Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyys laskee taas. Milloin uskalletaan alkaa puhua lapsettomuuden oikeista syistä?
06.04.2018 |
Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä
Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.
Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kommentoida tuota "ankean kuvan" vaikutusta somesta nuoriin aikuisiin ja nuoriin. Olen yli 50 vuotias vela ja tiesin jo lapsena, etten halua lapsia. Elettiin 70-lukua, eikä ollut somea. Todellakaan! Ja nuorena 80-luvulla vapaaehtoinen lapsettomuus oli vielä omituista. Vasta nyt se on alkanut puskea läpi asiana, joka ei tee ihmisestä mt-ongelmaista tai jotenkin "traumaattista".
Melkoisessa pussissa pitää ihmisen elää, jos ei näe ja koe perhe-elämää. Sen ei tarvitse olla omaa, aikoina ennen somea sitä kiiltokuvaa tuli telkkarista, lehdistä ja kirjoista, sekä myös sitä toista puolta elämästä.
Somen syyttäminen on niin kulunutta. Se on vaan kanava, vähän kuin televisio, radio, internet, postilaitos, kirjekuori ja kirje, näytelmä. KANAVA.
Niin, olennaista on se sisältö, mitä ko kanavasta löytyy. Ja jotenkin tuntuu, että nykyään perhe-elämää kohtaan kriittistä sisältöä on tarjolla suhteessa enemmän kuin ennen. Osa on sitä uutisointia, kuinka huonosti perheillä tai lapsiperheiden palveluilla menee, ja osa on ihan sitä, että lapsettomankin mielipide on nykyään ihan yhtä arvokas kuin lapsellisenkin. Kuten itsekin sanoit, ennen perheettömyyttä pidettiin omituisena poikkeuksena.
Se, että lapsettoman mielipide on yhtä arvokas kuin lapsellisen, on mielestäsi kritiikkiä perhe-elämää kohtaan?
No sanotaan nyt vaikka niin, että minä voisin perustaa blogin aiheesta onnellinen lapsettomuus (olen siis oikeastikin nuori vela) ja kuvata pääasiassa niitä syitä, miksi haluan olla ja pysyä lapsettomana. Osa voisi olla totta, osa liioiteltua. Luoda maagisen kuvan siitä, kuinka elämän onnellisuus rakentuu pitkälle juuri sen seikan varaan, ettei ole lapsia. Kyllähän se pitkälti olisi silloin kritiikkiä lapsien hankintaa kohtaan.
Jos blogi jostain syystä sitten saisi tosi isoja lukijamääriä, nämä mielipiteet voisivat alkaa vaikuttaa muihinkin nuoriin, jotka vielä miettivät haluavatko perhettä vai eivät.
Ja luonnollisesti, joku muu voisi kuvata asiaa ihan päinvastaisesta näkökulmasta ja vaikuttaa taas itselleen sopivaan kohdeyleisöön.
Musta on muutenkin jotenkin outoa määritellä itseään sen kautta mitä sulla ei ole, ellei se ole suoraa kritiikkiä niitä kohtaan joilla on. Esim miltä kuullostaisi blogi "onnellinen lemmikkittömyys" tai "onnellinen huonekasvittomuus". Herää kysymys mikä on näitten ihmisten pointti. Jos jollakin on lemmikkejä, jotka tuo iloa elämään ja harrastaa kaikenlaista lemmikkien kanssa, tai rakastaa kukkien ja kasvien kasvattamista ja tekee siitä blogin, jotta pääsee vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa keitä samat asiat kiinnostaa, se on normaalia. Mutta se ettei sulla ole kotona yhtäkään huonekasvia tai lemmikkiä, koska et vain tykkää niistä ja niiden olemassaolo rajoittaisi sun elämäntapaa, niin täytyykö aiheesta jopa blogi perustaa? Tai blogi "miksen kerää postinerkkejä" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kommentoida tuota "ankean kuvan" vaikutusta somesta nuoriin aikuisiin ja nuoriin. Olen yli 50 vuotias vela ja tiesin jo lapsena, etten halua lapsia. Elettiin 70-lukua, eikä ollut somea. Todellakaan! Ja nuorena 80-luvulla vapaaehtoinen lapsettomuus oli vielä omituista. Vasta nyt se on alkanut puskea läpi asiana, joka ei tee ihmisestä mt-ongelmaista tai jotenkin "traumaattista".
Melkoisessa pussissa pitää ihmisen elää, jos ei näe ja koe perhe-elämää. Sen ei tarvitse olla omaa, aikoina ennen somea sitä kiiltokuvaa tuli telkkarista, lehdistä ja kirjoista, sekä myös sitä toista puolta elämästä.
