Lastentarhanopettajat vaativat 30%:n palkankorotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain julkisen sektorin työntekijöillä voi olla realiteetit noin totaalisen hukassa.

On tää kyllä mielenkiintoinen joukko nämä "virkaihmiset". Heidän "työnsä" ei tuota mitään ja rahaa pitäisi saada. Idio----otit

Kerrassaan mahtava argumentointitaito. Keistä virkaihmisistä mahdat täällä puhua?

Lto:illa ei ainaaan virkoja ole, paitsi pkjt.

Täällä on jo moneen kertaan todettu että tutkimusten mukaan laadukas vk tuottaa moninkertaisesti siihen sijoitetun summan tulevaisuudessa yhteiskunnalle takaisin. Vai keistäköhän "virkaihmisistä" mahdoit puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko pitkän ketjun ja tulin siihen johtopäätökseen, että lto.t ovat huonoitsetuntoisia, jotka yrittävät kompensoida arkista työtä hienoilla sanoilla. Lapselle annetaan aamupuuro eteen ja lasketellaan hieno sanaliturgia tavallisesta päivittäisestä toiminnosta.

Teit mammapalstan (joka tunnetusti täynnä teinipoikia ja provoilijoita, trolleja) keskustelujen perusteella johtopäätöksiä jonkin ammattiryhmän työstä? Oikeasti?

Mitäköhän täällä on kirjoitettu lääkäreistä, sairaanhoitajista, insinööreistä...

No itse asiassa olen hoitotieteistäkin samaa mieltä. Työ kuitenkaan ei ole muuttunut 30 vuoden aikana. Mutta opiskelijat on pantu opiskelemaan tavallisia asioita tieteen nimissä ja kun tulevat töihin, ovat ihan kädettömiä valmistuneina. Kun ihmisiä nyt ei hoideta tieteillä. Siksi hoiva-alalta lähtee niin paljon porukkaa pois, kun työ ei vastaakaan sitä, mitä opiskeltiin. Samaa se on päiväkodissa. Lastentarhanopettajat palavat loppuun, kun ovat opiskelleet monia hienoja asioita ja kuitenkin totuus on, että päiväkoti on päiväkoti ja tärkein tehtävä on taata turvallinen hoito vanhempien töissäoloajaksi. Lisäksi täälläkin on ollut monta ketjua aiheesta, kuinka vanhemmat ovat hermoraunioina näiden uusien tuulien kanssa, kun pitää tuoda valokuvaa perheestä, vaahteran lehteä, punaista huivia ja vihreää kumpparia ja täyttää kaavakkeita ja laittaa joka viikko eväitä retkiä varten. Monet vanhemmat ovat sanoneet, että toivoisivat retkiä ja hömppää paljon vähemmän ja sitä turvallista rutiinia ja arkea lapsille päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko pitkän ketjun ja tulin siihen johtopäätökseen, että lto.t ovat huonoitsetuntoisia, jotka yrittävät kompensoida arkista työtä hienoilla sanoilla. Lapselle annetaan aamupuuro eteen ja lasketellaan hieno sanaliturgia tavallisesta päivittäisestä toiminnosta.

Teit mammapalstan (joka tunnetusti täynnä teinipoikia ja provoilijoita, trolleja) keskustelujen perusteella johtopäätöksiä jonkin ammattiryhmän työstä? Oikeasti?

Mitäköhän täällä on kirjoitettu lääkäreistä, sairaanhoitajista, insinööreistä...

No itse asiassa olen hoitotieteistäkin samaa mieltä. Työ kuitenkaan ei ole muuttunut 30 vuoden aikana. Mutta opiskelijat on pantu opiskelemaan tavallisia asioita tieteen nimissä ja kun tulevat töihin, ovat ihan kädettömiä valmistuneina. Kun ihmisiä nyt ei hoideta tieteillä. Siksi hoiva-alalta lähtee niin paljon porukkaa pois, kun työ ei vastaakaan sitä, mitä opiskeltiin. Samaa se on päiväkodissa. Lastentarhanopettajat palavat loppuun, kun ovat opiskelleet monia hienoja asioita ja kuitenkin totuus on, että päiväkoti on päiväkoti ja tärkein tehtävä on taata turvallinen hoito vanhempien töissäoloajaksi. Lisäksi täälläkin on ollut monta ketjua aiheesta, kuinka vanhemmat ovat hermoraunioina näiden uusien tuulien kanssa, kun pitää tuoda valokuvaa perheestä, vaahteran lehteä, punaista huivia ja vihreää kumpparia ja täyttää kaavakkeita ja laittaa joka viikko eväitä retkiä varten. Monet vanhemmat ovat sanoneet, että toivoisivat retkiä ja hömppää paljon vähemmän ja sitä turvallista rutiinia ja arkea lapsille päiväkodissa.

Retket ja turvallinen arki eivät kyllä sulje toisiaan pois varhaiskasvatuksess joa on ammatritaitoiset lh:t ja lto:t. Vanhemmat ja lapset yleiaesti ottaen toivovat retkiä. Toki riippuu lapsiryhmien ikärakenteesta. Isot retkeilevät enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko pitkän ketjun ja tulin siihen johtopäätökseen, että lto.t ovat huonoitsetuntoisia, jotka yrittävät kompensoida arkista työtä hienoilla sanoilla. Lapselle annetaan aamupuuro eteen ja lasketellaan hieno sanaliturgia tavallisesta päivittäisestä toiminnosta.

Teit mammapalstan (joka tunnetusti täynnä teinipoikia ja provoilijoita, trolleja) keskustelujen perusteella johtopäätöksiä jonkin ammattiryhmän työstä? Oikeasti?

