Syntyvyys laskee taas. Milloin uskalletaan alkaa puhua lapsettomuuden oikeista syistä?
Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä
Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.
Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Ei tule suomalaisia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeksi - NYT! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi höpötetään, että suomessa ei tehdä lapsia? Kyllä väestö lisääntyy aivan tarpeeksi ilman suomalaisiakin. Naapuriini asutettiin syyrialainen perhe, jolla 8 lasta ja rouva on raskaana. Kaksiossa elävät. Ehkäisy on heillä näköjään tuntematon käsite.
Hyvinvointivaltio ja esim. tasa-arvoinen kulttuuri romahtaa näiden myötä, koska eivät ole halukkaita luopumaan kulttuuristaan ja arvoistaan - isänmaallisuuus ja suomalaisuuden jatkuminen on myös yksi syy jatkaa sukua!
Lapsia kehiin - olkaa rohkeita! Elämä kantaa kyllä!
Suomalaisuus on muuttanut muotoaan ajan kuluessa, eikä Suomi aina ole ollut tasa-arvoinen hyvinvointivaltio, itseasiassa se on ollut sitä hyvin lyhyen aikaa.
Mutta kai tajut, että sen tietyn uskonnon takia Suomi on lopulta kuin Lähi-itä, arvoiltaan ja tavoiltaan, jos sama kehitys jatkuu - ja jos määränsä kovin rajusti lisääntyy, niin alkuperäiset suomalaiset joutuvat vielä jopa pakenemaan, sillä kaikissa Lähi-idän maissa vainotaan ei-tietyn uskonnon edustajia...
Mitään suomalaisuuttahan nämä tulijat ja lapsensa eivät omaksu, eivät edes länsimaista kulttuuria kuin hyvin harvat - kaikesta elämässään määrää se tietty uskonto...
Suomalaisuus ja suomalaiset - ovat säilyttmisen arvoisia!
Esim. adoptiolapsista toki tulee suomalaisia ja monista muista muuttajista, mutta tämä yksi uskonto- ja kulttuuripiiri, niin kehitys näkyy jo muualla Euroopassa, kuten Ranskassa tai Saksassa...
Pelkästään upea asia, jos suomalaiset lakkaavat olemasta kansana. Typeriä ja vastenmielisiä ihmisiä. Koko maakin on asuinkelvotonta seutua, vihoviimeisin loukko koko maapallolla.
Et taida paljon seurata maailman asioita?
Syntyvyyden PITÄÄ laskea ja olisi pitänyt laskea jo aikoja sitten. Maapallo elää jo nyt miinuksella liiallisen väestönkasvun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vela yhdellä 18-vuotiaalla lapsella höystettynä. Sain lapseni nuorena, ja sen kanssa pärjäsin itsekseni hyvin, mutta nykytilantteeseen en tekisi yhtään lasta. En omaan tilanteeseeni, enkä yhteiskunnan tilanteeseen. Aloittaja puhuu pelkkää asiaa, kuten myös moni muu. Lapsia pitäisi tehdä "yhteisen hyvän" nimissä, mutta vastuu sysätään vanhemmille kokonaan. Myös sellainen vastuu, jota yksilö ei pysty kantaa, eli vastuu päiväkotejen toiminnasta, koulujen toiminnasta, terveyden ja sairaanhoidosta, erityisistä tuista jos lapsi niitä tarvitsee, älylaitteiden järjettömästä näpertämisestä, oman työpaikan säilymisestä, koulutuspaikkojen riittämisestä, ihan kaikesta. Mielestäni on aivan oikein, että lapset jätetään tekemättä siihen asti, kunnes tähän älyttömyyteen saadaan tolkku ensin yhteiskunnallisella tasolla!
Jännä homma että kahden, tai monessa tapauksessa vain yhden ihmisen, eli sen vanhemman niskoille sälytetään universumin kaikki vastuu. Ei ihme ettei sitä haluta ottaa, koska se on täysin realiteeteista irti olevaa haihattelua, että yksi ihminen kykenee ottamaan vastuun koko yhteiskunnan tilasta. Ja sitten jos se syntyvä lapsi ei menekään kaikilla yhteiskunnan määrittelemillä käyrillä, niin alkaa sormella osoittelu vanhempien suuntaan. Näin se oli itselläni, ja näin se tulee olemaan teillä kaikilla muillakin lapsenvääntäjillä.