Somen syyttäminen on niin kulunutta. Se on vaan kanava, vähän kuin televisio, radio, internet, postilaitos, kirjekuori ja kirje, näytelmä. KANAVA.
Niin, olennaista on se sisältö, mitä ko kanavasta löytyy. Ja jotenkin tuntuu, että nykyään perhe-elämää kohtaan kriittistä sisältöä on tarjolla suhteessa enemmän kuin ennen. Osa on sitä uutisointia, kuinka huonosti perheillä tai lapsiperheiden palveluilla menee, ja osa on ihan sitä, että lapsettomankin mielipide on nykyään ihan yhtä arvokas kuin lapsellisenkin. Kuten itsekin sanoit, ennen perheettömyyttä pidettiin omituisena poikkeuksena.
Se, että lapsettoman mielipide on yhtä arvokas kuin lapsellisen, on mielestäsi kritiikkiä perhe-elämää kohtaan?
No sanotaan nyt vaikka niin, että minä voisin perustaa blogin aiheesta onnellinen lapsettomuus (olen siis oikeastikin nuori vela) ja kuvata pääasiassa niitä syitä, miksi haluan olla ja pysyä lapsettomana. Osa voisi olla totta, osa liioiteltua. Luoda maagisen kuvan siitä, kuinka elämän onnellisuus rakentuu pitkälle juuri sen seikan varaan, ettei ole lapsia. Kyllähän se pitkälti olisi silloin kritiikkiä lapsien hankintaa kohtaan.
Jos blogi jostain syystä sitten saisi tosi isoja lukijamääriä, nämä mielipiteet voisivat alkaa vaikuttaa muihinkin nuoriin, jotka vielä miettivät haluavatko perhettä vai eivät.
Ja luonnollisesti, joku muu voisi kuvata asiaa ihan päinvastaisesta näkökulmasta ja vaikuttaa taas itselleen sopivaan kohdeyleisöön.
Musta on muutenkin jotenkin outoa määritellä itseään sen kautta mitä sulla ei ole, ellei se ole suoraa kritiikkiä niitä kohtaan joilla on. Esim miltä kuullostaisi blogi "onnellinen lemmikkittömyys" tai "onnellinen huonekasvittomuus". Herää kysymys mikä on näitten ihmisten pointti. Jos jollakin on lemmikkejä, jotka tuo iloa elämään ja harrastaa kaikenlaista lemmikkien kanssa, tai rakastaa kukkien ja kasvien kasvattamista ja tekee siitä blogin, jotta pääsee vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa keitä samat asiat kiinnostaa, se on normaalia. Mutta se ettei sulla ole kotona yhtäkään huonekasvia tai lemmikkiä, koska et vain tykkää niistä ja niiden olemassaolo rajoittaisi sun elämäntapaa, niin täytyykö aiheesta jopa blogi perustaa? Tai blogi "miksen kerää postinerkkejä" :D
Tuolle edelliselle kommentoijalle: ei, se ei olisi kritiikkiä lasten hankintaa kohtaan. Se kertoisi, että olet tehnyt valinnan joka on sinulle hyvä ja tuot esille elämäsi positiivisia puolia. Jos korostaisit joka kohdassa erikseen, että näin ja näin voit tehdä, koska ei ole lapsia, ajattelisivat ihmiset sinun kompensoivan onnettomuuttasi todistelemalla asiaa itsellesi. Niin kuin se varmasti olisikin.
Pitää ymmärtää, että ihmiset tekevät valintansa omalta kannaltaan, ei muiden kiusaksi. Jos joku elää arvostellakseen ja kiusatakseen muita, hän on huonoitsetuntoinen idiootti, oli lapsia tai ei. Jos joku tekee elämänsä päätökset tuollaisen ihmisen esimerkin mukaan, hän ei ole autettavissa.
Ja toisinpäin tuota propagandaa harrastetaan jo nyt, perheelliset hyvin usein kuvaavat, ettei todellista viisautta, onnea jne. voi lapseton löytää tai edes ymmärtää, se kaikki tulee lasten kautta. Ihan hyväkin, jos tähän hapatukseen tulee hieman sitä vastanäkemystäkin esiin pikkuhiljaa ja mahtavaa, jos sitä voidaan pitää jopa melkein yhtä arvokkaana mielipiteen ilmaisunakin vielä :D Oi aikoja.
