Lue keskustelun säännöt.
Uhkailtiin lasulla, kun nappasin huutavan lapsen kantoon kaupassa
04.04.2018 |
Ihan käsittämätöntä.. Olimme kaupassa mieheni, sekä 4-vuotiaan pojan kanssa. Pojalla oli ilmeisesti huono päivä, koska kiukutteli joka asiasta, eikä sille meinannut tulla loppua. Tilanne kärjistyi siihen kun ei saanut karkkia, ja iski maahan raivoamaan. Kun sanallinen opastus ei toiminut, nappasin lapsen reippaasti kainaloon ja lähdin kantamaan autoon. Poika tietysti huusi kun syötävä, mutta en itse enää reagoinut huutoon mitenkään. MUTTA, vierestä seurannut n. 30-vuotias nainen otti vielä asiakseen tuhahtaa, että lastensuojeluilmoitus musta pitäisi tehdä tälläsen riuhtomisen takia. Mitä helvettiä? Missä vaiheessa tästäkin on tullut jotenkin paheksuttavaa?! Menee niin älyttömästi hermo, kun lapseen ei saisi edes koskea enää nykyään.
Kommentit (74)
Se saman vierestä katsonut kolmekymppinen ja aivan varmasti lapseton olisi uhannut lasulla siinäkin tapauksessa, että olisit antanut lapsen huutaa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riuhdoitko ja retuutitko lasta? Omasta mielestäsi nappasit reippaasti kainaloon, mutta niinhän se eräskin martta omasta mielestään otti "äidilliseen otteeseen", kun taas todistajat ja syyttäjä on asiasta hieman eri mieltä.
En todellakaan riuhtonut. Olen kaikkea fyysistä väkivaltaa vastaan, ja vaikka itsellä menikin temppuiluun hermo, tiedän että se ei ole retuuttamista, jos nappaa reippaasti kainaloon.
Ap
Kuinka "reippaasti" tarkalleen ottaen? Tuliko lapselle mustelmia?
On aivan luonnollista saada silloin tällöin mustelmia. Sen ei pitäisi olla kriteeri. Eri asia on tahallinen lyöminen yms., tuli mustelmia tai ei. Väkivallan kiellossa on kyse siitä, että se rikkoo luottamuksen lapsen ja aikuisen välillä.
Minut joskus kakarana isä kaappasi juuri noin kainaloon niin että kenkäkin jäi matkasta 😂 Ei olisi käynyt ennen nykypäivää mielessäkään että tuollaisesta joku vetäisi hernekeiton sieraimeen tai ajattelisi että kyseessä olisi jotain väkivaltaista!
Voisinkin uhriutua nyt 27v ja sanoa isukille miten hän kehtasikin keskeyttää raivokohtaukseni ja kaapata kainaloon! Kengästä en vaadi korvausta, sen sain takaisin.
Varmaan ap vain reuhtonut lasta tarpeettomasti, kirjoitustyylin perusteella on sellainen "rempseä wt-mamma", jolla "niin älyttömästi menee hermo, voi helvetti sentään!". Muuten en koko juttua usko.
Olipa muuten rohkea sivullinen. Monet vain antavat tapahtua ja katsovat muualle. Sitten tulee Eerikoita.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika törkeää, että aivan normaalien, fiksujen pikkulasten vanhempien yleensä pitää miettiä ja ahdistua että viranomaiset ilmestyvät ovelle jos nappaa kiukuttelevan lapsen syliin.
Pitäisi olla selvää noille sivullisille idiooteille, mikä ero on väkivallan ja normaalin pikkulapseen kohdistettavan kontrollin välillä.
Tiedän monta vanhempaa joita tämä anonyymi lasuttelumahdollisuus ahdistaa. Kuka fiksu ihminen tai järjestö ottaisi kiinni tästä ongelmasta ja saattaisi pikkulasten vanhemmat samat kansalaisoikeudet omaaviksi kuin muutkin?
Ei ihme että nuoria ei kiinnosta vanhemmuus, kun yhteiskunta on normittanut sen näin ahdistavan pitkälle.
Kahden lapsen äitinä en kyllä oikein käsitä mikä niissä sossuissa sitten ahdistaa? Jos ne soittaa ja kysyy pitääkö paikkansa että vein kirkuvan lapsen kaupasta autoon kainalossa, kyllä minä voin hyvin myöhään että kyllä vein. Turhat lasut kuormittaa lastensuojelun jolla muutakin tekemistä on kuin puuttua uhkailuihin, mutta ei ne kyllä minua millään tavalla henkilökohtaisesti ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riuhdoitko ja retuutitko lasta? Omasta mielestäsi nappasit reippaasti kainaloon, mutta niinhän se eräskin martta omasta mielestään otti "äidilliseen otteeseen", kun taas todistajat ja syyttäjä on asiasta hieman eri mieltä.