Joten kyllä, ostan hattua niille keikille jotka tämän ovat ymmärtäneet, eivätkä lapsia tähän maailmaan suolla.
Tuota, vela tarkoittaa "VapaaEhtoisesti LApsetonta". Jos sinulla on lapsi, jonka olet itse synnyttänyt tai siittänyt, et ole vela vaan lapsellinen ihminen, joka ei tehnyt aborttia tai jonka puoliso/tyttöystävä ei tehnyt aborttia. Olet vanhempi, et lapseton. Et, vaikka kuinka haluaisit.
Hankkikaa ennen kuin myöhäistä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeksi - NYT! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi höpötetään, että suomessa ei tehdä lapsia? Kyllä väestö lisääntyy aivan tarpeeksi ilman suomalaisiakin. Naapuriini asutettiin syyrialainen perhe, jolla 8 lasta ja rouva on raskaana. Kaksiossa elävät. Ehkäisy on heillä näköjään tuntematon käsite.
Hyvinvointivaltio ja esim. tasa-arvoinen kulttuuri romahtaa näiden myötä, koska eivät ole halukkaita luopumaan kulttuuristaan ja arvoistaan - isänmaallisuuus ja suomalaisuuden jatkuminen on myös yksi syy jatkaa sukua!
Lapsia kehiin - olkaa rohkeita! Elämä kantaa kyllä!
Lasten hankkiminen on niin iso päätös yksilön elämässä, että toivottavasti kovin moni ei siihen ryhdy päämotiivinaan pitää kansallisvaltiota pystyssä. Voi olla, että väsyneenä vanhempana tulee sitten kiroiltua kerran jos toisenkin, jos tämän takia ne lapset tuli hankkineeksi. 😓
Aika harva katuu lastensa olemassaoloa - aika moni sen sijaan katuu ja suree lapsettomuutta, on musertavaa, kun se tapahtuu esim. sairauden takia...
Tyytymättömät, narkit yms. - voisivat antaa lapsiaan adoptioon, sillä ottajia olisi kuitenkin...
Yllättävän moni katuu lastensa olemassaoloa, mutta lastentekemisen katuminen julkisesti on sosiaalinen itsemurha. Siksi lapsiaan katuvat äidit eivät esiinny omilla nimillään haastatteluissakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lama on kestänyt nyt 10 vuotta. Siinä on ihan riittävästi syytä. Ihmiset on tottuneet siihen että huomisesta ei tiedä, joten turha ostaa asuntoja, tehdä lapsia tai sitoutua yhtään mihinkään suurempaan koska siitä tulee sitten helposti ankkuri joka hukuttaa.
Ei nyt olla lamassa. Nousukautta on ollut jo jotain kolme vuotta. Tosin ei ole enää kuin pari kolme vuotta jäljellä ja sitten taas tulee taantuma.
Onhan meillä edelleen suurtyöttömyys, vaihtotase alijäämäinen ja valtio ottaa syömävelkaa rahoittaakseen hyvinvointipalvelut. Ei Suomella nyt kovin hyvin mene. Pörssiyritykset tietysti takovat tulosta mutta ne ovat nykyään pääosin ulkomaisessa omistuksessa eli tuotot menevät ulkomaille.
Vähemmän puhutaan mielestäni myös siitä, että monella koulutetulla ja työssä käyvällä lapsiluku jää yhteen, jos lapsi saadaan. Näin myös minulla. Osin siksi, että mies lähti, kun ei halunnutkaan osallistua lapsiperhearjen pyörittämiseen ja etenkään kuluihin (on järjestänyt tulotiedot näyttämään siltä, että ei maksa edes Kelan minimielatusta). Osin myös siksi, että ei olisi taloudellisia rahkeita kustantaa useamman lapsen elämää. Vaikka minulla on velaton koti ja auto.
Nyt seuraan sivusta niiden perheiden elämää, joilla on useampia lapsia. Päivät töissä. Illat menee lasten harrastuksissa, joihin vanhempien oletetaan osallistuvan nykyisin aika täyspainoisesti. Mietitään kuumeisesti, missä lapset viettää kesästä sen ajan, kun vanhemmilla ei ole lomaa, mihin on varaa ja voiko kesäleirien jälkeen tehdä perhelomalla enää mitään maksullista.
