Syntyvyys laskee taas. Milloin uskalletaan alkaa puhua lapsettomuuden oikeista syistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli shokkina että 2018 ihmiset ei saa sanoa ettei he halua lapsia

Miten niin eivät saa? Monihan tuo esiin tällaisia ajatuksia, on tuonut jo pitkän aikaa. Ja mitä siihen muilla olisikaan sanomista.

   Mediassa/ somessa on nyt 2016 lähtien ollut valtava rummutus pienestä syntyvyydestä.  Kaikkien pitää olla " huolissaan " siitä  .  Niitä ruikutusketjuja on tälläkin palstalla koka ajan.

Tän keskutselun pohjavire on koko ajan se että pitää keksiä syitä tähän. Kaikenlaiset syyt hyväksytään MUTTA ei missään tapauksessa saa sanoa totuutta että osa ei edes halua lapsia. Tuntuu että näitä jotka sanoo ettei he halua lapsia koitetaan koko  ajan syylllistää siitä .  Osa lapsettomista on sitä paitsi homoja / lesboja mutta sekään ei kelpaa lapsettomuuden syyksi näköjään.

Jotenkin itse lapsia hankkineena ihmisenä tuollainen syy olisi helpompi ymmärtää kuin epämääräiset selitykset siitä, että lasten kanssa on hankalampi matkustaa yms. Hankalampi joo, mutta ei muttei mitenkään mahdotonta.

Sen sijaan jos itsellä on pitkään ollut sellainen olo, että lapset olisivat ihana asia elämässä, niin on helpompi ymmärtää että jollain muulla taas tällaista tunnetta ei välttämättä ole.

Nojoo, mutta usein (tässäkin ketjussa) se haluamattomuuden maininta johtaa siihen, että sanotaan jotain "ei ne kauaa oo pieniä!" "lapsista on myös iloa!" "ihan kaikkea pystyy tekemään!" "kannattaa nyt vaan tehdä ne ei se tilanne  siitä paremmaksi muutu"

Jotenkin oletetaan, että halutaan niitä lapsia mutta ei haluta kun on vaikeeta. Vähän kuin joku yrittäisi myydä sinulle ideaa norsusta. "Ei se kauaa oo pieni (heh tässä kohtaa varmaan olis parempi jos ois)!" "siitä on paljon iloa" "kannattaa nyt kokeilla, oon ollut minäkin norsuton ja kyllä vaan norsullinen elämä on paljon parempaaI"

Kun pohjatunne on se, että se lapsi/norsu/mikälie ei kiinnosta yhtään ajatuksena, niin päätyy kaikenlaisiin omituisiin keskusteluihin :)

No joo, tajuan. Olen uskonnoton. En ole koskaan kuulunut kirkkoon. Välillä siitä mainitseminen on johtanut mm. siihen, että joku on minulle alkanut selittää, kuinka "Ei uskovaisena oleminen vaadi kirkkoon kuulumista! Tätinikin uskoo Jumalaan, vaikkei kirkkoon kuulukaan!" Okei... 😯

Aikamoista etteivät tajua pointtiasi :D Mutta totta, että monet luulevat kirkkoon kuulumisen olevan se uskovaisten juttu. Ei ole, yhä enemmän meitä uskovaisia eroaa kirkosta, joka kumartelee mieluummin yleistä mielipidettä, ja perustaa omia seurakuntia. Ja toisekseen, kirkko on täynnä ei-uskovaisia tai omalla tavalla uskovia, lue new age, buddhismi ja horoskoopit siinä rinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä velvollisuus minulla naisena on tehdä lapsia yhteiskuntaan ja perheeseen joka alistaa minua? Kenes sukunimi menee lapselle? Miehen. Kenes sukunimi menee naiselle jolla on isän nimi? Miehen? Kenen nimi valitaan uuden nimilain mukaan jopa avoliitoissa? Miehen.

Nainen tekee perheessä kaiken ja siitä saa palkkioksi menetetyt tulot ja alistamisen. Kiitos ei. Sitä palkkaa ja naisen oikeuksia odotellessa! Kovasti kauhistellaan naisen nimen antamista lapsille, eikös se ollutkaan vapaa valinta?

Noh, naisen kanssa voisin kyllä hankkia lapsia. Ei ainakaan alista minua.

Siis meinaat, ettei alistavia naisia ole :O Mistä sait sen käsityksen? Aika ruusuinen kuva lesbo-suhteista sinulla.

