Mies haluaisi, että muutamme paikkaan, jossa minulle ei ole mitään

Vierailija kirjoitti:

Normaali työssäkäyntialue on 80km. Esim. pääkaupunkiseudulla työmatkat kestävät helposti yli tunnin, jos joutuu vaihtamaan kulkuvälinettä... AMK-tutkinto/ammattitutkinto ja työkokemusta, niin kyllä mahdollisuuksia voi löytyä, jos on avoin uusille haasteille :)  

Minulla ei ole ammattitutkintoa eikä amk-tutkintoa vaan tohtoritutkinto, jolta alalta paljonkin työkokemusta. Kuulun ikävä kyllä niihin ns. "ylikoulutettuihin", vaikka olenkin avoin uusille haasteille. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kemiantekniikan DI. Kerro minulle mitä töitä teen paikkakunnalla, jossa ei ole yhtään tehdasta tai ole yliopistokaupunki, jossa on konsulttifirmoja tms?

AP sanoi, että hänellä ei ole kokemusta hanttihommista, kuten kassatyöstä. Korkeakoulutetut mainitsevat harvemmin kassatyön mahdollisena työpaikkana.

Uusi paikkakunta voi tarjota myös mielenkiintoisia asioita! Jos vaihtoehdon tyrmää ajatustasolla, niin tuskin muuttamisesta löytää positiivisia asioita (parempi asunto, lasten harrastukset etc.).

Niin, aloittaja nimenomaan antoi ymmärtää ettei ole tehnyt töitä joihin voi ns. Päästä kuka vaan. Vaan nimenomaan jotain vaativampaa.

Mitä sellainen ihminen tekee paikkakunnalla jossa on kunnantalo, tk, koulu ja ässämarket, johon ehkä voisi työllistyä.

Olen korkeakoulutettu, väitellyt. Pääsin suoraan lukiosta yliopistoon ja siellä oman alan tutkimusryhmään assariksi, siksi ei ole kokemusta hanttihommista, lukioaikana en saanut kesätöitä vaikka hain. Nykyään en työskentele yliopistolla kuitenkaan enää. Mutta taustani vuoksi minua ei ehkä haluttaisi noihin mainitsemiisi paikkoihin töihin, eli arvasit tilanteen ihan oikein. Ap.  

Ap, tässä on hyvä syy olla luopumatta omasta työpaikastaan ja muuttamatta keskelle ei-mitään. Jos muutat miehen työn perässä, sinä et saa uudella paikkakunnalla oman alasi töitä. Haluaisitko haaskata vaivalla hankkimasi tutkinnon ryhtymällä kotirouvaksi?

Yliopistoissa on aika tavallista, että asutaan viikot eri paikkakunnilla. Sanot kuitenkin, että eri paikkakunnilla asuminen merkitsisi sinulle käytännössä avioeroa, etkä enää ole töissä yliopistolla, mikä tehnee tilanteestasi vielä vaikeamman.

Sinun kannaltasi paras ratkaisu taitaa olla, että jäät sinne, missä asut nyt. Mies tietenkin tekee omat ratkaisunsa. 

Älä muuta. 

Minä muutin miehen kanssa ja koko perhe myös pieneen tuppukylään, minulta meni työ terveyssyiden takia ja mies lähti takaisin entiselle paikkakunnalle, kun ei viihtynytkään.  Ei ystäviä, ei harrastuksia, ei mitään. Minä olen jumissa lasten koulun takia täällä.  Odotan vain, että lasten koulu on siinä mallissa, että voimme muuttaa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ajatella molempien elämää, jos olisin mieheni en kyllä ikinä yrittäisi sinua vastahakoisesti saada toiseen paikkaan. Varmasti häntä harmittaa, mutta jos et sinne halua muuttaa hänen pitäisi ymmärtää.

Luulen, että pohjimmiltaan mieheni kuvittelee, että minulle riittää perhe ja koti ja siksi ei ymmärrä miksi itken jonkun oman alan työn perään. Hän ei taida oikeasti aivan ymmärtää että urani on minulle tärkeä, vaikka väittääkin ymmärtävänsä. Ap.

Miten mies kuvittelee teidän tulevan toimeen pelkästään hänen palkallaan. Ja vaikka tulisittekin jotenkin toimeen, niin sun eläkkeen kertymistä se työttömyys vähentää rankasti.Kannattaa ihan vakavasti harkita onko tuollaista suhdetta mitään järkeä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Itse olen aikoinaan muuttanut miehen työn vuoksi pienelle paikkakunnalle. Tilanne oli erilainen, koska minullekin oli töitä. Sukulaiset ovat kaukana. Ystäviä ei juuri ole. Mies menetti työnsä eikä uutta työtä ole löytynyt. Lapset joutuvat muuttamaan muualle opiskelujen vuoksi, koska täällä ei kuin peruskoulu ja lukio.

