Ahdistuneisuushäiriö minulla ja mieheni käytös. Mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on todella raskas läheisille

Millä tavalla raskas läheisille?

Kun olen ahdistunut, olen ahdistunut ihan hiljaa ja keskityn hengittelemiseen. Usein kukaan perheenjäsenistä ei tiedä edes, että nyt minulla on menossa ahdistuskohtaus, kun en puhu siitä kenellekään. 

Ilmapiirin haistaa. Tunnelma on kireä. Muut joutuu olemaan varuillaan. Ei ole vastavuoroisuutta. Yksi huokailee muut hyvittelee

Kyllä se olen minä, joka tässä hyvittelen. Kenenkään ei ole tarvinnut olla minun vuokseni varuillaan enkä minä myöskään harrasta huokailua. Eksää sen sijaan piti varoa, milloin hän sai raivokohtauksia. Nyt lasten kanssa on helppo hengittää. Tietenkään en kaada ahdistustani lasten niskaan kuten en kaatanut myöskään eksän niskaan. 

Puhu vaan omasta puolestasi, minä puhun omastani. Ahdistuneetkaan ihmiset eivät ole toistensa klooneja. Meitä on niin moneksi. 

Et huomaa miten käytöksesi vaikuttaa ilmapiiriin

Vierailija kirjoitti:

Oletko mielummin tasapainoisen ihmisen kanssa vai kannattelee huokailevaa?

Minä olen mielummin rikkaan ja komean kanssa. Ihan sama vaikka huokailisi. Mutta en se takia ole jättänyt tuota rumaa persaukiselle miestäni.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mielummin tasapainoisen ihmisen kanssa vai kannattelee huokailevaa?

Minä olen mielummin rikkaan ja komean kanssa. Ihan sama vaikka huokailisi. Mutta en se takia ole jättänyt tuota rumaa persaukiselle miestäni.

Ohis

Psyykkinen tasapaino on kaikkein tärkeintä

Toinen ohis

Riittäisikö kompromissi kai, että sanot miehellesi, että eristäytyminen on ok, mutta pahan ahdistuksen tullen lupaat turvata häneen?

Mies ei kuormitus, mutta tuntee olevansa tarpeellinen. Jos tuosta tulee dilemma, niin se voi lisätä ahdistusta. Eli joudut itse joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on todella raskas läheisille

Millä tavalla raskas läheisille?

Kun olen ahdistunut, olen ahdistunut ihan hiljaa ja keskityn hengittelemiseen. Usein kukaan perheenjäsenistä ei tiedä edes, että nyt minulla on menossa ahdistuskohtaus, kun en puhu siitä kenellekään. 

Ilmapiirin haistaa. Tunnelma on kireä. Muut joutuu olemaan varuillaan. Ei ole vastavuoroisuutta. Yksi huokailee muut hyvittelee

Kyllä se olen minä, joka tässä hyvittelen. Kenenkään ei ole tarvinnut olla minun vuokseni varuillaan enkä minä myöskään harrasta huokailua. Eksää sen sijaan piti varoa, milloin hän sai raivokohtauksia. Nyt lasten kanssa on helppo hengittää. Tietenkään en kaada ahdistustani lasten niskaan kuten en kaatanut myöskään eksän niskaan. 

Puhu vaan omasta puolestasi, minä puhun omastani. Ahdistuneetkaan ihmiset eivät ole toistensa klooneja. Meitä on niin moneksi. 

Et huomaa miten käytöksesi vaikuttaa ilmapiiriin

Tervetuloa meille tekemään tupatarkastusta. :D :D :D Voit samalla huomata, että ahdistuneetkaan ihmiset eivät ole toistensa klooneja. Vaikka sinä suhtaudutkin elämään ja muihin ihmisiin pessimistisesti ja vihamielisesti, me kaikki muut emme välttämättä sitä tee. Ahdistuneisuudestani huolimatta osaan nauttia elämästäni ja iloita hyvistä asioista elämässäni. Lähdenkin tästä tekemään sitä. 

