Syntyvyys laskee taas. Milloin uskalletaan alkaa puhua lapsettomuuden oikeista syistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lama on kestänyt nyt 10 vuotta. Siinä on ihan riittävästi syytä. Ihmiset on tottuneet siihen että huomisesta ei tiedä, joten turha ostaa asuntoja, tehdä lapsia tai sitoutua yhtään mihinkään suurempaan koska siitä tulee sitten helposti ankkuri joka hukuttaa.

Ei nyt olla lamassa. Nousukautta on ollut jo jotain kolme vuotta. Tosin ei ole enää kuin pari kolme vuotta jäljellä ja sitten taas tulee taantuma.

Onhan meillä edelleen suurtyöttömyys, vaihtotase alijäämäinen ja valtio ottaa syömävelkaa rahoittaakseen hyvinvointipalvelut. Ei Suomella nyt kovin hyvin mene. Pörssiyritykset tietysti takovat tulosta mutta ne ovat nykyään pääosin ulkomaisessa omistuksessa eli tuotot menevät ulkomaille.

Findikaattorista voit itsekin todeta, että työttömyys ei ole historiallisesti kovin ylhäällä tällä hetkellä.

Mutta jos työ on nollatuntisopimusta ja lyhyttä pätkää. Työttömyystilastot näillä töillä saadaan laskuun, mutta perhettä ei elätä!

Samalla kuitenkin myös ostovoima on tasaisessa nousussa. Senkin voit katsoa findikaattorista.

Miten ostovoima on kehittynyt eri tulodesiileissä? Entä lapsiperheissä?

Luulisin kyllä, että isompi syy kuin talous, on se että lapsiperhe-elämästä annetaan aika ankea kuva julkisuudessa ja somessa tätä on helppo ruokkia. Ja tottahan se onkin, monesta saa tinkiä lasten hyväksi. Ero vaikkapa omiin vanhempiin korostuu jo ihan siinä, että heidän ollessaan nuoria aikuisia, maailma oli aika paljon "tylsempi", jos miettii ihan tarjontaa vaikkapa matkailun, huvitusten, harrastusten, opiskelumahdollisuuksien jne osalta.

Toinen keskeinen asia on verkostojen puute. Tämä on kaksisuuntainen tie, toisaalta voi olla (hyviä/huonoja) syitä haluta irtisanoutua suvusta, mutta sen hintana on sitten yksinäisyys ja se, ettei apua saa. Tietenkin samalla myös isovanhempien ikäluokalla on ihan samoin kuin nuorilla edessään maailma täynnä tekemistä ja aikaa, kenties rahaakin siitä nauttia. Jos puhutaan, että nuoret aikuiset eivät halua olla vanhempia ja siihen on oikeus, yhtä lailla isovanhemmilla on ajan muuttuessa oikeus olla haluamatta olla tiiviisti isovanhempia.

Sitten kuitenkin vuoteen 2010 asti syntyvyys on noussut ihan vauhdilla. Vuonna 2008 oli iso taloudellinen romahdus. Voi näihinkin ehkä jotain yhtäläisyysmerkkejä vedellä, mutta toisaalta talous on siitä taas lähtenyt ihan hyvään imuun. Tällä logiikalla syntyvyyden pitäisi taas alkaa nousta viimeistään parin vuoden sisään. Epäilen vaan, että ne pohjimmaiset syyt eivät oikeasti suurilla massoilla ole taloudessa, vaan ihan siinä, että lapsia ei haluta, koska vanhemmuutta ei koeta omaksi jutuksi ja tämä kehitys on tullut jäädäkseen.

Suomessa on maailman kovin verotus ja elinkustannukset. Käytännössä Suomessa vain muutaman korkeimman tuloluokan perheillä on reaaliset mahdollisuudet vastata lapsista koituvista kustannuksista. Muut joutuvat käymään luukulla. Suomalaiset ovat ylikouluttuneita työpaikkojen määrään ja laatuun verrattuna. Syntyvyyden lasku jo ylikansoitetulla maapallolla on kestävyyden kannalta hyväksi erityisesti länsimaissa joissa kulutetaan luonnonvaroja kymmenkertaisesti asukasta kohden. Meillä on poliitikot ja virkamiehet joille maksetaan näiden asioiden ratkaisemisesta jos ne ovat ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaikki reippaasti panemaan vuoden 2019 lukuja kuntoon!

