkuun!
Mä olisin päässyt elämässäni paljon helpommalla ihmisen kanssa joka kykenee normaalisti keskustelee asioista eikä vaan tee katoamistemppuja kun ei osaa omia tunteita käsitellä eikä puhua!
Vai haluutko elämän jossa et voi ottaa mitään ongelmia esille tai ratkoa mitään parisuhteeseen liittyvää. Otat asian esiin ukko joko ei reagoi, sanoo en mä tiedä, tai makaa sohvalla ahdistuneena niin että joudut aina siirtää omat tunteet syrjään ja silittää ukkoa kun sen ahdistus ei muuten helpotu. Mutta takas et saa lohdutusta. Ja jos et aikuusta miestä silitä niin sit alkaa riehuu. Et onnee vaan jos päädyt sen miehen kanssa yhteen.
Sanoisin että ei kannata, ihminen joka ratkoo ongelmat katoamalla kauemmaksi , tekee niin myös parisuhteessa, lopulta näin ku mun mies.
Kun ei voi puhua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen mies? Kokemattomampi voi toimia ihastuksissaan vähän epäloogisesti ja ei niin ennustettavasti.
Mitä sillä iällä on merkitystä, kun kokemattomia miehiä todennäköisesti löytyy ihan joka ikäluokasta.
No, ei löydy. Ei ainakaan täysjärkisiä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen mies? Kokemattomampi voi toimia ihastuksissaan vähän epäloogisesti ja ei niin ennustettavasti.
Mitä sillä iällä on merkitystä, kun kokemattomia miehiä todennäköisesti löytyy ihan joka ikäluokasta.
No, ei löydy. Ei ainakaan täysjärkisiä miehiä.
Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Kymmeniä tai satoja naisia hurmanneet kokeneet pelimiehet ovat vain täysjärkisiä?
Entäs jos on 17-vuotiaana bongannut sen naapurin Irmelin kun perheet vähän patistelivat, mennyt kihloihin, 18-vuotiaana naimsiiin, pamauttanut paksuksi ja siitä sitten 40 vuotta elellyt yhdessä ja kasvattanut lapset sekä lapsenlapset, kunnes Irmelin vei syöpä. 58-vuotiaana kuitenkin vielä on ihan hyvässä kunnossa ja hiljalleen surukin menee ohi ja alkaisi tuntua, että seuraa olisi vailla. Mutta kun ei ole päivääkään deittailukokemusta ja sitten jos ihastuu, niin on ymmällään, kuinkas tässä nyt toimittaisiin. Enää ei olekaan perheitä yhyttämässä ja samalla esiliinana, kaikki on muutenkin muuttunut, eikä siinä iässä nyt enää olla lapsiakaan hankkimassa ja perhettä perustamassa. Sinä sanot, että ei kannata, ei tuo mies täysjärkinen ole. Niinkö?
On käynyt. Vaikka jollakin tasolla ymmärrän, että toinen tarvii aikaa järjestää ajatuksiaan, se harmi on että alan itse peilaamaan käytöstä ja tulen niin epäövarmaksi että vetäydyn itsekkin. Siitä se kierre lähtee kohti etääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen mies? Kokemattomampi voi toimia ihastuksissaan vähän epäloogisesti ja ei niin ennustettavasti.
Mitä sillä iällä on merkitystä, kun kokemattomia miehiä todennäköisesti löytyy ihan joka ikäluokasta.
No, ei löydy. Ei ainakaan täysjärkisiä miehiä.
Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Kymmeniä tai satoja naisia hurmanneet kokeneet pelimiehet ovat vain täysjärkisiä?
Entäs jos on 17-vuotiaana bongannut sen naapurin Irmelin kun perheet vähän patistelivat, mennyt kihloihin, 18-vuotiaana naimsiiin, pamauttanut paksuksi ja siitä sitten 40 vuotta elellyt yhdessä ja kasvattanut lapset sekä lapsenlapset, kunnes Irmelin vei syöpä. 58-vuotiaana kuitenkin vielä on ihan hyvässä kunnossa ja hiljalleen surukin menee ohi ja alkaisi tuntua, että seuraa olisi vailla. Mutta kun ei ole päivääkään deittailukokemusta ja sitten jos ihastuu, niin on ymmällään, kuinkas tässä nyt toimittaisiin. Enää ei olekaan perheitä yhyttämässä ja samalla esiliinana, kaikki on muutenkin muuttunut, eikä siinä iässä nyt enää olla lapsiakaan hankkimassa ja perhettä perustamassa. Sinä sanot, että ei kannata, ei tuo mies täysjärkinen ole. Niinkö?