Parempaa vointia myös sinulle! Ja vielä kerran tervetuloa meille! :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mielummin tasapainoisen ihmisen kanssa vai kannattelee huokailevaa?

Minä olen mielummin rikkaan ja komean kanssa. Ihan sama vaikka huokailisi. Mutta en se takia ole jättänyt tuota rumaa persaukiselle miestäni.

Ohis

Psyykkinen tasapaino on kaikkein tärkeintä

Toinen ohis

No ei. Se tasapainottomuus voi olla elämän suola.

T. Bibotaiteilijan vaimo

Itse ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä en halua edes lukea ensimmäistä sivua pidemmälle. Porukan suhtautuminen aivan jäätävää! Hävetkää! Ei ole itsekästä ap missään tapauksessa. Parisuhde on sitä että toista tuetaan ja autetaan vaikeissakin asioissa, ei suhde ole aina ihanaa auringonpaistetta, olen todella hämmentynyt ettei aikuisetkaa ihmiset tätä ymmärrä. Liian helppoa elämää? Jos saisit vakavan sairauden, tuntuisiko hyvältä että puoliso sanookin "Tossa laukut ja tuolla ovi?"

Kyllä omassa lähipiirissä rakkaus on kantanut sekä itsellä että muilla läpivaikeiden ajanjaksojen. Vastoinkäymiset kasvattaa parisuhteessa ja jopa lujittaa sitä sekä lisää yhteenkuuluvuutta, ei ensimmäisen vastoinkäymisen aikana juosta karkuun tai sitten kyseessä ei ole aito rakkaus. Erotkaa te vaan koska ette kehtaa pyytää /saa tukeanne puolisoltanne, parisuhde on vastavuoroista kumppanuutta romanttisten tunteiden kera... Vaikeina hetkinä sitä apua ja puolisoa eniten tarvitsee, tämä ei tarkoita että pitäisi olla jatkuva terapeutti vaan tukea parantumisprosessia esimerkiksi tarjoutumalla kyytiavuksi sekä tueksi ja kannustaa siihen, jopa osallistua siihen itse pohtimalla parisuhdetta parisuhdeterapiassa ja takaisin tullessa vaikka tarjota aterian. Vaikka puoliso ei olekaan sote-alan ammattilainen, hän voi silti ilmaista tukensa auttamalla avun hankinnassa ja pysymällä rinnalla sekä osoittaa välittämistä.

N18

Vierailija kirjoitti:

Vaikeina hetkinä sitä apua ja puolisoa eniten tarvitsee, tämä ei tarkoita että pitäisi olla jatkuva terapeutti itse vaan tukea parantumisprosessia esimerkiksi tarjoutumalla kyytiavuksi sekä tueksi vaikkapa TERAPIAAN ja kannustaa siihen, jopa osallistua siihen prosessiin itse pohtimalla parisuhdetta parisuhdeterapiassa ja takaisin tullessa vaikka tarjota aterian.

N18

Ohessa muutama täsmennys tekstiin

N18

On läheisillä raskasta, mutta ahdistunut ei voi yhtä äkkiä parantua. Tarvitaan lääkitystä ja terapiaa. Se, joka ei ole ollut ahdistushäiriöinen, ei tajua ahdistuneen helvetillistä olotilaa. Minun mieheni uhkaili erolla ja alkoi käyttää fyysistä väkivaltaa. Minun oli pakko lähteä, mutta mieheni suuttui, kun jätin hänet. Hänen olisi pitänyt hakea eroa. Mies uhkaili tekstareillaan yli kymmenen vuotta. Paranin ja olen hyvin tyytyväinen nykyiseen elämääni. Toivoa siis on!

