Miksi korkeasti koulutetut ihmiset uskovat ihmeellisiin hömppäjuttuihin? Missä on kriittisyys?

Pakostakin miettii onko näillä indigolapsiin ja enkelihoitoihin uskovilla masennusta taustalla. Jos elämä on ikävää, iloa revitään uskosta että on jotain enemmän kuin luullaan.

Hyvänä esimerkkinä scientologia. Halutaan kuvitella, että ihmiskunta onkin jotain enemmän kuin kahdella jalalla käveleviä eläimiä, ja mikäs sen mukavampi uskomus, kuin että ollaankin kaikki jotain alienien sukua ja kuolemattomia henkiolentoja.

Samasta syystä kuin vähemmänkin kouluttautuneet. Koska maailma ja maailmankaikkeus on ihmeellinen paikka. Tiedämme siitä vain musto-osasia. On tietenkin hömppää ja huijausta olemassa myös, mutta sitten on myös aidosi mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä. (Nämä myös sekoittuvat iloisesti keskenään.)

Koko ajan tiedekin menee eteenpäin ja sanoittaa ja antaa perusteet "oudoille ilmiöille". Tieteellä on tietyt tarkat kriteerit ja tutkimustavat, mitä siinä kätetään, mikä on hyvä. Mutta on muunkinlaisia tapoja tutkia ja havainnoida asioita. (Monesti nämä muunlaiset tavat - esim. kokemusperinne tai subjektiivinen havainnointi- ovat ensin ilmiön kimpussa, sitten vasta tiede pääsee asiaan kiinni.) Tieteen ulottumattomissa on vielä niin moni asia ja ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Itse diplomi-insinöörinä en ole törmännyt yhteenkään kuvailemasi kaltaiseen ihmiseen ammattikunnassani. Eli en menisi sanomaan, että korkeasti koulutetut ihmiset tuommoisiin uskovat. Asia sitten erikseen jos puhutaan humanisteistä, jotka ovat jo alkuunsa tyhmiä kun menevät tuhlaamaan noin viisi vuotta elämästään yliopistolla "oppimassa" ei mitään ja velkaantuvat samalla usein. 

Itse tunnen diplomi-insinöörin, joka tekee nykyään enkelihoitoja. Hän on muuten mies.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä on synnynnäinen taipumus keksiä hömppäselityksiä elämän ilmiöille koska uskonnot ja hömpät suojaavat ihmisten psyykeä. Maailma on nimittäin oikeasti ihmeellinen ja pelottava. Entisajan ihmisille ns. 'luonnollisia selityksiä' oli muutenkin tarjolla todella vähän kun tietoa ei vielä ollut.  Osa meistä on kuitenkin synnynnäisesti kriittisiä ja analyyttisiä ja torjuu hömppäteorioita automaattisesti ihan lapsesta lähtien (kukaan 'normaali ihminen' ei ole silti täysin hömppävapaa), mutta osa meistä on niitä autuaita joille hömpälle (kuten uskonnoille) antautuminen on mahdollista. Sillä ei ole paljoakaan tekemistä koulutuksen kanssa.  (No, olihan tällä palstalla kerran biologi joka kertoi alkaneensa uskoa evoluutioon vasta opintojensa myötä.) Joskus mietin että olisiko mahdollista, että sillä ei ole älynkään kanssa aivan suoraa korrelaatiota. Ehkä tietynlainen realismiin pyrkivä analyyttisyys on enemmänkin luonteenpiirre?       

Itse pyrin olemaan realistinen.

Mutta sitten kuoli mies. Tuska on niin valtava, että itse hengissä pysyäkseen on kuviteltava, että kuoltuaan pääsee johonkin hänen lähelleen, että siellä hän odottaa minua. Olisi ihan liian hirveää luopua hänestä kokonaan, ettei enää koskaan olisi mahdollisuutta olla hänen lähellään.

Hänen kuolemansa on niin hirveä asia aivoilleni, että kehittivät minulle suojakeinoksi masennuksen, että selviäisin jotenkin eteenpäin.

Samalla tietää, että koostumme melkein pelkästään hiilestä ja kaikki on merkityksetöntä ja meistä tulee vain maaperän ravinteita. Mutta se veisi samalla haluni elää. En tiedä, kumpi olisi sitten parempi.

Vierailija kirjoitti:

Kuukausiliitteessä haastatellun tohtorin mukaan yksi selitys on, että ”kaikki eivät halua jakaa kyynistä ja materialistista maailmankuvaa”. Ennen kirkko ja uskonto tarjosivat tarvittavan ”hömpän”, mutta nyt niiden rooli on heikentynyt ja tilalle on syntynyt tyhjiö, johon kaikenlaiset vaihtoehtojutut sopivat.