Mitäköhän täällä on kirjoitettu lääkäreistä, sairaanhoitajista, insinööreistä...

No itse asiassa olen hoitotieteistäkin samaa mieltä. Työ kuitenkaan ei ole muuttunut 30 vuoden aikana. Mutta opiskelijat on pantu opiskelemaan tavallisia asioita tieteen nimissä ja kun tulevat töihin, ovat ihan kädettömiä valmistuneina. Kun ihmisiä nyt ei hoideta tieteillä. Siksi hoiva-alalta lähtee niin paljon porukkaa pois, kun työ ei vastaakaan sitä, mitä opiskeltiin. Samaa se on päiväkodissa. Lastentarhanopettajat palavat loppuun, kun ovat opiskelleet monia hienoja asioita ja kuitenkin totuus on, että päiväkoti on päiväkoti ja tärkein tehtävä on taata turvallinen hoito vanhempien töissäoloajaksi. Lisäksi täälläkin on ollut monta ketjua aiheesta, kuinka vanhemmat ovat hermoraunioina näiden uusien tuulien kanssa, kun pitää tuoda valokuvaa perheestä, vaahteran lehteä, punaista huivia ja vihreää kumpparia ja täyttää kaavakkeita ja laittaa joka viikko eväitä retkiä varten. Monet vanhemmat ovat sanoneet, että toivoisivat retkiä ja hömppää paljon vähemmän ja sitä turvallista rutiinia ja arkea lapsille päiväkodissa.

Kommentistasi hivenen tuohtuneena oion käsityksiäsi, joista loistaa pitkälle se, ettet todellisuudessa tiedä mitään sosiaali- ja terveysalojen arjesta. Mikä sinänsä on hämmästyttävää, koska esimerkiksi sairaanhoitajien vuoronvaihto- ja ylityökielto oli aivan hetki sitten uutisoituna suurena kaaoksen aiheuttajana. Jos pelkästään ylitöiden ja vuoronvaihtojen poisjättäminen saa koko hoitoalan kaaokseen, olisiko ongelma jossakin muussa kuin siinä, että nämä hoitajat opiskelevat "liian hienoja asioita" ja pettyvät siksi koko alaan? 

Viittaus päiväkotien "hienouksiin". Päiväkodin suurta hienoutta on se, että henkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän, ala on käytännössä täysin riippuvainen päiväkeikkalaisista, joita ei läheskään aina saada. Eikä välttämättä edes oteta, vaan oletetaan, että henkilökunta joustaa ja menee tälläkin kertaa alimiehityksellä. Ryhmäkoot ovat suuria ja lapsimäärää taannoin myös kasvatettu 7 yli kolmevuotiaasta lapsesta 8:aan per kasvattaja, ja kun tähän yhtälöön otetaan mukaan puolipäiväisten lapsen rumba, päivät monissakin päiväkodeissa ovat pahimmillaan aivan mahdottomia. Ja huomioitava on ehdottomasti myös se, että näissä ryhmissä ei ole ainoastaan keskivertolapsia, vaan myös erityistarpeisia, ja näille KAIKILLE tulisi tarjota hyvä ja turvallinen hoitopäivä. Ja kun kyse on erityistarpeisista lapsista, kyllä siinä jo koulutustakin kysytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko pitkän ketjun ja tulin siihen johtopäätökseen, että lto.t ovat huonoitsetuntoisia, jotka yrittävät kompensoida arkista työtä hienoilla sanoilla. Lapselle annetaan aamupuuro eteen ja lasketellaan hieno sanaliturgia tavallisesta päivittäisestä toiminnosta.

Teit mammapalstan (joka tunnetusti täynnä teinipoikia ja provoilijoita, trolleja) keskustelujen perusteella johtopäätöksiä jonkin ammattiryhmän työstä? Oikeasti?

Mitäköhän täällä on kirjoitettu lääkäreistä, sairaanhoitajista, insinööreistä...

No itse asiassa olen hoitotieteistäkin samaa mieltä. Työ kuitenkaan ei ole muuttunut 30 vuoden aikana. Mutta opiskelijat on pantu opiskelemaan tavallisia asioita tieteen nimissä ja kun tulevat töihin, ovat ihan kädettömiä valmistuneina. Kun ihmisiä nyt ei hoideta tieteillä. Siksi hoiva-alalta lähtee niin paljon porukkaa pois, kun työ ei vastaakaan sitä, mitä opiskeltiin. Samaa se on päiväkodissa. Lastentarhanopettajat palavat loppuun, kun ovat opiskelleet monia hienoja asioita ja kuitenkin totuus on, että päiväkoti on päiväkoti ja tärkein tehtävä on taata turvallinen hoito vanhempien töissäoloajaksi. Lisäksi täälläkin on ollut monta ketjua aiheesta, kuinka vanhemmat ovat hermoraunioina näiden uusien tuulien kanssa, kun pitää tuoda valokuvaa perheestä, vaahteran lehteä, punaista huivia ja vihreää kumpparia ja täyttää kaavakkeita ja laittaa joka viikko eväitä retkiä varten. Monet vanhemmat ovat sanoneet, että toivoisivat retkiä ja hömppää paljon vähemmän ja sitä turvallista rutiinia ja arkea lapsille päiväkodissa.

