Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyyden lasku johtuu nuorten miesten syrjäytymisestä
07.04.2018 |
https://www.talouselama.fi/uutiset/syntyvyys-putoaa-kuin-kivi-tarkeana-…
Koulutus pitäisi järjestää miehiä suosivaksi. Nuoret miehet pitää saada elämään mukaan tehokkaasti, jotta Suomella olisi tulevaisuus.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Turha se on naisia syyttää, jos todellinen syy on veljesi ahdasmielinen asenne, menneisyydessä eläminen ja periaatteet. Jos hän luopisi niistä mitään ongelmaa ei hänenkään kohdalla olisi.
Helppoahan se on uhriutua jostain kymmenen vuotta vanhoista tapahtumista ja itkeä kun 35 vuotiaana on jo liian vanha. Voi sitten valittaa ne loput 50 vuotta elämästä, kun joku 23veenä antoi pakit.Nelikymppinen nyt on liian vanha lasten tekoon. Jos tutustut kolmevitosena, seurustelet 3-4 vuotta ja yrität lasta pari kolme vuotta, ei toimi yhtälö.
Kyllä veli on päässyt yli niistä pakeista, nauttii elämästä ja tapailee naisia. Lapsia vain ei aio hankkia, eikä hae vakavaa parisuhdetta.
Tämäkin on ihan ahdasmielisen ajattelun aiheuttama ongelma. Jos 35 vuotiaalla miehellä kestää 3 vuotta saattaakseen se puoliso raskaaksi, niin jossain on suurempi vika. Sen lisäksi miksi pitää väkisin odottaa 4 vuotta, jos kerran on kiire ja isäksi tuleminen 40 vuotiaana ei tunnu enää sopivalta? Omasta mielestä joku 37 vuotias mies ei ole mitenkään hälyttävän vanha isäksi. Ei edes sen ikäinen nainen ole hälyttävän vanha äidiksi.
Kyse on ihan vaan ahdasmielisyydestä, jossa oikea ikä saada lapsi on 26 vuotta. On valmistuttu juuri yliopistosta ja saatu vakkariduuni. Vaimokin on juuri saanut vakkaripaikan ja häitä on juhlittu edellisenä kesänä. 4 vuoden seurustelun ja 1 vuoden kihlautumisen jälkeen. Vaihtojen ja Aasian matkan jälkeen.
Ei mennyt putkeen? No sitten voikin seuraavat 60 vuotta surkutella sitä omaa kohtaloa ja kuinka ikäloppu onkaan kaikkeen. Perheestä, opintoihin, matkoihin ja muuhun.Suomalaisilla miehillä on yleisesti ottaen turmiollisen ahdas mieskuva ja käsitys hybästä elämästä. Mitä kouluttamattomampi, sitä ahtaampi. Ikä ei sanele oikeasti tekemisiä. Vaimon ei tarvitse olla saman ikäinen ja hoikka. Kotikaupungista voi muuttaa maailmalle jne. Mutta moni jää sitten jumiin, syrjäytyy ja jää lapsettomaksi.
Rakenteelliset seikat pitävät usein miehiä ns jumissa. Työpaikka. Oma asunto, oma kesämökki. Metsäomistukset. Maatilat. Usealla vähän koulutetulla nämä ovat jo olemassa kotipaikkakunnalla, joten mihinkään ei tarvitse eikä oikein voikaan lähteä. Ei ole tavatonta, että moni pikkukaupungin tai pikkukunnan sinkkumies on yllättävän varakaskin, 100.000 €:n metsäpalsta, okt ja kesämökki ovat ns. vakiovarusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Turha se on naisia syyttää, jos todellinen syy on veljesi ahdasmielinen asenne, menneisyydessä eläminen ja periaatteet. Jos hän luopisi niistä mitään ongelmaa ei hänenkään kohdalla olisi.
Helppoahan se on uhriutua jostain kymmenen vuotta vanhoista tapahtumista ja itkeä kun 35 vuotiaana on jo liian vanha. Voi sitten valittaa ne loput 50 vuotta elämästä, kun joku 23veenä antoi pakit.Nelikymppinen nyt on liian vanha lasten tekoon. Jos tutustut kolmevitosena, seurustelet 3-4 vuotta ja yrität lasta pari kolme vuotta, ei toimi yhtälö.
Kyllä veli on päässyt yli niistä pakeista, nauttii elämästä ja tapailee naisia. Lapsia vain ei aio hankkia, eikä hae vakavaa parisuhdetta.
Tämäkin on ihan ahdasmielisen ajattelun aiheuttama ongelma. Jos 35 vuotiaalla miehellä kestää 3 vuotta saattaakseen se puoliso raskaaksi, niin jossain on suurempi vika. Sen lisäksi miksi pitää väkisin odottaa 4 vuotta, jos kerran on kiire ja isäksi tuleminen 40 vuotiaana ei tunnu enää sopivalta? Omasta mielestä joku 37 vuotias mies ei ole mitenkään hälyttävän vanha isäksi. Ei edes sen ikäinen nainen ole hälyttävän vanha äidiksi.
Kyse on ihan vaan ahdasmielisyydestä, jossa oikea ikä saada lapsi on 26 vuotta. On valmistuttu juuri yliopistosta ja saatu vakkariduuni. Vaimokin on juuri saanut vakkaripaikan ja häitä on juhlittu edellisenä kesänä. 4 vuoden seurustelun ja 1 vuoden kihlautumisen jälkeen. Vaihtojen ja Aasian matkan jälkeen.