Itse olin lapsi 70-80-luvuilla. Ei mun vanhempani päätä vaivanneet sillä, mitä harrastin. Itse päätin, että haluan partioon, kuviskouluun ja pianotunneille. Kuskasivat, jos tarvittiin, hankkivat pianon (kun ensin osoitin oikeasti haluavani soittaa sillä, että harjoittelin soittoläksyt puoli vuotta naapurin tädin pianolla). Äiti oli kotona, joten kesäongelmaa ei ollut, mutta kaverit, joiden äitikin oli töissä, oli kesän kotona. Tai koulun kautta kaupungin järjestämässä kesäsiirtolassa.
Mutta paljon kuulen sitä, miten kaikki tulee kolmen lapsen kanssa niin kalliiksi. Ja tottahan se on. Itse maksan kolmen päivän perheleiristä 90 euroa, ystävä kolmen lapsen kanssa 200. Minulla ja lapsella menee teatterikäyntiin 20 euroa, päälle matkat ja mehut ja pullat. Ystävällä kolmen lapsen kanssa 40 euroa, kahvion mehua ja pullaa ei edes harkita.
Vaatimukset on nousseet muutenkin kuin työn osalta. Ja kustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lama on kestänyt nyt 10 vuotta. Siinä on ihan riittävästi syytä. Ihmiset on tottuneet siihen että huomisesta ei tiedä, joten turha ostaa asuntoja, tehdä lapsia tai sitoutua yhtään mihinkään suurempaan koska siitä tulee sitten helposti ankkuri joka hukuttaa.
Ei nyt olla lamassa. Nousukautta on ollut jo jotain kolme vuotta. Tosin ei ole enää kuin pari kolme vuotta jäljellä ja sitten taas tulee taantuma.
Onhan meillä edelleen suurtyöttömyys, vaihtotase alijäämäinen ja valtio ottaa syömävelkaa rahoittaakseen hyvinvointipalvelut. Ei Suomella nyt kovin hyvin mene. Pörssiyritykset tietysti takovat tulosta mutta ne ovat nykyään pääosin ulkomaisessa omistuksessa eli tuotot menevät ulkomaille.
Findikaattorista voit itsekin todeta, että työttömyys ei ole historiallisesti kovin ylhäällä tällä hetkellä.
Lisäisin vielä, että päiväkodit ja koulut odottaa vanhempien osallistuvan aika paljon toimintaan nykyisin. Kun minä olin lapsi, vanhemmat osallistuivat käymällä joulu- ja kevätjuhlassa ja kerran vuodessa vanhempainillassa.
Nyt tulee jatkuvasti viestiä, että meillä on nyt isovanhempienpäivä, ota sukulainen mukaan. Samassa kuussa leikitään perheenä -päivä, vanhempi mukaan. Tällä viikolla pitää olla mukana lasipurkki, ensi viikolla eväät (ja nekin määritelty tarkkaan, mitä saa olla eväänä ja mitä ei), sitten on lelupäivä, tuo oma musiikki-cd-päivä, pukeudu siniseen-päivä, jne.
Kun minä olin lapsi, askarteluvälineet tuli päiväkodin ja koulun puolesta. Ei niitä tuotu kotoa. Jos tehtiin metsäretki, eväät teki keittolan täti, ei niitä tuotu kotoa. Lelupäivä oli päiväkodissa kerran vuodessa, jne.
Minulla tämä menee, kun on yksi lapsi. Ne, joilla on useampia, ovat helisemässä, että muistavat, mikä tyhjä maitopurkki tai vanha aikakauslehti piti kelläkin lapsella olla ja missä.
Oli kyse mistä asiasta tahansa, jos alkaa mennä pieleen, niin poliitkikot kyllä syyllistävät kansaa. Eivät ota itse mistään vastuuta, aina keksikään syyttää muita.
Tämä alkoi Aho-Viinasen järjestämästä 90-luvun lamasta, kun irtisanomisesta ja-sana muutettiin tai-sanaksi.
Aikaisemmin irtisanomisiin olla peruseena taloudelliset- ja tuotannolliset syyt.
Nämä veikkoset muuttivat asian vaihtoehtoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lama on kestänyt nyt 10 vuotta. Siinä on ihan riittävästi syytä. Ihmiset on tottuneet siihen että huomisesta ei tiedä, joten turha ostaa asuntoja, tehdä lapsia tai sitoutua yhtään mihinkään suurempaan koska siitä tulee sitten helposti ankkuri joka hukuttaa.