Miksi aasialainen vaimo muka on parempi kuin suomalainen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuudesta puhuvat ne ihmiset, joilla itsellään on lapsia. Lapsettomien motiiveja todellakin halutaan tyhmentää ja pilkata. Mitään oikeaa syytä ei voi olla ja mitään ei kannata muuttaa.

Kaikki ihmiset eivät haaveile perheestä koko elämäänsä. Se on luonnollinen, kasvamiseen liittyvä elämänvaihe, ei itsetarkoitus. Ne, joilla on sisäsyntyinen palo lisääntyä, eivät pysty käsittämään, että joltain tämä tunne puuttuu.

Siitä seuraa ristiinpuhumista ja asian tarkastelua vain omien motivaattoreiden kautta. Lasten hankkimista "pitkitetään" (ihan kuin kaikki ihmiset kävelisivät ympäriinsä jatkuvasti omaa lasta maanisesti kaihoten), biologiaa ei "ymmärretä" (en tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka ei ymmärrä lisääntymismhadollisuuksien hiipumista iän myötä, mutta lasta ei voi tehdä jos sitä ei halua tehdä, ihan oikeasti!).

Jne.

Mutta mistä johtuu että nimenomaan Suomessa lapsenteon ovat niin matalalla? Täällä tehdään vähemmän lapsia kuin mm muissa Pohjoismaissa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, se mitä aloituksessa lukee tai vielä parempi niin, että yhdenkin puolison työ riittää toisen keskittyessä kasvattamiseen.

Ei yhden ihmisen palkka yleensä tahdo riittää koko perheen elättämiseen. Suomessa ei ole niin korkea palkkataso kuin hyvin harvoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuudesta puhuvat ne ihmiset, joilla itsellään on lapsia. Lapsettomien motiiveja todellakin halutaan tyhmentää ja pilkata. Mitään oikeaa syytä ei voi olla ja mitään ei kannata muuttaa.

Kaikki ihmiset eivät haaveile perheestä koko elämäänsä. Se on luonnollinen, kasvamiseen liittyvä elämänvaihe, ei itsetarkoitus. Ne, joilla on sisäsyntyinen palo lisääntyä, eivät pysty käsittämään, että joltain tämä tunne puuttuu.

Siitä seuraa ristiinpuhumista ja asian tarkastelua vain omien motivaattoreiden kautta. Lasten hankkimista "pitkitetään" (ihan kuin kaikki ihmiset kävelisivät ympäriinsä jatkuvasti omaa lasta maanisesti kaihoten), biologiaa ei "ymmärretä" (en tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka ei ymmärrä lisääntymismhadollisuuksien hiipumista iän myötä, mutta lasta ei voi tehdä jos sitä ei halua tehdä, ihan oikeasti!).

Jne.

Mutta mistä johtuu että nimenomaan Suomessa lapsenteon ovat niin matalalla? Täällä tehdään vähemmän lapsia kuin mm muissa Pohjoismaissa.

Maissa joissa perhevapaat on jaettu 50:50 (kuten Ruotsi ja Islanti) lapset ovat onnellisia, naiset töissä ja homma pyörii. Eli jos työnanatajalla olisi yhtä iso riski palkata nainen kuin mies niin naiset saisi enemmän töitä. Ja kun mies oppisi tuntemaan lapsen tarpeet ja persoonan samalla tavalla kuin nainen heti vauvasta niin perhe-elämä olisi myös jatkossa tasaisempaa.

Terveisin mies ja isä, joka ihmettelee että miten monet suomalaisetkin äidit olettaa, että isä on 100 % omistautunut lapselle jota ei oikeastaan edes tunne, rutiineiltaan tai mielenmaisemaltaan ja sitten sitä pitäisi osata rakastaa ja hoitaa kuten äiti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä

Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.

Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?

Vaadit juuri takuita elämälle. Totuus on se ,että tuo selittäminen kertoo huonosta omastatunnosta. Factaa on myös se ,että ihmisillä on olut lapsia jo enen sähköjä ja taloja. Kukaan ei pakota olemaan töissä tai opiskelemaan, lapsi ei myöskään hajoa muutossa aika säälittävää selittämistä-

Iiina Kontula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä

Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.

Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?