Ei mennyt putkeen? No sitten voikin seuraavat 60 vuotta surkutella sitä omaa kohtaloa ja kuinka ikäloppu onkaan kaikkeen. Perheestä, opintoihin, matkoihin ja muuhun.Suomalaisilla miehillä on yleisesti ottaen turmiollisen ahdas mieskuva ja käsitys hybästä elämästä. Mitä kouluttamattomampi, sitä ahtaampi. Ikä ei sanele oikeasti tekemisiä. Vaimon ei tarvitse olla saman ikäinen ja hoikka. Kotikaupungista voi muuttaa maailmalle jne. Mutta moni jää sitten jumiin, syrjäytyy ja jää lapsettomaksi.
Rakenteelliset seikat pitävät usein miehiä ns jumissa. Työpaikka. Oma asunto, oma kesämökki. Metsäomistukset. Maatilat. Usealla vähän koulutetulla nämä ovat jo olemassa kotipaikkakunnalla, joten mihinkään ei tarvitse eikä oikein voikaan lähteä. Ei ole tavatonta, että moni pikkukaupungin tai pikkukunnan sinkkumies on yllättävän varakaskin, 100.000 €:n metsäpalsta, okt ja kesämökki ovat ns. vakiovarusteita.
Käytännössä vain sillä metsäpalstalla on rahallista arvoa ja senkin voi myydä. Pikkukylien rintamamiestalot ovat arvottomia ja kukaan ei enää osta mökkejäkään. Niillä oli arvoa edellisen sukupolven nuoruudessa, mutta ei enää. Kannattaa pistää metsä myyntiin ja muuttaa ihmisten ilmoille kouluttautumaan ja töihin, niin se puolisokin voi löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isoissa kaupungeissa on koulutetuille naisille töitä, mutta ei sopivia kumppaneita eikä tilavia asuntoja. Maalla ja pikkukaupungeissa on vähemmän koulutetuille miehille töitä (niitä nykyisin taas oikeasti on, jos osaa muuta kuin kaivella haaroväliään) sekä tilavia asuntoja, mutta vain vähän sopivia kumppaneita.
Millainen kumppani koulutetulle naiselle pitää olla? Ainakin akateemisesti koulutettuja sinkkumiehiä löytyy vaikka millä mitalla
Niinhän niitä löytyy. Ongelma on se, että koulutetut miehet on nössyköitä, kaikki miehekkyys puuttuu ja monet on alle 180cm pitkiä eivätkä ole lihaksikkaita, kun viettävät aikansa mielummin tekemällä fiksuja juttuja kuin käymällä salilla. Niin että ei koulutetuille naisille löydy oikeanlaista miestä
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista miehistä vain 22% jää lapsettomiksi.
Tiedän ettei saisi yleistää, mutta todella moni mies ei ota vastuuta itsestään ja tekemisistään. Olipa kyse ihan sellaisesta perusasiasta kuin normaalista keskustelusta, mies saattaa sanoa jotain hyvinkin loukkaavaa ja olla äärettömän yllättynyt jos toinen loukkaantuu.
Saatetaan tehdä melkein mitä tahansa, ja oho, mitä muka nyt tein.
Sama näkyy myös koulussa ja seurustelussa. Jos itse ei pärjää opiskelussa, ihan varmasti sorsitaan, eikä vika voi olla omassa laiskuudessa.
Jos ei löydy seurustelukumppania, vikahan on naisissa, eikä tule mieleen että jos johdonmukaisesti torjutaan, kannattaisi miettiä missä se syy oikeasti onkaan.
Vastuun väistely ja jokaisen ongelman selittäminen muiden viaksi on usealla miehellä niin selkäytimessä, että sen voisi nimetä miehen logiikaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isoissa kaupungeissa on koulutetuille naisille töitä, mutta ei sopivia kumppaneita eikä tilavia asuntoja. Maalla ja pikkukaupungeissa on vähemmän koulutetuille miehille töitä (niitä nykyisin taas oikeasti on, jos osaa muuta kuin kaivella haaroväliään) sekä tilavia asuntoja, mutta vain vähän sopivia kumppaneita.
Millainen kumppani koulutetulle naiselle pitää olla? Ainakin akateemisesti koulutettuja sinkkumiehiä löytyy vaikka millä mitalla
Niinhän niitä löytyy. Ongelma on se, että koulutetut miehet on nössyköitä, kaikki miehekkyys puuttuu ja monet on alle 180cm pitkiä eivätkä ole lihaksikkaita, kun viettävät aikansa mielummin tekemällä fiksuja juttuja kuin käymällä salilla. Niin että ei koulutetuille naisille löydy oikeanlaista miestä
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista miehistä vain 22% jää lapsettomiksi.
Mitä ikäluokkia tässä on tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli isoissa kaupungeissa on koulutetuille naisille töitä, mutta ei sopivia kumppaneita eikä tilavia asuntoja. Maalla ja pikkukaupungeissa on vähemmän koulutetuille miehille töitä (niitä nykyisin taas oikeasti on, jos osaa muuta kuin kaivella haaroväliään) sekä tilavia asuntoja, mutta vain vähän sopivia kumppaneita.
Millainen kumppani koulutetulle naiselle pitää olla? Ainakin akateemisesti koulutettuja sinkkumiehiä löytyy vaikka millä mitalla
Niinhän niitä löytyy. Ongelma on se, että koulutetut miehet on nössyköitä, kaikki miehekkyys puuttuu ja monet on alle 180cm pitkiä eivätkä ole lihaksikkaita, kun viettävät aikansa mielummin tekemällä fiksuja juttuja kuin käymällä salilla. Niin että ei koulutetuille naisille löydy oikeanlaista miestä
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista miehistä vain 22% jää lapsettomiksi.
Mitä ikäluokkia tässä on tutkittu?
