Ahdistuneisuushäiriö minulla ja mieheni käytös. Mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ITSE ilmaisi että haluaa auttaa ja pyysi tulemaan viereen ja sanomaan kun ahdistaa. Nyt kun teen niin kun hän pyysi, niin toimii päinvastoin.

Minullakin laukaisi lukuisat todella vaikeat asiat elämässä tämän ahdistuksen.

Ap

Et voi olettaa että toinen kannattelee sinua. Et voi vain ottaa antamatta mitään. Koita miettiä asiaa myös miehen kannalta.

Tottakai oletan että mies toimii kuten lupaa eli pitää lupauksensa.

En olettaisi että auttaa jos hän ei olisi itse ilmaissut haluavansa auttaa.

Ap

Olet vaatinut liikaa. Joskus raja tulee vastaan.

En ole vaatinut häntä auttamaan ja lohduttamaan minkään ongelmani suhteen. Olen vetäytynyt ja ollut hiljaa kun ongelmat ovat minun ei mieheni enkä ole halunnut niillä rasittaa miestäni.

Itse hän otti asian puheeksi ja pyysi kertomaan jotta voi auttaa. Nyt toimii kuitenkin päinvastoin. Tämä tässä nyt mua ärsyttää.

Ap

Raja tuli vastaan. Miehellä on siihen oikeus.

Kahden kerran jälkeen? Ehkä sit niin. Eipä tarvii enää auttaa...tää oli tässä. En myöskään kuuntele enää valituksia siitä että eristäydyn ja olen hiljaa.

Ap

Tai voit muuttaa muualle. Mies saa tilaa hengittää

Siis ihan järkyttäviä kommentteja taas täällä. Älä välitä näistä, ap. Ota asia puheeksi asiallisesti, ei siitä ole pakko tapella. Kerrot omat tuntemukseni ja ennen kaikkea kuuntelet miehesi näkökulman. Miettikää sen jälkeen yhdessä millainen toimintamalli on paras teidän molempien kannalta. Voimia! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ITSE ilmaisi että haluaa auttaa ja pyysi tulemaan viereen ja sanomaan kun ahdistaa. Nyt kun teen niin kun hän pyysi, niin toimii päinvastoin.

Minullakin laukaisi lukuisat todella vaikeat asiat elämässä tämän ahdistuksen.

Ap

Et voi olettaa että toinen kannattelee sinua. Et voi vain ottaa antamatta mitään. Koita miettiä asiaa myös miehen kannalta.

Tottakai oletan että mies toimii kuten lupaa eli pitää lupauksensa.

En olettaisi että auttaa jos hän ei olisi itse ilmaissut haluavansa auttaa.

Ap

Olet vaatinut liikaa. Joskus raja tulee vastaan.

En ole vaatinut häntä auttamaan ja lohduttamaan minkään ongelmani suhteen. Olen vetäytynyt ja ollut hiljaa kun ongelmat ovat minun ei mieheni enkä ole halunnut niillä rasittaa miestäni.

Itse hän otti asian puheeksi ja pyysi kertomaan jotta voi auttaa. Nyt toimii kuitenkin päinvastoin. Tämä tässä nyt mua ärsyttää.

Ap

Raja tuli vastaan. Miehellä on siihen oikeus.

Kahden kerran jälkeen? Ehkä sit niin. Eipä tarvii enää auttaa...tää oli tässä. En myöskään kuuntele enää valituksia siitä että eristäydyn ja olen hiljaa.

Ap

Lue itsekäs ja lapsellinen viesti uudestaan. Säälin miestäsi

Minäkin kärsin joitain vuosia sitten samasta, hankalia asioita kasautui lyhyellä ajanjaksolla (vakava sairaus, työpaikka meni alta ym.). Eihän se sairastuminen ole millään lailla oma valinta, miksi se siis olisi itsekästä? Ei tuo myöskään ole mikään parantumaton loppuelämän sairaus, itsekin toivuin parissa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kärsin joitain vuosia sitten samasta, hankalia asioita kasautui lyhyellä ajanjaksolla (vakava sairaus, työpaikka meni alta ym.). Eihän se sairastuminen ole millään lailla oma valinta, miksi se siis olisi itsekästä? Ei tuo myöskään ole mikään parantumaton loppuelämän sairaus, itsekin toivuin parissa vuodessa.