Tämä mies ei ole kokematon.
yrittää kieltää "liiallisten tunteiden" nopeaa syntymistä
X"""DDDDDDDDDDDDD
Olen nainen, mutta vastaan silti.
Omalla kohdallani vetäytyminen alkaa, kun huomaan pitäväni toisesta oikeasti. Sinne asti kaikki on helppoa ja näen mielelläni, pidän yhteyttä jne, mutta kun joku todella kolahtaa, pelästyn. Suorastaan toivon, että mies menisi pois, jotta saisin palata takaisin tasaiseen arkeeni ilman tunnemyrskyä. Ja kai siinä jonkinlainen menettämisen pelkokin iskee, niin kauanhan homma on turvallista ja mukavaa kun toisen ei ole niin väliä.
Itsellä just menossa tämä tilanne. Vetäydyin hetkeksi yhteydestä vetääkseni henkeä ja ajatellakseni asioita, ja nyt sitten yritän tehdä jonkinlaista lepyttelytyötä. En haluaisi menettää tätä tyyppiä, joten olen pakottanut tunteeni jonkinlaiseen hallintaan ja yritän olla ihmisiksi. Aikaa tulen tarvitsemaan jatkossakin, mutta ehkä varsinaiset aikalisät olivat nyt tässä.
Ikävää, jos ihmiset aina miettivät jotakin epäkiinnostusta tai penkittämistä. Aika yksinkertaistavaa.
Sanoisin, että ei kiinnostunut. Ei ihastunut. Kannattaa jättää omaan arvoonsa. Jos olisi ihastunut, ei pystyisi vetäytymään lopullisesti.
Naisilla usein heikkoutena ymmärtää vetäytymistä ja pohdiskella syitä sille. Kaikki paitsi ’kyllä’ tarkoittaa EI.
Valitettavan usein vetäytymisessä on syynä juuri suuremman kiinnostuksen suuntautuminen toisaalle.
Teet itsellesi palveluksen kun unohdat koko tyypin!
Vierailija kirjoitti:
Mies tietää kiinnostukseni eli kyse ei ole siitä, että jättäisi rauhaan, koska luulisi ettei minua kiinnosta.
Ap
Sitten on vähän eri juttu, jos tietää sinun kiinnostuksen. Hieman outoa nyt 🤔
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta vastaan silti.
Omalla kohdallani vetäytyminen alkaa, kun huomaan pitäväni toisesta oikeasti. Sinne asti kaikki on helppoa ja näen mielelläni, pidän yhteyttä jne, mutta kun joku todella kolahtaa, pelästyn. Suorastaan toivon, että mies menisi pois, jotta saisin palata takaisin tasaiseen arkeeni ilman tunnemyrskyä. Ja kai siinä jonkinlainen menettämisen pelkokin iskee, niin kauanhan homma on turvallista ja mukavaa kun toisen ei ole niin väliä.
Itsellä just menossa tämä tilanne. Vetäydyin hetkeksi yhteydestä vetääkseni henkeä ja ajatellakseni asioita, ja nyt sitten yritän tehdä jonkinlaista lepyttelytyötä. En haluaisi menettää tätä tyyppiä, joten olen pakottanut tunteeni jonkinlaiseen hallintaan ja yritän olla ihmisiksi. Aikaa tulen tarvitsemaan jatkossakin, mutta ehkä varsinaiset aikalisät olivat nyt tässä.
Ikävää, jos ihmiset aina miettivät jotakin epäkiinnostusta tai penkittämistä. Aika yksinkertaistavaa.
Mulla on sama juttu. Sen takia onkin hankalaa miesten kohdalla, kun jos mies käyttäytyy näin, moni nainen tulkitsee sen pelimieheksi. Oikeasti kyseessä voi olla vain silkka ujous.
Ujous on ikävää, koska se aiheuttaa paljon väärinymmärryksiä. Ei kaikki ihmiset osaa/pysty heittäytymään seikkailuihin, osa meistä tarvitsee keskimääräistä enemmän aikaa ja luottamusta. Mutta ajatusten lukija kukaan ei ole.
Eli kämäisellä tarkoitin jos tapetit vähän repsottelee ja muuta vastaavaa normaalia kulumista, vuokrakämpissähän harvemmin saa alkaa harrastamaan mitään kunnostustouhuja ja normaalia siivoilua lukuunottamatta.