Vaadit juuri takuita elämälle. Totuus on se ,että tuo selittäminen kertoo huonosta omastatunnosta. Factaa on myös se ,että ihmisillä on olut lapsia jo enen sähköjä ja taloja. Kukaan ei pakota olemaan töissä tai opiskelemaan, lapsi ei myöskään hajoa muutossa aika säälittävää selittämistä-

Luit väärin. Aloittaja ei halua lasta ja pohtii mistä se johtuu. Sinä luit ja luulet, että aloittaja haluaa lapsen mutta ei uskalla tehdä. Näin asia ei ollut. Luepa uudestaan ajatuksella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuudesta puhuvat ne ihmiset, joilla itsellään on lapsia. Lapsettomien motiiveja todellakin halutaan tyhmentää ja pilkata. Mitään oikeaa syytä ei voi olla ja mitään ei kannata muuttaa.

Kaikki ihmiset eivät haaveile perheestä koko elämäänsä. Se on luonnollinen, kasvamiseen liittyvä elämänvaihe, ei itsetarkoitus. Ne, joilla on sisäsyntyinen palo lisääntyä, eivät pysty käsittämään, että joltain tämä tunne puuttuu.

Siitä seuraa ristiinpuhumista ja asian tarkastelua vain omien motivaattoreiden kautta. Lasten hankkimista "pitkitetään" (ihan kuin kaikki ihmiset kävelisivät ympäriinsä jatkuvasti omaa lasta maanisesti kaihoten), biologiaa ei "ymmärretä" (en tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka ei ymmärrä lisääntymismhadollisuuksien hiipumista iän myötä, mutta lasta ei voi tehdä jos sitä ei halua tehdä, ihan oikeasti!).

Jne.

Mutta mistä johtuu että nimenomaan Suomessa lapsenteon ovat niin matalalla? Täällä tehdään vähemmän lapsia kuin mm muissa Pohjoismaissa.

Ruotsi sekä Norja ovat vauraita maita joissa taloudella menee hyvin ja ihmisillä on tulevaisuuden uskoa. Suomi on kelkasta pudonnut ja taloudella menee heikosti pienistä yksittäisistä valopilkuista huolimatta. Kasvu on tullut rakentamisesta ja sitä pitää yllä vain halpa velkaraha. Suomessa tavallisen kansan elintaso valuu alamäkeä kaikilla mittareilla. Suomi ja Viro lähenevät toisiaa eli Suomen palkkataso putoaa ja elintaso lähestyy Viroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hankkisin todella mielelläni lapsia mutta mies ei ole vielä valmis. Olen 27 ja mies 28. Mies pelaa playstationia ja on väsynyt töistä. Minusta myös siitä pitäisi alkaa Suomessa puhua enemmän että monet naiset haluavat lapsia mutta mies ei, ja kun lasten saantia lykätään miehen toiveen takia, voi lopulta käydä jopa niin että lapsia ei tule ollenkaan jos naisen hedelmällisyys on heikentynyt niin paljon. Minusta nyt alkaisi olla hyvä aika yrittää lasta.

N27

Tämä vastaus nyt ei ole pelkästään sinulle, mutta siis jos naiset eivät uskalla tehdä lapsia epävarman työtilanteen takia, niin miehillä tämä kynnys on varmasti vielä suurempi. Sitä paitsi mies ei useinkaan tarvitse lasta itsensä toteuttamiseen.

Näinkö on että naiset usein tarvitsevat? Lienen salaa mies... 

Iiina Kontula kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien motiiveja halutaan lapsellistaa. Puhutaan vastuuttomuudesta, nuoruuden pitkittymisestä ja bilettämisestä. Perheellinen ehkä luulee, että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia kuin he itse olivat joskus ennen lapsia. Ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy ilman niitä lapsiakin. Perheellinen ei vain enää pysty erottamaan omaa kasvua perheellistymisestä

Ajattelen että jos elämä olisi hyvää ja ennustettavaa niin sitten voisi tehdä lapsen. Koska silloin elämästä tulisi varmaan myös aika arkista ja tylsää. Lapsiperhe-elämä olisi uusi hieno elämänvaihe. Mutta nyt kun pitää samaan aikaan opiskella, tehdä pätkää, kevytyrittäjyyttä ja sitten vielä muuttaa työn perässä niin mä vaan yritän pysyä mukana. Ei puhettakaan että pystyis ees huonekasvia hankkimaan saati lasta. En tunne itseäni vastuuttomaksi tai nuoruuteni pitkittäjäksi. Tunnen itseni stressaantuneeksi ja velvollisuudentunteiseksi.

Että en halua lapsia, koska ei kai kukaan halua itselleen mitään mikä on käytännössä mahdotonta? Jos ois vakityö niin sitten ne lapsihalut vois herätä. En halua lapsia mutta tuntuu että se ei tavallaan ole oma päätös.. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan?