Kommentistasi hivenen tuohtuneena oion käsityksiäsi, joista loistaa pitkälle se, ettet todellisuudessa tiedä mitään sosiaali- ja terveysalojen arjesta. Mikä sinänsä on hämmästyttävää, koska esimerkiksi sairaanhoitajien vuoronvaihto- ja ylityökielto oli aivan hetki sitten uutisoituna suurena kaaoksen aiheuttajana. Jos pelkästään ylitöiden ja vuoronvaihtojen poisjättäminen saa koko hoitoalan kaaokseen, olisiko ongelma jossakin muussa kuin siinä, että nämä hoitajat opiskelevat "liian hienoja asioita" ja pettyvät siksi koko alaan? 

Viittaus päiväkotien "hienouksiin". Päiväkodin suurta hienoutta on se, että henkilökuntaa on jatkuvasti liian vähän, ala on käytännössä täysin riippuvainen päiväkeikkalaisista, joita ei läheskään aina saada. Eikä välttämättä edes oteta, vaan oletetaan, että henkilökunta joustaa ja menee tälläkin kertaa alimiehityksellä. Ryhmäkoot ovat suuria ja lapsimäärää taannoin myös kasvatettu 7 yli kolmevuotiaasta lapsesta 8:aan per kasvattaja, ja kun tähän yhtälöön otetaan mukaan puolipäiväisten lapsen rumba, päivät monissakin päiväkodeissa ovat pahimmillaan aivan mahdottomia. Ja huomioitava on ehdottomasti myös se, että näissä ryhmissä ei ole ainoastaan keskivertolapsia, vaan myös erityistarpeisia, ja näille KAIKILLE tulisi tarjota hyvä ja turvallinen hoitopäivä. Ja kun kyse on erityistarpeisista lapsista, kyllä siinä jo koulutustakin kysytään. 

Hyvin sanottu. Itse ainakin menen mielelläni koulutuksen saaneelle, työhönsä pätevälle terveydenhoitajan vastaanotolle. Toivon myös, että lapsellani on pätevä lh ja lto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Ja me muilla aloilla työskenteleväthän olemme aina niin pyyteettömiä, ettemme missään nimessä kaipaa lisää palkkaa varsinkaan silloin, kun työskentelemme matalapalkka-aloilla ja uuvumme työtaakkamme alle. Totta, ei palkankorotuksella korjata kaikkia ongelmia, mutta valitettava totuus myös on se, että mm. palkan vuoksi ala ei vedä. Eli ei saada työntekijöitä. Eli tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa päiväkoteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Ja me muilla aloilla työskenteleväthän olemme aina niin pyyteettömiä, ettemme missään nimessä kaipaa lisää palkkaa varsinkaan silloin, kun työskentelemme matalapalkka-aloilla ja uuvumme työtaakkamme alle. Totta, ei palkankorotuksella korjata kaikkia ongelmia, mutta valitettava totuus myös on se, että mm. palkan vuoksi ala ei vedä. Eli ei saada työntekijöitä. Eli tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa päiväkoteihin.

Totta kai kaikki haluavat ja ottavat ilomielin vastaan palkankorotukset. Silloin voidaan vaan sanoa asiat niin kuin ne ovat, ei puhuta valtavasta huolesta työntekijäpulasta ja arvostuksesta ja laadusta ja siitä miten tärkeitä lapset ovat, vaan sanotaan että meillä on surkea palkka ja nyt olisi aika alkaa maksaa enemmän ja lakkoillaan sillä asenteella. Ei ne paperimiehetkään ole vaateissaan vedonneet tunteisiin vaan lyöneet hanskat tiskiin. Se on ainakin minun mielestä ihan ok ja inhimillistä. Toki lastentarhanopettajien tulee ymmärtää se, että Suomen korkea veroaste ei välttämättä kannusta ihmisiä olemaan halukkaita toteuttamaan tätä toivetta, eikä kunnilla ole ylimääräistä mistä antaa. Eli se on jostain pois, joko varhaiskasvatuksen muista kuluista tai kunnan muista palveluista.

kuinkahan moni lto luopuisi palkankorotusvaateista, jos saisi lapsiryhmäänsä pari paria lisäkäsiä- ja -silmiä ja sylejä  lapsia varten.  jos rahalla saisi "oikeesti aikuista" aikaa lapsille, etenkin monelle tunnehäiriöisille erityislapselle. onko lto: n työnkuva nykyään liian teoreellinen ja paperityövoittoinen  lasten kanssa vietettävän vuorovaikutusajan kustannuksella.   kommentteja toivoisin akateemisten analyysien lisäksi - vaikka ollaankin suomessa- tunteellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Ja me muilla aloilla työskenteleväthän olemme aina niin pyyteettömiä, ettemme missään nimessä kaipaa lisää palkkaa varsinkaan silloin, kun työskentelemme matalapalkka-aloilla ja uuvumme työtaakkamme alle. Totta, ei palkankorotuksella korjata kaikkia ongelmia, mutta valitettava totuus myös on se, että mm. palkan vuoksi ala ei vedä. Eli ei saada työntekijöitä. Eli tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa päiväkoteihin.

Totta kai kaikki haluavat ja ottavat ilomielin vastaan palkankorotukset. Silloin voidaan vaan sanoa asiat niin kuin ne ovat, ei puhuta valtavasta huolesta työntekijäpulasta ja arvostuksesta ja laadusta ja siitä miten tärkeitä lapset ovat, vaan sanotaan että meillä on surkea palkka ja nyt olisi aika alkaa maksaa enemmän ja lakkoillaan sillä asenteella. Ei ne paperimiehetkään ole vaateissaan vedonneet tunteisiin vaan lyöneet hanskat tiskiin. Se on ainakin minun mielestä ihan ok ja inhimillistä. Toki lastentarhanopettajien tulee ymmärtää se, että Suomen korkea veroaste ei välttämättä kannusta ihmisiä olemaan halukkaita toteuttamaan tätä toivetta, eikä kunnilla ole ylimääräistä mistä antaa. Eli se on jostain pois, joko varhaiskasvatuksen muista kuluista tai kunnan muista palveluista.