Ei nyt olla lamassa. Nousukautta on ollut jo jotain kolme vuotta. Tosin ei ole enää kuin pari kolme vuotta jäljellä ja sitten taas tulee taantuma.
Onhan meillä edelleen suurtyöttömyys, vaihtotase alijäämäinen ja valtio ottaa syömävelkaa rahoittaakseen hyvinvointipalvelut. Ei Suomella nyt kovin hyvin mene. Pörssiyritykset tietysti takovat tulosta mutta ne ovat nykyään pääosin ulkomaisessa omistuksessa eli tuotot menevät ulkomaille.
Findikaattorista voit itsekin todeta, että työttömyys ei ole historiallisesti kovin ylhäällä tällä hetkellä.
Mutta jos työ on nollatuntisopimusta ja lyhyttä pätkää. Työttömyystilastot näillä töillä saadaan laskuun, mutta perhettä ei elätä!
Siitä, että etenkin nuorten on vaikeaa saada töitä, on puhuttu koko työurani ajan. Olen tullut työelämään juuri ennen 90-luvun lamaa. Samaan aikaan sosiaaliturvan taso on jatkuvasti noussut, osa tukimuodoista enemmän, osa vähemmän. Hinnatkin ovat nousseet, mutta ostovoima enemmän. Ainoa mikä on noussut enemmän kuin käytössä olevan rahan määrä, on asuntojen hinnat kasvukeskuksissa, mutta koko maan tasolla katsottuna myös asuntojen hintakehitys on ollut ihan suhteessa tulojen kehitykseen (palkat, tuet...). Verotusta on myös koko 2000-luvun kevennetty. Työttömyys on historiallista keskitasoa, esim 10 vuotta sitten, saati 90-luvulla oli huomattavasti korkeampi työttömyys.
Miksi juuri nyt siis tilanne olisi jotenkin erityisen huono talouden nimissä? Se on mielestäni vähän köyhä perustelu olla haluamatta lapsia.
Moni muu asia on kyllä muuttunut. Vanhemmuuden vaatimukset, työelämän vaatimukset, käsitys hyvän elämän vaatimuksista. Yhteisöllisyys ei ole samalla tavalla arvossaan. Maailma on niin täynnä virikkeitä, ettei sinänsä tarvita sitä perhe-elämää antamaan elämälle sisältöä.
Ja nämä ovat kaikki ihan okei syitä olla hankkimatta perhettä. Mutta taloudellinen epävarmuus ei tilastojen valossa pitäisi olla mitenkään merkittävä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lama on kestänyt nyt 10 vuotta. Siinä on ihan riittävästi syytä. Ihmiset on tottuneet siihen että huomisesta ei tiedä, joten turha ostaa asuntoja, tehdä lapsia tai sitoutua yhtään mihinkään suurempaan koska siitä tulee sitten helposti ankkuri joka hukuttaa.
Ei nyt olla lamassa. Nousukautta on ollut jo jotain kolme vuotta. Tosin ei ole enää kuin pari kolme vuotta jäljellä ja sitten taas tulee taantuma.
Onhan meillä edelleen suurtyöttömyys, vaihtotase alijäämäinen ja valtio ottaa syömävelkaa rahoittaakseen hyvinvointipalvelut. Ei Suomella nyt kovin hyvin mene. Pörssiyritykset tietysti takovat tulosta mutta ne ovat nykyään pääosin ulkomaisessa omistuksessa eli tuotot menevät ulkomaille.
Tähän voi suomalainen piensijoittaja vaikuttaa. Osakeostoksille mars.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lama on kestänyt nyt 10 vuotta. Siinä on ihan riittävästi syytä. Ihmiset on tottuneet siihen että huomisesta ei tiedä, joten turha ostaa asuntoja, tehdä lapsia tai sitoutua yhtään mihinkään suurempaan koska siitä tulee sitten helposti ankkuri joka hukuttaa.
Ei nyt olla lamassa. Nousukautta on ollut jo jotain kolme vuotta. Tosin ei ole enää kuin pari kolme vuotta jäljellä ja sitten taas tulee taantuma.
Onhan meillä edelleen suurtyöttömyys, vaihtotase alijäämäinen ja valtio ottaa syömävelkaa rahoittaakseen hyvinvointipalvelut. Ei Suomella nyt kovin hyvin mene. Pörssiyritykset tietysti takovat tulosta mutta ne ovat nykyään pääosin ulkomaisessa omistuksessa eli tuotot menevät ulkomaille.