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä en halua edes lukea ensimmäistä sivua pidemmälle. Porukan suhtautuminen aivan jäätävää! Hävetkää! Ei ole itsekästä ap missään tapauksessa. Parisuhde on sitä että toista tuetaan ja autetaan vaikeissakin asioissa, ei suhde ole aina ihanaa auringonpaistetta, olen todella hämmentynyt ettei aikuisetkaa ihmiset tätä ymmärrä. Liian helppoa elämää? Jos saisit vakavan sairauden, tuntuisiko hyvältä että puoliso sanookin "Tossa laukut ja tuolla ovi?"

Kyllä omassa lähipiirissä rakkaus on kantanut sekä itsellä että muilla läpivaikeiden ajanjaksojen. Vastoinkäymiset kasvattaa parisuhteessa ja jopa lujittaa sitä sekä lisää yhteenkuuluvuutta, ei ensimmäisen vastoinkäymisen aikana juosta karkuun tai sitten kyseessä ei ole aito rakkaus. Erotkaa te vaan koska ette kehtaa pyytää /saa tukeanne puolisoltanne, parisuhde on vastavuoroista kumppanuutta romanttisten tunteiden kera... Vaikeina hetkinä sitä apua ja puolisoa eniten tarvitsee, tämä ei tarkoita että pitäisi olla jatkuva terapeutti vaan tukea parantumisprosessia esimerkiksi tarjoutumalla kyytiavuksi sekä tueksi ja kannustaa siihen, jopa osallistua siihen itse pohtimalla parisuhdetta parisuhdeterapiassa ja takaisin tullessa vaikka tarjota aterian. Vaikka puoliso ei olekaan sote-alan ammattilainen, hän voi silti ilmaista tukensa auttamalla avun hankinnassa ja pysymällä rinnalla sekä osoittaa välittämistä.

N18

Tottakai. Mutta ei niin että toinen aina ottaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä en halua edes lukea ensimmäistä sivua pidemmälle. Porukan suhtautuminen aivan jäätävää! Hävetkää! Ei ole itsekästä ap missään tapauksessa. Parisuhde on sitä että toista tuetaan ja autetaan vaikeissakin asioissa, ei suhde ole aina ihanaa auringonpaistetta, olen todella hämmentynyt ettei aikuisetkaa ihmiset tätä ymmärrä. Liian helppoa elämää? Jos saisit vakavan sairauden, tuntuisiko hyvältä että puoliso sanookin "Tossa laukut ja tuolla ovi?"

Kyllä omassa lähipiirissä rakkaus on kantanut sekä itsellä että muilla läpivaikeiden ajanjaksojen. Vastoinkäymiset kasvattaa parisuhteessa ja jopa lujittaa sitä sekä lisää yhteenkuuluvuutta, ei ensimmäisen vastoinkäymisen aikana juosta karkuun tai sitten kyseessä ei ole aito rakkaus. Erotkaa te vaan koska ette kehtaa pyytää /saa tukeanne puolisoltanne, parisuhde on vastavuoroista kumppanuutta romanttisten tunteiden kera... Vaikeina hetkinä sitä apua ja puolisoa eniten tarvitsee, tämä ei tarkoita että pitäisi olla jatkuva terapeutti vaan tukea parantumisprosessia esimerkiksi tarjoutumalla kyytiavuksi sekä tueksi ja kannustaa siihen, jopa osallistua siihen itse pohtimalla parisuhdetta parisuhdeterapiassa ja takaisin tullessa vaikka tarjota aterian. Vaikka puoliso ei olekaan sote-alan ammattilainen, hän voi silti ilmaista tukensa auttamalla avun hankinnassa ja pysymällä rinnalla sekä osoittaa välittämistä.

N18

Tottakai. Mutta ei niin että toinen aina ottaa

Ei tietenkään silleen että toinen on aina saaja, mutta uskokaa pois; kyllä se apuna oleminen tulee vielä itselle hyvänä takaisin vastapuolelta jos molemmat hoitavat suhdetta vaikeuksienkin keskellä - välillä vähän vähemmän ja välillä panostavat enemmän. Vakavan sairauden yllättäessä toinen voikin olla nyt se korvaamaton apu...

N18