Ei kiitos! Kaksi lasta on jo aivan tarpeeksi. Jätän nämä talkoot väliin.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin kyllä, että isompi syy kuin talous, on se että lapsiperhe-elämästä annetaan aika ankea kuva julkisuudessa ja somessa tätä on helppo ruokkia. Ja tottahan se onkin, monesta saa tinkiä lasten hyväksi. Ero vaikkapa omiin vanhempiin korostuu jo ihan siinä, että heidän ollessaan nuoria aikuisia, maailma oli aika paljon "tylsempi", jos miettii ihan tarjontaa vaikkapa matkailun, huvitusten, harrastusten, opiskelumahdollisuuksien jne osalta./quote]

Itse en näe somessa lapsiperheestä kuin äärimmäisen vaaleanpunaisia, ihania ja omg-upeita kuvauksia. Kaikki on onnea ihanaa ja parasta.

Ei kukaan aikuinen ihminen ihan oikeasti jätä perhettä perustamatta siksi, että saa mielikuvia. Tämä on juuri sitä aloituksessa peräänkuulutettua motiivien tyhmentämistä, joka raivostuttaa. "Te ootte niin hölmöjä, tää on oikeesti ihanaa!" Ihminen tekee tosi vaativia ja rasittavia juttuja, ihan vain jos haluaa.

Jokaisella on kuitenkin ihan ensikäden kokemuksia lapsiperheestä: omansa. Ja monella se kokemus ei ole kovin hyvä.

Itse näen ympärilläni paljon onnellisia lapsiperheitä. Heille yhteistä on se, että lisääntymistä ei ole maltettu millään odottaa (lisääntyminen on ollut elämän ihan ykkösjuttuja; monillehan näin ei ole) tai sitten taloudellinen tilanne on vakaa (vakityöt molemmilla, omaisuutta esim. perintöjen tms kautta).

Lapsettomia yhdistää taloudellinen/tulevaisuuden epävakaus ja se, että lapset ei ole mikään elämän ykkösasia, jolloin perheellistyminen on yksi stressitekijä joka jätetään pois.

Vierailija kirjoitti:

Monikohan näistä kolmekymppisistä PlayStation räplääjistä ikinä on henkisesti tarpeeksi kypsä isyyteen? Väitänkin että yksi syy syntyvyyden laskuun on nimenomaan miespuolisten henkisen kasvun viivästyminen. Moni tuntuu jäävän jonnekin 14-15 v tasolle jumiin peliohjain kainalossa.

Taantuma on ennemminkin tekosyy, sillä esim. 1960- ja 1970- luvuilla elettiin hyvin vaatimattomissa oloissa nykypäivään verrattuna. Ennemminkin kyse on arvomaailman muutoksesta, eli taloudellinen menestys asetetaan arvoasteikossa lasten saannin edelle.

T. 47 v isä

Minkä helvetin takia ryssiä elämänsä ollakseen "kunnon mies" kun voi elää itselleen?

Jälkikäteen, liian myöhään olen tuon ymmärtänyt että aika saatananmoinen pelle pitää olla jos pitää perheellistymistään/lisääntymistään suurimpana saavutuksenaan.

T: 45 faija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin kyllä, että isompi syy kuin talous, on se että lapsiperhe-elämästä annetaan aika ankea kuva julkisuudessa ja somessa tätä on helppo ruokkia. Ja tottahan se onkin, monesta saa tinkiä lasten hyväksi. Ero vaikkapa omiin vanhempiin korostuu jo ihan siinä, että heidän ollessaan nuoria aikuisia, maailma oli aika paljon "tylsempi", jos miettii ihan tarjontaa vaikkapa matkailun, huvitusten, harrastusten, opiskelumahdollisuuksien jne osalta.

Itse en näe somessa lapsiperheestä kuin äärimmäisen vaaleanpunaisia, ihania ja omg-upeita kuvauksia. Kaikki on onnea ihanaa ja parasta.

Ei kukaan aikuinen ihminen ihan oikeasti jätä perhettä perustamatta siksi, että saa mielikuvia. Tämä on juuri sitä aloituksessa peräänkuulutettua motiivien tyhmentämistä, joka raivostuttaa. "Te ootte niin hölmöjä, tää on oikeesti ihanaa!" Ihminen tekee tosi vaativia ja rasittavia juttuja, ihan vain jos haluaa.

Jokaisella on kuitenkin ihan ensikäden kokemuksia lapsiperheestä: omansa. Ja monella se kokemus ei ole kovin hyvä.