Vaadit juuri takuita elämälle. Totuus on se ,että tuo selittäminen kertoo huonosta omastatunnosta. Factaa on myös se ,että ihmisillä on olut lapsia jo enen sähköjä ja taloja. Kukaan ei pakota olemaan töissä tai opiskelemaan, lapsi ei myöskään hajoa muutossa aika säälittävää selittämistä-

Niiden joilla on vähän pitäisi luopua vähästäänkin että sekin saadaan jakaa kapitalisteille. Minun puolestani Suomi saa upota kaikessa rauhassa. Tulevaisuudessa kun väestön etninen rakenne kokee mullistuksen uudet suomalaiset eivät kenties olekaan yhtä nöyriä.

Monikohan näistä kolmekymppisistä PlayStation räplääjistä ikinä on henkisesti tarpeeksi kypsä isyyteen? Väitänkin että yksi syy syntyvyyden laskuun on nimenomaan miespuolisten henkisen kasvun viivästyminen. Moni tuntuu jäävän jonnekin 14-15 v tasolle jumiin peliohjain kainalossa.

Taantuma on ennemminkin tekosyy, sillä esim. 1960- ja 1970- luvuilla elettiin hyvin vaatimattomissa oloissa nykypäivään verrattuna. Ennemminkin kyse on arvomaailman muutoksesta, eli taloudellinen menestys asetetaan arvoasteikossa lasten saannin edelle.

T. 47 v isä

Vierailija kirjoitti:

Monikohan näistä kolmekymppisistä PlayStation räplääjistä ikinä on henkisesti tarpeeksi kypsä isyyteen? Väitänkin että yksi syy syntyvyyden laskuun on nimenomaan miespuolisten henkisen kasvun viivästyminen. Moni tuntuu jäävän jonnekin 14-15 v tasolle jumiin peliohjain kainalossa.

Taantuma on ennemminkin tekosyy, sillä esim. 1960- ja 1970- luvuilla elettiin hyvin vaatimattomissa oloissa nykypäivään verrattuna. Ennemminkin kyse on arvomaailman muutoksesta, eli taloudellinen menestys asetetaan arvoasteikossa lasten saannin edelle.

T. 47 v isä

Kaikki koulutetut saivat töitä ja tiesivät, että tästä miltei ikuisuuteen kilahtaa ainakin tämän verran kerran kuussa rahaa. Et ymmärrä mitään nykypäivästä näköjään, vaikka luitkin aloituksen ja voinut saada siitä jotain vihiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä niitä oikeita syitä tämän päivän lehdestä:

https://www.talouselama.fi/uutiset/te/da327e88-cbcf-3cbf-a972-0c852f87c…

"Tällä hetkellä 20-29-vuotiaista miehistä melkein 87% on vailla lasta. Tämä on todella korkea luku."

Ja silti luennointi hedelmällisyyden laskusta kohdennetaan aina naisille ja yleinen diskurssi syyllistää kouluttautuneet naiset. Todellisuudessa alle 30-vuotiaan naisen, oli koulutusta tai ei, on hyvin vaikea löytää sellainen kumppani, joka olisi halukas ja valmis (henkisesti, taloudellisesti) perheellistymään. Jos itsekin roikkuu pätkätöissä, on se jo todellinen riski molempien syrjäytyä. Ja lapsi pesuveden mukana.

Olen eri mieltä. Juurihan tuossakin proffa sanoi, että miehet jäävät tahtomattaan lapsettomiksi resurssien puutteen vuoksi. Ja sinäkin osuvasti syyllistät miehiä, vaikka naiset tekevät sinunkin kertomuksessasi päätöksen lapsista.

Naisten asema ei olekaan koko totuus asiasta. Palkat ovat romahtaneet monilla aloilla. Teollisuudessa sekä raksalla 10-12 € tuntipalkat ovat nykyään normi. Lisäksi vuokratyö tekee usein epävarmaksia edes noiden tulojen jatkuvuuden. Köyhillä miehillä on vaikea pariutua ja monelle varmaan tulee mieleen miten selvittäisiin äityisloman tulojen laskusta jos palkkasi on niin pieni että elät itsekin melkein kädestä suuhun. Suomi on kohta todella kuin Viro missä on pieni eliitti ja tavallisen palkansaajan elämä on selvitymistaistelua.