Kyllä päiväkodeissa työskentelevät todellakin tietävät tämän säästö-mantran, ja samaisella säästöpelottelulla on perusteltu mm. se, että alimiehityksellä pingotetaan ihan viimeiseen asti, ylimääräistä avustajaa ei ryhmään anneta kuin aivan viimeisessä hädässä, eikä välttämättä sitä päiväkeikkalaistakaan, vaikka näistä kummallakaan ei todellakaan ole päätähuimaavat palkat. 

Minusta kannattaisi kuitenkin itse kunkin tiedostaa se, että nämä säästöt vaikuttavat myös omien lasten hoitopäiviin, jotka nykyisellään ovat pahimmillaan uuvuttavia, hektisiä ja levottomia, eikä sitä laadukasta hoivaa välttämättä riitä joka lapselle siinä määrin kuin pitäisi. Kyllä, voidaan toki säästää ja säästää vähän lisää Sipilän malliin, mutta nämä kaikki säästöt kaatuvat sitten niskaan myöhemmin kouluasteella tai sitäkin myöhemmin huomattavasti kalliimpina pommeina, kuin mitä jonkun lto:n palkka on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Ja me muilla aloilla työskenteleväthän olemme aina niin pyyteettömiä, ettemme missään nimessä kaipaa lisää palkkaa varsinkaan silloin, kun työskentelemme matalapalkka-aloilla ja uuvumme työtaakkamme alle. Totta, ei palkankorotuksella korjata kaikkia ongelmia, mutta valitettava totuus myös on se, että mm. palkan vuoksi ala ei vedä. Eli ei saada työntekijöitä. Eli tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa päiväkoteihin.

Totta kai kaikki haluavat ja ottavat ilomielin vastaan palkankorotukset. Silloin voidaan vaan sanoa asiat niin kuin ne ovat, ei puhuta valtavasta huolesta työntekijäpulasta ja arvostuksesta ja laadusta ja siitä miten tärkeitä lapset ovat, vaan sanotaan että meillä on surkea palkka ja nyt olisi aika alkaa maksaa enemmän ja lakkoillaan sillä asenteella. Ei ne paperimiehetkään ole vaateissaan vedonneet tunteisiin vaan lyöneet hanskat tiskiin. Se on ainakin minun mielestä ihan ok ja inhimillistä. Toki lastentarhanopettajien tulee ymmärtää se, että Suomen korkea veroaste ei välttämättä kannusta ihmisiä olemaan halukkaita toteuttamaan tätä toivetta, eikä kunnilla ole ylimääräistä mistä antaa. Eli se on jostain pois, joko varhaiskasvatuksen muista kuluista tai kunnan muista palveluista.

Kyllä päiväkodeissa työskentelevät todellakin tietävät tämän säästö-mantran, ja samaisella säästöpelottelulla on perusteltu mm. se, että alimiehityksellä pingotetaan ihan viimeiseen asti, ylimääräistä avustajaa ei ryhmään anneta kuin aivan viimeisessä hädässä, eikä välttämättä sitä päiväkeikkalaistakaan, vaikka näistä kummallakaan ei todellakaan ole päätähuimaavat palkat. 

Minusta kannattaisi kuitenkin itse kunkin tiedostaa se, että nämä säästöt vaikuttavat myös omien lasten hoitopäiviin, jotka nykyisellään ovat pahimmillaan uuvuttavia, hektisiä ja levottomia, eikä sitä laadukasta hoivaa välttämättä riitä joka lapselle siinä määrin kuin pitäisi. Kyllä, voidaan toki säästää ja säästää vähän lisää Sipilän malliin, mutta nämä kaikki säästöt kaatuvat sitten niskaan myöhemmin kouluasteella tai sitäkin myöhemmin huomattavasti kalliimpina pommeina, kuin mitä jonkun lto:n palkka on.

Aivan, ja sen takia voisin maksaa veroja lisää jos varhaiskasvatuksen resursseja lisätään mutta en näe mitään itsestään selvää yhteyttä sillä, että lapseni hoitopäivä paranisi sillä että osa työntekijöistä saan 700€ enemmän palkkaa. Kyllähän sairaanhoitajatkin saivat korotuksen palkkaan, mutta en ole kyllä mistään saanut sellaista kuvaa että olisivat ammattiryhmänä tyytyväisempiä tai vähemmän uupuneita kuin ennen, päinvastoin liian matalasta arvostuksesta (lue palkasta) toitotetaan jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Ja me muilla aloilla työskenteleväthän olemme aina niin pyyteettömiä, ettemme missään nimessä kaipaa lisää palkkaa varsinkaan silloin, kun työskentelemme matalapalkka-aloilla ja uuvumme työtaakkamme alle. Totta, ei palkankorotuksella korjata kaikkia ongelmia, mutta valitettava totuus myös on se, että mm. palkan vuoksi ala ei vedä. Eli ei saada työntekijöitä. Eli tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa päiväkoteihin.

