Raivosin miehelleni kuinka hän pitää minua itsestäänselvyytenä,vaikka minä pidin häntä

Mies lähti, ei vissiin jaksanut enää olla tälläsen paskan kanssa. En vaan käsitä kuinka sokea sitä oli sille mitä itse teki? Tuntui että mies piti itsestäänselvyytenä, mutta nyt kun mies on poissa tajusin että minä pidin miestä itsestäänselvyytenä. Ne asiat joita en edes ajatellut hänen kotona ollessaan, saa nyt mut kyyneliin 😢

Esimerkiksi kun tulin sisälle koiria käyttämästä mies kysyi aina miten meni, nyt kun tuun koirien kanssa kotiin, vastassa on hiljaisuus.

Äsken kuiskasin itselleni miten meni , ja sen jälkeen oonkin istunut tippa linssissä yksin keittiön tuolilla. Miksi en ikinä kertonut miehelle kuinka paljon merkitsi kun hän oli täällä.

Tulee väistämättä mieleen se kun huusin miehelle että parisuhteen sisällöksi ei riitä se että vaan ollaan yhdessä. (Tarkoitin tällä sitä että parisuhteeseen kuuluu seksi! Kunnon seksi esileikkeineen). Ja mitä antaisinkaan siitä jos mies olisi edes nukkumassa sohvalla