Uhkailtiin lasulla, kun nappasin huutavan lapsen kantoon kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, älkää oikeasti menkö ruokakauppaan väsyneen ja nälkäisen 4-vuotiaan kanssa. Niin ei tule alunperinkään mitään tilannetta, joka pitää ratkaista.

Näitä näkee koko ajan. Väsynyttä lasta raahataan paikkoihin, joissa se ei jaksa käyttäytyä. Ensin menee hermot 4-vuotiaalta ja sitten menee hermot äidiltä.

Meidän 4-vuotias ei ole koskaan saanut mitään raivaria missään kaupassa. Sori, että jouduin sanomaan. Eikä johdu siitä, että se on pieni enkeli, ei ole. Eikä johdu siitä, että minä olisin superäiti, koska en ole. Nimenomaan siksi, että tunnen lapseni, osaan välttää tilanteita, joissa se alkaisi tarpeettomasti alkaa kiukutella.

Siksi hoidan kaupat ilman lasta ja jos joskus mennään yhdessä niin pidän huolen, että se on syönyt, nukkunut ja että meillä on kaupassa riittävästi aikaa.

Hyvä sulle. Muistathan myös että meitä on erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.

Itse viel sen väsyneen ja nälkäsen lapsen sinne kauppaan jos siltä tuntuu ja erilaisista syistä. Ihan hyvin hän on oppinut sietämään välillä sitä nälkää ja väsymystäkin kun hänelle on opetettu ihan normaalia elämää.

Siskoni vie sen väsyneen ja nälkäisen lapsen sinne kauppaan koska on pakko. Hänellä ei ole lapsenvahtia kotona ja lapsen isää ei kiinnosta isänä olo.

Saahan sen väsyneen ja nälkäisen lapsen viedä ruokakauppaan. Vie vaikka kirkkoon. Mutta sitten kestät sen, että se saa raivarin.

Toisessa ketjussa mietittiin miksi lasten annetaan häiriökäyttäytyä ja tässä ketjussa selviää juuri se syy. Kun aikuinen toimii, niin kuin tilanteessa kuuluu, uhkaillaan lasulla ja haukutaan huonoksi vanhemmaksi. Jestas.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän johtuu, että jotkut lapset saavat raivareita noin vain (siis etteivät ole väsyneitä tai nälkäisiä) ja jotkut eivät koskaan? Minulla on kolme jo isoa lasta, ja eivät ole koskaan saaneet kunnon raivaria, pieni kiukuttelu on isointa mitä on ollut. Itse olen tulkinnut niin, että ovat ollet vieraskoreita eli eivät ole kehdanneet muiden nähden kiukutella, koska siis olivat viersakoreita aina kylässä ym. Samanlainen olen ollut siskoni kanssa, meidät on aika tiukasti kasvatettu ja ehkä olen samanlaista viestiä antanut omillenikin, eli että muiden edessä ei näytetä negatiivisia tunteita, kotona sit vasta. Onko sekään taas tervettä? Näitä joutuu kasvattaja aina pohtimaan.

Ihan samasta syystä kuin aikuisetkin saavat raivareita. Se on minusta vielä ihmeellisempää, miksi AIKUINEN saa raivarin? Naisilla varsinkin yleistä nalkuttaa ja kilahdella. Ne päivät, kiukuttaa jne.

Vierailija kirjoitti:

No mutta että mitä! Sinunhan olisi nykyoppien mukaan pitänyt SANOITTAA lapselle ko. mielentila. Eli olisit sanonut vaan "noniin Erkkiina-Petteriina, nyt sinulla on raivokohtaus eli olet vihainen" ja sitten hymyillä ja antaa lapselle VAPAUS riehua sielunsa kyllyydestä :) Sitten kun olisit sanoittanut lapselle raivarinsa sinun olisi pitänyt vielä sanoa, että hienoa että näytät tunteet ja palkinnoksi ostanut karkkipussin!

Sitten sinulle kasvaa oma pieni erityislapsi. Mahdollisesti myös erityisherkkä.

Minä kyllä sanottaisin tunteet, kysyisin rauhassa mikä on ongelmana, ja ilmoittaisin tiukasti että kaupassa ei saa huutaa ja mikäli on pakko huutaa on minun pakko viedä hänet ulos. Sitten kantaisin rauhassa ulos sopivaan paikkaan ja levittäisin huutomakaronin maahan kiukuttelemaan. Sanoisin että olen tässä vieressä sitten kun haluat jutella/syliin tms. Kun rauhoittuu niin tiukka selvittely tapahtuneesta sekä sopivasta käytöksestä.