Totta kai kaikki haluavat ja ottavat ilomielin vastaan palkankorotukset. Silloin voidaan vaan sanoa asiat niin kuin ne ovat, ei puhuta valtavasta huolesta työntekijäpulasta ja arvostuksesta ja laadusta ja siitä miten tärkeitä lapset ovat, vaan sanotaan että meillä on surkea palkka ja nyt olisi aika alkaa maksaa enemmän ja lakkoillaan sillä asenteella. Ei ne paperimiehetkään ole vaateissaan vedonneet tunteisiin vaan lyöneet hanskat tiskiin. Se on ainakin minun mielestä ihan ok ja inhimillistä. Toki lastentarhanopettajien tulee ymmärtää se, että Suomen korkea veroaste ei välttämättä kannusta ihmisiä olemaan halukkaita toteuttamaan tätä toivetta, eikä kunnilla ole ylimääräistä mistä antaa. Eli se on jostain pois, joko varhaiskasvatuksen muista kuluista tai kunnan muista palveluista.

Kyllä päiväkodeissa työskentelevät todellakin tietävät tämän säästö-mantran, ja samaisella säästöpelottelulla on perusteltu mm. se, että alimiehityksellä pingotetaan ihan viimeiseen asti, ylimääräistä avustajaa ei ryhmään anneta kuin aivan viimeisessä hädässä, eikä välttämättä sitä päiväkeikkalaistakaan, vaikka näistä kummallakaan ei todellakaan ole päätähuimaavat palkat. 

Minusta kannattaisi kuitenkin itse kunkin tiedostaa se, että nämä säästöt vaikuttavat myös omien lasten hoitopäiviin, jotka nykyisellään ovat pahimmillaan uuvuttavia, hektisiä ja levottomia, eikä sitä laadukasta hoivaa välttämättä riitä joka lapselle siinä määrin kuin pitäisi. Kyllä, voidaan toki säästää ja säästää vähän lisää Sipilän malliin, mutta nämä kaikki säästöt kaatuvat sitten niskaan myöhemmin kouluasteella tai sitäkin myöhemmin huomattavasti kalliimpina pommeina, kuin mitä jonkun lto:n palkka on.

Aivan, ja sen takia voisin maksaa veroja lisää jos varhaiskasvatuksen resursseja lisätään mutta en näe mitään itsestään selvää yhteyttä sillä, että lapseni hoitopäivä paranisi sillä että osa työntekijöistä saan 700€ enemmän palkkaa. Kyllähän sairaanhoitajatkin saivat korotuksen palkkaan, mutta en ole kyllä mistään saanut sellaista kuvaa että olisivat ammattiryhmänä tyytyväisempiä tai vähemmän uupuneita kuin ennen, päinvastoin liian matalasta arvostuksesta (lue palkasta) toitotetaan jatkuvasti.

Kuten sanottu: palkankorotus ei korjaa kaikkea, mutta lisää alan houkuttavuutta ja työhön sitoutuvuutta. Jos mikään ei houkuta alalle, tai pysymään alalla, vallitsevissa olosuhteissa tuskin pelkkä lapsirakkaus saa pidemmän päälle alalla pysymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Ja me muilla aloilla työskenteleväthän olemme aina niin pyyteettömiä, ettemme missään nimessä kaipaa lisää palkkaa varsinkaan silloin, kun työskentelemme matalapalkka-aloilla ja uuvumme työtaakkamme alle. Totta, ei palkankorotuksella korjata kaikkia ongelmia, mutta valitettava totuus myös on se, että mm. palkan vuoksi ala ei vedä. Eli ei saada työntekijöitä. Eli tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa päiväkoteihin.

Totta kai kaikki haluavat ja ottavat ilomielin vastaan palkankorotukset. Silloin voidaan vaan sanoa asiat niin kuin ne ovat, ei puhuta valtavasta huolesta työntekijäpulasta ja arvostuksesta ja laadusta ja siitä miten tärkeitä lapset ovat, vaan sanotaan että meillä on surkea palkka ja nyt olisi aika alkaa maksaa enemmän ja lakkoillaan sillä asenteella. Ei ne paperimiehetkään ole vaateissaan vedonneet tunteisiin vaan lyöneet hanskat tiskiin. Se on ainakin minun mielestä ihan ok ja inhimillistä. Toki lastentarhanopettajien tulee ymmärtää se, että Suomen korkea veroaste ei välttämättä kannusta ihmisiä olemaan halukkaita toteuttamaan tätä toivetta, eikä kunnilla ole ylimääräistä mistä antaa. Eli se on jostain pois, joko varhaiskasvatuksen muista kuluista tai kunnan muista palveluista.

Kyllä päiväkodeissa työskentelevät todellakin tietävät tämän säästö-mantran, ja samaisella säästöpelottelulla on perusteltu mm. se, että alimiehityksellä pingotetaan ihan viimeiseen asti, ylimääräistä avustajaa ei ryhmään anneta kuin aivan viimeisessä hädässä, eikä välttämättä sitä päiväkeikkalaistakaan, vaikka näistä kummallakaan ei todellakaan ole päätähuimaavat palkat. 

Minusta kannattaisi kuitenkin itse kunkin tiedostaa se, että nämä säästöt vaikuttavat myös omien lasten hoitopäiviin, jotka nykyisellään ovat pahimmillaan uuvuttavia, hektisiä ja levottomia, eikä sitä laadukasta hoivaa välttämättä riitä joka lapselle siinä määrin kuin pitäisi. Kyllä, voidaan toki säästää ja säästää vähän lisää Sipilän malliin, mutta nämä kaikki säästöt kaatuvat sitten niskaan myöhemmin kouluasteella tai sitäkin myöhemmin huomattavasti kalliimpina pommeina, kuin mitä jonkun lto:n palkka on.

