Lue keskustelun säännöt.
Uhkailtiin lasulla, kun nappasin huutavan lapsen kantoon kaupassa
04.04.2018 |
Ihan käsittämätöntä.. Olimme kaupassa mieheni, sekä 4-vuotiaan pojan kanssa. Pojalla oli ilmeisesti huono päivä, koska kiukutteli joka asiasta, eikä sille meinannut tulla loppua. Tilanne kärjistyi siihen kun ei saanut karkkia, ja iski maahan raivoamaan. Kun sanallinen opastus ei toiminut, nappasin lapsen reippaasti kainaloon ja lähdin kantamaan autoon. Poika tietysti huusi kun syötävä, mutta en itse enää reagoinut huutoon mitenkään. MUTTA, vierestä seurannut n. 30-vuotias nainen otti vielä asiakseen tuhahtaa, että lastensuojeluilmoitus musta pitäisi tehdä tälläsen riuhtomisen takia. Mitä helvettiä? Missä vaiheessa tästäkin on tullut jotenkin paheksuttavaa?! Menee niin älyttömästi hermo, kun lapseen ei saisi edes koskea enää nykyään.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riuhdoitko ja retuutitko lasta? Omasta mielestäsi nappasit reippaasti kainaloon, mutta niinhän se eräskin martta omasta mielestään otti "äidilliseen otteeseen", kun taas todistajat ja syyttäjä on asiasta hieman eri mieltä.
En todellakaan riuhtonut. Olen kaikkea fyysistä väkivaltaa vastaan, ja vaikka itsellä menikin temppuiluun hermo, tiedän että se ei ole retuuttamista, jos nappaa reippaasti kainaloon.
Ap
Kuinka "reippaasti" tarkalleen ottaen? Tuliko lapselle mustelmia?
On aivan luonnollista saada silloin tällöin mustelmia. Sen ei pitäisi olla kriteeri. Eri asia on tahallinen lyöminen yms., tuli mustelmia tai ei. Väkivallan kiellossa on kyse siitä, että se rikkoo luottamuksen lapsen ja aikuisen välillä.
No ei ole kyllä tosiaankaan luonnollista lapsen saada mustelmia aikuisen kovakouraisesta käsittelystä, ei edes "silloin tällöin". Tuollainen on aivan sairas ajattelutapa ja ehdoton lasun paikka.
Mustelman saa kun tönäisee vahingossa jalkansa pöydänkulmaan, ei se ole mikään katkennutta kynttä suurempi trauma kellekään. Jos on niin kovasti riuhtova lapsi että jonkun vaikka pienikokoisen lapsenkaitsijan on pakko puristaa käsivarresta niin kovaa että tulee mustelma, se on pienempi paha kuin että lapsi pääsee juoksemaan autotielle.
Mielestäni tämä pintamustelma-kriteeri on otettu käyttöön vain siksi, että väkivallan ja fyysisen kontrollin rajanvetoon on haluttu jotain konkreettista, mielestäni vain siksi että se helpottaa viranomaisten työtä. Koko mustelmahössötys ei lähde kenenkään parhaasta sinänsä.
(En muuten itse ole ikinä saanut muilta enkä aiheuttanut toiselle yhtäkään mustelmaa, mutta koko ikäni olen tottunut saamaan niitä aina joskus jostain töytäisystä, enkä olisi kuvitellut että kukaan niitä pitää kynsinauhatikkuja vakavampana asiana. Niin ja en hyväksy väkivaltaa lapsia kohtaan. Enkä mitään ilmiantoyhteiskuntaa myöskään.)
Jalan pöydänkylmaan lyödessä mustelma tuleekin herkästi, kädellä pitää puristaa _todella_ kovaa että jää jälki. Autotielle syöksymisen estäminen on eri asia kuin kiukuttekevan lapsen siirtäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lasta ei voi nostaa normaalisti syliin ja kävellä rauhallisesti kaupasta pois? Miksi pitää "napata reippaasti"?
En ole ap, mutta oma 4-vuotiaani painaa 18kg ja itse olen pienikokoinen nainen. Kyllä sen vastaanrimpuilevan lapsen saa aika reippaasti nostaa, että ylipäätään saa syliin! Ihan eri juttu silloin kun on kädet ojossa tulossa itse syliin. Silloin kyllä voi vaan rauhallisesti nostaa.