Itse näen ympärilläni paljon onnellisia lapsiperheitä. Heille yhteistä on se, että lisääntymistä ei ole maltettu millään odottaa (lisääntyminen on ollut elämän ihan ykkösjuttuja; monillehan näin ei ole) tai sitten taloudellinen tilanne on vakaa (vakityöt molemmilla, omaisuutta esim. perintöjen tms kautta).

Lapsettomia yhdistää taloudellinen/tulevaisuuden epävakaus ja se, että lapset ei ole mikään elämän ykkösasia, jolloin perheellistyminen on yksi stressitekijä joka jätetään pois.

Kautta historian nuorilla on ollut taloudellisesti epävarmaa, ainoa poikkeus ehkä 80-luvulla lyhyt ajanjakso. Kyllä ne syyt olla haluamatta perhettä ovat muualla isossa mittakaavassa, vaikka joillakin toki talouskin on yksi syy tehdä vaikkapa vain yksi lapsi.

Jos lapsia ei halua, niin sitten ei halua. Turha siitä on lähteä yhteiskuntaa syyllistämään, senkun reippaasti myöntää, että muut asiat elämässä ovat tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin kyllä, että isompi syy kuin talous, on se että lapsiperhe-elämästä annetaan aika ankea kuva julkisuudessa ja somessa tätä on helppo ruokkia. Ja tottahan se onkin, monesta saa tinkiä lasten hyväksi. Ero vaikkapa omiin vanhempiin korostuu jo ihan siinä, että heidän ollessaan nuoria aikuisia, maailma oli aika paljon "tylsempi", jos miettii ihan tarjontaa vaikkapa matkailun, huvitusten, harrastusten, opiskelumahdollisuuksien jne osalta./quote]

Itse en näe somessa lapsiperheestä kuin äärimmäisen vaaleanpunaisia, ihania ja omg-upeita kuvauksia. Kaikki on onnea ihanaa ja parasta.

Ei kukaan aikuinen ihminen ihan oikeasti jätä perhettä perustamatta siksi, että saa mielikuvia. Tämä on juuri sitä aloituksessa peräänkuulutettua motiivien tyhmentämistä, joka raivostuttaa. "Te ootte niin hölmöjä, tää on oikeesti ihanaa!" Ihminen tekee tosi vaativia ja rasittavia juttuja, ihan vain jos haluaa.

Jokaisella on kuitenkin ihan ensikäden kokemuksia lapsiperheestä: omansa. Ja monella se kokemus ei ole kovin hyvä.

Itse näen ympärilläni paljon onnellisia lapsiperheitä. Heille yhteistä on se, että lisääntymistä ei ole maltettu millään odottaa (lisääntyminen on ollut elämän ihan ykkösjuttuja; monillehan näin ei ole) tai sitten taloudellinen tilanne on vakaa (vakityöt molemmilla, omaisuutta esim. perintöjen tms kautta).

Lapsettomia yhdistää taloudellinen/tulevaisuuden epävakaus ja se, että lapset ei ole mikään elämän ykkösasia, jolloin perheellistyminen on yksi stressitekijä joka jätetään pois.

Ai niinkuin tälläkin palstalla aina hehkutetaan lapsiperheonnea? Eiku...

Kyllä jokainen lähtökohtaisesti hankkii lapsia omista lähtökohdistaan. Ei kait kukaan tänä päivänä ajattele lastentekoa sosiaalisena tai yhteiskunnallisena velvollisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin kyllä, että isompi syy kuin talous, on se että lapsiperhe-elämästä annetaan aika ankea kuva julkisuudessa ja somessa tätä on helppo ruokkia. Ja tottahan se onkin, monesta saa tinkiä lasten hyväksi. Ero vaikkapa omiin vanhempiin korostuu jo ihan siinä, että heidän ollessaan nuoria aikuisia, maailma oli aika paljon "tylsempi", jos miettii ihan tarjontaa vaikkapa matkailun, huvitusten, harrastusten, opiskelumahdollisuuksien jne osalta./quote]

Itse en näe somessa lapsiperheestä kuin äärimmäisen vaaleanpunaisia, ihania ja omg-upeita kuvauksia. Kaikki on onnea ihanaa ja parasta.

Ei kukaan aikuinen ihminen ihan oikeasti jätä perhettä perustamatta siksi, että saa mielikuvia. Tämä on juuri sitä aloituksessa peräänkuulutettua motiivien tyhmentämistä, joka raivostuttaa. "Te ootte niin hölmöjä, tää on oikeesti ihanaa!" Ihminen tekee tosi vaativia ja rasittavia juttuja, ihan vain jos haluaa.