Niin, koska maailma on paljon enemmän kuin materia (ja kyynisyys), suuren, väittäsin että suurimman osan kokemuksen mukaan. Ei ole mun mielestä älykkyyttä ajatella kovin rajoittuneen maailmakuvan mukaan. Litteän maailman aikaan hölmöinä ja höyrähtäneitä pidettiin niitä, jotka lähtivät pohtimaan maan kaartumista, olisiko tämä sittenkin pallo? Uteliaisuus ja kuvitteleminen on älykkyyden avaimia.

Vierailija kirjoitti:

No korkeakoulutustakin on aika monenlaista. Jollain fysiikan alan tutkijalla on varmasti vähän eri tavalla rakentunut ajatusmaailma kuin vaikkapa luokanopettajalla, joka tekee gradunsakin parityönä jonkun toisen kanssa.

Ei kaikki yliopistossa opetettava tiede ole todistusarvoltaan samanarvoista.

Voi kuule, monella huippufyysikollakin on kyllä sitten niin hulluja ajatuksia ja ideoita ja ovat erittäin avarakatseisia monille erikoisille ilmiöille. Ei siinä matikassakaan/fysiikassa tarvitse välttämättä jäädä vain mekaaniselle tasolle, muiden jo viitoittamien perusjuttujen toistamiseen. Hyvänä esimerkkinä uudehko tieteenala kvanttifysiikka. huuhuh mitä asioita siellä tutkitaankaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minua kiehtoo se, ettemme tiedä läheskään kaikkea. Hyvä teoria on aina pohtimisen arvoinen (tosin en usko skientologiaan, horoskooppeihin tai ihmedieetteihinkään). Tieteellinen tulos on kuitenkin vain paras nykytiedon pohjalta tehty olettama, joka on voitu riittävän uskottavasti todistaa. Jos esiin tulee uutta tietoa, tulos voikin olla täysin väärä.

Sama ajatus kiehtoo myös skeptikkoa, mutta tästä on pitkä matka täysin kritiikittömään huuhaaseen lankeamiseen.

Ap

Kyllä ja ei. Monet tieteelliset "totuudet" otetaan aika kritiikittä vastaan, esim terveydestä, vaikka jopa oma kokemus voi sotia sitä vastaan. Skeptikot ovat monesti aika absoluuttisen tiedeuskovaisia.

Tätä sanaa tiedeuskovainen käyttävät yleensä sellaiset ihmiset, jotka korostavat mutu-tuntumaansa ja "vanhan ajan maalaisjärkeä" ylettömän paljon syynä siihen, etteivät erilaisiin tutkimuksiin asioista halua perehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minua kiehtoo se, ettemme tiedä läheskään kaikkea. Hyvä teoria on aina pohtimisen arvoinen (tosin en usko skientologiaan, horoskooppeihin tai ihmedieetteihinkään). Tieteellinen tulos on kuitenkin vain paras nykytiedon pohjalta tehty olettama, joka on voitu riittävän uskottavasti todistaa. Jos esiin tulee uutta tietoa, tulos voikin olla täysin väärä.

Sama ajatus kiehtoo myös skeptikkoa, mutta tästä on pitkä matka täysin kritiikittömään huuhaaseen lankeamiseen.

Ap

Kyllä ja ei. Monet tieteelliset "totuudet" otetaan aika kritiikittä vastaan, esim terveydestä, vaikka jopa oma kokemus voi sotia sitä vastaan. Skeptikot ovat monesti aika absoluuttisen tiedeuskovaisia.

Tätä sanaa tiedeuskovainen käyttävät yleensä sellaiset ihmiset, jotka korostavat mutu-tuntumaansa ja "vanhan ajan maalaisjärkeä" ylettömän paljon syynä siihen, etteivät erilaisiin tutkimuksiin asioista halua perehtyä.

Itse kutsuisin "tiedeuskovaiseksi" sellaista henkilöä, jolla on sillä tavalla suppea katsantokanta, että hän omaksuu vain tieteellistä tietoa ja pitää muita tiedonhankintatapoja automaattisesti väärinä ja huonoina. Maailmankuva rakentuu siis pelkän tieteellisen tiedon varaan eikä sitä tietoa osata juuri kyseenalaistaa. On kuitenkin myös niin, että tieteellinen tieto muuttuu koko ajan. Välillä syntyy vääriä teorioita (jotka saattavat elää pitkänkin aikaa). Monella tiedeuskovaisella unohtuu myös se, kuinka paljon enemmän asioita on tieteellisesti tutkimatta, kuin mitä on jo tutkittu. Ja tästä seuraa avarakatseisuuden ja mahdollisuuksien hahmottamisen puute. Esim. telepatiaan voi löytyä jossakin vaiheessa tieteellinen selitys ja mekanismi. Tällaista mahdollisuutta aito tiedeuskovainen ei halua ymmärtää tai ajatella. Tiedeuskovainen ikäänkuin kulkee tieteen jälkijunassa koko ajan.