Aivan, ja sen takia voisin maksaa veroja lisää jos varhaiskasvatuksen resursseja lisätään mutta en näe mitään itsestään selvää yhteyttä sillä, että lapseni hoitopäivä paranisi sillä että osa työntekijöistä saan 700€ enemmän palkkaa. Kyllähän sairaanhoitajatkin saivat korotuksen palkkaan, mutta en ole kyllä mistään saanut sellaista kuvaa että olisivat ammattiryhmänä tyytyväisempiä tai vähemmän uupuneita kuin ennen, päinvastoin liian matalasta arvostuksesta (lue palkasta) toitotetaan jatkuvasti.

Kuten sanottu: palkankorotus ei korjaa kaikkea, mutta lisää alan houkuttavuutta ja työhön sitoutuvuutta. Jos mikään ei houkuta alalle, tai pysymään alalla, vallitsevissa olosuhteissa tuskin pelkkä lapsirakkaus saa pidemmän päälle alalla pysymään.

Olen eri mieltä siitä miten varhaiskasvatuksen ongelmia korjataan, mutta olkoon niin. Tämä asia ei onneksi ole meidän av-kommenteista kiinni.

Tässä kommenttia tunteella:

2300 on kitupalkka raskaasta ja kuluttavasta, aliarvostetusta työstäni. Minä olen saanut myös kuulon aleneman vaikka olen vasta 30 vuotias. En tiedä jaksanko enää kauaa alalla, nytkin valvon yöt ja stressaan tulevaa työpäivää kun en tiedä otetaanko työkaverillwni sijasita vai ei

. Kaupan kassalla saisin suunnilleen saman palkan joten se on mahd.yksi ratkaisu. Tuntuu vaan että menisi yksi koulutettu lto

taas hukkaan, hyvää palautetta olen kuitenkin saanut asiakkailta (perheiltä ja lapsilta)

Toisaalta lto:n töihin pääsen varmsti takaisin tauonkin jälkeen, kun ei tekijöitä riitä.

Tuen tarpeen lapsia on entistä enemmän tavallisissa ryhmiasä mutta mitään resursseja ei ole tullut lisää, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Ja me muilla aloilla työskenteleväthän olemme aina niin pyyteettömiä, ettemme missään nimessä kaipaa lisää palkkaa varsinkaan silloin, kun työskentelemme matalapalkka-aloilla ja uuvumme työtaakkamme alle. Totta, ei palkankorotuksella korjata kaikkia ongelmia, mutta valitettava totuus myös on se, että mm. palkan vuoksi ala ei vedä. Eli ei saada työntekijöitä. Eli tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa päiväkoteihin.

Totta kai kaikki haluavat ja ottavat ilomielin vastaan palkankorotukset. Silloin voidaan vaan sanoa asiat niin kuin ne ovat, ei puhuta valtavasta huolesta työntekijäpulasta ja arvostuksesta ja laadusta ja siitä miten tärkeitä lapset ovat, vaan sanotaan että meillä on surkea palkka ja nyt olisi aika alkaa maksaa enemmän ja lakkoillaan sillä asenteella. Ei ne paperimiehetkään ole vaateissaan vedonneet tunteisiin vaan lyöneet hanskat tiskiin. Se on ainakin minun mielestä ihan ok ja inhimillistä. Toki lastentarhanopettajien tulee ymmärtää se, että Suomen korkea veroaste ei välttämättä kannusta ihmisiä olemaan halukkaita toteuttamaan tätä toivetta, eikä kunnilla ole ylimääräistä mistä antaa. Eli se on jostain pois, joko varhaiskasvatuksen muista kuluista tai kunnan muista palveluista.

Kyllä päiväkodeissa työskentelevät todellakin tietävät tämän säästö-mantran, ja samaisella säästöpelottelulla on perusteltu mm. se, että alimiehityksellä pingotetaan ihan viimeiseen asti, ylimääräistä avustajaa ei ryhmään anneta kuin aivan viimeisessä hädässä, eikä välttämättä sitä päiväkeikkalaistakaan, vaikka näistä kummallakaan ei todellakaan ole päätähuimaavat palkat. 

Minusta kannattaisi kuitenkin itse kunkin tiedostaa se, että nämä säästöt vaikuttavat myös omien lasten hoitopäiviin, jotka nykyisellään ovat pahimmillaan uuvuttavia, hektisiä ja levottomia, eikä sitä laadukasta hoivaa välttämättä riitä joka lapselle siinä määrin kuin pitäisi. Kyllä, voidaan toki säästää ja säästää vähän lisää Sipilän malliin, mutta nämä kaikki säästöt kaatuvat sitten niskaan myöhemmin kouluasteella tai sitäkin myöhemmin huomattavasti kalliimpina pommeina, kuin mitä jonkun lto:n palkka on.

Aivan, ja sen takia voisin maksaa veroja lisää jos varhaiskasvatuksen resursseja lisätään mutta en näe mitään itsestään selvää yhteyttä sillä, että lapseni hoitopäivä paranisi sillä että osa työntekijöistä saan 700€ enemmän palkkaa. Kyllähän sairaanhoitajatkin saivat korotuksen palkkaan, mutta en ole kyllä mistään saanut sellaista kuvaa että olisivat ammattiryhmänä tyytyväisempiä tai vähemmän uupuneita kuin ennen, päinvastoin liian matalasta arvostuksesta (lue palkasta) toitotetaan jatkuvasti.

Kuten sanottu: palkankorotus ei korjaa kaikkea, mutta lisää alan houkuttavuutta ja työhön sitoutuvuutta. Jos mikään ei houkuta alalle, tai pysymään alalla, vallitsevissa olosuhteissa tuskin pelkkä lapsirakkaus saa pidemmän päälle alalla pysymään.