En todellakaan riuhtonut. Olen kaikkea fyysistä väkivaltaa vastaan, ja vaikka itsellä menikin temppuiluun hermo, tiedän että se ei ole retuuttamista, jos nappaa reippaasti kainaloon.
Ap
Kuinka "reippaasti" tarkalleen ottaen? Tuliko lapselle mustelmia?
On aivan luonnollista saada silloin tällöin mustelmia. Sen ei pitäisi olla kriteeri. Eri asia on tahallinen lyöminen yms., tuli mustelmia tai ei. Väkivallan kiellossa on kyse siitä, että se rikkoo luottamuksen lapsen ja aikuisen välillä.
No ei ole kyllä tosiaankaan luonnollista lapsen saada mustelmia aikuisen kovakouraisesta käsittelystä, ei edes "silloin tällöin". Tuollainen on aivan sairas ajattelutapa ja ehdoton lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ap vain reuhtonut lasta tarpeettomasti, kirjoitustyylin perusteella on sellainen "rempseä wt-mamma", jolla "niin älyttömästi menee hermo, voi helvetti sentään!". Muuten en koko juttua usko.
Olipa muuten rohkea sivullinen. Monet vain antavat tapahtua ja katsovat muualle. Sitten tulee Eerikoita.
Ummm, selvä homma. En tiedä miten kirjoitustyylistä loistaa joku "wt-mamma" kun aika kaukana siitä olen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut joskus kakarana isä kaappasi juuri noin kainaloon niin että kenkäkin jäi matkasta 😂 Ei olisi käynyt ennen nykypäivää mielessäkään että tuollaisesta joku vetäisi hernekeiton sieraimeen tai ajattelisi että kyseessä olisi jotain väkivaltaista!
Voisinkin uhriutua nyt 27v ja sanoa isukille miten hän kehtasikin keskeyttää raivokohtaukseni ja kaapata kainaloon! Kengästä en vaadi korvausta, sen sain takaisin.
Korvausta kengästä??? Olisitko ihan itse joutunut ostamaan uudet jos et olisi saanut takaisin?
Meillä oli ostoskorista riita lasten kesken kaupassa ja minä topakasti käskin lopettamaan ja viemään korin pois ettei siitä tarvitse riidellä. Ei muutenkaan ollut lapsilla mikään ihan paras päivä ja meno oli kaupassa aikamoista. No yksi mies sitten näki asiakseen seurata tilannetta ja pälyili vielä hyllyjenkin takaa että mitäs siellä nyt tapahtuu tai tapahtuuko vielä. Jotenkin naurettavaa, ettei pieniä lapsia/vanhempien kauppareissuja nykysuomessa enää ymmärretä vaan oletetaan että se kauppareissu on yhtä leikkiä vaan:D en tiedä minkälainen ihminen edes kiinnittää moiseen huomiota. Joku joka rakastaa tuomita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta että mitä! Sinunhan olisi nykyoppien mukaan pitänyt SANOITTAA lapselle ko. mielentila. Eli olisit sanonut vaan "noniin Erkkiina-Petteriina, nyt sinulla on raivokohtaus eli olet vihainen" ja sitten hymyillä ja antaa lapselle VAPAUS riehua sielunsa kyllyydestä :) Sitten kun olisit sanoittanut lapselle raivarinsa sinun olisi pitänyt vielä sanoa, että hienoa että näytät tunteet ja palkinnoksi ostanut karkkipussin!
Sitten sinulle kasvaa oma pieni erityislapsi. Mahdollisesti myös erityisherkkä.
Minulla on sinunkaltaisillesi kusipäille vain yksi asia sanottavana. Odotapa, jos synnytät vammaisen lapsen tai lapsesi vammautuu. Muista silloin tuo asenteesi.
Tässä varmaankin tarkoitetaan näitä kakaroita joista hierotaan ja tuherretaan vääntämällä erityiskakaroita joilla ei mitään lääketieteellistä perustetta ole. Näitä pehmustettuja Jorma-Marttiinoita, ei kliinisesti kehitysvammaisia tai todellisia erityistarpeita vaativia.
Erityislapsi on lapsi, jolla on erityistä tukea päiväkodissa ja koulussa tarvitse diagnoosi, vaikkapa diabeetikot, sokeat, adhd:t, kehitysvammaiset, autistit yms.
Kukaan ei lapseen toivo autismia, eikä sitä voi kukaan keksiä omasta päästään. Erityislapseus kun vaatii aina oikean diagnoosin.
Ihan turha nyt selitellä noin ontuvalla mussutuksella omaa tietämättömyyttäsi. Pyytäisit mieluummin anteeksi ennakkoluulojasi.