Huoh ja tänäänkin mietitään, että jos annettais lisää tukia! Jos mulla ei ole työpaikkaa niin ihan sama paljon saan rahaa muutaman vuoden, ei se kanna koko elämää todellakaan. Miksi ihmisille ei anneta töitä ja näköalaa tulevaisuuteen, varmuutta? Pitääkö prkele luoda näitä 9 euron pupuleikki/aktiiivimallisilpputöitä ihan väen väkisin?
Maanantaina maatalouslomittajaksi tiistaista-sunnuntaihin ravintolaan. Seuraavana keskiviikkona yks ojankaivuu. Ja ikinä ei tiedä, tuleeko seuraavaa työtä enää ikinä.
Tokihan siihen lapsen vääntää!!
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Ennen lapsia minulla oli hyvin koulutusta vastaavia töitä. Nyt en näköjään pääse edes haastatteluihin. Huonontaako äitiys jotenkin naista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan puhutaan vaan tulevien veronmaksajien tekemisestä. Kun en itsekään vielä saa maksetuksi veroja kuin pätkissä! Eikä ketään arvosta kotiin jäävää naista, eihän lapsenkasvatus ole MITÄÄN. Ei vaikka olisi koulutus niin se on vaan puuhastelua josta pitkin hampain jotain maksetaan, hoivaaminen on ällön naisellista eli turhaa. Saati sitten kotona muhiminen ja hoivailu.
Minulla syy on ainakin vastuun karttaminen ja nuoruuden (lue: miellyttävän elämän) pidentäminen. Miksi ihmeessä kuormittaisin elämääni täysin tarpeettomilla velvollisuuksilla, polttaisin satoja tuhansia euroja rahaa ja uhraisin aikani ja mielenterveyteni vain siksi, että pääsisin edesauttamaan globaalia ekokatastrofia?
Elämän kuuluu olla helppoa, mukavaa ja aidosti merkityksellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan puhutaan vaan tulevien veronmaksajien tekemisestä. Kun en itsekään vielä saa maksetuksi veroja kuin pätkissä! Eikä ketään arvosta kotiin jäävää naista, eihän lapsenkasvatus ole MITÄÄN. Ei vaikka olisi koulutus niin se on vaan puuhastelua josta pitkin hampain jotain maksetaan, hoivaaminen on ällön naisellista eli turhaa. Saati sitten kotona muhiminen ja hoivailu.
Kyllä. Ei mitään kiinnostusta ryhtyä yhteiskunnan sylkykupiksi tämän enempää.
Oikea syy on se että kellään ei ole enää varaa lapsiin tässä riistovaltiossa jossa yhteiskuntaluokat ja niiden rajat tulleet voimakkaammin esiin vuodesta 2015 asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia minulla oli hyvin koulutusta vastaavia töitä. Nyt en näköjään pääse edes haastatteluihin. Huonontaako äitiys jotenkin naista...
Tiedän monta tapausta että pienten lasten äitiä syrjitään työelämässä ja heille annetaan alempiarvoisia hommia miesten toimesta, mutta pienten lasten isien uria boostataan oikein kunnolla eli miehet kannustavat toisiaan ja järjestävät hyviä virkoja ja parempia palkkoja.
t. itse lapseton, tätä sivusta seurannut ja naisten puolella oleva uranainen
Suomessa äitiydellä on asennevika. Nostettu liikaa jalustalle ja lapsia palvotaan täällä enemmän kuin muissa maissa. Täällä on pitkät äitiysvapaat, ilmaiset äitiyspakkaukset, lapsilisät (joita ei useimmissa maissa edes ole) ja suht edulliset päiväkotipaikat verrattuna muihin maihin. Koulunkäynti ja kouluruokakin on ilmaista.
Esim. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Virossa joissa olen itse opiskelujeni ja työni takia asunut, niin ne lapset tulevat ja elävät sen muun elämän mukana, mutta Suomessa lapsen saanti on jokin elämän kohokohta eli kaikki muut asiat pudotetaan käsistä samantien kuin lapsi tulee, kuvitellaan että äitiys on jotain erinomaisen erikoista ja että koko kansan tulee nyt palvoa sitä suurta ja suurinta saavutusta eli lasta. Jos palvontaa ei tule muilta, niin aletaan huutamaan jostain olemattomasta suomalaisesta lapsivihasta! Kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Suomessa lasten pitää päästä joka paikkaan. Ulkomailla ravintoloissa on jopa lapsikieltokylttejä eikä kukaan siellä valita niistä.