Jokaisella on kuitenkin ihan ensikäden kokemuksia lapsiperheestä: omansa. Ja monella se kokemus ei ole kovin hyvä.

Itse näen ympärilläni paljon onnellisia lapsiperheitä. Heille yhteistä on se, että lisääntymistä ei ole maltettu millään odottaa (lisääntyminen on ollut elämän ihan ykkösjuttuja; monillehan näin ei ole) tai sitten taloudellinen tilanne on vakaa (vakityöt molemmilla, omaisuutta esim. perintöjen tms kautta).

Lapsettomia yhdistää taloudellinen/tulevaisuuden epävakaus ja se, että lapset ei ole mikään elämän ykkösasia, jolloin perheellistyminen on yksi stressitekijä joka jätetään pois.

Ai niinkuin tälläkin palstalla aina hehkutetaan lapsiperheonnea? Eiku...

Tottakai some on yksi tekijä, joka muokkaa ihmisten ajatuksia. Se on niin keskeinen asia nykyään lähes jokaiselle, vaikkei olisi edes mikään somen suurkuluttaja. Kun lehdetkin huutavat prismaperheistä, lapsiperheiden ongelmista, koulujen ja päiväkotien ahdingosta, lastensuojelun ongelmista, terveydenhuollon resurssien vähentämisestä jne, tottakai mielipide pikku hiljaa muokkautuu kielteiseen suuntaan vähitellen. Keskusteluissa, blogeissa jne asia vaan korostuu, koska ihminen hakeutuu sellaisille foorumeille, joissa saa vastakaikua omille ajatuksilleen. Tämän takia erilaiset melko äärimmäisetkin ajattelumallit saavat helpommin nykyään jalansijaa ja vastakaikua kuin ennen. On helppo sulkeutua sinne omaan somekuplaan samanmielisten kanssa.

Minusta näiden ehkä-ihmisten pään kääntämiseen kannattaa panostaa vain vähän ja niiden varmojen velojen ympäripuhumiseen ei yhtään. Sen sijaan pitäisi panostaa niihin pareihin, jotka muutenkin haluavat ja hankkivat lapsia. Heille pitäisi antaa mahdollisuus hankkia niitä enemmän ja nuorempana. Lapsilukukohtaiset verovähennykset ja perheverotus avainasemassa ja lisäksi pitäisi kehittää joustavia malleja tukemaan lasten hankintaa opiskeluaikana ja pätkätöissä. Esim. tiukat vaatimukset valmistumisajoista pitäisi poistaa pikkulapsiperheen vanhemmilta tai ainakin niistä pitäisi merkittävästi joustaa. Ihan muutamia keinoja mainitakseni.

Mutta veikkaan, ettei tähän kannustamiseen olla valmiita satsaamaan penniäkään rahaa vaan tämä on pelkkä syyllistyskamppanja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä, että päiväkodit ja koulut odottaa vanhempien osallistuvan aika paljon toimintaan nykyisin. Kun minä olin lapsi, vanhemmat osallistuivat käymällä joulu- ja kevätjuhlassa ja kerran vuodessa vanhempainillassa.

Nyt tulee jatkuvasti viestiä, että meillä on nyt isovanhempienpäivä, ota sukulainen mukaan. Samassa kuussa leikitään perheenä -päivä, vanhempi mukaan. Tällä viikolla pitää olla mukana lasipurkki, ensi viikolla eväät (ja nekin määritelty tarkkaan, mitä saa olla eväänä ja mitä ei), sitten on lelupäivä, tuo oma musiikki-cd-päivä, pukeudu siniseen-päivä, jne.

Kun minä olin lapsi, askarteluvälineet tuli päiväkodin ja koulun puolesta. Ei niitä tuotu kotoa. Jos tehtiin metsäretki, eväät teki keittolan täti, ei niitä tuotu kotoa. Lelupäivä oli päiväkodissa kerran vuodessa, jne.

Minulla tämä menee, kun on yksi lapsi. Ne, joilla on useampia, ovat helisemässä, että muistavat, mikä tyhjä maitopurkki tai vanha aikakauslehti piti kelläkin lapsella olla ja missä.

Voisin arvioida, että pääsääntöisesti tämä arjen yhä lisääntyvä mikromanagerointi jää äidin harteille. Joka on aika kestämätön yhtälö, kun äideillä on nykyään ihan yhtä vaativa työelämä kuin isillä. Äidistä tulee lasten myötä 24/7 käyvä kone.

