hei mieheni ex!

Mitäs vamppasit miehen, jonka ero ei selvästikään ollut vielä selvä sinun tultuasi kuvioon. Kärsi!

Vierailija kirjoitti:

Mitäs vamppasit miehen, jonka ero ei selvästikään ollut vielä selvä sinun tultuasi kuvioon. Kärsi!

Näin se vain menee. Kärsi. Ero teille tulee.

Sille miehelle tulee kolmas... Ja neljäs..

Mielestäni aloittajalla ei ole mitään oikeutta moittia eksää. Hän on varsin hyvin tiennyt millaiseen suhteeseen sitoutuu. Eiköhän se mies silloinkin maksanut lainaa ja teki lumityöt. Ihan oma moka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIKSI mies vielä maksaa lainalyhennyksiä talosta missä hän ei itse asu? Siinä toivossa että pääsis sinne vielä asumaan, vai? Kenen kanssa? Aika tossu mieheksi, ei voi muuta sanoa.

Varmistaa, että lapsilla on katto pään päällä. 

Kerrostalon vuokrakämpässäkö ei ole kattoa pään päällä? Miksei ota omaan kotiisa jos on huolissaan? Entä talon omistussuhde sitten?

Mies haluaa lasten asuvan omakotitalossa. Ja mitä se aloittajalle kuuluu mitä mies omilla rahoillaan tekee.

Voi voi. Kannattaako aloittaa suhde tyypin kanssa, jonka ero on vielä kesken?

Vierailija kirjoitti:

MIKSI mies vielä maksaa lainalyhennyksiä talosta missä hän ei itse asu? Siinä toivossa että pääsis sinne vielä asumaan, vai? Kenen kanssa? Aika tossu mieheksi, ei voi muuta sanoa.

Ehkä siksi että on sopinut pankin kanssa aikoinaan lainan takaisinmaksusta. Ero ei tarkoita sitä että pankista pääsisi eroon.

Mies voi vaatia exältään asumiskorvausta siltä ajalta jolla ex asuu talossa eikä mies voi kyseistä omaisuuttaan siis itse eron vuoksi käyttää. Ellei mies tee tätä, se näyttää jo paljon pahemmalta kuin satunnainen auton lainailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ex mieheni nykyinen, voisitko olla puuttumatta mun ja eksäni välisiin aisioihin,auton lainaamisiin,tai lastenhoitovuoroihin kun jos toinen vanhempi on sairauden vuoksi kyvytön hoitamaan oamlla vuorollaan niin sen toisen niikö pitää paikkaa siinä kohtaa vai pitäiskö jättää lapset heitteille vai etkö tajunnu tätä ko otit miehen jolla lapsia ennestään.Koita hommaa itses vaikka raskaaksi jos saisit sitten enemmän huomiota ja mitä tulee muuhun apuun niin katsos kun on niitä yhteisiä muksuja niin sitä on valmis jo sen takia jeesaamaan toista, mielummin hyvät välitä ko huonot.Sun jutustas paistaa mustasukkaisuus,älä pelkää kyl me ollaan ihan erottu eikä palata yhteen kohan hoidetaan vaan sisvistyneesti asioita,sä toki tykkäisit jos riideltäis ja oltais huonoissa väleissä niin voisit mammapalstalla valittaa kuinka kauhee miehen eksä on.Kasva aikuiseks

Kyllä meillä se vastu lapsista on sillä lähillä. Eli jos lähille tulee flunssa, niin hän ne lapset hoitaa, koska hänelle siitä maksetaan. HETI kun äiti suostuu siihen että lapset ovat 50/50 vanhemmillaan, ja elatusmaksut joko poistetaan kokonaan, tai ne siirtyvät isälle, ja lapsilisät toki myös, niin me alamme hoitaa niitä muksuja lähin roolissa. Silloin ei tarvitse äitin miettiä enää että kuka hoitaa kun hänellä on 36.9 astetta "kuumetta" kahta jo hyvinkin kouluikäistä lasta, vaan hän saa tehdä niin kuin mielii, ja olla muksujensa kanssa joka toinen viikonloppu, niin kuin isä nyt on. MIKSI tämä ei käy? Ja kun se ei kerran käy, niin MIKSI pitää sitten itkeä, kun vaihtoehtoa on äidille tarjottu. Lapset muuttaisivat mielellään meille, mutta äiti ei päästä. Hienoa.