Ko. tutkimuksessa katsottiin miehiä n. nelikymppisinä. Osa miehistä saa sen jälkeen vielä lapsia kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ettei saisi yleistää, mutta todella moni mies ei ota vastuuta itsestään ja tekemisistään. Olipa kyse ihan sellaisesta perusasiasta kuin normaalista keskustelusta, mies saattaa sanoa jotain hyvinkin loukkaavaa ja olla äärettömän yllättynyt jos toinen loukkaantuu.
Saatetaan tehdä melkein mitä tahansa, ja oho, mitä muka nyt tein.
Sama näkyy myös koulussa ja seurustelussa. Jos itse ei pärjää opiskelussa, ihan varmasti sorsitaan, eikä vika voi olla omassa laiskuudessa.
Jos ei löydy seurustelukumppania, vikahan on naisissa, eikä tule mieleen että jos johdonmukaisesti torjutaan, kannattaisi miettiä missä se syy oikeasti onkaan.
Vastuun väistely ja jokaisen ongelman selittäminen muiden viaksi on usealla miehellä niin selkäytimessä, että sen voisi nimetä miehen logiikaksi.
Oikeastihan tuo on nimenomaan naisten piirre, vastuun väistely.
Itse tiedän tasan tarkkaan miksi olen yksin, koska rahkeet ei riitä haluamaani. Ei riitä, että hän on hoikka, fiksu ja muutama vuosi nuorempi, joten olen sitten yksin.
Mutta tässä keskustelussa onkin kyse suurista joukoista, ei minusta. On kyse yhteiskunnallisista rakenteista, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Voisimme tehdä sille jotakin, jotta 20-30 vuoden kuluttua tilanne olisi toinen, mutta emme tee. Koska kaikki menee naisten ehdoilla ja tehdään naisten hyväksi. Vaikka se pitkällä tähtäimellä olisi huonoa naisillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Opiskelijanaisten olisi pitänyt keskeyttää opinnot ja alkaa synnyttää lasta veljellesi?
Ei, vaan seurustella opiskeluaikana, ja lapset valmistuttua, kuten normaalisti tehdään.
Tällaisesta normaaliajatuksesta pitäisi pyrkiä pois. Nykyisin pitää sekä itsensä, että muiden kohdalla hyväksyä, että normaali alkaa olla todella monen näköistä. Opiskellaan vähän kaikissa iässä. Hankitaan niitä lapsia kun tilaisuus tulee ja osataan arvostaa, että tilaisuus osuu ylipäätään edes jossain vaiheessa kohdalle.
Miksi siitä pitäisi pyrkiä pois? Jotta sinä voisit sekä syödä että pitää kakun? Jotta sinä voisit tehdä mitä haluat, välittämättä tulevaisuudesta, ilman että sillä olisi seuraamuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja samaan aikaan täällä palstat täynnä ketjuja, miten miespoloja huijataan isiksi ja että miehen pitäisi saada vahinkoraskauden sattuessa määrätä nainen aborttiin.
Puhumattakaan niistä sadoista ketjuista, joissa kerrotaan niin monin sanankäänteinen, miten ja missä tilanteessa naisesta tulee epäkelpo. Kaikkein pahin on nainen, joka kolmikymppisenä iahstuu mieheen, jonka kanssa haluaisia perustaa perheen. Eihän se miehelle sovi, että nainen kiinnostuu hänetä vasta siinä vaiheessa, joten mes antaa naiselle tylysti pakit. Sitten mies tulee palstalle kertomaan naisten pahuudesta ja siitä, miten mieten syrjäytyminen on naisten syytä.
Tuo riippuu oikeastaan siitä, mitä nainen teki nuorempana. Oliko yksiavioisessa suhteessa ja mies vaikka kuoli? Silloin ei ole yhtään epäkelpoinen, vaikka hänestä riippumattomista syistä, on päätynyt heikompaan asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Opiskelijanaisten olisi pitänyt keskeyttää opinnot ja alkaa synnyttää lasta veljellesi?
Ei, vaan seurustella opiskeluaikana, ja lapset valmistuttua, kuten normaalisti tehdään.
Tällaisesta normaaliajatuksesta pitäisi pyrkiä pois. Nykyisin pitää sekä itsensä, että muiden kohdalla hyväksyä, että normaali alkaa olla todella monen näköistä. Opiskellaan vähän kaikissa iässä. Hankitaan niitä lapsia kun tilaisuus tulee ja osataan arvostaa, että tilaisuus osuu ylipäätään edes jossain vaiheessa kohdalle.
Miksi siitä pitäisi pyrkiä pois? Jotta sinä voisit sekä syödä että pitää kakun? Jotta sinä voisit tehdä mitä haluat, välittämättä tulevaisuudesta, ilman että sillä olisi seuraamuksia?
Jos haluaa elää vapaasti ja toteuttaa unelmiaan kannattaa olla joustava eikä jumittua muutaman sukupolven takaisiin normeihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä että mikä koulujärjestelmässä muka suosisi tyttöjä. Oppitunneilla keskittyminen ja hiljaa oleminen, läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen ovat aika "sukupuolineutraaleita" tapoja oppia. Ehkä pojat ovat niin uppoutuneita videopeleihinsä ettei keskittymiskyky enää riitä koulussa menestymiseen.