Tämä voisi vähentyä jos isillä olisi korvamerkittyä lapsivapaata sillä tavalla reilusti, että miehet joutuisi pyörittämään arkea ihan oikeasti. Arvostus äitiä kohtaan nousisi, asioiden hoitaminen menisi selkärankaan ja tulisi myös mielekkääksi kun tietää mitä tekee ja päälle isien hiljainen tietotaito, mitä ei vielä ole valjastettu mihinkään. Luulen että Suomestakin voisi tulla taas lapsiystävällinen maa, jos arkipäivät olisi myös isien ja lasten aikaa, isät ja lapset kahviloissa kavereineen, kyllä se varmasti muuttaisi tätä touhua aika nopeastikin.

Kuinka moni mies oikeasti käyttää sen lastenhoitovapaan lasten hoitamiseen? Mun tuntemista ei kukaan. Lapsi isovanhemmille, isä rakentaa, remontoi, tekee moottoripyöräreissun tai laskuvarjohyppää.

Meidän työpaikalla ainakin kaikki nuoret isät muutaman viime vuoden aikana ovat pitäneet vähintään puolen vuoden hoitovapaan. En nyt sitten tiedä, mitä siellä kotona ovat puuhailleet, mutta ainakin lapsen verukkeella ovat kotona olleet. Vielä 10 vuotta sitten näin ei tosiaankaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin kyllä, että isompi syy kuin talous, on se että lapsiperhe-elämästä annetaan aika ankea kuva julkisuudessa ja somessa tätä on helppo ruokkia. Ja tottahan se onkin, monesta saa tinkiä lasten hyväksi. Ero vaikkapa omiin vanhempiin korostuu jo ihan siinä, että heidän ollessaan nuoria aikuisia, maailma oli aika paljon "tylsempi", jos miettii ihan tarjontaa vaikkapa matkailun, huvitusten, harrastusten, opiskelumahdollisuuksien jne osalta.

Itse en näe somessa lapsiperheestä kuin äärimmäisen vaaleanpunaisia, ihania ja omg-upeita kuvauksia. Kaikki on onnea ihanaa ja parasta.

Ei kukaan aikuinen ihminen ihan oikeasti jätä perhettä perustamatta siksi, että saa mielikuvia. Tämä on juuri sitä aloituksessa peräänkuulutettua motiivien tyhmentämistä, joka raivostuttaa. "Te ootte niin hölmöjä, tää on oikeesti ihanaa!" Ihminen tekee tosi vaativia ja rasittavia juttuja, ihan vain jos haluaa.

Jokaisella on kuitenkin ihan ensikäden kokemuksia lapsiperheestä: omansa. Ja monella se kokemus ei ole kovin hyvä.

Itse näen ympärilläni paljon onnellisia lapsiperheitä. Heille yhteistä on se, että lisääntymistä ei ole maltettu millään odottaa (lisääntyminen on ollut elämän ihan ykkösjuttuja; monillehan näin ei ole) tai sitten taloudellinen tilanne on vakaa (vakityöt molemmilla, omaisuutta esim. perintöjen tms kautta).

Lapsettomia yhdistää taloudellinen/tulevaisuuden epävakaus ja se, että lapset ei ole mikään elämän ykkösasia, jolloin perheellistyminen on yksi stressitekijä joka jätetään pois.

Kautta historian nuorilla on ollut taloudellisesti epävarmaa, ainoa poikkeus ehkä 80-luvulla lyhyt ajanjakso. Kyllä ne syyt olla haluamatta perhettä ovat muualla isossa mittakaavassa, vaikka joillakin toki talouskin on yksi syy tehdä vaikkapa vain yksi lapsi.

Jos lapsia ei halua, niin sitten ei halua. Turha siitä on lähteä yhteiskuntaa syyllistämään, senkun reippaasti myöntää, että muut asiat elämässä ovat tärkeämpiä.

Jos talous olisi kovin olennainen selittävä tekijä syntyvyyden vähentymiseen, mikä sitten selittää sen, että nuoret ja hyvätuloiset aikuiset lisääntyvät myös entistä vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä, että päiväkodit ja koulut odottaa vanhempien osallistuvan aika paljon toimintaan nykyisin. Kun minä olin lapsi, vanhemmat osallistuivat käymällä joulu- ja kevätjuhlassa ja kerran vuodessa vanhempainillassa.