Mä olen ollut huomaavinani tämän palkkojen romahtamisen. Se on tapahtunut viimeisten viiden vuoden aikana, nimittäin kun lähdin vakityöstäni haahuilemaan yliopistoon, olin ylenkatsotulla ja huonosti palkatulla siivousalalla. Nyt olen valmistumassa, ei tietoa uuden alan työpaikasta, ja se vanha duuni, jota olen pitänyt jäissä (joo, julkisella) onkin yhtäkkiä vallan kelpo ansiotasoa, 13 euroa tunti. Sote syö senkin, luulen, mutta ei sillä ole äliä, mulla on jo lapsi kasvatettu ja lainat maksettu.

Miten niin syntyvyys laskee? Naapurini somaliperheellä on 7 lasta ja rouva on taas raskaana. Perheen isällä on 2 perhettä, yhteensä 15 lasta. Kukaan ei käy töissä. Ei suomessa lapset lopu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki koulutetut saivat töitä ja tiesivät, että tästä miltei ikuisuuteen kilahtaa ainakin tämän verran kerran kuussa rahaa. Et ymmärrä mitään nykypäivästä näköjään, vaikka luitkin aloituksen ja voinut saada siitä jotain vihiä.

Ei se ihan noin ole ollut, oman aikuisikäni aikana epävarmuus on ollut koko ajan läsnä. Oman isäni ollessa työikäinen tulevaisuus oli ehkä ennustettavampaa, mutta palkkataso oli hyvin vaatimaton nykypäivään verrattuna.

Tietenkin jos ensiksi pitää olla omakotitalo, auto ym. niin sehän kuvastaa vain sitä arvomaailman muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin syntyvyys laskee? Naapurini somaliperheellä on 7 lasta ja rouva on taas raskaana. Perheen isällä on 2 perhettä, yhteensä 15 lasta. Kukaan ei käy töissä. Ei suomessa lapset lopu.

Siinähän on aikaansaava mies kyseessä! Moni suomalainen mies voisi käydä hänen pakeillaan oppimassa miten homma hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki koulutetut saivat töitä ja tiesivät, että tästä miltei ikuisuuteen kilahtaa ainakin tämän verran kerran kuussa rahaa. Et ymmärrä mitään nykypäivästä näköjään, vaikka luitkin aloituksen ja voinut saada siitä jotain vihiä.

Ei se ihan noin ole ollut, oman aikuisikäni aikana epävarmuus on ollut koko ajan läsnä. Oman isäni ollessa työikäinen tulevaisuus oli ehkä ennustettavampaa, mutta palkkataso oli hyvin vaatimaton nykypäivään verrattuna.

Tietenkin jos ensiksi pitää olla omakotitalo, auto ym. niin sehän kuvastaa vain sitä arvomaailman muutosta.

Huomaatko, että puhut koko ajan palkasta? Ei meillä ole palkkaa. On projektia, pätkää, stipendiä ja taksvärkkiä. Rahat poistuu elämästä koko ajan, ja seuraava lähde on mysteeri. Joka kerta on mahdollista, että sait juuri elämäsi viimeiset ansiotulot.

On varmaan todella ikävää että on pieni palkka juu... Enpä osaa kuvitellakaan miltä tuntuu, että tietäisi saavansa edes 2 vuotta palkkaa. Onko sellaista enää?

päätin itse jo kauan sitten että en aio koskaan perustaa perhettä, en ikinä tähän maahan. se on parempi asua yksin ja tehdä mitä huvittaa, eikä ole nainen nalkuttamassa ja määräilemässä.

perheen perustaminen ei ole persaukisten hommaa. se että nykyisellä palkalla ei edes kunnolla elä, siihen vielä kakaroita. suomessa on kaikki niin helvetin kallista.

M36

No varmaan jollain 20%:lla vanhemmista on oikeasti asiat omien standardien mukaan sillä tasolla, että voisin olla heidän asemassaan. Näen työkseni vakavasti ongelmaisia lapsia ja heidän vanhempiaan. Aika usein mietin, että miten nuo ihmiset ovat voineet hankkia lapsia, kun itselle ei olisi koskaan tullut tuollaisessa tilanteessa mieleenkään (esim. omat mielenterveysongelmat, työttömyys, vaikeat elämäntilanteet ym.) Mutta kyllä vanhemmuudenkin ja siihen riittävät resurssit voi nähdä niin monella tavalla. Ihmiset usein kuvittelevat, että heillä on jotain erityistä annettavaa lapselle, vaikka moni ei pysty tarjoamaan edes sitä riittävää.