Pojat tarvii käytännön koulua. Eivät jaksa istua luokassa kirjojen ääressä vaan tarvivat tekemistä ja sen kautta oppimista. Ja pojathan ovat todella lahjakkaita kunhan innostuvat. Ovathan miehet keksineetkin melkeen kaiken mailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän viestiin voisi laittaa kommentin joka karkottaa miehet lapsista ja naisista. Feministit ja se tosiasia että miehet jäävät aina altavastaajiksi erotilanteessa ja ovat pelkkiä ruokkomaksukoneita. Naiset ja naiseus on muuttunut niin, ettei miehet enään halua kokeilla avioliittoa tai lapsia. Tulee vain ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Turha se on naisia syyttää, jos todellinen syy on veljesi ahdasmielinen asenne, menneisyydessä eläminen ja periaatteet. Jos hän luopisi niistä mitään ongelmaa ei hänenkään kohdalla olisi.
Helppoahan se on uhriutua jostain kymmenen vuotta vanhoista tapahtumista ja itkeä kun 35 vuotiaana on jo liian vanha. Voi sitten valittaa ne loput 50 vuotta elämästä, kun joku 23veenä antoi pakit.Nelikymppinen nyt on liian vanha lasten tekoon. Jos tutustut kolmevitosena, seurustelet 3-4 vuotta ja yrität lasta pari kolme vuotta, ei toimi yhtälö.
Kyllä veli on päässyt yli niistä pakeista, nauttii elämästä ja tapailee naisia. Lapsia vain ei aio hankkia, eikä hae vakavaa parisuhdetta.
Tämäkin on ihan ahdasmielisen ajattelun aiheuttama ongelma. Jos 35 vuotiaalla miehellä kestää 3 vuotta saattaakseen se puoliso raskaaksi, niin jossain on suurempi vika. Sen lisäksi miksi pitää väkisin odottaa 4 vuotta, jos kerran on kiire ja isäksi tuleminen 40 vuotiaana ei tunnu enää sopivalta? Omasta mielestä joku 37 vuotias mies ei ole mitenkään hälyttävän vanha isäksi. Ei edes sen ikäinen nainen ole hälyttävän vanha äidiksi.
Kyse on ihan vaan ahdasmielisyydestä, jossa oikea ikä saada lapsi on 26 vuotta. On valmistuttu juuri yliopistosta ja saatu vakkariduuni. Vaimokin on juuri saanut vakkaripaikan ja häitä on juhlittu edellisenä kesänä. 4 vuoden seurustelun ja 1 vuoden kihlautumisen jälkeen. Vaihtojen ja Aasian matkan jälkeen.
Ei mennyt putkeen? No sitten voikin seuraavat 60 vuotta surkutella sitä omaa kohtaloa ja kuinka ikäloppu onkaan kaikkeen. Perheestä, opintoihin, matkoihin ja muuhun.Suomalaisilla miehillä on yleisesti ottaen turmiollisen ahdas mieskuva ja käsitys hybästä elämästä. Mitä kouluttamattomampi, sitä ahtaampi. Ikä ei sanele oikeasti tekemisiä. Vaimon ei tarvitse olla saman ikäinen ja hoikka. Kotikaupungista voi muuttaa maailmalle jne. Mutta moni jää sitten jumiin, syrjäytyy ja jää lapsettomaksi.
Rakenteelliset seikat pitävät usein miehiä ns jumissa. Työpaikka. Oma asunto, oma kesämökki. Metsäomistukset. Maatilat. Usealla vähän koulutetulla nämä ovat jo olemassa kotipaikkakunnalla, joten mihinkään ei tarvitse eikä oikein voikaan lähteä. Ei ole tavatonta, että moni pikkukaupungin tai pikkukunnan sinkkumies on yllättävän varakaskin, 100.000 €:n metsäpalsta, okt ja kesämökki ovat ns. vakiovarusteita.
Tämä on ihan totta. Ja sama koskee naisia. Miksi nainen käyttäisi useita vuosia kouluttautumiseen, valmistuessaan kymppitonien opintolainat niskassa vain tavoitteenaan päätyä jonnekin syrjäkylälle kodinhoitajaksi? Jos nämä syrjäseutujen sinkkumiehet haluavat parisuhdetta, kannattaa katsella matalasti koulutettuja naisia, jotka haluavat oman hevosen. Tällaiselle naiselle maaseudun sinkkumies maatiloineen voi olla juuri oikea, koska kaupungeissa on varsin vaikeaa pitää hevosta varsinkaan, jos ei ole kummoisesti rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Turha se on naisia syyttää, jos todellinen syy on veljesi ahdasmielinen asenne, menneisyydessä eläminen ja periaatteet. Jos hän luopisi niistä mitään ongelmaa ei hänenkään kohdalla olisi.
Helppoahan se on uhriutua jostain kymmenen vuotta vanhoista tapahtumista ja itkeä kun 35 vuotiaana on jo liian vanha. Voi sitten valittaa ne loput 50 vuotta elämästä, kun joku 23veenä antoi pakit.Nelikymppinen nyt on liian vanha lasten tekoon. Jos tutustut kolmevitosena, seurustelet 3-4 vuotta ja yrität lasta pari kolme vuotta, ei toimi yhtälö.
Kyllä veli on päässyt yli niistä pakeista, nauttii elämästä ja tapailee naisia. Lapsia vain ei aio hankkia, eikä hae vakavaa parisuhdetta.
Tämäkin on ihan ahdasmielisen ajattelun aiheuttama ongelma. Jos 35 vuotiaalla miehellä kestää 3 vuotta saattaakseen se puoliso raskaaksi, niin jossain on suurempi vika. Sen lisäksi miksi pitää väkisin odottaa 4 vuotta, jos kerran on kiire ja isäksi tuleminen 40 vuotiaana ei tunnu enää sopivalta? Omasta mielestä joku 37 vuotias mies ei ole mitenkään hälyttävän vanha isäksi. Ei edes sen ikäinen nainen ole hälyttävän vanha äidiksi.