Nyt tulee jatkuvasti viestiä, että meillä on nyt isovanhempienpäivä, ota sukulainen mukaan. Samassa kuussa leikitään perheenä -päivä, vanhempi mukaan. Tällä viikolla pitää olla mukana lasipurkki, ensi viikolla eväät (ja nekin määritelty tarkkaan, mitä saa olla eväänä ja mitä ei), sitten on lelupäivä, tuo oma musiikki-cd-päivä, pukeudu siniseen-päivä, jne.

Kun minä olin lapsi, askarteluvälineet tuli päiväkodin ja koulun puolesta. Ei niitä tuotu kotoa. Jos tehtiin metsäretki, eväät teki keittolan täti, ei niitä tuotu kotoa. Lelupäivä oli päiväkodissa kerran vuodessa, jne.

Minulla tämä menee, kun on yksi lapsi. Ne, joilla on useampia, ovat helisemässä, että muistavat, mikä tyhjä maitopurkki tai vanha aikakauslehti piti kelläkin lapsella olla ja missä.

Voisin arvioida, että pääsääntöisesti tämä arjen yhä lisääntyvä mikromanagerointi jää äidin harteille. Joka on aika kestämätön yhtälö, kun äideillä on nykyään ihan yhtä vaativa työelämä kuin isillä. Äidistä tulee lasten myötä 24/7 käyvä kone.

Tämä voisi vähentyä jos isillä olisi korvamerkittyä lapsivapaata sillä tavalla reilusti, että miehet joutuisi pyörittämään arkea ihan oikeasti. Arvostus äitiä kohtaan nousisi, asioiden hoitaminen menisi selkärankaan ja tulisi myös mielekkääksi kun tietää mitä tekee ja päälle isien hiljainen tietotaito, mitä ei vielä ole valjastettu mihinkään. Luulen että Suomestakin voisi tulla taas lapsiystävällinen maa, jos arkipäivät olisi myös isien ja lasten aikaa, isät ja lapset kahviloissa kavereineen, kyllä se varmasti muuttaisi tätä touhua aika nopeastikin.

Kuinka moni mies oikeasti käyttää sen lastenhoitovapaan lasten hoitamiseen? Mun tuntemista ei kukaan. Lapsi isovanhemmille, isä rakentaa, remontoi, tekee moottoripyöräreissun tai laskuvarjohyppää.

Minusta tuo kertoo kyllä enemmän sinun tuttavapiiristäsi ja kumppanivalinnastasi kuin suomalaisista miehistä yleensä. Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki pitävät isyysloman, iso osa pitää myös osan vanhempainvapaasta ja/tai hoitovapaata ja kyllä ihan joka ikinen hoitaa lasta näillä vapailla.

Vierailija kirjoitti:

Parin teini-ikäisen äitinä sanoisin, että lapsettomana olisin nykytilanteeseen verrattuna upporikas. Voisin asua espanjalaisessa rantakohteessa ympäri vuoden ja syödä ravintolassa vaikka joka päivä. Mutta kun tuli nuo lapset tehtyä, rahat menee heidän elatukseensa. Tänä vuonna olen ostanut mm. pari älypuhelinta á 500e, läppärin á 1500e (lukiota varten), vaatteita noin tonnilla ja yhden ulkomaanmatkan (lapsen osuus 700e). Asuntolainaa ja vastiketta lasten takia 40 neliötä suuremmasta asunnosta (n.90 m2) menee 600e kuussa (ilman lapsia selviäisi puolella tuosta summasta). Autoakin on pakko pitää jos lapset meinaavat mitään harrastaa (sen hintaa en uskalla edes laskea).  Syksyllä pitää taas ostaa lukiokirjota törkeällä summalla. Juu, rakastan lapsiani ja he ovat tosi hyviä tyyppejä, mutta ihan HEMMETIN kalliita.