Tuosta tuli mieleen miten isäni sai veljeni lopettamaan tuommoiset raivarit kaupassa 80-luvulla. Hän meni veljeni viereen lattialle huutamaan, kunnes veli lopetti ja nousi ylös, koska häntä hävetti isän riehuminen. :-D Olisimpa ollut näkemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin laskenut lapsen maahan ja antanut tuhahtelijalle ympäri korvia, oppisi olemaan saatana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kärsivällinen mutta ylimenevään turhaan kiukkuamiseen tulee loppu hyvin nopeasti, kun suutun.
Suutut? Omalle lapselle? Oletko aikuinen lainkaan?
En oo tuo jolle vastasit, mutta kyllä, vanhempi voi myös suuttua. Sitä kutsutaan tunteisen näyttämiseksi. Ja juuri vanhemmilta lapset oppivat tunnistamaan tunteitaan ja miten niitä käsitellään. Surua, kiukkua, rakkautta, iloa ja myös sitä vihaisuuttakin.
Vanhempi voi olla vihainen, kiristellä hampaitaan, katsoa vihaisesti, ärähtää vihaisesti että nyt huono käytös on loputtava ja jopa korottaa ääntään. Myös vanhemmilta pääsee huuto.
Minäkin olen huutanut lapselleni. Hän karkasi minulta ja yritti juosta suoraan liikenteen sekaan, luonnollisesti olin vihainen ja pelästynyt, karjuin vihaisena häntä pysähtymään.
Tietysti tilanteen ollessa ohi ja säikähdyksen mennessä ohi selitin lapselle miksi huusin, miksi olin vihainen ja miksi ei saa karata eikä juosta autojen sekaan. Mutta kyllä, vanhemmat voivat olla myös vihaisiakin. Eikä se ole väärin. Kaikki vaan riippuu miten purat vihan ja miten opetat lasta käsittelemään vihan tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riuhdoitko ja retuutitko lasta? Omasta mielestäsi nappasit reippaasti kainaloon, mutta niinhän se eräskin martta omasta mielestään otti "äidilliseen otteeseen", kun taas todistajat ja syyttäjä on asiasta hieman eri mieltä.
En todellakaan riuhtonut. Olen kaikkea fyysistä väkivaltaa vastaan, ja vaikka itsellä menikin temppuiluun hermo, tiedän että se ei ole retuuttamista, jos nappaa reippaasti kainaloon.
Ap
Kuinka "reippaasti" tarkalleen ottaen? Tuliko lapselle mustelmia?
On aivan luonnollista saada silloin tällöin mustelmia. Sen ei pitäisi olla kriteeri. Eri asia on tahallinen lyöminen yms., tuli mustelmia tai ei. Väkivallan kiellossa on kyse siitä, että se rikkoo luottamuksen lapsen ja aikuisen välillä.
No ei ole kyllä tosiaankaan luonnollista lapsen saada mustelmia aikuisen kovakouraisesta käsittelystä, ei edes "silloin tällöin". Tuollainen on aivan sairas ajattelutapa ja ehdoton lasun paikka.
Mustelman saa kun tönäisee vahingossa jalkansa pöydänkulmaan, ei se ole mikään katkennutta kynttä suurempi trauma kellekään. Jos on niin kovasti riuhtova lapsi että jonkun vaikka pienikokoisen lapsenkaitsijan on pakko puristaa käsivarresta niin kovaa että tulee mustelma, se on pienempi paha kuin että lapsi pääsee juoksemaan autotielle.
Mielestäni tämä pintamustelma-kriteeri on otettu käyttöön vain siksi, että väkivallan ja fyysisen kontrollin rajanvetoon on haluttu jotain konkreettista, mielestäni vain siksi että se helpottaa viranomaisten työtä. Koko mustelmahössötys ei lähde kenenkään parhaasta sinänsä.
(En muuten itse ole ikinä saanut muilta enkä aiheuttanut toiselle yhtäkään mustelmaa, mutta koko ikäni olen tottunut saamaan niitä aina joskus jostain töytäisystä, enkä olisi kuvitellut että kukaan niitä pitää kynsinauhatikkuja vakavampana asiana. Niin ja en hyväksy väkivaltaa lapsia kohtaan. Enkä mitään ilmiantoyhteiskuntaa myöskään.)
Aina täälläkin palstalla sanotaan, että pitää napata lapsi kainaloon ja lähteä kaupasta/muualta pois jos lapsi kiukuttelee. Sitten kun sen tekee, niin kyylääjät huutelee lasua.
Olen minäkin napannut lapsen kainaloon, jos ei ole halunnut vaikka sisälle ja sinne olemme selkeästi silloin menossa.