Kyllä näitä lapsiaan retuuttavia vanhempia tulee nähtyä kaupungilla. Sitten ollaa niin kasvattajaa niin kasvattajaa että
Tänä päivänä on kyllä äärettömän vaikea kasvattaa lasta. Onneksi olen itse saanut jo kaikki aikuiseksi.
Lasu uhka pienimmästäkin syystä. Vaikea siinä on kasvattaa, kun koko ajan pelkää tekevänsä väärin.
Onkohan oikein kuormittaa lastensuojelua kaikesta pikku jutusta. Kyllä todellisia tutkittaviakin riittää.
Hei, älkää oikeasti menkö ruokakauppaan väsyneen ja nälkäisen 4-vuotiaan kanssa. Niin ei tule alunperinkään mitään tilannetta, joka pitää ratkaista.
Näitä näkee koko ajan. Väsynyttä lasta raahataan paikkoihin, joissa se ei jaksa käyttäytyä. Ensin menee hermot 4-vuotiaalta ja sitten menee hermot äidiltä.
Meidän 4-vuotias ei ole koskaan saanut mitään raivaria missään kaupassa. Sori, että jouduin sanomaan. Eikä johdu siitä, että se on pieni enkeli, ei ole. Eikä johdu siitä, että minä olisin superäiti, koska en ole. Nimenomaan siksi, että tunnen lapseni, osaan välttää tilanteita, joissa se alkaisi tarpeettomasti alkaa kiukutella.
Siksi hoidan kaupat ilman lasta ja jos joskus mennään yhdessä niin pidän huolen, että se on syönyt, nukkunut ja että meillä on kaupassa riittävästi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan saa kyllä raivarin vaikka olis syönyt ja nukkunut ja vaikka sais lelunkin sieltä.
Mutta miksi silti saa? Siinäpä kysymys?
Vierailija kirjoitti:
Aina täälläkin palstalla sanotaan, että pitää napata lapsi kainaloon ja lähteä kaupasta/muualta pois jos lapsi kiukuttelee. Sitten kun sen tekee, niin kyylääjät huutelee lasua.
Olen minäkin napannut lapsen kainaloon, jos ei ole halunnut vaikka sisälle ja sinne olemme selkeästi silloin menossa.
Tuohan lapselle oli nimenomaan hyvä opetus, joutui kaupasta ulos kun alkoi kiukuttelemaan. Monesti tolla varmaan itse kukanenkin uhkaillut, mutta sinä sen toteutit! Hyvä!Lasten kasvatuksessa ei vaan voi voittaa. Jos lapsi itkee, lasu. Jos lapsi ei itke, lasu. Jos lapsen kantaa tilanteesta pois, lasu.
Mutta auta armias, jos joku on huolissaan kun joku mamma ryyppää, raivoaa, ja jättää lapset keskenään kun lähtee ryyppäämään, niin johan alkaa ne "no saa sitä juhlia nyt sentään, mitä se sulle kuuluu kyylä"-huutelut.
Toi mitään kasvattamista on. Hitto. Kuka tahansa lasta isompi aikuinen osaa ottaa lapsen kainaloon ja viedä sen, mihin haluaa. Tai huutaa. Tai lyödä.
Kasvattaminen on sitä, kun vanhempi saa lapsessa myönteistä kehitystä aikaiseksi ja sitä taas suurin osa aikuisista ei osaa tai ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan saa kyllä raivarin vaikka olis syönyt ja nukkunut ja vaikka sais lelunkin sieltä.
Mutta miksi silti saa? Siinäpä kysymys?
Terve ja hyvin kasvatettu lapsi, joka on syönyt ja nukkunut ja jolla on kuivat pöksyt ei todellakaan saa raivareita. Miksi se raivoaisi? Lapsen raivolle on aina joku syy. Mutta vanhemmat eivät jaksa nähdä sitä ja sitten on helpompi vaan panna kaikki esim. uhmaiän piikkiin tai mitä näitä huonoja selityksiä nyt on. Ai niin, lapsella vaan on sellainen temperamentti? Montakohan kertaa tonkin olen kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Hei, älkää oikeasti menkö ruokakauppaan väsyneen ja nälkäisen 4-vuotiaan kanssa. Niin ei tule alunperinkään mitään tilannetta, joka pitää ratkaista.
Näitä näkee koko ajan. Väsynyttä lasta raahataan paikkoihin, joissa se ei jaksa käyttäytyä. Ensin menee hermot 4-vuotiaalta ja sitten menee hermot äidiltä.