Lapsista viis, pääasia ettei se lähi vaan hyödy senttiäkään niistä miehen maksamista "ruhtinaallista" elareista. Maksaahan se jopa 150€ lapsen kuluja kuukaudessa. 

Luulis että mies joka haluaa lapsensa asumaan luokseen olis aivan helvetin tyytyväinen jos exä ne lapset antais hälle muutenkin kuin tapaamisviikonloppuna. Mutta ei, tämä RAKASTAVA isä vaan laskee senttejä ja ilmoittaa ettei ota lapsia kuin sovittuina viikonloppuina. Hienoa!

Rakastavan äidin luulisi olevan heleevetin tyytyväinen että saa ne lapset isän luokse asumaan kun itse ei niiden kanssa jaksa olla, mutta eeei, senttejä vain laskee, tämä RAKASTAVA äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä LASTA varten, senkin itsekäs haahka. Piha aurataan lasta varten ja autoa lainataan että lasta saa vietyä harrastuksiin ym. Varsinkin jos syyllisyys painaa, kun jätti sinun vuoksesi perheensä. Se kaikki on täysin miehen päätettävissä, eikä sinulla ole siinä sanomista sille exälle mitään, vaan puhu miehellesi. Sinua taitaa vaan suututtaa että miehellä( sinun miehelläsi ja hänen exällään) on vielä yhteinen elämä lapsen kautta, johon sinä et kuulu ja mies tottelee exää eikä sinua.

Noin vammainen varmasti saa kunnalta jotain avustusseteleitä.

Lapset asumaan nyt äkkiä isälleen, niin ei tarvitse hypätä eksän luona lumitöissä, vaan lapsille riittää että isä kolaa yhden pihan.

 

Tässä sukupuolen mukaan jaetussa mallissa ex-vaimo käy varmaan kokkaamassa ja pesemässä pyykkiä LAPSILLE miehen lähipäivinä/viikkoina. :D 

Tämä olisikin hauska :D

Tuskinpa toteutuu niin päin että ex-vaimo tekee miehen, koh, tai siis LASTEN etteen yhtään mitään isän luona ;)

Vamppasit mieheni ja asut hänen kanssa. Meillä on kuitenkin yhteiset pienet lapset ja minähän ne hoidan suureksi osaksi yksin. Miehen kanssa ollaan kuitenkin ihan hyviä kavereita kun ollaan tunnettu toistakymmentä vuotta ja viestitellään paljon lasten asioista. Melkein joka päivä. Sinä et pidä tästä etkä lapsista se on tullut selväksi. Voisitko kuitenkin olla kiusaamatta heitä kun he ovat isällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä LASTA varten, senkin itsekäs haahka. Piha aurataan lasta varten ja autoa lainataan että lasta saa vietyä harrastuksiin ym. Varsinkin jos syyllisyys painaa, kun jätti sinun vuoksesi perheensä. Se kaikki on täysin miehen päätettävissä, eikä sinulla ole siinä sanomista sille exälle mitään, vaan puhu miehellesi. Sinua taitaa vaan suututtaa että miehellä( sinun miehelläsi ja hänen exällään) on vielä yhteinen elämä lapsen kautta, johon sinä et kuulu ja mies tottelee exää eikä sinua.

Noin vammainen varmasti saa kunnalta jotain avustusseteleitä.

Lapset asumaan nyt äkkiä isälleen, niin ei tarvitse hypätä eksän luona lumitöissä, vaan lapsille riittää että isä kolaa yhden pihan.