(En muuten tunnista itseäni kuvauksestasi henkilöstä, joka käyttää tiedeuskovainen sanaa.)

-eri

Minusta tuntuu että koulutus lähinnä opettaa hankkimaan tietoa ja luottamaan löytämäänsä tietoon.

Täälläki juuri korkeasti koulutetut ovat aina vaatimassa lähteitä ja tutkimustietoa ennen kuin uskovat jonku väitteen.

Mailma on täynnä pseudotiedettä ja disinformaatiota. Koulutettu lukee näitä jos on kiinnostunut ja omaksuu niitä omaan elämäänsä jos haluaa.

Kyllä sitä itselläkin välillä loksahtaa suu auki kun hyvässä asemassa työelämässä oleva fiksun oloinen tyyppi alkaa puhua homeopaattiasta tai energiahoidoista.

No ei voi perustaa mielipidettä mihinkään absoluuttiselle totuudelle noista asioista, niin eikö se silloin ole juuri sitä kriittisyyttä, kun ei voi sanoa että nämä asiat eivät ole totta? Akateemisilla ihmisillä on mieli avoinna, alemmin koulutetuissa olen törmännyt näihin ”EI JUMALAA OLE OLEMASSA” -kiihkoilijoihin ja öykkäreihin. Ehkä paikkaavat tuolla mouhkaamisellaan juuri sitä epätietoisuutta, eivätkä kestä sitä faktaa että eivät pysty ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minua kiehtoo se, ettemme tiedä läheskään kaikkea. Hyvä teoria on aina pohtimisen arvoinen (tosin en usko skientologiaan, horoskooppeihin tai ihmedieetteihinkään). Tieteellinen tulos on kuitenkin vain paras nykytiedon pohjalta tehty olettama, joka on voitu riittävän uskottavasti todistaa. Jos esiin tulee uutta tietoa, tulos voikin olla täysin väärä.

Sama ajatus kiehtoo myös skeptikkoa, mutta tästä on pitkä matka täysin kritiikittömään huuhaaseen lankeamiseen.

Ap

Kyllä ja ei. Monet tieteelliset "totuudet" otetaan aika kritiikittä vastaan, esim terveydestä, vaikka jopa oma kokemus voi sotia sitä vastaan. Skeptikot ovat monesti aika absoluuttisen tiedeuskovaisia.

Tätä sanaa tiedeuskovainen käyttävät yleensä sellaiset ihmiset, jotka korostavat mutu-tuntumaansa ja "vanhan ajan maalaisjärkeä" ylettömän paljon syynä siihen, etteivät erilaisiin tutkimuksiin asioista halua perehtyä.

Jep, jos tutkittu tieto on ristiriidassa oman näkemyksen kanssa, niin tiede on silloin tietysti väärässä. Tämän voi helposti perustella sillä että joskus 600 vuotta sitten joku tunnettu tiedemieskin teki kerran virheellisen teorian.

Luin ensin että missä on "kristillisyys" ja ihmettelin että mielestäni juuri uskovaiset ovat taipuvaisia helposti hyväksymään muutkin vaihtoehtoiset totuudet.

Naisen logiikkaan ei mikään koulutus auta.

Vierailija kirjoitti:

No ei voi perustaa mielipidettä mihinkään absoluuttiselle totuudelle noista asioista, niin eikö se silloin ole juuri sitä kriittisyyttä, kun ei voi sanoa että nämä asiat eivät ole totta? Akateemisilla ihmisillä on mieli avoinna, alemmin koulutetuissa olen törmännyt näihin ”EI JUMALAA OLE OLEMASSA” -kiihkoilijoihin ja öykkäreihin. Ehkä paikkaavat tuolla mouhkaamisellaan juuri sitä epätietoisuutta, eivätkä kestä sitä faktaa että eivät pysty ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelle?

Se on kyllä niin päin että jos uskoo että jumala on olemassa, niin ei kykene ajattelemaan sen laatikon ulkopuolta mitään.

Mitä se ketään haittaa, jos uskomushoidosta tai enkeliuskosta ym. on apua yksilölle itselleen, olipa korkeakoulutettu tai ei?