Findikaattorista voit itsekin todeta, että työttömyys ei ole historiallisesti kovin ylhäällä tällä hetkellä.
Mutta jos työ on nollatuntisopimusta ja lyhyttä pätkää. Työttömyystilastot näillä töillä saadaan laskuun, mutta perhettä ei elätä!
Samalla kuitenkin myös ostovoima on tasaisessa nousussa. Senkin voit katsoa findikaattorista.
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä, että päiväkodit ja koulut odottaa vanhempien osallistuvan aika paljon toimintaan nykyisin. Kun minä olin lapsi, vanhemmat osallistuivat käymällä joulu- ja kevätjuhlassa ja kerran vuodessa vanhempainillassa.
Nyt tulee jatkuvasti viestiä, että meillä on nyt isovanhempienpäivä, ota sukulainen mukaan. Samassa kuussa leikitään perheenä -päivä, vanhempi mukaan. Tällä viikolla pitää olla mukana lasipurkki, ensi viikolla eväät (ja nekin määritelty tarkkaan, mitä saa olla eväänä ja mitä ei), sitten on lelupäivä, tuo oma musiikki-cd-päivä, pukeudu siniseen-päivä, jne.
Kun minä olin lapsi, askarteluvälineet tuli päiväkodin ja koulun puolesta. Ei niitä tuotu kotoa. Jos tehtiin metsäretki, eväät teki keittolan täti, ei niitä tuotu kotoa. Lelupäivä oli päiväkodissa kerran vuodessa, jne.
Minulla tämä menee, kun on yksi lapsi. Ne, joilla on useampia, ovat helisemässä, että muistavat, mikä tyhjä maitopurkki tai vanha aikakauslehti piti kelläkin lapsella olla ja missä.
Voisin arvioida, että pääsääntöisesti tämä arjen yhä lisääntyvä mikromanagerointi jää äidin harteille. Joka on aika kestämätön yhtälö, kun äideillä on nykyään ihan yhtä vaativa työelämä kuin isillä. Äidistä tulee lasten myötä 24/7 käyvä kone.
Tämä voisi vähentyä jos isillä olisi korvamerkittyä lapsivapaata sillä tavalla reilusti, että miehet joutuisi pyörittämään arkea ihan oikeasti. Arvostus äitiä kohtaan nousisi, asioiden hoitaminen menisi selkärankaan ja tulisi myös mielekkääksi kun tietää mitä tekee ja päälle isien hiljainen tietotaito, mitä ei vielä ole valjastettu mihinkään. Luulen että Suomestakin voisi tulla taas lapsiystävällinen maa, jos arkipäivät olisi myös isien ja lasten aikaa, isät ja lapset kahviloissa kavereineen, kyllä se varmasti muuttaisi tätä touhua aika nopeastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä, että päiväkodit ja koulut odottaa vanhempien osallistuvan aika paljon toimintaan nykyisin. Kun minä olin lapsi, vanhemmat osallistuivat käymällä joulu- ja kevätjuhlassa ja kerran vuodessa vanhempainillassa.
Nyt tulee jatkuvasti viestiä, että meillä on nyt isovanhempienpäivä, ota sukulainen mukaan. Samassa kuussa leikitään perheenä -päivä, vanhempi mukaan. Tällä viikolla pitää olla mukana lasipurkki, ensi viikolla eväät (ja nekin määritelty tarkkaan, mitä saa olla eväänä ja mitä ei), sitten on lelupäivä, tuo oma musiikki-cd-päivä, pukeudu siniseen-päivä, jne.
Kun minä olin lapsi, askarteluvälineet tuli päiväkodin ja koulun puolesta. Ei niitä tuotu kotoa. Jos tehtiin metsäretki, eväät teki keittolan täti, ei niitä tuotu kotoa. Lelupäivä oli päiväkodissa kerran vuodessa, jne.
Minulla tämä menee, kun on yksi lapsi. Ne, joilla on useampia, ovat helisemässä, että muistavat, mikä tyhjä maitopurkki tai vanha aikakauslehti piti kelläkin lapsella olla ja missä.
Voisin arvioida, että pääsääntöisesti tämä arjen yhä lisääntyvä mikromanagerointi jää äidin harteille. Joka on aika kestämätön yhtälö, kun äideillä on nykyään ihan yhtä vaativa työelämä kuin isillä. Äidistä tulee lasten myötä 24/7 käyvä kone.