Eli periaatteessa niin kuin kuvailit :) Paitsi että kuvailemaasi kasvatusideologiaan ei kuulu lahjominen, eikä meillä ainakaan karkinsyönti.

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa mietittiin miksi lasten annetaan häiriökäyttäytyä ja tässä ketjussa selviää juuri se syy. Kun aikuinen toimii, niin kuin tilanteessa kuuluu, uhkaillaan lasulla ja haukutaan huonoksi vanhemmaksi. Jestas.

:D Ei tuo ole häiriökäyttäytymistä vaan täysin normaalia ja ikään kuuluvaa. Jos aikuinen ei tuollaista rauhallisena kestä niin se on epänormaalia.

Vierailija kirjoitti:

Itse raahaan lapsen vaikka korvista autoon jos alkaa keppuroimaan kaupassa 😁

Samaan tyyliin kuin ala-asteen opettajani luokasta jos ei sana tehonnut. Nykyään olisi linnassa vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa mietittiin miksi lasten annetaan häiriökäyttäytyä ja tässä ketjussa selviää juuri se syy. Kun aikuinen toimii, niin kuin tilanteessa kuuluu, uhkaillaan lasulla ja haukutaan huonoksi vanhemmaksi. Jestas.

:D Ei tuo ole häiriökäyttäytymistä vaan täysin normaalia ja ikään kuuluvaa. Jos aikuinen ei tuollaista rauhallisena kestä niin se on epänormaalia.

Ei ole normaalia, että vanhempi antaa lapsen huutaa ja kiukutella kaupassa niin kauan kuin tämä haluaa. Pahimmillaan ostaa vielä sitä karkkia palkinnoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän johtuu, että jotkut lapset saavat raivareita noin vain (siis etteivät ole väsyneitä tai nälkäisiä) ja jotkut eivät koskaan? Minulla on kolme jo isoa lasta, ja eivät ole koskaan saaneet kunnon raivaria, pieni kiukuttelu on isointa mitä on ollut. Itse olen tulkinnut niin, että ovat ollet vieraskoreita eli eivät ole kehdanneet muiden nähden kiukutella, koska siis olivat viersakoreita aina kylässä ym. Samanlainen olen ollut siskoni kanssa, meidät on aika tiukasti kasvatettu ja ehkä olen samanlaista viestiä antanut omillenikin, eli että muiden edessä ei näytetä negatiivisia tunteita, kotona sit vasta. Onko sekään taas tervettä? Näitä joutuu kasvattaja aina pohtimaan.

Tämä on tosiaan välillä outoa. Pidin itseänikin oivana kasvattajana kun kaksi vanhintani käyttäytyivät kuin enkelit joka paikassa. Mutta kolmas onkin sitten tällainen kilahtelija, joka ei aikaa eikä paikkaa katso kun joku asia harmittaa, niin sitten sen tietää koko maailma. Ystävälläni on taas toisinpäin, ensimmäinen oli sellainen pikkuriiviö että oksat pois, mutta kaksi seuraavaa kuin eri planeetalta. Eikä mitään ADHD juttuja tms. vaan selkeästi luonteet erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

No mutta että mitä! Sinunhan olisi nykyoppien mukaan pitänyt SANOITTAA lapselle ko. mielentila. Eli olisit sanonut vaan "noniin Erkkiina-Petteriina, nyt sinulla on raivokohtaus eli olet vihainen" ja sitten hymyillä ja antaa lapselle VAPAUS riehua sielunsa kyllyydestä :) Sitten kun olisit sanoittanut lapselle raivarinsa sinun olisi pitänyt vielä sanoa, että hienoa että näytät tunteet ja palkinnoksi ostanut karkkipussin!

Sitten sinulle kasvaa oma pieni erityislapsi. Mahdollisesti myös erityisherkkä.

Hei älä viitti. Erityislasta tai erityisherkkää lasta ei saada kasvattamalla. Kyse on neurologiasta. Ei ihan oikeasti jaksaisi aina oikaista näitä.