Meidän 4-vuotias ei ole koskaan saanut mitään raivaria missään kaupassa. Sori, että jouduin sanomaan. Eikä johdu siitä, että se on pieni enkeli, ei ole. Eikä johdu siitä, että minä olisin superäiti, koska en ole. Nimenomaan siksi, että tunnen lapseni, osaan välttää tilanteita, joissa se alkaisi tarpeettomasti alkaa kiukutella.
Siksi hoidan kaupat ilman lasta ja jos joskus mennään yhdessä niin pidän huolen, että se on syönyt, nukkunut ja että meillä on kaupassa riittävästi aikaa.
No onneksi olkoon ja mitali vielä päälle! Olen se jonka lapsesta tehtiin lasu. Ja kyllä, lapsi oli syönyt, ei ollut väsynyt, oli koko perhe mukana niin että yksi aikuinen pystyi keskittymään vilkkaaseen nuorimmaiseen ja vielä etukäteen käyty asia läpi, ei herkkuja. Ja SILTI hän sai raivokohtauksen.
Voit myös uskoa, etten varmaan vuoteen käynyt nuorimman kanssa kaupassa tuon kokemuksen jälkeen.
Mutta olet kyllä siinä oikeassa, että paljon näkee näitä päivähoidosta väsyneinä kauppaan raahattuja kiukkuisia lapsia. Aina vain ei ole vaihtoehtoa jättää sitä lasta kauppareissuistani pois, mutta jos on mahdollista niin älyäisi sitten niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuin yrittäisit nähdä syyn raivolle, monta kertaa se silti jää arvoitukseksi. Siis siinäpä kysymys miksi kaikesta huolimatta lappsi välillä raivoaa?
Olen kerran joutunut tilanteeseen jossa ihmettelen että mustelmia ei lapselle tullut. Työnsin pienempää vaunuissa ja samassa kädessä oli vielä kauppakassi. Venhempaa lasta pidin kädestä toisella kädellä. Yhtäkkiä tämä alle kolmevuotias veti täysin veteläksi keskellä autotietä. Raahasin/kannoin tuosta kädestä kiukuttelevan lapsen tien yli. Ei tuossa tilanteessa voi alkaa keskustelemaan. Varmasti sattui ja ihmettelen ettei mustelmia tullut. Ikinä ennen tai koskaan tuon jälkeen ei ole tehnyt mitään vastaavaa. Kiukutellut on toki (ja on sieltä kaupastakin molemmat kerran kannettu kesken ostosten pois) mutta vain tilanteessa, jossa on voinut asiasta keskustella tai ainakin hellemmin siirtää pois tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan hyvää vain tarkoitti, vaikkan ymmärrän että harmitti. Mieluummin kuitenkin liian pienestä lasu kuin ei ollenkaan vakavassakaan tapauksessa. Tietty nainen olis voinut olla tuhahtamatta ja ennemmin antaa empatiaa.
Hyvin yksinkertaista, älä ota sitä kiukuttelijaa julkisiin tiloihin, viihtyy ilmeisesti paremmin omissa oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, älkää oikeasti menkö ruokakauppaan väsyneen ja nälkäisen 4-vuotiaan kanssa. Niin ei tule alunperinkään mitään tilannetta, joka pitää ratkaista.
Näitä näkee koko ajan. Väsynyttä lasta raahataan paikkoihin, joissa se ei jaksa käyttäytyä. Ensin menee hermot 4-vuotiaalta ja sitten menee hermot äidiltä.
Meidän 4-vuotias ei ole koskaan saanut mitään raivaria missään kaupassa. Sori, että jouduin sanomaan. Eikä johdu siitä, että se on pieni enkeli, ei ole. Eikä johdu siitä, että minä olisin superäiti, koska en ole. Nimenomaan siksi, että tunnen lapseni, osaan välttää tilanteita, joissa se alkaisi tarpeettomasti alkaa kiukutella.
Siksi hoidan kaupat ilman lasta ja jos joskus mennään yhdessä niin pidän huolen, että se on syönyt, nukkunut ja että meillä on kaupassa riittävästi aikaa.
Hyvä sulle. Muistathan myös että meitä on erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
Itse viel sen väsyneen ja nälkäsen lapsen sinne kauppaan jos siltä tuntuu ja erilaisista syistä. Ihan hyvin hän on oppinut sietämään välillä sitä nälkää ja väsymystäkin kun hänelle on opetettu ihan normaalia elämää.