Tämä voisi vähentyä jos isillä olisi korvamerkittyä lapsivapaata sillä tavalla reilusti, että miehet joutuisi pyörittämään arkea ihan oikeasti. Arvostus äitiä kohtaan nousisi, asioiden hoitaminen menisi selkärankaan ja tulisi myös mielekkääksi kun tietää mitä tekee ja päälle isien hiljainen tietotaito, mitä ei vielä ole valjastettu mihinkään. Luulen että Suomestakin voisi tulla taas lapsiystävällinen maa, jos arkipäivät olisi myös isien ja lasten aikaa, isät ja lapset kahviloissa kavereineen, kyllä se varmasti muuttaisi tätä touhua aika nopeastikin.
Toisaalta isät ovat keskimäärin lastensa kanssa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin... Ja töissä äidit ovat olleet viimeiset 40 vuotta.
Ja kyllä, mielestäni vanhemmuuden pitäisi kuormittaa selkeästi tasaisemmin vanhempia. Mutta tässäkin ollaan menossa huomattavasti parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lama on kestänyt nyt 10 vuotta. Siinä on ihan riittävästi syytä. Ihmiset on tottuneet siihen että huomisesta ei tiedä, joten turha ostaa asuntoja, tehdä lapsia tai sitoutua yhtään mihinkään suurempaan koska siitä tulee sitten helposti ankkuri joka hukuttaa.
Ei nyt olla lamassa. Nousukautta on ollut jo jotain kolme vuotta. Tosin ei ole enää kuin pari kolme vuotta jäljellä ja sitten taas tulee taantuma.
Onhan meillä edelleen suurtyöttömyys, vaihtotase alijäämäinen ja valtio ottaa syömävelkaa rahoittaakseen hyvinvointipalvelut. Ei Suomella nyt kovin hyvin mene. Pörssiyritykset tietysti takovat tulosta mutta ne ovat nykyään pääosin ulkomaisessa omistuksessa eli tuotot menevät ulkomaille.
Findikaattorista voit itsekin todeta, että työttömyys ei ole historiallisesti kovin ylhäällä tällä hetkellä.
Mutta jos työ on nollatuntisopimusta ja lyhyttä pätkää. Työttömyystilastot näillä töillä saadaan laskuun, mutta perhettä ei elätä!
Samalla kuitenkin myös ostovoima on tasaisessa nousussa. Senkin voit katsoa findikaattorista.
http://findikaattori.fi/fi/114
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä, että päiväkodit ja koulut odottaa vanhempien osallistuvan aika paljon toimintaan nykyisin. Kun minä olin lapsi, vanhemmat osallistuivat käymällä joulu- ja kevätjuhlassa ja kerran vuodessa vanhempainillassa.
Nyt tulee jatkuvasti viestiä, että meillä on nyt isovanhempienpäivä, ota sukulainen mukaan. Samassa kuussa leikitään perheenä -päivä, vanhempi mukaan. Tällä viikolla pitää olla mukana lasipurkki, ensi viikolla eväät (ja nekin määritelty tarkkaan, mitä saa olla eväänä ja mitä ei), sitten on lelupäivä, tuo oma musiikki-cd-päivä, pukeudu siniseen-päivä, jne.
Kun minä olin lapsi, askarteluvälineet tuli päiväkodin ja koulun puolesta. Ei niitä tuotu kotoa. Jos tehtiin metsäretki, eväät teki keittolan täti, ei niitä tuotu kotoa. Lelupäivä oli päiväkodissa kerran vuodessa, jne.
Minulla tämä menee, kun on yksi lapsi. Ne, joilla on useampia, ovat helisemässä, että muistavat, mikä tyhjä maitopurkki tai vanha aikakauslehti piti kelläkin lapsella olla ja missä.
Voisin arvioida, että pääsääntöisesti tämä arjen yhä lisääntyvä mikromanagerointi jää äidin harteille. Joka on aika kestämätön yhtälö, kun äideillä on nykyään ihan yhtä vaativa työelämä kuin isillä. Äidistä tulee lasten myötä 24/7 käyvä kone.