Oletetaan, että varhaiskasvatukseen ohjattaisi vaikkapa 50 miljoonaa lisää rahaa. Mihin sinun mielestäsi tämä raha kannattaisi käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Tässä kommenttia tunteella:

2300 on kitupalkka raskaasta ja kuluttavasta, aliarvostetusta työstäni. Minä olen saanut myös kuulon aleneman vaikka olen vasta 30 vuotias. En tiedä jaksanko enää kauaa alalla, nytkin valvon yöt ja stressaan tulevaa työpäivää kun en tiedä otetaanko työkaverillwni sijasita vai ei

. Kaupan kassalla saisin suunnilleen saman palkan joten se on mahd.yksi ratkaisu. Tuntuu vaan että menisi yksi koulutettu lto

taas hukkaan, hyvää palautetta olen kuitenkin saanut asiakkailta (perheiltä ja lapsilta)

Toisaalta lto:n töihin pääsen varmsti takaisin tauonkin jälkeen, kun ei tekijöitä riitä.

Tuen tarpeen lapsia on entistä enemmän tavallisissa ryhmiasä mutta mitään resursseja ei ole tullut lisää, päinvastoin.

En usko, että sekä palkkaa että lisää käsipareja saadaan. Kumpi sinusta olisi tärkeämpi?

Lopetetaan koko ammattiryhmä ja jokainen hoitaa itse omat lapsensa. Voitaisiin laskea veroprosenttia kaikilta. Hoidin itse omia sisaruksia 10 vuotiaasta lähtien lähes kaikki kesät ja hyvin pärjäsi.

Hakekaa raskaisiin tehdastöihin ja elämä hymyilee. Saat ehkä bruttona sen 200-1000e/kk enemmän mikä on nettona parhaillaankin muutaman satasen. Heräät joka aamu klo4. Kaikki paikat täysin hajalla jo ennen 30 ikävuotta ja sairaseläke kutsuu ennen 50 vuoden ikää ellet ole jo kuollut. Kaikki vapaat menee nukkuessa, että selviää seuraavasta päivästä.

Mutta toki tuotakin joku kadehtii:)

Vielä edelliseen, että tehdastöissä palkkaus lähtee yleensa n. 1500e/kk ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua. Kuitenkin ihmettelen tässä kuten monessa muussakin päivähoitoon liittyvässä keskustelussa sitä, että kaikki päivähoitoikäiset 1-6 v lapset niputetaan yhteen. Mitä pienempi lapsi sen enemmän perushoitoa, se on selvä. Mutta esim 5-vuotiaalle se hoito on, tai toivottavasti on, aika paljon muutakin kuin pyllynpyyhkimistä ja puurolautasen antamista.

Ja toisaalta: eipä ne ala-asteen opetussisällöt niin ihmeellisiä ole - miksi sinne ei riitä vaan joku tarhaaja? Tai miksi ei oteta vaikka jotain työtöntä korkeakoulutettua ja pistetä opettamaan tokaluokkaa? Missä vaiheessa se opettajuus muuttuu tärkeäksi?

Ja olen muuten DI yksityisellä puolella...ikään kuin tämä niin ihmeellistä ja pyhää työtä olisi yksityiselläkään.

Samaa mieltä. Mun mielestä voitaisiin alkaa pyörittämään ainakin 1-2-luokkia siviilipalvelusmiehillä, ovathan he kaikki myös itse ne luokat suorittaneet ja ovat siten päteviä opettamaan niitä. Aivan turhaa kouluttaa yliopistossa ketään sellaiseen yksinkertaiseen opetustyöhön.

Joo, ja poliiseja voisi kouluttaa vartijat, sähkäreitä voisi kouluttaa "tee se itse omakotitaloasuja" koska hänellä on vuosien kokemus eikä ole vielä toistaiseksi ollut tulipaloja kotonaan, kemistejä voisi kouluttaa joku sekakäyttäjä katuojasta sillä onhan hänellä jos jonkinlaisista aineista kokemusta.

Minäkin osaan laittaa lettejä, voisin perudtaa menstyvän kampaamon, osaan piortää taloja joten alan arkkitehdiksi.

👍

Itseasiassa tästä viestistäsi päästään varsin johdonmukaiseen lopputulemaan - hyväksi lasten hoitajaksi ei voi oppia koulussa. Vaan lapsia joitamalla. 10 lasta kasvattaneet maahanmuuttajanaiset ja kaikki mummut on niitä tosiosaajia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten vakavasti jengi ottaa työnsä. Kauhea vääntö, kenellä ollut opinnoissa eniten didaktiikkaa, kuka tekee eniten vasuja ja kenellä moniammatillisuus toteutuu eniten. :)

Etkö sinä suhtaudu työhösi vakavasti? Millä alalla olet? Työtön? Opiskelija?

Tätä keskustelua ei kannata lukea, jos asia ei sinua kiinnosta. Luulen että varhaiskasvatuksen työntekijöille tämä on mielenkiintoista keskustelu sillä pian jo 1000 kommenttia lyhyessä ajassa.

Olen eräällä lääketieteellisen tekniikan alalla tutkijana. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä arvokkuuttani hienoilla sanoilla tai päteä, kuinka työni on niin tai näin haastavaa. Duunia tehdään ja sillä sipuli.