Kyllä molempien pitää olla muuton kannalla ja on syytä miettiä asiat pitemmälle tulevaisuuteen. Mitä jos mies ei viihdykään uudessa työssä?

Ahdistaa vaan tämä tilanne. Mies käyttää hirveästi vaivaa muuton perustelemiseen. Hän keksii minulle joka päivä hyviä syitä muuton toteuttamiselle. Suurin osa niistä on järkisyitä, joita en pysty kiistämään. Mutta yhtään hyvää tunnesyytä hän ei ole keksinyt. Ja minua ahdistaa muuttoidea päivä päivältä enemmän. En halua järjen vuoksi asua paikassa jota tunnetasolla on tunne yhtään hyväksi paikaksi ja jossa ei ole minulle mitään sellaista, joka tuntuisi hyvältä. Joku vaikkapa rahansäästö ei tunnu hyvältä vaikka onkin fakta. Ap.

No mitä helvettiä nyt taas... Johan itsekkin lätkit tuohon aloituspostaukseen vaikka kuinka monta järkisyytä miksi ei kannata muuttaa. Tietty jos se miehen työpaikka on aivan äärettömän paljon parempi kuin nykyinen, niin sitten voisi ehkä harkita. Jos samantasoisesta työpaikasta toiseen, niin ei kannata edes harkita. 

Voihan se mieskin asua viikot uudella paikkakunnalla ja tulla viikonlopuksi nykyiseen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ajatella molempien elämää, jos olisin mieheni en kyllä ikinä yrittäisi sinua vastahakoisesti saada toiseen paikkaan. Varmasti häntä harmittaa, mutta jos et sinne halua muuttaa hänen pitäisi ymmärtää.

Luulen, että pohjimmiltaan mieheni kuvittelee, että minulle riittää perhe ja koti ja siksi ei ymmärrä miksi itken jonkun oman alan työn perään. Hän ei taida oikeasti aivan ymmärtää että urani on minulle tärkeä, vaikka väittääkin ymmärtävänsä. Ap.

Miten mies kuvittelee teidän tulevan toimeen pelkästään hänen palkallaan. Ja vaikka tulisittekin jotenkin toimeen, niin sun eläkkeen kertymistä se työttömyys vähentää rankasti.Kannattaa ihan vakavasti harkita onko tuollaista suhdetta mitään järkeä jatkaa.

Hän ei varsinaisesti halua minusta kotirouvaa vaan on aina kannustanut minua olemaan työssä. Nytkin hän ajattelee, että menisin siellä johonkin työhön, ei siis kuvittele että jäisin kotiin. Mutta hän ei taida ihan ymmärtää että jonkun työn saaminen ei ole ihan helppoa minun taustalla. Hän on matalammin koulutettu ja saa helpommin töitä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi. Itse olen aikoinaan muuttanut miehen työn vuoksi pienelle paikkakunnalle. Tilanne oli erilainen, koska minullekin oli töitä. Sukulaiset ovat kaukana. Ystäviä ei juuri ole. Mies menetti työnsä eikä uutta työtä ole löytynyt. Lapset joutuvat muuttamaan muualle opiskelujen vuoksi, koska täällä ei kuin peruskoulu ja lukio.

Kyllä molempien pitää olla muuton kannalla ja on syytä miettiä asiat pitemmälle tulevaisuuteen. Mitä jos mies ei viihdykään uudessa työssä?

Ahdistaa vaan tämä tilanne. Mies käyttää hirveästi vaivaa muuton perustelemiseen. Hän keksii minulle joka päivä hyviä syitä muuton toteuttamiselle. Suurin osa niistä on järkisyitä, joita en pysty kiistämään. Mutta yhtään hyvää tunnesyytä hän ei ole keksinyt. Ja minua ahdistaa muuttoidea päivä päivältä enemmän. En halua järjen vuoksi asua paikassa jota tunnetasolla on tunne yhtään hyväksi paikaksi ja jossa ei ole minulle mitään sellaista, joka tuntuisi hyvältä. Joku vaikkapa rahansäästö ei tunnu hyvältä vaikka onkin fakta. Ap.

No mitä helvettiä nyt taas... Johan itsekkin lätkit tuohon aloituspostaukseen vaikka kuinka monta järkisyytä miksi ei kannata muuttaa. Tietty jos se miehen työpaikka on aivan äärettömän paljon parempi kuin nykyinen, niin sitten voisi ehkä harkita. Jos samantasoisesta työpaikasta toiseen, niin ei kannata edes harkita. 