Tämä voisi vähentyä jos isillä olisi korvamerkittyä lapsivapaata sillä tavalla reilusti, että miehet joutuisi pyörittämään arkea ihan oikeasti. Arvostus äitiä kohtaan nousisi, asioiden hoitaminen menisi selkärankaan ja tulisi myös mielekkääksi kun tietää mitä tekee ja päälle isien hiljainen tietotaito, mitä ei vielä ole valjastettu mihinkään. Luulen että Suomestakin voisi tulla taas lapsiystävällinen maa, jos arkipäivät olisi myös isien ja lasten aikaa, isät ja lapset kahviloissa kavereineen, kyllä se varmasti muuttaisi tätä touhua aika nopeastikin.
Kuinka moni mies oikeasti käyttää sen lastenhoitovapaan lasten hoitamiseen? Mun tuntemista ei kukaan. Lapsi isovanhemmille, isä rakentaa, remontoi, tekee moottoripyöräreissun tai laskuvarjohyppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä, että päiväkodit ja koulut odottaa vanhempien osallistuvan aika paljon toimintaan nykyisin. Kun minä olin lapsi, vanhemmat osallistuivat käymällä joulu- ja kevätjuhlassa ja kerran vuodessa vanhempainillassa.
Nyt tulee jatkuvasti viestiä, että meillä on nyt isovanhempienpäivä, ota sukulainen mukaan. Samassa kuussa leikitään perheenä -päivä, vanhempi mukaan. Tällä viikolla pitää olla mukana lasipurkki, ensi viikolla eväät (ja nekin määritelty tarkkaan, mitä saa olla eväänä ja mitä ei), sitten on lelupäivä, tuo oma musiikki-cd-päivä, pukeudu siniseen-päivä, jne.
Kun minä olin lapsi, askarteluvälineet tuli päiväkodin ja koulun puolesta. Ei niitä tuotu kotoa. Jos tehtiin metsäretki, eväät teki keittolan täti, ei niitä tuotu kotoa. Lelupäivä oli päiväkodissa kerran vuodessa, jne.
Minulla tämä menee, kun on yksi lapsi. Ne, joilla on useampia, ovat helisemässä, että muistavat, mikä tyhjä maitopurkki tai vanha aikakauslehti piti kelläkin lapsella olla ja missä.
Voisin arvioida, että pääsääntöisesti tämä arjen yhä lisääntyvä mikromanagerointi jää äidin harteille. Joka on aika kestämätön yhtälö, kun äideillä on nykyään ihan yhtä vaativa työelämä kuin isillä. Äidistä tulee lasten myötä 24/7 käyvä kone.
Tämä voisi vähentyä jos isillä olisi korvamerkittyä lapsivapaata sillä tavalla reilusti, että miehet joutuisi pyörittämään arkea ihan oikeasti. Arvostus äitiä kohtaan nousisi, asioiden hoitaminen menisi selkärankaan ja tulisi myös mielekkääksi kun tietää mitä tekee ja päälle isien hiljainen tietotaito, mitä ei vielä ole valjastettu mihinkään. Luulen että Suomestakin voisi tulla taas lapsiystävällinen maa, jos arkipäivät olisi myös isien ja lasten aikaa, isät ja lapset kahviloissa kavereineen, kyllä se varmasti muuttaisi tätä touhua aika nopeastikin.
Kuinka moni mies oikeasti käyttää sen lastenhoitovapaan lasten hoitamiseen? Mun tuntemista ei kukaan. Lapsi isovanhemmille, isä rakentaa, remontoi, tekee moottoripyöräreissun tai laskuvarjohyppää.
Niin. Kun kyse on juuri siitä, että ne lomat pistettäisiin 50:50 ja äiti olisi töissä täysipäiväisesti kun isä on täysipäiväisesti kotona. Jos tämä olisi malli, niin tuskin kaikki Suomen isät lykkäisivät lapsiaan isovanhemmilleen, kun kaikilla ei niitä a) ole b) on liian pitkällä c) sosiaalinen paine johonkin muuhun, positiivinen ja negatiivinen, kasvaisi.
Ja ehkäpä sitten äidinkin pitäisi miettiä, että voisiko lapsi olla hetken enemmän isovanhempien kanssa ilman että menee rikki? Tätä tarkoitin toimintamallien muutoksella.
Aika harva katuu lastensa olemassaoloa - aika moni sen sijaan katuu ja suree lapsettomuutta, on musertavaa, kun se tapahtuu esim. sairauden takia...
Tyytymättömät, narkit yms. - voisivat antaa lapsiaan adoptioon, sillä ottajia olisi kuitenkin...