Kulutusyhteiskunta vaan tuputtaa ihmisille ideaa, että sinun ja lapsesi on pakko ostaa kaikkea mahdollista tavaraa ja tietysti mahdollisimman kalliilla hinnalla, muuten ette ole onnellisia. Luettelet asioita, joita lapsesi ei välttämättä edes tarvitse, olet itse valinnut ostaa näitä asioita. Miksi teinille pitää ostaa 500e puhelin tai 1500e läppäri? Näitä saa paljon halvemmallakin. Ihan hyviä ja toimivia nekin on. Mutta tietysti teillä "hieno" merkki ratkaisee, vaikka siitä merkistä joudut maksamaan käytännössä ilmasta. Parin vuoden päästä sama puhelin on jo suuressa alennuksessa. Ostit kahdelle teinille vuodessa rättejä tonnilla?! Teinit ei kasva niin nopeasti, että tämä olisi millään tavalla perusteltua. Teillä varmaan kaapit pursuaa turhia vaatteita, joita käytetän vain muutaman kerran per vaate. Tai sitten merkki tässäkin ratkaisee. Täytyyhän meidän Maijalla olla Guccin saappikkaat... Olet vain jostain syystä päättänyt, että lapsille on pakko ostaa ihan kaiken mitä he keksii pyytää, jotta heistä tulisi onnellisia, mutta onnellisuus ei tule kaappeja täyttämällä. Etenkin pienet lapset kaipaa ennen kaikkea vanhempien rakkautta, lämpöä, opastusta, huomiota, yhteistä aikaa enemmän kuin mitään materiaa. Pienelle lapselle retki metsään tai järvessä uiminen on tarpeeksi jännittävää, ei ne osaa kaivata mitään kaukaisia ulkomaanmatkoja. Yhteiset retket, leikit, lukuhetket, yhdessä leipominen jne on kaikki mitä lapsesi oikeasti kaipaa. Ja teini-ikäinen taas voi itse käydä kesätöissä ja ostaa sitten itselleen mitä haluaa, 500e kännyköitäkin, jos uskoo sen olevan sen arvoista.

Kasvatusmetodillasi tulet vain aikaansaamaan sen, että lapsistasi tulee moninkertainen rasite luonnolle verrattuna jonkun säästeliään perheen kersoihin. Sun 2 lasta kuluttaa luontoa saman verran kuin jonkun 4!

Eli lapset tulee tasan tarkkaan niin kalliiksi kuin ite sallit. Hyvä vertauskohta on ulkomaanmatka, joka voi maksaa muutamia satoja tai vaihtoehtoisesti muutamia kymmeniä tuhansia euroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lama on kestänyt nyt 10 vuotta. Siinä on ihan riittävästi syytä. Ihmiset on tottuneet siihen että huomisesta ei tiedä, joten turha ostaa asuntoja, tehdä lapsia tai sitoutua yhtään mihinkään suurempaan koska siitä tulee sitten helposti ankkuri joka hukuttaa.

Ei nyt olla lamassa. Nousukautta on ollut jo jotain kolme vuotta. Tosin ei ole enää kuin pari kolme vuotta jäljellä ja sitten taas tulee taantuma.

Onhan meillä edelleen suurtyöttömyys, vaihtotase alijäämäinen ja valtio ottaa syömävelkaa rahoittaakseen hyvinvointipalvelut. Ei Suomella nyt kovin hyvin mene. Pörssiyritykset tietysti takovat tulosta mutta ne ovat nykyään pääosin ulkomaisessa omistuksessa eli tuotot menevät ulkomaille.

Findikaattorista voit itsekin todeta, että työttömyys ei ole historiallisesti kovin ylhäällä tällä hetkellä.

Mutta jos työ on nollatuntisopimusta ja lyhyttä pätkää. Työttömyystilastot näillä töillä saadaan laskuun, mutta perhettä ei elätä!

Samalla kuitenkin myös ostovoima on tasaisessa nousussa. Senkin voit katsoa findikaattorista.

Ostovoimaa on ihmisillä, joilla on ostovoimaa. Ongelma on se, että ostovoiman jatkuvuudesta ei ole takeita. Hyvä ostovoima ei auta, jos sen jatkuvuuteen ei voi luottaa.

Mutta puhutaanko suhteissa näistä tarpeeksi. Itse erosin ja jälkeenpäin kuulin, kuinka herra olikin halunut lasta koko ajan. Tai ainakin hänen äitinsä... Minulla oli terveydelliset syyt, mikä vaati selvittelemään kauan raskausmahdollisuuksia. Toisinaan vastaus oli "ei missään nimessä", toisinaan toivoa annettiin. Eron jälkeen tapasin miehen, joka ei lasta halua. Hänen ex-vaimonsa olikin koko ajan halunnut. Eivät asiaa olleet käsitelleet, joten erosivat.