Palkka siinä olisi hieman parempi ja mies ei tykkää nykyisestä työstään, sanoo että viihtyisi siinä uudessa työssä paremmin. Ap.

Muuton pitää sopia molemmille. Tuossa tilanteessa en muuttaisi.

Olet ison päätöksen kynnyksellä.

Ei kuulosta hääppöiseltä avioliitolta.

Vierailija kirjoitti:

Olet ison päätöksen kynnyksellä.

Ei kuulosta hääppöiseltä avioliitolta.

Miksi ei kuulosta hääppöiseltä? Siksikö, että minä en ole valmis uhraamaan kaikkea sen eteen? Vai koska mies toivoo minun joustavan, jotta voisi toteuttaa haaveitaan? Ap.

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ajatella molempien elämää, jos olisin mieheni en kyllä ikinä yrittäisi sinua vastahakoisesti saada toiseen paikkaan. Varmasti häntä harmittaa, mutta jos et sinne halua muuttaa hänen pitäisi ymmärtää.

Luulen, että pohjimmiltaan mieheni kuvittelee, että minulle riittää perhe ja koti ja siksi ei ymmärrä miksi itken jonkun oman alan työn perään. Hän ei taida oikeasti aivan ymmärtää että urani on minulle tärkeä, vaikka väittääkin ymmärtävänsä. Ap.

Optimistinen tulkinta. Tosiasiassa miestä saattaa ajaa syvä sisäinen malli, jossa sinun kuuluu olla äitirouva ja hänen kuuluu tuoda rahaa kotiin. Hän on taantunut toteuttamaan tätä sisäistä näytelmää, eikä käyttäydy nyt aikuisena ihmisenä. Vaan mallinsa vankina. Kaikki puheesi on kaukaista muminaa. Ei ota selvää.

Valmistaudu irroittautumaan miehestä henkisesti, koska hän ei välttämättä oikeasti näe sinun todellisia tarpeitasi ollenkaan, eikä asiaan ole muutosta luvassa. Älä usko puheita, katso tekoja ja sitä, miten miehen motivaatio rakentuu.

Pyydä häntä keskustelemaan haaveestaan muidenkin ihmisten kanssa. Myös pariterapeutin, jos niikseen tulee. Silloin hän saattaa kyetä irtautumaan mallistaan ja miettimään, mitä aikuiselta mieheltä edellytetään maailmassa, jossa molemmilla on kovat satsaukset uraan, ja töitä ei ole joka oksalla.

Miksi et pidä etäsuhdetta mahdollisena? Voisiko mies ajatella kokeilevansa uudessa paikassa, jos hänelle on mahdollista saada töitä palattuaan luoksesi?

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ajatella molempien elämää, jos olisin mieheni en kyllä ikinä yrittäisi sinua vastahakoisesti saada toiseen paikkaan. Varmasti häntä harmittaa, mutta jos et sinne halua muuttaa hänen pitäisi ymmärtää.

Luulen, että pohjimmiltaan mieheni kuvittelee, että minulle riittää perhe ja koti ja siksi ei ymmärrä miksi itken jonkun oman alan työn perään. Hän ei taida oikeasti aivan ymmärtää että urani on minulle tärkeä, vaikka väittääkin ymmärtävänsä. Ap.

Optimistinen tulkinta. Tosiasiassa miestä saattaa ajaa syvä sisäinen malli, jossa sinun kuuluu olla äitirouva ja hänen kuuluu tuoda rahaa kotiin. Hän on taantunut toteuttamaan tätä sisäistä näytelmää, eikä käyttäydy nyt aikuisena ihmisenä. Vaan mallinsa vankina. Kaikki puheesi on kaukaista muminaa. Ei ota selvää.

Valmistaudu irroittautumaan miehestä henkisesti, koska hän ei välttämättä oikeasti näe sinun todellisia tarpeitasi ollenkaan, eikä asiaan ole muutosta luvassa. Älä usko puheita, katso tekoja ja sitä, miten miehen motivaatio rakentuu.

Pyydä häntä keskustelemaan haaveestaan muidenkin ihmisten kanssa. Myös pariterapeutin, jos niikseen tulee. Silloin hän saattaa kyetä irtautumaan mallistaan ja miettimään, mitä aikuiselta mieheltä edellytetään maailmassa, jossa molemmilla on kovat satsaukset uraan, ja töitä ei ole joka oksalla.