 

Tässä sukupuolen mukaan jaetussa mallissa ex-vaimo käy varmaan kokkaamassa ja pesemässä pyykkiä LAPSILLE miehen lähipäivinä/viikkoina. :D 

Tämä olisikin hauska :D

Tuskinpa toteutuu niin päin että ex-vaimo tekee miehen, koh, tai siis LASTEN etteen yhtään mitään isän luona ;)

Mä tunsin ennen yhden naisen, joka kävi siivoamassa exänsä luona. Oltiin naisporukalla kuntosalin pukkarissa ja ooteltiin tätä kun oli myöhässä.... tuli sit ja sanoi, että "Sori kesti vähän, olin siivoomassa XXX:n luona". Oltiin kaikki ihan että WHATTTTT? :D 

Säälittävää, voi voi, ota suklaata ja tyydy asemaasi. Ensimmäinen puoliso on kuitenkin numero 1. Tyydy osaasi tai lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vamppasit mieheni ja asut hänen kanssa. Meillä on kuitenkin yhteiset pienet lapset ja minähän ne hoidan suureksi osaksi yksin. Miehen kanssa ollaan kuitenkin ihan hyviä kavereita kun ollaan tunnettu toistakymmentä vuotta ja viestitellään paljon lasten asioista. Melkein joka päivä. Sinä et pidä tästä etkä lapsista se on tullut selväksi. Voisitko kuitenkin olla kiusaamatta heitä kun he ovat isällä.

Viaton miesparka, kauhean naisen käsiin joutui... onneksi hänellä on tuollainen hyvä kaveri kuitenkin olemassa. :)

Puuh. Onneksi ei ollut exiä. T leski

No ei todellakaan ole ex-vaimo ainakaan minulle numero 1, vaan rakas avovaimoni jonka kanssa olen ollut yhdessä kolmisen vuotta. Ex tosin taitaa kuvitella edelleen olevansa ykkönen, vaikka minulla ei ole koskaan ollut kuin yksi rakas kerrallaan, joten ei ole olemassa kuin sija 1. Ex-vaimoni ei enää halunnut kanssani parisuhdetta, ja se oli minulle aikoinaan kova pala. Elättelin turhaan toiveita että ehkä palaamme vielä yhteen, vaikka exällä oli uusi mieskin katsottuna jo ennen virallista avioeroa. Ex-vaimo pitäisi minua silti mielellään hanttipoikana, joka lainailee autot, kuskaa hänenkin hoitovuorollaan lapset. Tämä oli minulle jostain syystä pitkän aikaa fine, kun elelin yksikseni pienessä vuokraluukussa johon koitin mahduttaa lapset vuoroviikonlopuin. En edes huomannut toiminnassani olevan mitään kummallista, kunnes tapasin nykyisen naisystäväni. En ollut tajunnut että exä soittelee päivittäin ollakseen vailla jotakin palvelusta, ennen kuin nykyiseni kysyi että miten exällä voi olla noin paljon asiaa, eikö hänellä ole omaa elämää ollenkaan.

Olen saanut avovaimoni kanssa uuden alun elämääni, ja sellaisen rakkauden ja luottamuksen, mitä en ole ennen koskaan kokenut. Hän on aina tukena ja rinnalla, rakastaa minua, ja lapsiani täydestä sydämestä. Toki jouduimme exäni kanssa "riitelemään" tietyt asiat ns. myöhässä, kun eron aikaan ja sen jälkeen en kyennyt käsittelemään oikein mitään kun olin niin lukossa eron takia, ja siksi että sormia napsauttamalla minun lasteni kanssa asuikin yhtäkkiä toinen mies, mutta minulle jäi silti rahanantaminen ja lumityöt, ja harrastuksiin kuskaaminen. Iltaisin itkin ikävää lapsiani kohtaan, ja join liikaa, kun yritin jotenkin selvitä. Minua oli helppo vetää suuntaan ja toiseen, pelkäsin että en näe lapsia, ja minulta viedään se vähäinenkin mitä jäi, ellen tee juuri niin kuin exä pyytää, silloin kun hän haluaa.