Kyse on ihan vaan ahdasmielisyydestä, jossa oikea ikä saada lapsi on 26 vuotta. On valmistuttu juuri yliopistosta ja saatu vakkariduuni. Vaimokin on juuri saanut vakkaripaikan ja häitä on juhlittu edellisenä kesänä. 4 vuoden seurustelun ja 1 vuoden kihlautumisen jälkeen. Vaihtojen ja Aasian matkan jälkeen.
Ei mennyt putkeen? No sitten voikin seuraavat 60 vuotta surkutella sitä omaa kohtaloa ja kuinka ikäloppu onkaan kaikkeen. Perheestä, opintoihin, matkoihin ja muuhun.Suomalaisilla miehillä on yleisesti ottaen turmiollisen ahdas mieskuva ja käsitys hybästä elämästä. Mitä kouluttamattomampi, sitä ahtaampi. Ikä ei sanele oikeasti tekemisiä. Vaimon ei tarvitse olla saman ikäinen ja hoikka. Kotikaupungista voi muuttaa maailmalle jne. Mutta moni jää sitten jumiin, syrjäytyy ja jää lapsettomaksi.
Rakenteelliset seikat pitävät usein miehiä ns jumissa. Työpaikka. Oma asunto, oma kesämökki. Metsäomistukset. Maatilat. Usealla vähän koulutetulla nämä ovat jo olemassa kotipaikkakunnalla, joten mihinkään ei tarvitse eikä oikein voikaan lähteä. Ei ole tavatonta, että moni pikkukaupungin tai pikkukunnan sinkkumies on yllättävän varakaskin, 100.000 €:n metsäpalsta, okt ja kesämökki ovat ns. vakiovarusteita.
Oikeastaan pitäisikin miettiä, mikä ajaa pikkukaupunkien ja pikkukuntien tytöt isoihin kaupunkeihin? Opiskelu tietenkin, mutta miksi nämä naiset eivät valmistumisensa jälkeenkään halua takaisin pikkukaupunkeihin tai pikkukuntiin? Pitää ymmärtää, että mies, lapset ja kodinhoito eivät enää riitä nykynaisen elämän sisällöksi, joten pikkukaupungeissa ja pikkupaikkakunnilla pitäisi olla jotain muutakin naisia kiinnostavaa kuin sinkkumiehet. Miksi ei ole? Ja mitä asialle aiotaan tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Turha se on naisia syyttää, jos todellinen syy on veljesi ahdasmielinen asenne, menneisyydessä eläminen ja periaatteet. Jos hän luopisi niistä mitään ongelmaa ei hänenkään kohdalla olisi.
Helppoahan se on uhriutua jostain kymmenen vuotta vanhoista tapahtumista ja itkeä kun 35 vuotiaana on jo liian vanha. Voi sitten valittaa ne loput 50 vuotta elämästä, kun joku 23veenä antoi pakit.Nelikymppinen nyt on liian vanha lasten tekoon. Jos tutustut kolmevitosena, seurustelet 3-4 vuotta ja yrität lasta pari kolme vuotta, ei toimi yhtälö.
Kyllä veli on päässyt yli niistä pakeista, nauttii elämästä ja tapailee naisia. Lapsia vain ei aio hankkia, eikä hae vakavaa parisuhdetta.
Tämäkin on ihan ahdasmielisen ajattelun aiheuttama ongelma. Jos 35 vuotiaalla miehellä kestää 3 vuotta saattaakseen se puoliso raskaaksi, niin jossain on suurempi vika. Sen lisäksi miksi pitää väkisin odottaa 4 vuotta, jos kerran on kiire ja isäksi tuleminen 40 vuotiaana ei tunnu enää sopivalta? Omasta mielestä joku 37 vuotias mies ei ole mitenkään hälyttävän vanha isäksi. Ei edes sen ikäinen nainen ole hälyttävän vanha äidiksi.
Kyse on ihan vaan ahdasmielisyydestä, jossa oikea ikä saada lapsi on 26 vuotta. On valmistuttu juuri yliopistosta ja saatu vakkariduuni. Vaimokin on juuri saanut vakkaripaikan ja häitä on juhlittu edellisenä kesänä. 4 vuoden seurustelun ja 1 vuoden kihlautumisen jälkeen. Vaihtojen ja Aasian matkan jälkeen.
Ei mennyt putkeen? No sitten voikin seuraavat 60 vuotta surkutella sitä omaa kohtaloa ja kuinka ikäloppu onkaan kaikkeen. Perheestä, opintoihin, matkoihin ja muuhun.Suomalaisilla miehillä on yleisesti ottaen turmiollisen ahdas mieskuva ja käsitys hybästä elämästä. Mitä kouluttamattomampi, sitä ahtaampi. Ikä ei sanele oikeasti tekemisiä. Vaimon ei tarvitse olla saman ikäinen ja hoikka. Kotikaupungista voi muuttaa maailmalle jne. Mutta moni jää sitten jumiin, syrjäytyy ja jää lapsettomaksi.
Rakenteelliset seikat pitävät usein miehiä ns jumissa. Työpaikka. Oma asunto, oma kesämökki. Metsäomistukset. Maatilat. Usealla vähän koulutetulla nämä ovat jo olemassa kotipaikkakunnalla, joten mihinkään ei tarvitse eikä oikein voikaan lähteä. Ei ole tavatonta, että moni pikkukaupungin tai pikkukunnan sinkkumies on yllättävän varakaskin, 100.000 €:n metsäpalsta, okt ja kesämökki ovat ns. vakiovarusteita.
