Muistatteko vielä, kun lapsenne syntyivät?

Kun odotettu lapsi syntyi, muistan ajatelleeni jotain siihen suuntaan, että "voihan vittu, pitikö tääki nyt tehä, tosta ei pääse hetkeen eroon". En tiedä mistä tuo ajatus tuli. Synnytys oli kyllä melko nopea ja en ehtinyt siihen kunnolla mukaan tai asennoitumaan, että lapsi tulee nyt. Muutenkin meni joitakin päiviä, että kunnolla lämpenin lapseen. Tulee vähän syyllinen/harmistunut olo lukea noita tarinoita missä ollaan ihan euforiassa ja kaikki on ihanaa ja rakkautta tulvillaan heti ensi hetkistä, mutta toisaalta tunnen itseni ja se oli vaan se ensipaniikki ennen ku oon ehtiny makustella asiaa. 

up

En vielä mutta muistan hämärästi -99 syntyneen serkkuni vauvana sitterissä kun kerran kävin niiden luona.:-) T:M24

Olin molemmilla kerroilla (pojat 10&13) istumassa 5 pennissä kun anoppi soitteli sairaalasta. Eli ihan kohtuu selvästi on mielessä.

Muistan. Esikoinen syntyi 23,5 vuotta sitten. Olin flunssassa synnytyksen aikana ja se kävi keuhkoihin, olin tosi huonossa hapessa synnytyksen jälkeen, keuhkot oli kipeet, huimasi kun yritti istua, ja toki alapää oli kipeä ja jälkisupistukset otti kipeää.

Lapsi oli hämmentävä, todella paljon isänsä näköinen, en ollut osannut kuvitella miltä lapsi näyttää, enkä ollut tiennyt tarpeeksi synnytyksestä kun lapsi syntyi 3 viikkoa etuajassa, en ehtinyt synnytysvalmennukseen, enkä kirjallisuutta uskaltanut etukäteen lukea ettei iske pelko ja paniikki.

Siitä hetkestä kun lapsi oli syntynyt tunsin vastuun painon laskeutuvan harteilleni, minä olin tehnyt ihan oikean ihmisen, ihan itse, ja minä olen nyt siitä vastuussa, tästä lähtien hän on elämäni tärkein asia. Tunne oli yllättävänkin voimakas, olihan se kaikin puolin outo tilanne.

Kolmantena päivänä lapsen syntymän jälkeen aamulla tultiin herättämään että jotain kauheaa on tapahtunut, kaikki äidit ja henkilökunta kokoontui ruokailutilaan katsomaan telkkaria, tuli kauhean kylmä tunne... Estonia oli uponnut ja vienyt paljon ihmisiä mukanaan kylmään hautaan.

Toinen kämppäkavereistani oli erityisen järkyttynyt, hän oli nelikymppinen nainen joka sai esikoisensa sektiolla. Tämä nainen oli ollut laivoilla töissä ja hän sanoi että hän tunsi ihmisiä jotka oli juuri silloin Estonialla töissä, en tiedä kuinka läheisiä ystäviä mutta kuitenkin kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien kolmen kohdalla aika pysähtyi useammaksi päiväksi. Ei ollut tulevaa eikä mennyttä vaan elin vain sitä hetkeä. Vauvan sylittelyä, tuoksuttelua, imetystä, ei väsymyksen tunnetta vaan täynnä energiaa.

Miten vauvaa tuoksutellaan? Tarkoittaako se sitä, että vauvaan laitetaan jotakin tuoksua vai levitetäänkö vauvan tuoksua ympäriinsä?

Juu, en tiedä.

Kai hän tarkoittaa haistelua.

Minä olen unohtanut. Olin väsymyksestä, kivusta, lääkityksestä ja kuumeesta niin kuutamolla, ettei ole pienintäkään mielikuvaa lapseni syntymästä. Takana erittäin pitkä ja rankka synnytys.