Miksi et pidä etäsuhdetta mahdollisena? Voisiko mies ajatella kokeilevansa uudessa paikassa, jos hänelle on mahdollista saada töitä palattuaan luoksesi?

Etäsuhde tarkoittaisi, että koko arki olisi yksin minun harteilla. Vaativa työ, ja yksin kaikki lasten kuljettamiset ja hakemiset päiväkotiin ja takaisin, vain minun harteilla lasten sairastumiset, muut kuljettamiset, kaikki. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ajatella molempien elämää, jos olisin mieheni en kyllä ikinä yrittäisi sinua vastahakoisesti saada toiseen paikkaan. Varmasti häntä harmittaa, mutta jos et sinne halua muuttaa hänen pitäisi ymmärtää.

Luulen, että pohjimmiltaan mieheni kuvittelee, että minulle riittää perhe ja koti ja siksi ei ymmärrä miksi itken jonkun oman alan työn perään. Hän ei taida oikeasti aivan ymmärtää että urani on minulle tärkeä, vaikka väittääkin ymmärtävänsä. Ap.

Optimistinen tulkinta. Tosiasiassa miestä saattaa ajaa syvä sisäinen malli, jossa sinun kuuluu olla äitirouva ja hänen kuuluu tuoda rahaa kotiin. Hän on taantunut toteuttamaan tätä sisäistä näytelmää, eikä käyttäydy nyt aikuisena ihmisenä. Vaan mallinsa vankina. Kaikki puheesi on kaukaista muminaa. Ei ota selvää.

Valmistaudu irroittautumaan miehestä henkisesti, koska hän ei välttämättä oikeasti näe sinun todellisia tarpeitasi ollenkaan, eikä asiaan ole muutosta luvassa. Älä usko puheita, katso tekoja ja sitä, miten miehen motivaatio rakentuu.

Pyydä häntä keskustelemaan haaveestaan muidenkin ihmisten kanssa. Myös pariterapeutin, jos niikseen tulee. Silloin hän saattaa kyetä irtautumaan mallistaan ja miettimään, mitä aikuiselta mieheltä edellytetään maailmassa, jossa molemmilla on kovat satsaukset uraan, ja töitä ei ole joka oksalla.

Miksi et pidä etäsuhdetta mahdollisena? Voisiko mies ajatella kokeilevansa uudessa paikassa, jos hänelle on mahdollista saada töitä palattuaan luoksesi?

Etäsuhde tarkoittaisi, että koko arki olisi yksin minun harteilla. Vaativa työ, ja yksin kaikki lasten kuljettamiset ja hakemiset päiväkotiin ja takaisin, vain minun harteilla lasten sairastumiset, muut kuljettamiset, kaikki. Ap.

Eikun mies ottaa ne lapset mukaan niin kuin on monta kertaa esitetty.

Riippuu kai miehen palkasta. Tuttavaperhe on muuttanut euroopan, jenkkien ja suomen väliä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

Kuulostaa voimakkaasti siltä, että kyseessä on jokin rakennemuutospaikkakunta tai puhdas muuttotappiokunta. Olisi sulaa hulluutta ostaa sellaisesta paikasta omakotitalo ennen kuin on asunut siellä ja nähnyt miten viihtyy. Niitä taloja ei enää meinaa saada suurimmassa osaa Suomen pikkukuntia kaupaksi - edes yhden euron kauppahinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai miehen palkasta. Tuttavaperhe on muuttanut euroopan, jenkkien ja suomen väliä.

Miehellä on nyt jonkin verran pienempi palkka kuin minulla. Siinä uudessa työssä hänen palkka olisi sama kuin minulla nyt. Mutta kumpikaan emme ole mitään kovatuloisia vaan aika keskituloisia. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän on pakko olla joku miesvihatrolli. Tai sitten miehesi on suoraan sanottuna idiootti... Teillä ei ole mitään oikeasti järkevää syytä muuttaa, jos kummallakin on työpaikka nykyisessä asuinpaikassa. Etsiköön mies lähempää uuden työpaikan jos nykyinen vituttaa.

Ei ole mikään miesvihatrolli. Siellä uudella paikkakunnalla olisi miehen uuden työn lisäksi halvempia asuntoja, eli saisimme isomman ja paremman kodin, joka olisi järkisyy muuttaa. Hintaerot on niin isot, että jos myymme nykyisen kerrostaloasunnon niin saamme helposti ison omakotitalon ja saamme samalla maksettua lainat pois, eli asuminen olisi siellä velatonta. Ap.

No jos lasten mielestä on ok, niin saat varmaan uusia ystäviä. Jos asuminen on halpaa, voit vetelehtiä himassa.