Läheisille erittäin raskasta

Vierailija kirjoitti:

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on todella raskas läheisille

Millä tavalla raskas läheisille?

Kun olen ahdistunut, olen ahdistunut ihan hiljaa ja keskityn hengittelemiseen. Usein kukaan perheenjäsenistä ei tiedä edes, että nyt minulla on menossa ahdistuskohtaus, kun en puhu siitä kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kärsin joitain vuosia sitten samasta, hankalia asioita kasautui lyhyellä ajanjaksolla (vakava sairaus, työpaikka meni alta ym.). Eihän se sairastuminen ole millään lailla oma valinta, miksi se siis olisi itsekästä? Ei tuo myöskään ole mikään parantumaton loppuelämän sairaus, itsekin toivuin parissa vuodessa.

Se voi olla loppuelämän sairaus. Rankkaa koska sairas ajattelee vain itseään. Ei ota muiden tunteita tai tarpeita huomioon. Välittää. Pilaa ilmapiirin. Vaatii ja vaatii. Olisi hyvä välillä ajatella myös sitä toista

Joku lapsi täällä taas pelleilemässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on todella raskas läheisille

Millä tavalla raskas läheisille?

Kun olen ahdistunut, olen ahdistunut ihan hiljaa ja keskityn hengittelemiseen. Usein kukaan perheenjäsenistä ei tiedä edes, että nyt minulla on menossa ahdistuskohtaus, kun en puhu siitä kenellekään. 

Ilmapiirin haistaa. Tunnelma on kireä. Muut joutuu olemaan varuillaan. Ei ole vastavuoroisuutta. Yksi huokailee muut hyvittelee

Niskasta kiinni -neuvo mainittu. Tsiisus. Eiköhän jokainen ahdistunut ja masentunut yritä sitä...ei paljoa auta!

Itsellä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö johti vuosia kestäneeseen rauhoittavien lääkkeiden koukkuun. Onneksi pääsin lopulta irti, ja nyt pikkuhiljaa parempaan päin.

Uskoisin, että rehellinen keskustelu miehen kanssa yhä uudelleen, voi johtaa ratkaisuun.

Oletko mielummin tasapainoisen ihmisen kanssa vai kannattelee huokailevaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota asia puheeksi miehen kanssa. Kerro, mitä muuta toivot häneltä kuin kainaloon ottamista. Miehesi ei osaa lukea ajatuksiasi, eikä ahdistus välttämättä näy sinusta. Kerro ajatuksistasi hänelle, äläkä peittele pahaa oloasi lähtemällä pois.

Tätä mieltä. Sinänsä hieno juttu, että hän itse halusi puhua ahdistuneisuudestasi. Oma eksäni ei halunnut kuulla mitään omastani.

Siinähän se ongelma just on et kun teen kuten mies itse toivoi, menee hän pois paikalta. Eli lupaa yhtä tekee toista. En jaksa tapella asiasta joten yritän olla normaalisti, eli puhun enkä vetäydy. Kauaa en kyllä jaksa tätäkään.

Ap

Pahoitteluni, luin kännykältä huolimattomasti. Luin, että se olit sinä, joka nouset sohvalta pois. Sittenhän sinun miehesi on melkein kuin eksä. Hän vaan rupesi rähisemään minulle, kun mainitsin, että nyt on paha olla. 

Nyt kun siirryin koneelle ja luin aloituksesi uudelleen sekä kommenttisi, ymmärrän sinua paremmin. Todella ikävää, että miehesi lähtee pois. Oletko kysynyt, miksi hän tekee sitä? Kannattaa kysyä, vaikka aika ilmeistähän se on, ettei hän oikesti kestä sitä, että sinua ahdistaa. Anna hänelle kuitenkin tilaisuus kertoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. 

Oletko puhunut kotitilanteestasi terapiassa? Kai sentään käyt terapiassa? Opin terapiassa monta hyvää keinoa, jolla osaan säädellä omaa ahdistuksentunnettani paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ITSE ilmaisi että haluaa auttaa ja pyysi tulemaan viereen ja sanomaan kun ahdistaa. Nyt kun teen niin kun hän pyysi, niin toimii päinvastoin.

Minullakin laukaisi lukuisat todella vaikeat asiat elämässä tämän ahdistuksen.

Ap

Et voi olettaa että toinen kannattelee sinua. Et voi vain ottaa antamatta mitään. Koita miettiä asiaa myös miehen kannalta.