Ei uskomisesta mitään haittaa ole niin kauan kuin ei rasita paasaamisella lähipiiriään ja/tai kuvittele tosissaan, että vaikkapa pelkkä rukous parantaa vakavan sairauden ilman mitään lääketieteellistä hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi naiset nimenomaan usein uskoo kaikenlaiseen enkelihuuhaahan? Näitä juttuja lukiessa ei voi kuin tuntea myötähäpeää. Toki löytyy myös miehiä jotka uskovat vaikka homeopatiaan... mutta silti näyttää naisvaltaiselta. 

Naiset tosiaan tuntuvat useammin uskovan kaiken maailman enkeli/kristallienegria juttuihin. Toisaalta miehissä tuntuu olevan enemmän näitä salaliittoteoreetikkoja joiden mielestä suurin piirtein kaikki tutkittu tieto on oikeasti vain valtaeliitin propagandaa. :/

Vierailija kirjoitti:

Riippuu alasta. Insinöörit eivät useimmiten sorru hömppään, humanistit puolestaan jopa keskivertotallaajia useammin.

Höpsis. Insinöörit ovat yliedustettuina esim. terroristijärjestöissä. Enkeli-yksisarvishoitouskovaisissa toki varmasti aliedustettuina.

On monenlaisia sokeita pisteitä. Sitä, että kun kaikkea ei voi tietää varmaksi, niin yksisarviset ovat yhtä todellisia kuin Newtonin mekaniikka. Ja sitä, että kun osaa Newtonin mekaniikkaa, on joka suhteessa objektiivinen, joten jokainen oma uskomus on järkiperäinen. Jopa kalifaatti. Tai kotoisemmin: uskonnollisuus on yleisempää matemaattis-luonnontieteellisessä kuin missään muussa yliopiston tiedekunnassa ehkä teologista lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, että korkeakoulutuksen hankkiminen lisää ihmisen kriittisyyttä ja parantaa tiedonhankinnan valmiuksia. Jos näin on, niin miksi moni korkeakoulutettukin sitten sekoaa kaikenlaiseen epämääräiseen hömppään? Enkelihoitoihin, horoskooppeihin, ihmeellisiin dieetteihin, skientologiaan yms. En tajua tätä! Osaako joku selittää asian minulle?

?????

En tunne kyllä YHTÄÄN oikeasti korkeastikoulutettua joka noihin olisi hurahtanut, ja tunnen satoja proffia ja tuhansia DI:ta

Yhtään en tunne joka noihin uskoo...en yhtään

Ainoa koulutettu hurahtanut josta olen koskaan kuullut on edes poliitiiko-lääkäri jonka maailmaa ohjaa Jumala ja vain Jumala

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi naiset nimenomaan usein uskoo kaikenlaiseen enkelihuuhaahan? Näitä juttuja lukiessa ei voi kuin tuntea myötähäpeää. Toki löytyy myös miehiä jotka uskovat vaikka homeopatiaan... mutta silti näyttää naisvaltaiselta. 

Naiset tosiaan tuntuvat useammin uskovan kaiken maailman enkeli/kristallienegria juttuihin. Toisaalta miehissä tuntuu olevan enemmän näitä salaliittoteoreetikkoja joiden mielestä suurin piirtein kaikki tutkittu tieto on oikeasti vain valtaeliitin propagandaa. :/

Juuri näin. Ei se riipu sukupuolesta onko taipuvainen uskomaan asioihin ilman kritiikkiä. Jostain syystä kiinnostuksen aiheet tuppaavat miehillä ja naisilla olemaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei voi perustaa mielipidettä mihinkään absoluuttiselle totuudelle noista asioista, niin eikö se silloin ole juuri sitä kriittisyyttä, kun ei voi sanoa että nämä asiat eivät ole totta? Akateemisilla ihmisillä on mieli avoinna, alemmin koulutetuissa olen törmännyt näihin ”EI JUMALAA OLE OLEMASSA” -kiihkoilijoihin ja öykkäreihin. Ehkä paikkaavat tuolla mouhkaamisellaan juuri sitä epätietoisuutta, eivätkä kestä sitä faktaa että eivät pysty ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelle?

Se on kyllä niin päin että jos uskoo että jumala on olemassa, niin ei kykene ajattelemaan sen laatikon ulkopuolta mitään.

Ei päde ainakaan minun kohdallani. Uskon Jumalaan, ja kykenen silti ajattelemaan asioita ateismin näkökulmasta. Pystyn tekemään vertailuja, että jos ateismi on totta, siitä seuraa tämä ja tämä...