Äitejä ja lapsia on alettu vierastamaan työpaikkoja myöten, enkä ihmettele yhtää, ja siksi hurmosmammat ja niiden lapset ärsyttävät vain kanssaihmisiä enemmän ja enemmän, ja se toimii kuulkaas aika hyvänä ehkäisykeinona muillekin kun sitä touhua katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennevamma tosiaan, ulkomailla äitiyslomatkin on 3 vkoa - 3 kk, ja täällä Suomenmaassa saa lorvia yhteiskunnan tuella 3 vuotta kunnes pyöräyttää seuraavan muksun, ja seuraavan. Siksi moni yritys ei enää halua lisääntymisikäisiä ja äitejä töihin koska menettävät siinä vaan rahaa.
Suomessa sen huomaa siitä että kun menet johonkin työtilaisuuteen kuten seminaariin ja kaikki esittelee itsensä, niin nämä mammat kertoo ensimmäisenä että "Hei olen xxxxxx ja minulla on kolme lasta joista yksi kouluikäinen ja kaksi päiväkodissa eli kaksi poikaa ja nuorin on tyttö ja ne kaksi nuorimmaista olivat juuri räkätaudissa....", ja siinä vaiheessa muut ihmiset pyörittelee silmiään ja ovat vaan että ai jaa eikö ole muuta ammatillista kokemusta siis, pelkkää sikiöiden murjomista alapäästä on harrastettu viime vuodet. Ei ihme että ihmisiä alkaa jossain määrin jopa etomaan lisääntyminen jos aivot lähtee istukan mukana ja muuttuu tuollaiseksi jonka elämän keskipiste ja kohokohta on lapset. Sitä paitsi kuka haluaa sellaisia kollegoikseen? En minä ainakaan ja onneksi minulla ei ole sellaisia kollegoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat todella lapsellisia todella pitkään nykyään. Kunnon ammattikouluja ei ole, kunnon töitä ei ole ja tästä seuraa se, että miehet eivät pääse miehistymään ja aikuistumaan. Eivät opi aikuisiksi vastuunkantajiksi. Elämää jatketaan kolmekymppisiksi pleikkaa pelaillen ja kavereitten kanssa ryypäten.
Rakennemuutos on muuttanut miesten roolia yhteiskunnassa. Maatalous- ja teollisuus-Suomessa pojat perinteisesti seurasivat isiensä jälkiä. Ryhtyivät hoitamaan tilaa tai menivät paikkakunnan tehtaaseen töihin. Nuorilta miehiltä odotettiin samaa kuin isiltään. Työ ja perhe. Rakennemuutoksessa maatilojen ja teollisuuden työpaikkojen määrä on romahtanut. Palvelut työllistävät suuressa mittakaavassa nyt ensimmäistä sukupolvea. Isältä pojalle mallia ei ole olemassa. Samalla naiset ovat itsenäistyneet taloudellisesti. Yhteisön vaateet perheen perustamiseksi ovat myös hävinneet. Miesten perinteinen yhteisöllinen elämänkaaren malli on katkolla. Moni nuori mies on tilanteessa jossa heiltä ei odoteta mitään eikä heillä ole vastuuta mistään. Jos näiltä miehiltä puuttuu tavoittteet elämästään ei heillä ole motiivia kouluttautua tai hakeutua työuralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuloromahdus: 1980–1995 syntyneiden ”petos” totta Suomessakin – ”Suuret ikäluokat pelastivat nahkansa”
Pitkään jatkunut taantuma uhkaa katkaista sukupolvesta toiseen jatkuneen elintason kasvun Suomessa. Nuorten kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvu on heikentynyt tuntuvasti, kun samalla vanhempien ikäluokkien tulokehitys on ollut keskimäärin vahvaa, Suomen Pankin analyysissä todetaan.
Pankin analyysin mukaan alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan ole noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Sen sijaan ”sitä vanhempien mutta alle 55-vuotiaiden kotitalouksien tulotaso on kuitenkin noussut noin 10 prosenttia korkeammaksi kuin edeltävällä sukupolvella”.
Sitten voidaan kysyä, miksi sukupolvelta toiselle elintason tulisi kasvaa? Eihän siinä ole maapallon kannalta mitään järkeä, elintason kasvun pysähtyminen olisi pelkästään hyvä asia pitkällä aikavälillä.
Samoin väkiluvun väheneminen on erittäin hyvä asia.
Maailman mittakaavassa kyllä. Suomen ei niinkään.