Oikeastaan pitäisikin miettiä, mikä ajaa pikkukaupunkien ja pikkukuntien tytöt isoihin kaupunkeihin? Opiskelu tietenkin, mutta miksi nämä naiset eivät valmistumisensa jälkeenkään halua takaisin pikkukaupunkeihin tai pikkukuntiin? Pitää ymmärtää, että mies, lapset ja kodinhoito eivät enää riitä nykynaisen elämän sisällöksi, joten pikkukaupungeissa ja pikkupaikkakunnilla pitäisi olla jotain muutakin naisia kiinnostavaa kuin sinkkumiehet. Miksi ei ole? Ja mitä asialle aiotaan tehdä?
Olen pikkukaupungista kotoisin ja lähdin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Jäin Helsinkiin. Entisessä kotikaupungissani olisi ehkä töitä, saattaisi olla alallani jopa hieman parempi palkka, mutta en kuunaan haluaisi muuttaa sinne takaisin. Ensinnäkin elämäntyylini ei enää sovi sinne. En esimerkiksi aja autoa ja siellä ei ole julkista liikennettä. Toisekseen en enää kykenisi sopeutumaan pikkukaupungin kaikki tuntee kaikki ilmapiiriin ja pysähtyneisyyteen. Löysin puolisokseni akateemisen miehen, joka on myöskin nimenomaisesti kaupunkilainen arvoiltaan ja elämäntavoiltaan ja olen onnellisesti perheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Turha se on naisia syyttää, jos todellinen syy on veljesi ahdasmielinen asenne, menneisyydessä eläminen ja periaatteet. Jos hän luopisi niistä mitään ongelmaa ei hänenkään kohdalla olisi.
Helppoahan se on uhriutua jostain kymmenen vuotta vanhoista tapahtumista ja itkeä kun 35 vuotiaana on jo liian vanha. Voi sitten valittaa ne loput 50 vuotta elämästä, kun joku 23veenä antoi pakit.Nelikymppinen nyt on liian vanha lasten tekoon. Jos tutustut kolmevitosena, seurustelet 3-4 vuotta ja yrität lasta pari kolme vuotta, ei toimi yhtälö.
Kyllä veli on päässyt yli niistä pakeista, nauttii elämästä ja tapailee naisia. Lapsia vain ei aio hankkia, eikä hae vakavaa parisuhdetta.
Tämäkin on ihan ahdasmielisen ajattelun aiheuttama ongelma. Jos 35 vuotiaalla miehellä kestää 3 vuotta saattaakseen se puoliso raskaaksi, niin jossain on suurempi vika. Sen lisäksi miksi pitää väkisin odottaa 4 vuotta, jos kerran on kiire ja isäksi tuleminen 40 vuotiaana ei tunnu enää sopivalta? Omasta mielestä joku 37 vuotias mies ei ole mitenkään hälyttävän vanha isäksi. Ei edes sen ikäinen nainen ole hälyttävän vanha äidiksi.
Kyse on ihan vaan ahdasmielisyydestä, jossa oikea ikä saada lapsi on 26 vuotta. On valmistuttu juuri yliopistosta ja saatu vakkariduuni. Vaimokin on juuri saanut vakkaripaikan ja häitä on juhlittu edellisenä kesänä. 4 vuoden seurustelun ja 1 vuoden kihlautumisen jälkeen. Vaihtojen ja Aasian matkan jälkeen.
Ei mennyt putkeen? No sitten voikin seuraavat 60 vuotta surkutella sitä omaa kohtaloa ja kuinka ikäloppu onkaan kaikkeen. Perheestä, opintoihin, matkoihin ja muuhun.Suomalaisilla miehillä on yleisesti ottaen turmiollisen ahdas mieskuva ja käsitys hybästä elämästä. Mitä kouluttamattomampi, sitä ahtaampi. Ikä ei sanele oikeasti tekemisiä. Vaimon ei tarvitse olla saman ikäinen ja hoikka. Kotikaupungista voi muuttaa maailmalle jne. Mutta moni jää sitten jumiin, syrjäytyy ja jää lapsettomaksi.
Rakenteelliset seikat pitävät usein miehiä ns jumissa. Työpaikka. Oma asunto, oma kesämökki. Metsäomistukset. Maatilat. Usealla vähän koulutetulla nämä ovat jo olemassa kotipaikkakunnalla, joten mihinkään ei tarvitse eikä oikein voikaan lähteä. Ei ole tavatonta, että moni pikkukaupungin tai pikkukunnan sinkkumies on yllättävän varakaskin, 100.000 €:n metsäpalsta, okt ja kesämökki ovat ns. vakiovarusteita.
Oikeastaan pitäisikin miettiä, mikä ajaa pikkukaupunkien ja pikkukuntien tytöt isoihin kaupunkeihin? Opiskelu tietenkin, mutta miksi nämä naiset eivät valmistumisensa jälkeenkään halua takaisin pikkukaupunkeihin tai pikkukuntiin? Pitää ymmärtää, että mies, lapset ja kodinhoito eivät enää riitä nykynaisen elämän sisällöksi, joten pikkukaupungeissa ja pikkupaikkakunnilla pitäisi olla jotain muutakin naisia kiinnostavaa kuin sinkkumiehet. Miksi ei ole? Ja mitä asialle aiotaan tehdä?
Olen pikkukaupungista kotoisin ja lähdin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Jäin Helsinkiin. Entisessä kotikaupungissani olisi ehkä töitä, saattaisi olla alallani jopa hieman parempi palkka, mutta en kuunaan haluaisi muuttaa sinne takaisin. Ensinnäkin elämäntyylini ei enää sovi sinne. En esimerkiksi aja autoa ja siellä ei ole julkista liikennettä. Toisekseen en enää kykenisi sopeutumaan pikkukaupungin kaikki tuntee kaikki ilmapiiriin ja pysähtyneisyyteen. Löysin puolisokseni akateemisen miehen, joka on myöskin nimenomaisesti kaupunkilainen arvoiltaan ja elämäntavoiltaan ja olen onnellisesti perheellinen.