Siskoni vie sen väsyneen ja nälkäisen lapsen sinne kauppaan koska on pakko. Hänellä ei ole lapsenvahtia kotona ja lapsen isää ei kiinnosta isänä olo.
Mistähän johtuu, että jotkut lapset saavat raivareita noin vain (siis etteivät ole väsyneitä tai nälkäisiä) ja jotkut eivät koskaan? Minulla on kolme jo isoa lasta, ja eivät ole koskaan saaneet kunnon raivaria, pieni kiukuttelu on isointa mitä on ollut. Itse olen tulkinnut niin, että ovat ollet vieraskoreita eli eivät ole kehdanneet muiden nähden kiukutella, koska siis olivat viersakoreita aina kylässä ym. Samanlainen olen ollut siskoni kanssa, meidät on aika tiukasti kasvatettu ja ehkä olen samanlaista viestiä antanut omillenikin, eli että muiden edessä ei näytetä negatiivisia tunteita, kotona sit vasta. Onko sekään taas tervettä? Näitä joutuu kasvattaja aina pohtimaan.
Korjaan edelliseen että tarkoitin raivaria kaupassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, älkää oikeasti menkö ruokakauppaan väsyneen ja nälkäisen 4-vuotiaan kanssa. Niin ei tule alunperinkään mitään tilannetta, joka pitää ratkaista.
Näitä näkee koko ajan. Väsynyttä lasta raahataan paikkoihin, joissa se ei jaksa käyttäytyä. Ensin menee hermot 4-vuotiaalta ja sitten menee hermot äidiltä.
Meidän 4-vuotias ei ole koskaan saanut mitään raivaria missään kaupassa. Sori, että jouduin sanomaan. Eikä johdu siitä, että se on pieni enkeli, ei ole. Eikä johdu siitä, että minä olisin superäiti, koska en ole. Nimenomaan siksi, että tunnen lapseni, osaan välttää tilanteita, joissa se alkaisi tarpeettomasti alkaa kiukutella.
Siksi hoidan kaupat ilman lasta ja jos joskus mennään yhdessä niin pidän huolen, että se on syönyt, nukkunut ja että meillä on kaupassa riittävästi aikaa.
Hyvä sulle. Muistathan myös että meitä on erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
Itse viel sen väsyneen ja nälkäsen lapsen sinne kauppaan jos siltä tuntuu ja erilaisista syistä. Ihan hyvin hän on oppinut sietämään välillä sitä nälkää ja väsymystäkin kun hänelle on opetettu ihan normaalia elämää.
Siskoni vie sen väsyneen ja nälkäisen lapsen sinne kauppaan koska on pakko. Hänellä ei ole lapsenvahtia kotona ja lapsen isää ei kiinnosta isänä olo.
Haluatko kertoa, miksi on pakko viedä väsynyt ja nälkäinen lapsi kauppaan? Eikö voi tehdä isoja ostoksia silloin kun lapsella on kaikki hyvin, esim. vkl?
Meillä ainakin aikoinaan tehtiin melkeinpä päivittäin niitä isoja ostoksia. Suurperheessä ruokaa kuluu.
Ja eihän se maailmanloppu ole vaikka lapsi huutaa ja kannetaan ulos. Elämäähän se on ja itkua mahtuu jos vain me aikuiset sen hyväksymme. 841
Mikset sanonu ajoissa ettei karkkia osteta?
Siis on aivan tavallista että lapsi saa mustelmia siitä että vanhempi poistaa hänet tilanteesta? Kyllä siinä pitää jo aika riuskat otteet olla 🤔 Ja tämä ei ole ylemmyydentuntoista keskustelua vaan nimen omaan siitä näkökulmasta että olen kohdellut lastani liian kovakouraisesti, väkivaltaisesti tuollaisissa siirto- ja esim. pukemistilanteissa (ja hakenut ja saanut asiaan apua), mutta yhtään mustelmaa ei ole tullut, ja tuntuu että mustemman takana pitäisi olla hirveästi voimaa. Paitsi no joo joku jos rimpuileva lapsi potkaisee säärensä johonkin kovaan siirrettäessä... Mutta siis tarkoitatko että aikuisen mustemman tekevät otteet voisivat olla vielä ihan hyväksyttävän reippaat? Kun kyse on kurinpidollisesta tilanteesta siirtämisestä eikä esim. vaarasta pelastamisesta.