Suomi kuuluu maailmaan. Suomi ei ole mikään muusta maailmasta erillinen saareke. Jos Suomen väkiluvun kasvu ei ole ongelma, niin minkä maan sitten on? Äläkä sano että Afrikan. Afrikka ei ole maa. Afrikan väestöntiheys on pienempi kuin Euroopan. Monissa Afrikan maissa on pienempi asukasluku ja pienempi väestöntiheys kuin Suomessa.
Suomen asukasluku 5,5 miljoonaa. Väestöntiheys 18,1 asukasta neliökilometrillä.
Botswanan asukasluku 2 miljoonaa. Väestöntiheys 2,7 asukasta neliökilometrillä.
Namibian asukasluku 2 miljoonaa. Väestöntiheys 2,5 asukasta neliökilometrillä.
Mauritanian asukasluku 3,7 miljoonaa. Väestöntiheys 2,9 asukasta neliökilometrillä.
Jokainen suomalainen myös kuluttaa luonnonvaroja paljon enemmän kuin köyhien maiden ihmiset. Suomalaisia on nytkin liikaa.
Näppärästi olit valinnut Arfikan mantereen valtiot joissa ok väestöntiheys. Katsokaa "Afrikan valtiot" vikipediasta niin saa oikean kuvan noista asioista: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Afrikka
7,5 miljardia miinus 5,5 miljoonaa on edelleen about 7,5 miljardia. En nyt väittäisi että suomalaisia on liikaa..
Nigeriassa yrittää hallitus vähentää holtitonta lisääntymistä, naisilla on keskimäärin 7 lasta ja esim. 9 lasta on ihan tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia minulla oli hyvin koulutusta vastaavia töitä. Nyt en näköjään pääse edes haastatteluihin. Huonontaako äitiys jotenkin naista...
Tiedän monta tapausta että pienten lasten äitiä syrjitään työelämässä ja heille annetaan alempiarvoisia hommia miesten toimesta, mutta pienten lasten isien uria boostataan oikein kunnolla eli miehet kannustavat toisiaan ja järjestävät hyviä virkoja ja parempia palkkoja.
t. itse lapseton, tätä sivusta seurannut ja naisten puolella oleva uranainen
Itse olen mentoroinut ja koutsannut muutamaakin naista heidän urallaan ja ehdottanut heitä vaativampiin tehtäviin. Erän omalla alallani rajoittava tekijä voi olla matkustusvalmius ja halukkuus. Pienten lasten vanhemmille voi olla ongelma jos toinen viettää jatkuvasti suuren osan vuodesta ulkomailla työtehtävissä viikkoja tai kuukausia yhtämittaan. Lapsettomille tämä on keskimäärin helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan puhutaan vaan tulevien veronmaksajien tekemisestä. Kun en itsekään vielä saa maksetuksi veroja kuin pätkissä! Eikä ketään arvosta kotiin jäävää naista, eihän lapsenkasvatus ole MITÄÄN. Ei vaikka olisi koulutus niin se on vaan puuhastelua josta pitkin hampain jotain maksetaan, hoivaaminen on ällön naisellista eli turhaa. Saati sitten kotona muhiminen ja hoivailu.
Eikai lapsenteosta pidä mitään maksaa.
Jos haluat syntyvyyden laskun loppuvan, äänestä Vasemmistoa! Muut puolueet kantavat huolta vain jo olemassaolevien perheiden hyvinvoinnista, mutta sinkuistahan sitä täytyy huolehtia, että muodostuisi pariskuntia ja perheitä tulevaisuudessakin. Miksi kukaan ei ole hiffanut tätä? Syrjäytyminen kuriin, sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla ja muutenkin kuntoon, nuorten rahavaikeudet kuntoon, ympäristöpolittiikka kuntoon, palvelut kuntoon, opiskelijoille massia jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat syntyvyyden laskun loppuvan, äänestä Vasemmistoa! Muut puolueet kantavat huolta vain jo olemassaolevien perheiden hyvinvoinnista, mutta sinkuistahan sitä täytyy huolehtia, että muodostuisi pariskuntia ja perheitä tulevaisuudessakin. Miksi kukaan ei ole hiffanut tätä? Syrjäytyminen kuriin, sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla ja muutenkin kuntoon, nuorten rahavaikeudet kuntoon, ympäristöpolittiikka kuntoon, palvelut kuntoon, opiskelijoille massia jne.
Ja mistä vasemmisto kaivaa massit? Perustamalla kolhooseja?
Herätys! Elämme kapitalistisessa markkinataloudessa. Massia tehdään vain perustamalla yritys tai myymällä pildeä.
45 syytä olla hankkimatta lasta:
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.