Mä vähän luulen, että muutamassa vuosikymmenessä kaupunkeja kehitettiin, mutta maaseudun kehittäminen unohdettiin. Tai jätettiin tietoisesti kehittämättä. Aika pysähtyi ja ainoa muutos oli väestön väheneminen, väestön ikääntyminen ja työpaikkojen ja palveluiden katoaminen. Mikäänhän ei muutu, jos ei ole halua muuttaa mitään. Sitten on vain kärsittävä seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ettei saisi yleistää, mutta todella moni mies ei ota vastuuta itsestään ja tekemisistään. Olipa kyse ihan sellaisesta perusasiasta kuin normaalista keskustelusta, mies saattaa sanoa jotain hyvinkin loukkaavaa ja olla äärettömän yllättynyt jos toinen loukkaantuu.
Saatetaan tehdä melkein mitä tahansa, ja oho, mitä muka nyt tein.
Sama näkyy myös koulussa ja seurustelussa. Jos itse ei pärjää opiskelussa, ihan varmasti sorsitaan, eikä vika voi olla omassa laiskuudessa.
Jos ei löydy seurustelukumppania, vikahan on naisissa, eikä tule mieleen että jos johdonmukaisesti torjutaan, kannattaisi miettiä missä se syy oikeasti onkaan.
Vastuun väistely ja jokaisen ongelman selittäminen muiden viaksi on usealla miehellä niin selkäytimessä, että sen voisi nimetä miehen logiikaksi.
Oikeastihan tuo on nimenomaan naisten piirre, vastuun väistely.
Itse tiedän tasan tarkkaan miksi olen yksin, koska rahkeet ei riitä haluamaani. Ei riitä, että hän on hoikka, fiksu ja muutama vuosi nuorempi, joten olen sitten yksin.
Mutta tässä keskustelussa onkin kyse suurista joukoista, ei minusta. On kyse yhteiskunnallisista rakenteista, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Voisimme tehdä sille jotakin, jotta 20-30 vuoden kuluttua tilanne olisi toinen, mutta emme tee. Koska kaikki menee naisten ehdoilla ja tehdään naisten hyväksi. Vaikka se pitkällä tähtäimellä olisi huonoa naisillekin.
Mitä nämä rakenteet sitten ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Velipoikanikin kaipasi parisuhdetta koko lukion\ yliopiston ajan, mutta ei kelvannut naisille. Sanoi, että Helsingissä samanikäiset naiset nauroivat teekkareille ja dissasivat heitä. Nyt veljeni on 35 ja työelämässä. Nyt kuulemma vientiä olisi naismarkkinoilla, mutta veljeni kokee olevan liian vanha parisuhteeseen tai saamaan lapsia. Hän on sanonut, että lapset olisi pitänyt saada ennen kolmeakymppiä, ja parisuhteen olisi pitänyt kestää vuosia ennen lapsia. Kyllähän vielä voisi lapsen saada, mutta kunnioitan periaatetta, että lasta ei aleta tekemään ennen kuin toisen tuntee kunnolla.
Turha se on naisia syyttää, jos todellinen syy on veljesi ahdasmielinen asenne, menneisyydessä eläminen ja periaatteet. Jos hän luopisi niistä mitään ongelmaa ei hänenkään kohdalla olisi.
Helppoahan se on uhriutua jostain kymmenen vuotta vanhoista tapahtumista ja itkeä kun 35 vuotiaana on jo liian vanha. Voi sitten valittaa ne loput 50 vuotta elämästä, kun joku 23veenä antoi pakit.Nelikymppinen nyt on liian vanha lasten tekoon. Jos tutustut kolmevitosena, seurustelet 3-4 vuotta ja yrität lasta pari kolme vuotta, ei toimi yhtälö.
Kyllä veli on päässyt yli niistä pakeista, nauttii elämästä ja tapailee naisia. Lapsia vain ei aio hankkia, eikä hae vakavaa parisuhdetta.
Tämäkin on ihan ahdasmielisen ajattelun aiheuttama ongelma. Jos 35 vuotiaalla miehellä kestää 3 vuotta saattaakseen se puoliso raskaaksi, niin jossain on suurempi vika. Sen lisäksi miksi pitää väkisin odottaa 4 vuotta, jos kerran on kiire ja isäksi tuleminen 40 vuotiaana ei tunnu enää sopivalta? Omasta mielestä joku 37 vuotias mies ei ole mitenkään hälyttävän vanha isäksi. Ei edes sen ikäinen nainen ole hälyttävän vanha äidiksi.
Kyse on ihan vaan ahdasmielisyydestä, jossa oikea ikä saada lapsi on 26 vuotta. On valmistuttu juuri yliopistosta ja saatu vakkariduuni. Vaimokin on juuri saanut vakkaripaikan ja häitä on juhlittu edellisenä kesänä. 4 vuoden seurustelun ja 1 vuoden kihlautumisen jälkeen. Vaihtojen ja Aasian matkan jälkeen.
Ei mennyt putkeen? No sitten voikin seuraavat 60 vuotta surkutella sitä omaa kohtaloa ja kuinka ikäloppu onkaan kaikkeen. Perheestä, opintoihin, matkoihin ja muuhun.Suomalaisilla miehillä on yleisesti ottaen turmiollisen ahdas mieskuva ja käsitys hybästä elämästä. Mitä kouluttamattomampi, sitä ahtaampi. Ikä ei sanele oikeasti tekemisiä. Vaimon ei tarvitse olla saman ikäinen ja hoikka. Kotikaupungista voi muuttaa maailmalle jne. Mutta moni jää sitten jumiin, syrjäytyy ja jää lapsettomaksi.
