Sairaita lapsuuden ajatuksia ja kuvitelmia?
Itse ajattelin, että sitten kun mulla on omia lapsi, niin syötän heille omaa kakkaani. Muuta ei ole tarjolla, ja sitä on pakko on syödä. Mikä vallan tunne. Sitten ajattelin että pysäytän johonkin autotienvarteen antamaan heille piiskaa, niin että kaikki ohikulkijat näkevät. Olin noin 7-9 v tuolloin. On ajatukset "hieman" muuttuneet niiltä ajoilta.
Kommentit (25)
Barbit rais kasi, kidutti, huumasi ja kidnappasi toisiaan. Onneksi vanhemmat olivat harvemmin kuuloetäsyydellä.
Meillä oli hautajaisissa tapana aina ennen siunausta käydä arkun luona katsomassa vainaja (sitten arkku suljettiin ja tuotiin kappeliin) ja seurakuntatalolla oli sitten siunauksen jälkeen lihakeittoa. Oltiin ihan varmoja, että lihat oli vainajan (milloin isomummo tai muu sukulainen) jaloista. Arkusta kun näkyi ihmistä vain yläosasta ja mietittiin, että seurakunnan keittäjätäti olisi tarkan markan Ritva.
Ja sitten oli kaikenlaisia kuvitelmia juurikin siitä, että lapsia tehdään heti 18v jne. Onneksi en tehnyt ihan silloin vielä.
Sitten kuviteltiin näkymättömiä poikakavereita, jotka erotti siitä, minkä värinen lippis niillä oli. Mun suosikki oli se komea mustalippis-poika.
Ajattelin n.7-8v:na että minä sitten aion hankkia lapsia niin nuorena kuin vain pystyy ja olin hyvilläni siitä tiedosta, että äidilläni oli alkaneet kuukautisen 14v:na, joten olisi todennäköistä, että voisin hankkia lapsia itsekin suurin piirtein 14v:na. Ajatus oli, että lapseni ei tarvitsisi hävetä minua. Jepjep.
Tämä aivopieru johtui siitä että häpesin sitä, että omat vanhempani olivat "vanhoja" (eivät oikeasti edes olleet, kun synnyin, äiti oli 32 ja isä 36) verrattuna naapurustoon, jossa jostain syystä oli useita alle 18v:na äidiksi tulleita kavereideni äitejä. Olin siis 7v, äiti noin nelikymppinen ja isä vähän yli, kavereiden vanhemmat ei edes kolmeakymmentä, ja tämä hävetti. Ei käynyt silloin mielessä, että meillä oli normaalisti omillaan toimeentuleva, tasapainoinen perhe, jossa aikuiset vanhemmat lasten syntyessä. Kavereiden perheissä enemmän ongelmia, johtuiko sitten teinivanhemmuudesta vai jostain muusta. Sittemmin esikoiseni syntyi kun olin 34...
Isäni hyväksikäytti minua. Luulin että se on normaalia. Koin että hän oli joka tavalla minua vahvempi. Nyt yritän ajatella että hän oli vain fyysisesti vahvempi, mutta ei henkisesti. Minä olen henkisesti vahvempi kuin kukaan joka voi hyväksikäyttää lastaan.
Oho, mä vaan luulin että musta tulee aikuisena prinsessa ja menen naimisiin prinssin kanssa linnassa...