Eli itselläni syy lapsettomuuteen on oma terveyteni. Haluan elää sitä seuraten, omalla tavallani. Siihen rinnalle keksin tapoja hemmotella itseäni ja parisuhdettani. Terveyssyitäkin lienee enemmän ja enemmän. Onhan esim. mielenterveysongelmat tapetilla yhtä enemmän. Samoin nuorten yksinäisyys. Näitä ei moni perheonnea elävä tiedosta tai havaitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin kyllä, että isompi syy kuin talous, on se että lapsiperhe-elämästä annetaan aika ankea kuva julkisuudessa ja somessa tätä on helppo ruokkia. Ja tottahan se onkin, monesta saa tinkiä lasten hyväksi. Ero vaikkapa omiin vanhempiin korostuu jo ihan siinä, että heidän ollessaan nuoria aikuisia, maailma oli aika paljon "tylsempi", jos miettii ihan tarjontaa vaikkapa matkailun, huvitusten, harrastusten, opiskelumahdollisuuksien jne osalta.

Itse en näe somessa lapsiperheestä kuin äärimmäisen vaaleanpunaisia, ihania ja omg-upeita kuvauksia. Kaikki on onnea ihanaa ja parasta.

Ei kukaan aikuinen ihminen ihan oikeasti jätä perhettä perustamatta siksi, että saa mielikuvia. Tämä on juuri sitä aloituksessa peräänkuulutettua motiivien tyhmentämistä, joka raivostuttaa. "Te ootte niin hölmöjä, tää on oikeesti ihanaa!" Ihminen tekee tosi vaativia ja rasittavia juttuja, ihan vain jos haluaa.

Jokaisella on kuitenkin ihan ensikäden kokemuksia lapsiperheestä: omansa. Ja monella se kokemus ei ole kovin hyvä.

Itse näen ympärilläni paljon onnellisia lapsiperheitä. Heille yhteistä on se, että lisääntymistä ei ole maltettu millään odottaa (lisääntyminen on ollut elämän ihan ykkösjuttuja; monillehan näin ei ole) tai sitten taloudellinen tilanne on vakaa (vakityöt molemmilla, omaisuutta esim. perintöjen tms kautta).

Lapsettomia yhdistää taloudellinen/tulevaisuuden epävakaus ja se, että lapset ei ole mikään elämän ykkösasia, jolloin perheellistyminen on yksi stressitekijä joka jätetään pois.

Kautta historian nuorilla on ollut taloudellisesti epävarmaa, ainoa poikkeus ehkä 80-luvulla lyhyt ajanjakso. Kyllä ne syyt olla haluamatta perhettä ovat muualla isossa mittakaavassa, vaikka joillakin toki talouskin on yksi syy tehdä vaikkapa vain yksi lapsi.

Jos lapsia ei halua, niin sitten ei halua. Turha siitä on lähteä yhteiskuntaa syyllistämään, senkun reippaasti myöntää, että muut asiat elämässä ovat tärkeämpiä.

Kiitoksia tästä. Luitko aloitusta? Oliko siinä kyse siitä, että muu elämä on jännempää?

Sosiaaliturvahan on käytännössä romahtanut noista mainitsemistasi ajoista. Lisäksi työelämä on pirstaleina ja arjen rasittavuus on ihan eri luokkaa. Ihan oikeasti minäkin luulen, että jos tietäisin esim. seuraavan 2 vuoden ajan saavani palkan tilille, jotta voin maksaa vuokrani, muuttaa ei tarvitse, ei tarvitse ryntäillä projektien perässä sinne tänne, ei tule tilannetta jossa kaikki mahdollisuudet realisoituu samaan aikaan (työpätkä, erillinen projekti, koulutus -> hommaa aamusta iltaan) niin voisin oikeasti ajatella hankkivani lapsen.

Se pitää vaan pystyä hyväksymään, että yhteiskunnan paine ja naisten kehitys koulutuksen saralla on luonut tilanteen, jossa kotiin yhtäkkiä äidiksi jääminen sosiaaliturvalla vastoin koko elämän suuunnitelmia ja yhteiskunnan odotuksia olisi jotenkin luontainen päätös.

Miehet ovat todella lapsellisia todella pitkään nykyään. Kunnon ammattikouluja ei ole, kunnon töitä ei ole ja tästä seuraa se, että miehet eivät pääse miehistymään ja aikuistumaan. Eivät opi aikuisiksi vastuunkantajiksi. Elämää jatketaan kolmekymppisiksi pleikkaa pelaillen ja kavereitten kanssa ryypäten.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat todella lapsellisia todella pitkään nykyään.

Ei tämä pelkästään miehiä koske. Venytetty nuoruus koskee kaikkia.