Tottakai oletan että mies toimii kuten lupaa eli pitää lupauksensa.

En olettaisi että auttaa jos hän ei olisi itse ilmaissut haluavansa auttaa.

Ap

Olet vaatinut liikaa. Joskus raja tulee vastaan.

En ole vaatinut häntä auttamaan ja lohduttamaan minkään ongelmani suhteen. Olen vetäytynyt ja ollut hiljaa kun ongelmat ovat minun ei mieheni enkä ole halunnut niillä rasittaa miestäni.

Itse hän otti asian puheeksi ja pyysi kertomaan jotta voi auttaa. Nyt toimii kuitenkin päinvastoin. Tämä tässä nyt mua ärsyttää.

Ap

Raja tuli vastaan. Miehellä on siihen oikeus.

Kahden kerran jälkeen? Ehkä sit niin. Eipä tarvii enää auttaa...tää oli tässä. En myöskään kuuntele enää valituksia siitä että eristäydyn ja olen hiljaa.

Ap

Tai voit muuttaa muualle. Mies saa tilaa hengittää

Tai voit muuttaa muualle. Sinä saat tilaa hengittää. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota asia puheeksi miehen kanssa. Kerro, mitä muuta toivot häneltä kuin kainaloon ottamista. Miehesi ei osaa lukea ajatuksiasi, eikä ahdistus välttämättä näy sinusta. Kerro ajatuksistasi hänelle, äläkä peittele pahaa oloasi lähtemällä pois.

Tätä mieltä. Sinänsä hieno juttu, että hän itse halusi puhua ahdistuneisuudestasi. Oma eksäni ei halunnut kuulla mitään omastani.

Siinähän se ongelma just on et kun teen kuten mies itse toivoi, menee hän pois paikalta. Eli lupaa yhtä tekee toista. En jaksa tapella asiasta joten yritän olla normaalisti, eli puhun enkä vetäydy. Kauaa en kyllä jaksa tätäkään.

Ap

Pahoitteluni, luin kännykältä huolimattomasti. Luin, että se olit sinä, joka nouset sohvalta pois. Sittenhän sinun miehesi on melkein kuin eksä. Hän vaan rupesi rähisemään minulle, kun mainitsin, että nyt on paha olla. 

Nyt kun siirryin koneelle ja luin aloituksesi uudelleen sekä kommenttisi, ymmärrän sinua paremmin. Todella ikävää, että miehesi lähtee pois. Oletko kysynyt, miksi hän tekee sitä? Kannattaa kysyä, vaikka aika ilmeistähän se on, ettei hän oikesti kestä sitä, että sinua ahdistaa. Anna hänelle kuitenkin tilaisuus kertoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. 

Oletko puhunut kotitilanteestasi terapiassa? Kai sentään käyt terapiassa? Opin terapiassa monta hyvää keinoa, jolla osaan säädellä omaa ahdistuksentunnettani paremmin. 

Hakemus terapiaan vetämässä eli en käy terapiassa. Työterveyspsykologilla kylläkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ITSE ilmaisi että haluaa auttaa ja pyysi tulemaan viereen ja sanomaan kun ahdistaa. Nyt kun teen niin kun hän pyysi, niin toimii päinvastoin.

Minullakin laukaisi lukuisat todella vaikeat asiat elämässä tämän ahdistuksen.

Ap

Et voi olettaa että toinen kannattelee sinua. Et voi vain ottaa antamatta mitään. Koita miettiä asiaa myös miehen kannalta.

Tottakai oletan että mies toimii kuten lupaa eli pitää lupauksensa.

En olettaisi että auttaa jos hän ei olisi itse ilmaissut haluavansa auttaa.

Ap

Olet vaatinut liikaa. Joskus raja tulee vastaan.

En ole vaatinut häntä auttamaan ja lohduttamaan minkään ongelmani suhteen. Olen vetäytynyt ja ollut hiljaa kun ongelmat ovat minun ei mieheni enkä ole halunnut niillä rasittaa miestäni.

Itse hän otti asian puheeksi ja pyysi kertomaan jotta voi auttaa. Nyt toimii kuitenkin päinvastoin. Tämä tässä nyt mua ärsyttää.

Ap

Raja tuli vastaan. Miehellä on siihen oikeus.