Ex-vaimoni ei ole koskaan nähnyt sitä mitä koko parin vuoden jakso minulle teki. Hänelle on tuntunut olevan tärkeintä se että hän saisi määritellä vielä nykyäänkin minun lomani, vapaa-ajan tekemiseni, ja hän on yrittänyt saada minua vaihtamaan työpaikkaa, koska hänen etukäteen suunnittelemat lastenhoitokuviot eivät mene yksiin työni kanssa. Silti hän jaksaa muistuttaa koko ajan miten vaikeaksi minä teen hänen elämänsä, kun en suostu enää kaikkeen mitä hän pyytää. Olen hänelle vain lastenhoitoreserviä, en isä, ja lasten toinen vanhempi.

Avovaimoni on ollut ihana ja ymmärtäväinen tilannetta kohtaan. En voi ymmärtää sitä viisautta mitä hänessä asuu, ja olen ikuisesti kiitollinen kaikille mahdollisille korkeammille voimille, että olen hänet rinnalleni löytänyt. En pysty käsittämään miten hän voikin katsoa asiat aina monelta eri kantilta, ja ymmärtää miksi joku tekee tai sano niin, ja miten hän kykenee olemaan lähtemättä mihinkään provokaatioon mukaan. Hänen vuokseen on minulla jäänyt monet riidat riitelemättä myös exäni kanssa. Yhdessä olemme rakentaneet uuden elämän, johon ei todellakaan ex-vaimo kuulu, eikä tule koskaan kuulumaan, ainoastaan minä, vaimoni, sekä lapset silloin kun meidän luona ovat. Vaimoni lapsi on jo aikuinen. Exän kanssa olisi kiva olla paremmissa väleissä, mutta hän on tehnyt asian täysin mahdottomaksi. Elämme siis omaa elämäämme, yrittäen olla välittämättä ex-vaimoni mistään pyrkimyksistä.

M36

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole ex-vaimo ainakaan minulle numero 1, vaan rakas avovaimoni jonka kanssa olen ollut yhdessä kolmisen vuotta. Ex tosin taitaa kuvitella edelleen olevansa ykkönen, vaikka minulla ei ole koskaan ollut kuin yksi rakas kerrallaan, joten ei ole olemassa kuin sija 1. Ex-vaimoni ei enää halunnut kanssani parisuhdetta, ja se oli minulle aikoinaan kova pala. Elättelin turhaan toiveita että ehkä palaamme vielä yhteen, vaikka exällä oli uusi mieskin katsottuna jo ennen virallista avioeroa. Ex-vaimo pitäisi minua silti mielellään hanttipoikana, joka lainailee autot, kuskaa hänenkin hoitovuorollaan lapset. Tämä oli minulle jostain syystä pitkän aikaa fine, kun elelin yksikseni pienessä vuokraluukussa johon koitin mahduttaa lapset vuoroviikonlopuin. En edes huomannut toiminnassani olevan mitään kummallista, kunnes tapasin nykyisen naisystäväni. En ollut tajunnut että exä soittelee päivittäin ollakseen vailla jotakin palvelusta, ennen kuin nykyiseni kysyi että miten exällä voi olla noin paljon asiaa, eikö hänellä ole omaa elämää ollenkaan.