Minä ymmärrän varhaiskasvatuksessa erittäin hyvin sen, miksi sen arvokkuutta ja vaativuutta korostetaan. Varhaiskasvatuksessahan työn arvostus ei todellakaan näy kuin korkeintaan vuosipuheissa, muutoin arki pyörii käytännössä täydellisessä kaaoksessa liian suurten ryhmäkokojen ja alimiehityksen vuoksi, ja henkilökunta on huonosti palkattua ja myös uupunutta. Sinänsä surullista, että omille lapsilleen varmasti kaikki toivovat parasta, mutta tyytyvät vallitsevaan tilanteeseen ja kehtaavat vielä soimata henkilökuntaa, joka vaatii työlleen parempia olosuhteita - ja myös palkkaa, koska ei tätäkään työtä nyt ihan hyvää hyvyyttään ja ainoastaan kutsumuksesta tehdä. 

Jos ongelmat ovat tosiaan

-täydellinen kaaos

-liian suuret ryhmäkoot

-alimiehitys

-huono palkkaus

-työuupumus,

paras ratkaisu olisi ehdottomasti vaatia työntekijämitoituksen muuttamista lakiin ja lisää resursseja varhaiskasvatukseen. Voisin tätä ilomielin tukea verovaroilla ja kaikki tietävät että verovaroja ei nyt käytetä parhaalla tavalla ja jossain on leikkaamisen varaa. Lastentarhanopettajien palkan nostaminen korjaa yhden ongelman vain osittain, koska ltot ei ole ainoita työntekijöitä päiväkodeissa. Tästä syystä vaatimuksen on vaikea nähdä liittyvän mitenkään laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, vaan se vaikuttaa vaan tietyn porukan arvostuksen (lue palkan) himolta.

Ja me muilla aloilla työskenteleväthän olemme aina niin pyyteettömiä, ettemme missään nimessä kaipaa lisää palkkaa varsinkaan silloin, kun työskentelemme matalapalkka-aloilla ja uuvumme työtaakkamme alle. Totta, ei palkankorotuksella korjata kaikkia ongelmia, mutta valitettava totuus myös on se, että mm. palkan vuoksi ala ei vedä. Eli ei saada työntekijöitä. Eli tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa päiväkoteihin.

Totta kai kaikki haluavat ja ottavat ilomielin vastaan palkankorotukset. Silloin voidaan vaan sanoa asiat niin kuin ne ovat, ei puhuta valtavasta huolesta työntekijäpulasta ja arvostuksesta ja laadusta ja siitä miten tärkeitä lapset ovat, vaan sanotaan että meillä on surkea palkka ja nyt olisi aika alkaa maksaa enemmän ja lakkoillaan sillä asenteella. Ei ne paperimiehetkään ole vaateissaan vedonneet tunteisiin vaan lyöneet hanskat tiskiin. Se on ainakin minun mielestä ihan ok ja inhimillistä. Toki lastentarhanopettajien tulee ymmärtää se, että Suomen korkea veroaste ei välttämättä kannusta ihmisiä olemaan halukkaita toteuttamaan tätä toivetta, eikä kunnilla ole ylimääräistä mistä antaa. Eli se on jostain pois, joko varhaiskasvatuksen muista kuluista tai kunnan muista palveluista.

Kyllä päiväkodeissa työskentelevät todellakin tietävät tämän säästö-mantran, ja samaisella säästöpelottelulla on perusteltu mm. se, että alimiehityksellä pingotetaan ihan viimeiseen asti, ylimääräistä avustajaa ei ryhmään anneta kuin aivan viimeisessä hädässä, eikä välttämättä sitä päiväkeikkalaistakaan, vaikka näistä kummallakaan ei todellakaan ole päätähuimaavat palkat. 

Minusta kannattaisi kuitenkin itse kunkin tiedostaa se, että nämä säästöt vaikuttavat myös omien lasten hoitopäiviin, jotka nykyisellään ovat pahimmillaan uuvuttavia, hektisiä ja levottomia, eikä sitä laadukasta hoivaa välttämättä riitä joka lapselle siinä määrin kuin pitäisi. Kyllä, voidaan toki säästää ja säästää vähän lisää Sipilän malliin, mutta nämä kaikki säästöt kaatuvat sitten niskaan myöhemmin kouluasteella tai sitäkin myöhemmin huomattavasti kalliimpina pommeina, kuin mitä jonkun lto:n palkka on.

Aivan, ja sen takia voisin maksaa veroja lisää jos varhaiskasvatuksen resursseja lisätään mutta en näe mitään itsestään selvää yhteyttä sillä, että lapseni hoitopäivä paranisi sillä että osa työntekijöistä saan 700€ enemmän palkkaa. Kyllähän sairaanhoitajatkin saivat korotuksen palkkaan, mutta en ole kyllä mistään saanut sellaista kuvaa että olisivat ammattiryhmänä tyytyväisempiä tai vähemmän uupuneita kuin ennen, päinvastoin liian matalasta arvostuksesta (lue palkasta) toitotetaan jatkuvasti.

Kuten sanottu: palkankorotus ei korjaa kaikkea, mutta lisää alan houkuttavuutta ja työhön sitoutuvuutta. Jos mikään ei houkuta alalle, tai pysymään alalla, vallitsevissa olosuhteissa tuskin pelkkä lapsirakkaus saa pidemmän päälle alalla pysymään.

Oletetaan, että varhaiskasvatukseen ohjattaisi vaikkapa 50 miljoonaa lisää rahaa. Mihin sinun mielestäsi tämä raha kannattaisi käyttää?

En ole alalla, mutta ehdottomasti lisähenkilökuntaan. Siinä voittaa sekä aikuiset että lapset. Palkkojen nostaminen lisää tyytyväisyyttä vain pieneksi hetkeksi, joten siitä ei ole mitään hyötyä.