Rakenteelliset seikat pitävät usein miehiä ns jumissa. Työpaikka. Oma asunto, oma kesämökki. Metsäomistukset. Maatilat. Usealla vähän koulutetulla nämä ovat jo olemassa kotipaikkakunnalla, joten mihinkään ei tarvitse eikä oikein voikaan lähteä. Ei ole tavatonta, että moni pikkukaupungin tai pikkukunnan sinkkumies on yllättävän varakaskin, 100.000 €:n metsäpalsta, okt ja kesämökki ovat ns. vakiovarusteita.
Oikeastaan pitäisikin miettiä, mikä ajaa pikkukaupunkien ja pikkukuntien tytöt isoihin kaupunkeihin? Opiskelu tietenkin, mutta miksi nämä naiset eivät valmistumisensa jälkeenkään halua takaisin pikkukaupunkeihin tai pikkukuntiin? Pitää ymmärtää, että mies, lapset ja kodinhoito eivät enää riitä nykynaisen elämän sisällöksi, joten pikkukaupungeissa ja pikkupaikkakunnilla pitäisi olla jotain muutakin naisia kiinnostavaa kuin sinkkumiehet. Miksi ei ole? Ja mitä asialle aiotaan tehdä?
Olen pikkukaupungista kotoisin ja lähdin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Jäin Helsinkiin. Entisessä kotikaupungissani olisi ehkä töitä, saattaisi olla alallani jopa hieman parempi palkka, mutta en kuunaan haluaisi muuttaa sinne takaisin. Ensinnäkin elämäntyylini ei enää sovi sinne. En esimerkiksi aja autoa ja siellä ei ole julkista liikennettä. Toisekseen en enää kykenisi sopeutumaan pikkukaupungin kaikki tuntee kaikki ilmapiiriin ja pysähtyneisyyteen. Löysin puolisokseni akateemisen miehen, joka on myöskin nimenomaisesti kaupunkilainen arvoiltaan ja elämäntavoiltaan ja olen onnellisesti perheellinen.
Mä vähän luulen, että muutamassa vuosikymmenessä kaupunkeja kehitettiin, mutta maaseudun kehittäminen unohdettiin. Tai jätettiin tietoisesti kehittämättä. Aika pysähtyi ja ainoa muutos oli väestön väheneminen, väestön ikääntyminen ja työpaikkojen ja palveluiden katoaminen. Mikäänhän ei muutu, jos ei ole halua muuttaa mitään. Sitten on vain kärsittävä seuraukset.
Suomen talous ei vedä kuten muiden Pohjoismaiden. Tutkimusten mukaan vika on siinä, että valtio ei ole kehittänyt ja tukenut pääkaupunkiseutua yhtä voimallisesti kuin Tukholmaa tai Osloa on tuettu omissa maissaan. Suomessa on roikotettu maaseudun ja pikkukaupunkien tukea loputtomiin vaikka globaali trendi on nimenomaisesti urbanisaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ettei saisi yleistää, mutta todella moni mies ei ota vastuuta itsestään ja tekemisistään. Olipa kyse ihan sellaisesta perusasiasta kuin normaalista keskustelusta, mies saattaa sanoa jotain hyvinkin loukkaavaa ja olla äärettömän yllättynyt jos toinen loukkaantuu.
Saatetaan tehdä melkein mitä tahansa, ja oho, mitä muka nyt tein.
Sama näkyy myös koulussa ja seurustelussa. Jos itse ei pärjää opiskelussa, ihan varmasti sorsitaan, eikä vika voi olla omassa laiskuudessa.
Jos ei löydy seurustelukumppania, vikahan on naisissa, eikä tule mieleen että jos johdonmukaisesti torjutaan, kannattaisi miettiä missä se syy oikeasti onkaan.
Vastuun väistely ja jokaisen ongelman selittäminen muiden viaksi on usealla miehellä niin selkäytimessä, että sen voisi nimetä miehen logiikaksi.
Oikeastihan tuo on nimenomaan naisten piirre, vastuun väistely.
Itse tiedän tasan tarkkaan miksi olen yksin, koska rahkeet ei riitä haluamaani. Ei riitä, että hän on hoikka, fiksu ja muutama vuosi nuorempi, joten olen sitten yksin.
Mutta tässä keskustelussa onkin kyse suurista joukoista, ei minusta. On kyse yhteiskunnallisista rakenteista, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Voisimme tehdä sille jotakin, jotta 20-30 vuoden kuluttua tilanne olisi toinen, mutta emme tee. Koska kaikki menee naisten ehdoilla ja tehdään naisten hyväksi. Vaikka se pitkällä tähtäimellä olisi huonoa naisillekin.
Ei riitä rahkeet? Oma päätös sitten jäädä yksin. Ja turha syyttää ketään ulkopuolista omasta päätöksestä. Saati kollektiivina puolta ihmiskuntaa, kun omat rahkeet eivät riitä, eikä halua tehdä kompromisseja. Omien päätösten seurausten kanssa pitää sitten vaan elää.
Suomalaisilla miehillä on yleisesti ottaen turmiollisen ahdas mieskuva ja käsitys hybästä elämästä. Mitä kouluttamattomampi, sitä ahtaampi. Ikä ei sanele oikeasti tekemisiä. Vaimon ei tarvitse olla saman ikäinen ja hoikka. Kotikaupungista voi muuttaa maailmalle jne. Mutta moni jää sitten jumiin, syrjäytyy ja jää lapsettomaksi.