Olen saanut avovaimoni kanssa uuden alun elämääni, ja sellaisen rakkauden ja luottamuksen, mitä en ole ennen koskaan kokenut. Hän on aina tukena ja rinnalla, rakastaa minua, ja lapsiani täydestä sydämestä. Toki jouduimme exäni kanssa "riitelemään" tietyt asiat ns. myöhässä, kun eron aikaan ja sen jälkeen en kyennyt käsittelemään oikein mitään kun olin niin lukossa eron takia, ja siksi että sormia napsauttamalla minun lasteni kanssa asuikin yhtäkkiä toinen mies, mutta minulle jäi silti rahanantaminen ja lumityöt, ja harrastuksiin kuskaaminen. Iltaisin itkin ikävää lapsiani kohtaan, ja join liikaa, kun yritin jotenkin selvitä. Minua oli helppo vetää suuntaan ja toiseen, pelkäsin että en näe lapsia, ja minulta viedään se vähäinenkin mitä jäi, ellen tee juuri niin kuin exä pyytää, silloin kun hän haluaa.

Ex-vaimoni ei ole koskaan nähnyt sitä mitä koko parin vuoden jakso minulle teki. Hänelle on tuntunut olevan tärkeintä se että hän saisi määritellä vielä nykyäänkin minun lomani, vapaa-ajan tekemiseni, ja hän on yrittänyt saada minua vaihtamaan työpaikkaa, koska hänen etukäteen suunnittelemat lastenhoitokuviot eivät mene yksiin työni kanssa. Silti hän jaksaa muistuttaa koko ajan miten vaikeaksi minä teen hänen elämänsä, kun en suostu enää kaikkeen mitä hän pyytää. Olen hänelle vain lastenhoitoreserviä, en isä, ja lasten toinen vanhempi.

Avovaimoni on ollut ihana ja ymmärtäväinen tilannetta kohtaan. En voi ymmärtää sitä viisautta mitä hänessä asuu, ja olen ikuisesti kiitollinen kaikille mahdollisille korkeammille voimille, että olen hänet rinnalleni löytänyt. En pysty käsittämään miten hän voikin katsoa asiat aina monelta eri kantilta, ja ymmärtää miksi joku tekee tai sano niin, ja miten hän kykenee olemaan lähtemättä mihinkään provokaatioon mukaan. Hänen vuokseen on minulla jäänyt monet riidat riitelemättä myös exäni kanssa. Yhdessä olemme rakentaneet uuden elämän, johon ei todellakaan ex-vaimo kuulu, eikä tule koskaan kuulumaan, ainoastaan minä, vaimoni, sekä lapset silloin kun meidän luona ovat. Vaimoni lapsi on jo aikuinen. Exän kanssa olisi kiva olla paremmissa väleissä, mutta hän on tehnyt asian täysin mahdottomaksi. Elämme siis omaa elämäämme, yrittäen olla välittämättä ex-vaimoni mistään pyrkimyksistä.

M36

Itselläni melkein sama homma. Uutta puolisoa ei tosin ole, mutta olen nyt onnistunut riuhtaisemaan henkisen eron lopullisesti. En ymmärrä miten naiset kuvittelevat eroamalla ja roikottamalla eksää juoksupoikana pystyvänsä samalla syömään ja säästämään kakun.

Moi

Mieheni oli kyvytön keskustelemaan suhteemme ongelmista ja erityisesti sekduasliongelmistaan, eihän mikään parisuhde pysy onnellisena pitkään jos ei pysty puhumaan asioista. Että onnee vaan teille,kyllähän hän oli onnellinen kanssani myös, mutta kun se parisuhteen kemiallinen alkuhuuma kestää 1-2vuotta , niin sitte sen jälkeen viimeistään pitäisi pystyä järjellä tekee päätöksiä joilla tukee parisuhteensa onnellisuutta. Mies ei siihe kyennyt ja tuskin kykenee seuraavassakasn suhteessaan. Sitä odotellessa 😉

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ystävällisesti aurata itse lumet talosi edestä, johon itse vaadit jäädä asumaan eronne jälkeen. Se olisi kohtuullista ottaen huomioon, että mieheni vielä maksaa lainanlyhennykset talosta. Voisitko myös hommata itsellesi paremman auton, ettei tarvitsisi lainata mieheni autoa matkojasi varten. Voisitko myös pitää kiinni sovituista lapsen tapaamisajoista, etkä peru tai muuttele niitä milloin minkäkin syyn vuoksi. Jos sinulla on hoitovuorollasi migreeni, kärsi se, äläkä hälyytä miestäni apuun joka kerta. Hyväksy se, että minun miehelläni ja sinun exälläsi on nyt uusi elämä ja hän on vihdoin onnellinen. Ps. Opettele myös tekemään ruokaa,äläkä pilaannuta elintarvikkeita jääkaappiin!