Kahden kerran jälkeen? Ehkä sit niin. Eipä tarvii enää auttaa...tää oli tässä. En myöskään kuuntele enää valituksia siitä että eristäydyn ja olen hiljaa.

Ap

Ap, luepa oma kommenttisi uudelleen. Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa. Sitten kun ahdistuskohtaus hieman hellittää, huomaat itsekin, että myös sinun asenteessasi on parantamisen varaa. Mikäli oikeasti haluatkin jatkaa suhdettanne. Jos taas et halua jatkaa, kyllä se siitä loppuukin, kun jatkatte tätä toistenne tunteiden mitätöimistä. 

Mutta sulla on ap kuitenkin diagnoosi sairaudestasi, vaikka et ole vielä terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Mutta sulla on ap kuitenkin diagnoosi sairaudestasi, vaikka et ole vielä terapiassa?

Kyllä on diagnoosi, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Näin ainakin b-lausunnossa lukee. Hakemuksen kelaan vein viime viikolla. Käsittely kestää noin 6-8viikkoa.

Ap

Sama ongelma diagnosoitu miehellä. Yritän parhaani mukaan auttaa tarjoamalla olkapään. Kuuntelen kun tarvii jonkun joka kuuntelee, puhun kun mies haluaa että joku puhuu sille. Laitan hyvää ruokaa ja teen kotityöt, pyritään välttelemään stressiä ja etsitään yhdessä joka päivä joku uusi syy arjen juhlaan. Mies on lääkityksessä, käy myös säännöllisesti terapiassa. Taustalla rankatkin ongelmat lapsuudessa jotka laukesivat käsiin stressitasojen noustessa aikuisiällä. Ei siis feikkaa ongelmia ja hae huomiota. Silti alan väsyä kun mikään ei riitä ja koko ajan on paha olla. Oman havainnon perusteella oirekuvastoon voisi lisätä lähes sairaalloisen omaan napaan tuijottelun. Pahinta kai on, kun teet kaikkesi että toiselle tulisi parempi olo, ja se ei auta, ja lisäksi saa kuunnella sen päivittäisen marinan siitä kun en muka yritäkään auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on todella raskas läheisille

Millä tavalla raskas läheisille?

Kun olen ahdistunut, olen ahdistunut ihan hiljaa ja keskityn hengittelemiseen. Usein kukaan perheenjäsenistä ei tiedä edes, että nyt minulla on menossa ahdistuskohtaus, kun en puhu siitä kenellekään. 

Ilmapiirin haistaa. Tunnelma on kireä. Muut joutuu olemaan varuillaan. Ei ole vastavuoroisuutta. Yksi huokailee muut hyvittelee

Kyllä se olen minä, joka tässä hyvittelen. Kenenkään ei ole tarvinnut olla minun vuokseni varuillaan enkä minä myöskään harrasta huokailua. Eksää sen sijaan piti varoa, milloin hän sai raivokohtauksia. Nyt lasten kanssa on helppo hengittää. Tietenkään en kaada ahdistustani lasten niskaan kuten en kaatanut myöskään eksän niskaan. 

Puhu vaan omasta puolestasi, minä puhun omastani. Ahdistuneetkaan ihmiset eivät ole toistensa klooneja. Meitä on niin moneksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma diagnosoitu miehellä. Yritän parhaani mukaan auttaa tarjoamalla olkapään. Kuuntelen kun tarvii jonkun joka kuuntelee, puhun kun mies haluaa että joku puhuu sille. Laitan hyvää ruokaa ja teen kotityöt, pyritään välttelemään stressiä ja etsitään yhdessä joka päivä joku uusi syy arjen juhlaan. Mies on lääkityksessä, käy myös säännöllisesti terapiassa. Taustalla rankatkin ongelmat lapsuudessa jotka laukesivat käsiin stressitasojen noustessa aikuisiällä. Ei siis feikkaa ongelmia ja hae huomiota. Silti alan väsyä kun mikään ei riitä ja koko ajan on paha olla. Oman havainnon perusteella oirekuvastoon voisi lisätä lähes sairaalloisen omaan napaan tuijottelun. Pahinta kai on, kun teet kaikkesi että toiselle tulisi parempi olo, ja se ei auta, ja lisäksi saa kuunnella sen päivittäisen marinan siitä kun en muka yritäkään auttaa.

Juuri näin. Itsekkyydellä ei ole rajaa. Kuuluu taudin kuvaan