Kyllä täälläkin on taas semmosia pyhimyksiä selostamassa että hatut päästä hyvät ihmiset. Voin kertoa että minulla ainakin on töistä jo sen verran kiire tarhalle että ei siinä välissä ehdi mitään ostoksia tekemään. Ja siellä kaupassa on joskus lapsi alkanut vaatimaan lelua tai karkkia tai mitä ne nyt päähänsä saavatkaan. Siinä tilanteessa on vaan pitänyt aina sanoa ei ja että asiasta ei neuvotella. Suuttuu jos suuttuu. 

Ja tekin jotka noista sananmuodoistakin täällä vingutte niin menkää itseenne. Jos nostaa lapsen reippaasti ylös niin se nyt ei ole mitään pahoinpitelyä. 

Mies, 38v

Voi luojan kiitos olen jo lapseni tehnyt ja aikuisiksi saanut. En kyllä selviäisi tässä nykyajan -kukkahattu nipo nipo maalaisjärki hukassa -maailmassa ollenkaan.

En kyllä karehdi nykyajan vanhempia.

Omat lapseni ovat" selvinneet hengissä"

oman aikansa kasvatuksesta ja ovat ihania

nuoria aikuisia ja osa jo itsekin vanhempia.

Kolme lasta olen kasvattanut, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut kaapata kainaloon kesken kauppareissun. Vähän ihmetyttää, kun niin moni täälläkin sanoo, että tuttua puuhaa on. Aina on riittänyt lapsen tasolle laskeutuminen, tiukka katse ja selkeä viesti. Tän jälkeen huomio muihin asioihin.

Olen kyllä huomannut, että jotkut vanhemmat huutelevat niitä epämääräsiä ohjeita lapsilleen yläilmoista (nyt riittä, ole kunnolla, älä riehu) kiinnittämättä lapsiin sen enempää huomiota. Ja lopulta se kuppi sitten keikahtaa nurin ja riuskan rempseästi tässä näin nyt kasvatetaan lasta, katsokaa, olen kova luu ja minun silmille lapset eivät hypi. Täälläkin joku sanoi (ylpeänä?), että ap:na olisi korvasta raahannut kaupasta pihalle. Tämäkö on sitten se ihailtava asenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut joskus kakarana isä kaappasi juuri noin kainaloon niin että kenkäkin jäi matkasta 😂 Ei olisi käynyt ennen nykypäivää mielessäkään että tuollaisesta joku vetäisi hernekeiton sieraimeen tai ajattelisi että kyseessä olisi jotain väkivaltaista!

Voisinkin uhriutua nyt 27v ja sanoa isukille miten hän kehtasikin keskeyttää raivokohtaukseni ja kaapata kainaloon! Kengästä en vaadi korvausta, sen sain takaisin.

Korvausta kengästä??? Olisitko ihan itse joutunut ostamaan uudet jos et olisi saanut takaisin?

Etkö ymmärrä huumoria? Minä nauroin ihan litkana! Parasta luettavaa pitkästä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

No mutta että mitä! Sinunhan olisi nykyoppien mukaan pitänyt SANOITTAA lapselle ko. mielentila. Eli olisit sanonut vaan "noniin Erkkiina-Petteriina, nyt sinulla on raivokohtaus eli olet vihainen" ja sitten hymyillä ja antaa lapselle VAPAUS riehua sielunsa kyllyydestä :) Sitten kun olisit sanoittanut lapselle raivarinsa sinun olisi pitänyt vielä sanoa, että hienoa että näytät tunteet ja palkinnoksi ostanut karkkipussin!

Sitten sinulle kasvaa oma pieni erityislapsi. Mahdollisesti myös erityisherkkä.

Mä muuten olen sanoittanut toimiessani oman vajaa 3-vuotiaan kanssa samalla tavalla. Olen sanonut lapselle, että sulla nyt selvästi suututtaa ja kiukuttaa jokin, mutta kaupassa ei saa huutaa ja maata lattialla, sillä se häiritsee muita ihmisiä. Ja sitten olen tyynesti, mutta jämäkällä kainalo-otteella, kantanut huutavan lapsen autoon. Ja ihan väkisin olen kiinnittänyt turvaistuimeenkin. Kun huutoraivarit oli ohi, puhuttiin siitä miten sen oman harmin voisi ilmaista niin, ettei häiritse muita.

En nyt sitten tiedä pitäisikö musta tehdä se lasu, vai pitäisikö palstan tunteiden sanoitus -vihaajien kivittää mut.