Mies 36 , oletko huomannut sen että myös mies on vastuussa parisuhteesta ja sen vuorovaikutuksesta, exäsi ei yksin sitä voinut sössiä. Katse peiliin millä tavalla sinä tuit exääsi yhsessä ollessanne? Entä nyt, kantaako nyxä kaiken vastuun parisuhdeonnesta? Entä sitten jos tulee päivä että hän uupuu ja tulee sen seurauksena olemaan kyjenemätön kannattelee suhdettanne, sittenkö sinä siirryt taas seuraavaan ?

Sille, joka kertoi olevansa exän kanssa hyvä ystävä edelleen, vaikka toinen nainen vamppasi hänen miehensä ja mies nyt asuu tämän naisen kanssa.

Ensiksikin ei ole varmaa vamppasiko vai menikö mies ihan vapaaehtoisesti hänen luokseen asumaan.

Ja kuinka laaja onkaan sydämesi, että tämän jälkeen ja miksi vielä olet noin ystävällinen miehelle?

Haluatko tehdä kiusaa uudelle naiselle ja yrittää pitää miehen itselläsi tällä ystävällisyydella ja yhteydenpidolla? Ja samalla koko ajan tiedät miehen asioista ja pidät porttia auki miehelle?

Vai oletko ihan vilpittömästi *ystävä*?

En oikein usko.

Vierailija kirjoitti:

Mies 36 , oletko huomannut sen että myös mies on vastuussa parisuhteesta ja sen vuorovaikutuksesta, exäsi ei yksin sitä voinut sössiä. Katse peiliin millä tavalla sinä tuit exääsi yhsessä ollessanne? Entä nyt, kantaako nyxä kaiken vastuun parisuhdeonnesta? Entä sitten jos tulee päivä että hän uupuu ja tulee sen seurauksena olemaan kyjenemätön kannattelee suhdettanne, sittenkö sinä siirryt taas seuraavaan ?

Ei minulla avioliitosta ole mitään muuta sanottavaa näin jälkikäteen kuin se, että olin liian nuori ja tein asioita koska "niin täytyi tehdä".  Jälkikäteen huomasin sen miten väärät olimme toisillemme. Eron exä hoiti huonosti sotkemalla siihen kolmannen osapuolen enen kuin minä edes tiesin että olemme eroamassa. Ei meissä kummassakaan varmaan varsinaista vikaa ole, koska molemmilla on uudet parisuhteet kestäneet jo monta vuotta, heidän asioistaan en tiedä, mutta itse ainakin olen onnellinen nyt sillä tavalla kuin en koskaan edes tiennyt olevan mahdollista. Kaipa exäkin on miehensä kanssa onnellinen, ainakin ovat yhdessä edelleen.

Minä en myöskään ole mitenkään siirtynyt seuraavaan, sen siirron teki ex-vaimoni. Minä tapasin nykyiseni vasta myöhemmin. En myöskään kirjoittanut viestiäni kertoakseni miten itse olen tehnyt asioita hyvin, vaan halusin nimen omaan nostaa nykyisen puolisoni esiin, sillä hän se osaa luovia sellaisissakin tilanteissa joissa minulla kärähtäisi.

Ja sinulle joka olet melkein samassa tilanteessa, tsemppiä!

M36

Ihmettelenpä, että exän kanssa on vielä näin paljon yhteistä.