Tuohan lapselle oli nimenomaan hyvä opetus, joutui kaupasta ulos kun alkoi kiukuttelemaan. Monesti tolla varmaan itse kukanenkin uhkaillut, mutta sinä sen toteutit! Hyvä!
Lasten kasvatuksessa ei vaan voi voittaa. Jos lapsi itkee, lasu. Jos lapsi ei itke, lasu. Jos lapsen kantaa tilanteesta pois, lasu.
Mutta auta armias, jos joku on huolissaan kun joku mamma ryyppää, raivoaa, ja jättää lapset keskenään kun lähtee ryyppäämään, niin johan alkaa ne "no saa sitä juhlia nyt sentään, mitä se sulle kuuluu kyylä"-huutelut.
Täällä huutelee yksi, jolle on käynyt juuri noin! Olen sen täälläkin palstalla aiemminkin kertonut.
Nuorin lapsista sai hepulin kun hänelle ei ostettu jäätelöä. Huom! Ennen kauppareissua oli puhuttu, että ei osteta mitään herkkuja. Yleensäkin herkkuja ostetaan suht harvoin, mutta nuorin oli pienenä aika vilkas ja omapäinen, joten aina kun lähdettiin kauppaan kerroin miten kaupassa käyttäydytään ja ostetaanko herkkuja. Vastaavia raivareita oli sattunut muutaman kerran aikaisemminkin.
Kun puhe ei auttanut, noukin lapsen kainaloon ja sanoin, varmasti kyllä kireällä äänellä, että nyt lähdetään pois. Mies ja vanhemmat lapset jäivät kauppaan hoitamaan asioita. Vein huutavan ja potkivan lapsen autoon, kiinnitin turvaistumeen, johon laittoa vastusti myös äänekkäästi ja lähdin ajamaan pienen rauhoituskierroksen. Ja autoon sitten rauhoittuikin ja oli taas oma iloinen itsensä kun tulimme muita hakemaan.
Tästä oli joku tehnyt lasun, niin että oli ottanut auton rekkarin ylös ja selvittänyt meidän nimet sillä. Ja voin sanoa, että vaikka kuinka tiedät ettet ole mitään väärää tehnyt, niin ei se kivaa ole mennä keskustelemaan asiasta. Toki sossut olivat heti alusta asti sitä mieltä ettei tässä ole mitään pahaa tapahtunut ja ihan oikein olen toiminut. Lähinnä sitten käytiin läpi, että onko lapsella jotain erityisherkkyyttä tms. mutta tultiin ihan siinä keskustelussa jo siihen tulokseen että normaali lapsi, ei tarvetta tutkimuksiin.
Ja kyllä, nykyään ihan tavallinen rauhallinen koululainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kärsivällinen mutta ylimenevään turhaan kiukkuamiseen tulee loppu hyvin nopeasti, kun suutun.
Suutut? Omalle lapselle? Oletko aikuinen lainkaan?
AP sanoi vain että 4-vuotias poika. Ei puhunut mitään siitä oliko oma. Miten on AP, oliko oma poika vai ei?
Miksi lasta ei voi nostaa normaalisti syliin ja kävellä rauhallisesti kaupasta pois? Miksi pitää "napata reippaasti"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kärsivällinen mutta ylimenevään turhaan kiukkuamiseen tulee loppu hyvin nopeasti, kun suutun.
Suutut? Omalle lapselle? Oletko aikuinen lainkaan?
En oo tuo jolle vastasit, mutta kyllä, vanhempi voi myös suuttua. Sitä kutsutaan tunteisen näyttämiseksi. Ja juuri vanhemmilta lapset oppivat tunnistamaan tunteitaan ja miten niitä käsitellään. Surua, kiukkua, rakkautta, iloa ja myös sitä vihaisuuttakin.
Vanhempi voi olla vihainen, kiristellä hampaitaan, katsoa vihaisesti, ärähtää vihaisesti että nyt huono käytös on loputtava ja jopa korottaa ääntään. Myös vanhemmilta pääsee huuto.
Minäkin olen huutanut lapselleni. Hän karkasi minulta ja yritti juosta suoraan liikenteen sekaan, luonnollisesti olin vihainen ja pelästynyt, karjuin vihaisena häntä pysähtymään.
Tietysti tilanteen ollessa ohi ja säikähdyksen mennessä ohi selitin lapselle miksi huusin, miksi olin vihainen ja miksi ei saa karata eikä juosta autojen sekaan. Mutta kyllä, vanhemmat voivat olla myös vihaisiakin. Eikä se ole väärin. Kaikki vaan riippuu miten purat vihan ja miten opetat lasta käsittelemään vihan tunnetta.
Kiitos! Ihanaa kuulla, että vielä muutkin näin (tervejärkisesti) ajattelee!
Näytit siis kuka täällä määrää. Silloin pitää olla rivakat otteet.